Mitä mieltä siitä, että nainen haluaa hankkia lapsen "yksin" vaikka olisi parisuhteessa?

kyse lapsestas? aika sekavalta kuullostaa ei siis halua tämän miehen kanssa lasta vaan ehkä seuraavan kanssa? mun on pakko kysästä jos odottaa jotain toista aikaa niin voiko silloin olla nykytilanteessa onnellinen?

Ei ole kyse lapsestani.
Eikä halua lasta minkään "seuraavan miehen" kanssa vaan yksin.

 

Ei ole kyse lapsestani.
Eikä halua lasta minkään "seuraavan miehen" kanssa vaan yksin.

eli siis että joku siittäisi ja sitten jatkaa matkaa?

 

eli siis että joku siittäisi ja sitten jatkaa matkaa?

Ei vaan keinohedelmöitys.

 

Ei vaan keinohedelmöitys.

ok ja tämän takia ei halua olla parisuhteessa? mut ajatteleeko tämä nainen millaisia geenejä haluaa lapselleen? vai onko keinohedlmöityksessä tästä putkesta lapsi saa einsteinin geenit tästä george clooneyn? mut mun on ihan just mentävä sooitto tuli

 

ok ja tämän takia ei halua olla parisuhteessa? mut ajatteleeko tämä nainen millaisia geenejä haluaa lapselleen? vai onko keinohedlmöityksessä tästä putkesta lapsi saa einsteinin geenit tästä george clooneyn? mut mun on ihan just mentävä sooitto tuli

En usko, että ajattelee geenejä.
Ei ajattelisi vaikka tekisi lapsia kumppaninsakaan kanssa.

 

Eli kahden toisiinsa kiintynyteen (rakastuneen) ihmisen, jotka viihtyvät yhdessä tulisi erota, koska kumpikin (kumpikaan?) ei suhteessa saa kaikkea ?

Päteekö sama perheisiin, jossa vaikkapa vaimo tahtoisi vileä yhden lapsen, mutta mies tykkää että lapsiluku on täysi? Tulisiko heidänkin kaikkien erota?

Kyse ei ole siitä, ettei saisi "kaikkea" vaan siitä, ettei saa elämän tärkeimpiä asioita. Lapset ovat näitä elämän tärkeimpiä asioita. Parisuhteita aina löytyy, yksi itsekäs akka sinne tai tänne, kyllä aina uusi löytyy, mutta lapsista luopuminen on ikuinen valinta.

Ja tuo perhe-esimerkkisi -- jos yhteisiä lapsia on, ei lisälasten hankinta ole niin iso luopuminen kuin jos ei lapsia olisi ollenkaan. Tunnen montakin paria, jotka ovat eronneet, kun mies on ilmoittanut, ettei halua lainkaan lapsia, ja vaimo taas haluaa lapsia. Hölmöjä nämäkin, etteivät puhuneet asiasta ennen naimisiinmenoa, mutta eipä tuossa enää muutakaan voi kuin erota. Ja jos se lisälapsen hankinta on tosiaan naiselle tärkeämpää kuin mikään muu, niin ei siinä muu auta kuin erota ja tehdä lapsi jonkun muun kanssa tai yksin.

 

Kyse ei ole siitä, ettei saisi "kaikkea" vaan siitä, ettei saa elämän tärkeimpiä asioita. Lapset ovat näitä elämän tärkeimpiä asioita. Parisuhteita aina löytyy, yksi itsekäs akka sinne tai tänne, kyllä aina uusi löytyy, mutta lapsista luopuminen on ikuinen valinta.

Ja tuo perhe-esimerkkisi -- jos yhteisiä lapsia on, ei lisälasten hankinta ole niin iso luopuminen kuin jos ei lapsia olisi ollenkaan. Tunnen montakin paria, jotka ovat eronneet, kun mies on ilmoittanut, ettei halua lainkaan lapsia, ja vaimo taas haluaa lapsia. Hölmöjä nämäkin, etteivät puhuneet asiasta ennen naimisiinmenoa, mutta eipä tuossa enää muutakaan voi kuin erota. Ja jos se lisälapsen hankinta on tosiaan naiselle tärkeämpää kuin mikään muu, niin ei siinä muu auta kuin erota ja tehdä lapsi jonkun muun kanssa tai yksin.

Kyllä niistä "lisälapsista" luopuminen seki voi olla kovin kova paikka - koko elämänsuunnitelman muutos.

 

Kyllä niistä "lisälapsista" luopuminen seki voi olla kovin kova paikka - koko elämänsuunnitelman muutos.

Et sitten jaksanut lukea lainaamaasi viestiä loppuun asti? Viimeinen lause kyseisestä viestistä:
Ja jos se lisälapsen hankinta on tosiaan naiselle tärkeämpää kuin mikään muu, niin ei siinä muu auta kuin erota ja tehdä lapsi jonkun muun kanssa tai yksin.

 

Et sitten jaksanut lukea lainaamaasi viestiä loppuun asti? Viimeinen lause kyseisestä viestistä:
Ja jos se lisälapsen hankinta on tosiaan naiselle tärkeämpää kuin mikään muu, niin ei siinä muu auta kuin erota ja tehdä lapsi jonkun muun kanssa tai yksin.

Ok.

 

En lukenut koko ketjua, mutta kuvio vaikuttaa vaivalloiselta. Miksi ei vain hankkisi sitä lasta yksin ja olisi samaan aikaan parisuhteessa? Jos kerran molemmat viihtyvät yhdessä. Outoa odotella, että suhde päättyy, koska eihän se ole mikään itsestään päättyvä olotila. Se päättyy, kun joku päättää sen. Ihme nössöilyä, jos ei pysty itse lopettamaan suhdetta, mikäli ei oikeasti halua siinä olla.

Eihän lapsen hankkimisen tarvitse lopettaa suhdetta. Voi asua vaikka erillään, jos toinen ei halua elää vauvaperheessä. Sehän on kuitenkin ihan hyvä ja reilua, että toinenkin osapuoli (mies?) ilmeisesti kuitenkin tietää, mitä tämä nainen haluaa. Jos se on hänelle ok, niin eikö sitten tuo ehdottamani kuviokin onnistuisi?