Mitä tehdä kun lapsi ei pärjää päiväkodissa?

Kohta 4 vuotta täyttävä tyttömme ei enää siirryttyään 3-5 vuotiaiden ryhmään pärjää päiväkodissa. Siirtyi pienten ryhmästä nykyiseen ryhmään viime syksynä. Syksy meni ilmeisesti sen piikkiin, että lapsi on vasta siirtynyt ryhmään mutta joulunjälkeen hoitajat ovat täysin kyllästyneitä lapsemme käytökseen ja sopeutumattomuuteen. Lapsi itse ilmeisesti kokee viihtyvänsä päiväkodissa kun odottaa sinne menemistä ja kertoo iloisena mitä on tehnyt päivänaikana.

Ongelmia on siinä ettei lapsi jaksa kiinnostua asioihin jotka kokee tylsiksi. Näissä tilanteisa lähtee tutkimaan mielenkiintoisia asioita tai alkaa touhuta omiaan. Lasta joudutaan kuumemma usein muistuttamaan, että jos sanotaan, että syömään niin se tarkoittaa, että käsipesun kautta pöydän ääreen eli lapsi menee suoraan istumaan ruokapöydän ääreen ja käsipesusta joudutaan erikseen mainitsemaan tyyliin "käy ensin käsipesulla ja sitten pöydän ääreen istumaan". Myös pukemisesta saatetaan joutua muistuttamaan kun lapsi saattaa kesken pukemisen jäädä touhuamaan jotain kaverin kanssa.

Lapsi on nyt ryhmässä jossa on 15 lasta ja viisi aikuista. Toivoimme lapsen pääsevän tähän integroituun ryhmään koska lapsi on aina ollut ujo isossa porukassa. Mutta tämänkin kokoisessa ryhmässä kuulemma helposti ujostelee ja puhuu lattiaa tuijottaen jos koko ryhmä on paikalla. Perhepäivähoitajalle emme saa paikkaa koska hoidontarve on vain 2-4 päivää/ viikko.

Mihin ihmeeseen sitä kokeilisi saada lapselle hoitopaikan? Ei ole kiva kuulla aina hakiessa kuinka lapselta ei ole taaskaan sujunut oikein mikään, kuinka lapsi vain koettelee hermoja ja käyttäytyy kuin ikäistään paljon nuoremmat. En edes muistakoska olisimme saaneet kuulla jotain positiivista tai iloista, aina vain valitusta kuinka mahdoton lapsemme on. Päiväkodin aloitteesta on konsultoitu keltoa ja päiväkotien psykologia mutta he eivät ole olleet lapsen käyttäytymisestä tai kehityksestä huolissaan. Hoitajat olivat saaneet vinkiksi antaa positiivista palautetta silloin kun lapsi toimii oikein ja tilanteissa joissa lapsen on vaikea keskittyä antaisivat lapselle jonkun pienen tehtävän esim laulutuokiossa soittimen soitettavaksi tai aamupiirissä pehmolelun hoidettavaksi. Mutta ilmeisesti näistä vinkeistä ei ole ollut mitään hyötyä.

Eli miten lapsen hoidon järjestäisi? Mihinkään yksityiseen hoitajaan ei ole varaa meidän palkoilla ja ryhmän vaihto tuskin hyödyttää kun ongelmia on näin paljon.

 

Jos kerran lapsi viihtyy hoidossa ja tulee sieltä ehjänä, ravittuna jne. takaisin niin mikä ihmeen pakko häntä olisi sieltä pois ottaa? Jos niitä tätejä ottaa päähän sanoa jostain asiasta monta kertaa, niin siinäpähän ottaa.

Se on niiden työtä huolehtia eri tyyppisistä lapsista. Jopa niistä lapsista, jotka ovat aidosti työläitä hoitaa eli omaavat vaikka jonkun vaikean diagnoosin ja oikeastaan tarvitsisivat oman avustajan, mutta eivät saa kun kunnalla ei ole rahaa.

 

Ottaisin yhteyttä keltoon. Kertoisin hänelle, ettei lapsi pärjää, ja pyytäisin apua.

 

No lapsesi ei kuulosta mitenkään erityisen hankalalle 4 vuotiaalle kertomasi perusteella. Ihan normikamaa päivähoidossa. Voiko olla, että sinä otat asiat kritisointina, jollaiseksi ne ei ole tarkoitettu vai jätitkö jotain kertomatta?

