[QUOTE="minttu";28857668]no mikä sulla sitten on niin hirveen pahasti vialla? mitä ne sun vanhemmat sitten tekee sulle,vai tekevätkö mitään? onko sulla vaan päänsisällä ongelmat?
kuule sun ei tartte täysi ikäisenä kertoa vanhemmilles yhtään mitään!
eli puhelin käteen varaat ajan sossuun sanot että tarvitsen oman asunnon etkä tiedä mistä aloittaa! ei oo vaikeet,vanhempia et tartte,eikä ne saa mistään puhua sun asioita vanhemmillesi![/QUOTE]
Minäpä kerron sulle.
Mä synnyin täyden 10 vai oliko se 9 pisteen tyttönä, eli mussa ei ollu mitään vikaa pienenä. Olin pieni suloinen tyttö lapsi.
Sit mun vanhemmilla oli mun kuuleman mukaan jo sillon jotain ongelmia keskenään.
Sit mä kasvoin ja aloin tajuamaan niitä tilanteita, meidän kotona oli aina tosi pahaa huutoo ja sit mua sai viedä turvaan isovanhemmille.
Puhuttiin myös et sillon kun asuttiin vielä kerrostalossa, niin mut meinattiin myös huostaanottaa, koska kuulu ne tilanteet seinien läpi. En tiedä oliko paskaa vai ei, mut näin mulle on sanottu mut ei sit vietykään minnekään toiseen ehkä parempaan perheeseen, koska nää sai sen asian puhuttuu sillä tavalla että mua ei viedä.
No sitä jatku seuraavat 16v ja mä kasvoin sellasen keskellä, joka viikko oli ainakin yks erimielisyys ja pääasiassa kuitenkin niitä samoja asioita josta ne jakso jankuttaa, riidellä ja huutaa toisilleen... Mut omasta mielestään niillä ei oo ollu mitään ongelmia nyt sitten kun mä oon asiasta niille suoraan sanonu et miten paljon koen et tuo on vaikuttanu esimerkiks muhun
Sit ukki ja mummo oli tosi tiukkoja. Ala-asteella mä jouduin aina koulun jälkeen menee sinne, enkä saanu tulla kotiin ja olla kavereiden kanssa niinku muut oli, vaan väitettiin et mä en muka syö kunnolla kotona tai tee läksyjä ja mun vanhemmat vaan mielisteli siinä niiden mukana. Sit kun pääsin illalla vasta joskus kuuden jälkeen kotiin, niin ei kukaan enää halunnu olla mun kanssa ja ihmetteli aina et miks joudun menee mummolaan..
Sitten mulla ei oo äidin ja isän puolelta ollu taas puolestaan koskaan oikeen mitään rajoja tai muuta sellasta. Eli ukin ja mummon puolelta ne oli tosi jämptejä ja tiukkia. Äidin ja isän puolelta sain tehdä yleensä mitä halusin.
No sitten 11-vuotiaana mulle alko tulla murrosikä ja aloin sekoilemaan ihan ihmeellisesti. Näytin ihan huoralta ja meikkasin naamani sellaseks. No sit ukki ja mummo koitti kasvattaa mua siinä asiassa, aina läpsimällä kasvoihin tai lyömällä mua selkään niin että tuli ilmat pihalle. Tosin oli ne jo pienenä käyttäny tukkapöllyä sun muuta fyysistä kuritusta mun mukaan, jos niillä hermo meni tosi herkästi, enkä tehny just niin kun ne ois halunnu
No kun ylä-aste alko. Mulla ei ollu mitään kotiintulo aikoja tai rajoja alkoholinkäytönkään suhteen. Yritti nuo joskus vähän lässyttää et älä oo niin myöhään tai älä käytä noin nuorena alkoholia, mut ei se oikein riittäny.. Niin sit mää ryypiskelin, millon olin kenenkin pojan/miehen messissä ja olin alottanu seurustelun ala-asteella ja mulla tuli poika sotkujen, ei siis seksin takia, mut vaan muiden poika sotkujen takia jo huono maine kun täytin vasta 13
No kestin sit kiusaamista, mikä oli välillä millon mitäkin ja mua tietysti syytettiin et tää kiusaaminen on vaan ja ainoastaan sun vika ja iteppähä oot sen aiheuttanu jne. Sit kestin sitä/kotitilanteita pari vuotta ennen kun mun keho ei jaksanu enää ressata ja puhkes sit sairaus ja mieli oli jo jollakin tavalla menny, mut viel enemmän sen sairastumisen jälkeen..
Sit loputki kaverit hylkäs, kun olin käyttäytyny vähän huonosti ja en viettäny enää niiden kans aikaa ja peruskoulun suoritin läpi just ja just kitkutellen.
Sit muutin vähän kauemmas muualle omilleen, kun mulla oli ylimäärästä rahaa. Joo siis oikeestihan me ollaan pirun köyhiä ja asutaan paskassa talossa ja ajetaan aika vanhalla autolla jo, mut silti jengi piti mua/meitä rikkaina koska mua oli hemmoteltu ja sain lähes aina kaiken... No tutustuin yhteen toiseen jätkään johon rakastuin sit oikeesti ja olin edelleen sillä tavalla koskematon ja toivoin et voitais tästä yhdessä nousta, kun silläkin oli omia ongelmia, mut pieleen meni... oli taas tää horo sille kova pala.
Jos se suunitelma ois toiminu, et oisin saanu rakkautta, tukee ja sit elämä lähteny kaikin puolin järjestyy siitä eteenpäin et ois tullu uusii ystävii sitä kautta, ite tullu kunnolla kuntoon, voinu mennä kouluun tai ainakin töihin. Ois ollu ihanne. Tätä mä yritin.