Mitä isoja asioita sinulle tapahtunut elämässä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Jotka muutaneet suhtautumistasi elämään?
Lasten syntymät. (Eivät tosin muuttaneet suhtautumista elämään, mutta ehdottomasti kuuluvat isoihin asioihin.)
Lastenlasten syntymät.
Parhaan ystävän kuolema , kun olimme lapsia.
Poikani kuolema.
Tyttärentyttären kuolema (Tämä outoa kyllä ehkä isoiten)
Oma vakava sairastuminen kroonisesti eli loppuelämän suunnitelmien muutos - ja oletettavasti huomattava lyheneminen.
 
vierailijamiemie
Pikkukeskosen vanhemmuus, kaksi kertaa. Se pelko ettei pienet selviä. Kahdesti läpikäytynä

Se että meinasin kuolla itsekin kuopuksen syntyessä. Tilanteen vakavuuden tajuaminen kriittisen vaiheennjälkeen

Omien vanhempien toistuvat itsariyritykset
 
miemiemie
Lapsen vammautuminen synnytyksessä sekä myöhemmin hänen kuolemansa.
Miehen konkurssi (vaikutti aika paljon koko perheen elämään)
Omien vanhempien kuolemat
Ero..ja sen seuraukset joista ei taida loppua tulla.
 
vierailija
Koulukiusaaminen joka kesti 9 vuotta, rakkaan ystävän menetys, vakava masennus, erittäin raskas raskausaika, syöpä itsellä kun esikoinen kuukauden,toinen yhtä vaikea raskaus ja sairaan lapsen syntymä. Taistelu lapsen sairautta vastaan (tai aivan ensimmäisenä se valtava hätä selviääkö lapsi hengissä, jaksaako taistella (teholla eka kuukausi) taistelu sairautta vastaan ei näytä loppuvan, Ne ylä ja alamäet, kun saat pienen toivon pilkahduksen niin alamäki sitä kivisempi. Lastensuojelu ilmoitukset, ja se sota niistä. Miehen uupuminen. Kolmas vaikea raskaus. Kaikki sanoo, että sää oot niin vahva, sää kyllä kestät. Mutta onko mun pakko olla aina se joka jaksaa?! Minäkin haluaisin olla väsynyt, itkeä ja huuttaa väsyä. Joskus vaan miettii, että mitä sitä vielä elämässä vastaan tulee. Ikää vasta 24.
 
vierailija
Koulukiusaaminen joka kesti 9 vuotta, rakkaan ystävän menetys, vakava masennus, erittäin raskas raskausaika, syöpä itsellä kun esikoinen kuukauden,toinen yhtä vaikea raskaus ja sairaan lapsen syntymä. Taistelu lapsen sairautta vastaan (tai aivan ensimmäisenä se valtava hätä selviääkö lapsi hengissä, jaksaako taistella (teholla eka kuukausi) taistelu sairautta vastaan ei näytä loppuvan, Ne ylä ja alamäet, kun saat pienen toivon pilkahduksen niin alamäki sitä kivisempi. Lastensuojelu ilmoitukset, ja se sota niistä. Miehen uupuminen. Kolmas vaikea raskaus. Kaikki sanoo, että sää oot niin vahva, sää kyllä kestät. Mutta onko mun pakko olla aina se joka jaksaa?! Minäkin haluaisin olla väsynyt, itkeä ja huuttaa väsyä. Joskus vaan miettii, että mitä sitä vielä elämässä vastaan tulee. Ikää vasta 24.
Inhottava olen, mutta pakko kysyä; Miksi olet halunnut 3 lasta, jos noin paljon vaikeuksia ja jaksamisen pakkoa ollut jo ennen sitä kolmattakin?
 
vierailija
Inhottava olen, mutta pakko kysyä; Miksi olet halunnut 3 lasta, jos noin paljon vaikeuksia ja jaksamisen pakkoa ollut jo ennen sitä kolmattakin?
Kolmas lapsi oli "vahinko". En ollut vielä hommannut kunnon ehkäisyä koska seksiä oli niin harvoin, keskimmäinen oli silloin vasta reilut 3kk. Samalle viikolle kun selvisi, että olen raskaana oli varattu ehkäisyneuvolaan aika.
Silloin se oli järkytys ja mietin, miksi näin ja pienen hetken mietin aborttia, mutta tiesin, että sen asian kanssa en voisi koskaan elää sinut.
Onneksi meille syntyi tuo aurinko! :love: On antanut todella paljon voimia meidän perheelle omalla aurinkoisella olemuksellaan, en ole ehtinyt niin paljoa jumittaa keskimmän sairaudessa ja nyt tunnen itseni paljon ehjemmäksi äidiksi kuin ennen kuopuksen syntymää.
Ja olen joutunut/saanut käydä nuorimman syntymän jälkeen keskimmän lapsen sairauden aiheutamat katkeruuden yms tunteet läpi, eikä nekään enään kummittele.
Raskaus ja vauva-ajan alku oli todella raskasta. mutta nyt paljon helpompaa jo ollut pidempään lasten suhteen.:love: Sairaus se vaan verottaa tällä hetkellä.:mad:
 

Yhteistyössä