 

Koivuvitsa auttaa

 

Anteeksi vaan, mutta ei minulle kyllä mitenkään tuon kirjoittamasi perusteella välity kuvaa siitä, ettei lapsi pärjäisi päiväkodissa. Käytännössä se pärjäämättömyys tarkoittaisi esim sitä, että lapsi itkisi päivät pääksytysten ja kieltäytyisi liki kaikesta toiminnasta.

Sinun lapsesi tarvitsee ehkä jonkin verran keskivertoa enemmän hoitajien huomiota ja lienee ujoluonteinen, mutta siinä se. Ei tuo ole kovin ihmeellinen asia ja päiväkoteihin mahtuu hyvin monenlaisia lapsia. Jopa niitä, joilla on aidosti vakavat ongelmat. Omien lasteni päiväkodissa on esimerkiksi eräs vaikeavammainen lapsi, jota täytyy pitää suurimman osan hoitopäivästä valjailla tuoliin kiinnitettynä, koska muuten tämä tornadon lailla hajottaisi paikat ja purisi toisia lapsia. Kyllä sekin lapsi pärjää päiväkodissa, hän vaatii vain enemmän työntekijöiden aikaa.

 

Päiväkodin tätien tulisi kyllä tietää,että antaessaan nekatiivistä palautetta tulee myös antaa positiivinen palaute! Ovat toimineet epäammatillisesti.

 

Päiväkodin tätien tulisi kyllä tietää,että antaessaan nekatiivistä palautetta tulee myös antaa positiivinen palaute! Ovat toimineet epäammatillisesti.

Ööh...? Tietenkin lasta kehutaan silloin kun sille on aihetta, mutta ei siinä mitään järkeä ole, että aina jotain positiivista pitäisi tunkea väliin, varsinkaan jos se ei liity käsiteltävään asiaan. Sellainen on typerän ja teennäisen kuuloista myös lapsesta itsestään.

 

Aika ammattitaidottomalta porukalta kuulostaa hoitajien olevan. Ihan normaali lapsi vaikuttaisi noiden perusteella olevan.

 

Se on päiväkotitätien työ. Samaa se on monen muunkin lapsen kohdalla. Lapsi on lapsi, jos tädit ei sitä kestä, niin vaihtakoot ammattia

 

Eikö teillä kotona pestä käsiä ennen syömään tuloa? Kun tuota tekee kotonakin säännölliseti, niin ei sitä kauaa tarvitse erikseen sanoa, että pese kädet ensin.

 

....Ja mitäpä te teette asioiden eteen kotona??
Miten teidän pukemiset kotona menee?
Miten ruokailu kotona sujuu??
Jos käsienpesu on päiväkodissa ongelma, niin eikö omatunto sen vertaa herättele, että alkaisitte kotona tätä harjoittelemaan?? (Toki onhan se ymmärrettävää, että on todella vaikeaa viedä lapsi kotona käsienpesulle ennen ruokailua, jos tämä ei aikuistenkaan tapa ole ikinä ollut......)

Minustakin tuntuu, että lapsi kyllä pärjää, mutta äiskä on nyt vähän herkillä. Miten olisi aikuismainen suhtautuminen? Otatte ja teette asioille jotain saamanne palautteen mukaisesti?? Ja toisaalta, päiväkotiinkin voi myös sanoa, että "jatkuva" negatiivinen palaute on raskasta aina ottaa vastaan, eikö IKINÄ ole mitään positiivista.

Eipä ole järkeä mitään hoitopaikkaa vaihtaa noiden "syiden" takia. Yritätte vain pakoilla ongelmaa.

 

nyt sovitte vasun keskustelette ja kuntoutustyöryhmään jos tarvii

 

Eikö teillä kotona pestä käsiä ennen syömään tuloa? Kun tuota tekee kotonakin säännölliseti, niin ei sitä kauaa tarvitse erikseen sanoa, että pese kädet ensin.

hm, mä joudun edelleen muistuttamaan vielä 12-vuotiastakin pesemään kädet ennen ruokaa vaikka niin on aina tehty.
Pieni hetki, ikävälillä 6-8v se onnistui kyllä sanomattakin

 

Huom. Erittäin harvoin joku hoitaa veljensä tai siskonsa lasta päiväkodissa työkseen, joten ei siellä tätejä ole.

