Koulukiusaaminen joka kesti 9 vuotta, rakkaan ystävän menetys, vakava masennus, erittäin raskas raskausaika, syöpä itsellä kun esikoinen kuukauden,toinen yhtä vaikea raskaus ja sairaan lapsen syntymä. Taistelu lapsen sairautta vastaan (tai aivan ensimmäisenä se valtava hätä selviääkö lapsi hengissä, jaksaako taistella (teholla eka kuukausi) taistelu sairautta vastaan ei näytä loppuvan, Ne ylä ja alamäet, kun saat pienen toivon pilkahduksen niin alamäki sitä kivisempi. Lastensuojelu ilmoitukset, ja se sota niistä. Miehen uupuminen. Kolmas vaikea raskaus. Kaikki sanoo, että sää oot niin vahva, sää kyllä kestät. Mutta onko mun pakko olla aina se joka jaksaa?! Minäkin haluaisin olla väsynyt, itkeä ja huuttaa väsyä. Joskus vaan miettii, että mitä sitä vielä elämässä vastaan tulee. Ikää vasta 24.