 

Huom. Erittäin harvoin joku hoitaa veljensä tai siskonsa lasta päiväkodissa, joten ei siellä tätejä ole.

 

Hyötyisikö lapsi esim kuvista joissa olisi päiväjärjestys,silloin hän saisi siitä ehkä paremmin kiinni. Oman lapseni ryhmässä tuo on ainakin ns normaalia,enpä muista kertaa (vien usein juuri kun aamupala on alkamassa) jolloin siellä ei sanottaisi useammalle lapselle käsienpesusta. Ja silti se tuntuu tulevan osalle lapsista joka kerta yhtä suurena yllätyksenä.

Omallani oli hetki sitten kausi jolloin oli aika mahdoton lepotilanteissa, päiväkodissa kerrattiin sääntöjä ja kotona juteltiin asiasta useaan otteeseen ja nyt ollaan siinä tilanteessa että se sujuu, mutta kyllä se vaati aika paljon työtä myös kotona.

Itse en lähtisi miettimään ryhmän vaihtoa jos lapsi on siellä tyytyväinen,vaan keinoja joilla lapsi ns pääsisi siihen päivärytmiin kiinni.

 

Huom. Erittäin harvoin joku hoitaa veljensä tai siskonsa lasta päiväkodissa, joten ei siellä tätejä ole.

Eikä kaupassa ole kaupan tätejä tai neuvolassa neuvolan tätejä. Naapurissakaan ei asu naapurin täti vaan naapurin nainen. Paitsi tietysti jos se sattuu olemaan sukua.

 

Ap:n kannattaisi harkita päiväkotipäivien lisäämistä jokapäiväiseksi, ihan lapsen rutiinien oppimisen kannalta, erityisesti jos lapsi on ujo ja hiljainen ja epävarma osaamisestaan.
Jokapäiväisyys luo toistoineen sen tietyn kaavan ja lapsi sopeutuu, oppii nopeammin ne päivittäiset rutiinit ja hommat hoituu sitten paremmin.
Jos on harvemmin hoidossa, lapsi ei ehdi sisäistää päivittäisiä rutiineja juurikin sen oman ujoutensa ja "hitautensa" vuoksi, koska jokainen hoitopäivä pitää aloittaa ns. alusta.

 

Meidän nyt nelivuotiaalla alku oli päikyssä hankala, hänkin ujo luonteeltaan. Ongelmat olivat hieman erilaisia, kuten puhumattomuus, herkkyys yms. ja minä jännitin herkän lapseni puolesta. Aina tuli minun korviin lähinnä negatiiviselta kuulostavaa palautetta kun lapsen hain. Sitten istuimme hoitajien kanssa alas ja vaihdoimme näkemyksiä. Aloimme viedä lapsen joka päivä samaan kellonaikaan hoitoon ja hakemaan kotiin samaan kellonaikaan viitenä päivänä viikossa. Rutiinit toivat ilmeisesti lapselle turvaa ja sopeutuminen ryhmään alkoi edetä. Minä kannustaisin ajan kanssa vielä istumaan alas henkilökunnan kanssa. Hetki viedessä tai hakiessa on usein varsin lyhyt perusteelliseen keskusteluun.

 

Lapsi kuulostaa aivan normaalilta lapselta, ja päikyn väki ammattitaidottomilta. Vaihda parempaan päiväkotiin.

 

Kannattaisiko nyt kuitenkin alkaa panostamaan niihin asioihin, joista tulee negatiivista palautetta.
Siis outo reaktio, että kun huomautettavaa tulee, niin vaihdetaan paikkaa.

Tuskin ne tyhjästä ammattilaiset huomauttavat, harjoitelkaa kotona ja ottakaa asiaksi harjoitella niitä juttuja. Siitä se lähtee.

 

Ap:n kannattaisi harkita päiväkotipäivien lisäämistä jokapäiväiseksi, ihan lapsen rutiinien oppimisen kannalta, erityisesti jos lapsi on ujo ja hiljainen ja epävarma osaamisestaan.
Jokapäiväisyys luo toistoineen sen tietyn kaavan ja lapsi sopeutuu, oppii nopeammin ne päivittäiset rutiinit ja hommat hoituu sitten paremmin.
Jos on harvemmin hoidossa, lapsi ei ehdi sisäistää päivittäisiä rutiineja juurikin sen oman ujoutensa ja "hitautensa" vuoksi, koska jokainen hoitopäivä pitää aloittaa ns. alusta.

Hyvä pointti.
Jos lapsi on muutenkin vähän hankala, eikä tee helposti, mitä käsketään, niin rutiinit helpottavat.

 

Kannattaisiko nyt kuitenkin alkaa panostamaan niihin asioihin, joista tulee negatiivista palautetta.
Siis outo reaktio, että kun huomautettavaa tulee, niin vaihdetaan paikkaa.

Tuskin ne tyhjästä ammattilaiset huomauttavat, harjoitelkaa kotona ja ottakaa asiaksi harjoitella niitä juttuja. Siitä se lähtee.

Ammattitaidottomasta päikkytädistä ei saa ammattitaitoista, vaikka lapsi tai lapsen vanhempi tekisi mitä. Siksi päikyn vaihto on helpoin ja nopein ratkaisu ammattitaidottomien päikkytätien aiheuttamaan ongelmaan.

Suomessa on vallassa se ajattelutapa, että päikkytädit ja luokanopettajat ovat virheettömiä jumalia, joiden ammattitaitoa tai mielipiteitä ei saa kyseenalaistaa, ja että vika on aina lapsessa tai lapsen vanhemmissa. Esim. Keltikangas-Järvinenkin on todennut, että kasvatustieteellisen pääsykoe suosii tietynlaista temperamenttia, jolloin kaikki kasvatusalan ammattilaiset ovat tätä temperamenttia, ja päiväkodeissa ja kouluissa toisenlaisen temperamentin lapset joutuvat tästä yksipuolisuudesta kärsimään. Päikyn täti odottaa, että lapsi käyttäyttyisi päikyn tädin temperamentin mukaisesti, vaikka se voi olla lapselle täysin luonnotonta. Ja se päikyn tädin epärealistinen odotus on se ammattitaidottomuuden osoitus.

 

Hoitopaikkaa ei kannata ensimmäisenä vaihtaa. Muutokset ovat pienille lapsille vaikeita ja verrattavissa aikuisen työpaikanvaihdoksiin. Todennäköisesti hoitopaikan muutos vain hankaloittaisi tilannetta lisää.

Kodin ja päiväkodin välinen keskustelu on teidän tilanteessa se ykkösjuttu. Lapsenne kuulostaa varsin tyypilliseltä ikäiseltään, jolle ehkä muutamat asiat ryhmässä ovat olleet vaikeampia kuin toisille. On todella ikävää, että koette päivähoitopalautteen olevan lähinnä kielteistä - jokaisen vanhemman toive varmasti on se, että oma lapsi pärjäisi hoidossa hyvin. Mutta hienoa kuitenkin, että lapsenne itse kokee päikyn positiivisena paikkana

Tilannetta voisi helpottaa se, että sopisitte päiväkodin kanssa yhteiset toimintatavat niihin tilanteisiin, joissa lapsella on päikyssä haasteita (esim. pukeutumisen, käsienpesun rytmin ym. suhteen). Asiat tehtäisiin samalla tavoin ja samassa järjestyksessä niin kotona kuin päiväkodissa. Toimintajärjestystä tukemaan voisi käyttää kuvia ja jälleen samat kuvat voisivat olla niin kotona kuin pk:ssa. Rutiinit ja tutut toimintatavat helpottavat lasta toimimaan vieraammassakin ympäristössä

Mikäli haasteet ilmenevät vain päikyssä, eikä kotona tai pienempien ryhmässä ole ollut aiemmin mitään ongelmia, voi haasteen luoda myös ympäristö. Onko ryhmä esimerkiksi selkeästi meluisampi tai hälyisämpi kuin aiempi ryhmä? Toiset lapset ovat herkempiä ympäristön ärsykkeille, jolloin oma toiminta voi häiriintyä helposti esimerkiksi taustamelusta. Silloin esim. pukemistilanteita voi tukea järjestämällä lapselle oman, rauhallisen pukeutumispaikan vaikka eteistilan nurkasta tai vierestä.

Jutelkaa siis avoimesti päivähoidon kanssa tilanteesta, myös kertoa kannattaa edelleen hyödyntää ja pyytää neuvoja - sitä vartenhan he siellä ovat