mitähän tuolla meidän alakerrassa tapahtuu iltaisin...

n. 6-7v poikalapsi kiljuu, huutaa, itkee täyttä kurkkua iltaisin. tänään todella pahasti ja huuto jatkuu nytkin vaikka mennyt jo hiljaisuus (klo 22), meidän vauva herännyt jo pariin otteeseen ton lapsen huutamiseen. kuuluu myös töminää. onko normaalia että tuon ikäinen lapsi saa jotain hirveitä raivareita ja sekopää kohtauksia illalla klo 10? mies epäilee että lasta pahoinpidellään, mutta itseäni jotenkin epäilyttää kun näyttävät ihan normaaleilta. mies sanoin äsken että hänestä kuulostaa että perheen äiti saa raivareita ja lapsi itkis sitä.. tiiä nyt sitten. äsken kopisutin patteria ja poljin jalkaa lattiaan jos ois loppunut, mutta eipä tehonnut...

tuota meilläkin raivoo 7v poikalapsi ja huutaakin joskus kunnolla itseasiassa käytös on muutenkin kuin3weellä

 

No mä veikkaisin, et lapsi jota pahoinpidellään, ei uskalla raivota tuolla lailla, ainakaan joka ilta...

Meilläkin 4-v raivoaa iltaisin nukkumaanmennessä, kuka tietää loppuuko se tohon ikään mennessä... En tosiaan tiedä miksi, kaikki pitäis olla hyvin.

 

Taas sen, että kun itsellä on vain 1 vauva ei ole välttämättä mitään tietoa millainen lapsi on isompana. Kyllä ne kuule huutaa milloin mitäkin, milloin uhmaa, milloin sisarukset tappelee, milloin murrosikäinen saa kohtauksia. Se on vähän erilaista tuo elämä monilapsisesa perheessä. Ja käykö tämä lapsi jo koulua/päiväkotia? Siellä kyllä ammattilaiset tietävät lasten koti-olot, ja huomaavat mahdollisen kaltoinkohtelunkin. Jos huolettaa voisit ottaa puheeksi, että kun se teidän lapsi huutaa niin kovasti...äiti ehkä mielellään kertoo miksi huutaa. Ja varmaan pahoittelee meteliä. Ei ne lapset hiljene klo 22.00 kun on hiljaisuus. Toiset huutaa öisinkin.

 

meilläkään ei ole noin vanhaa lasta, ainoastaan 4v ja 2v. Meillä huuto kuuluu, koska vaikka lapset on pantu sänkyyn 9, vielä klo 11 hakataan ikkunaa/patteria, huudetaan, herätetään pikkusiskoa ja tehdään kaikkea muuta kuin nukutaan. itsekin haluaisin jo klo 11 NUKKUA! Ja on kokeilla "järjen puhumista", uhkailua (menetät karkkipäivän, lastenohjelmat, lelun x jne), lahjontaa.. Mikään ei auta. Ja huuto on "tajutonta", eieieieiei satttuuu apuuaaaa kun kantaa ihan nätisti arestiin. Ja arestissa ulina jatkuu. Ja aamulla on sama ulina kun on pakko herätä ja vielä väsyttäis. Niin väsyttää muakin ja kun keinot on loppu niin tulee kyllä karjaistua "nyt perkele lopeta ja ala NUKKUMAAN" Neuvolasta saatava "apu" on vaan että olkaa tiukkoja ja kuuluu ikään... Kertokaa toki, mitä voin tehdä.

 

Tarvii toivoa ettei meille kukaan soita poliisia kun eskarilainen uhmis vetää harva se ilta parin tunnin raivarit jostain... Ja juu, ihan normaali lapsi on silti.

 

meidän 6v poika saa kyllä tuollaisia huutokohtauksia vähän väliä. On hirveässä uhmassa ja karjuu esim. sitä kun ei halua nukkumaan illalla, ei halua lopettaa leikkimistä jne jne. Ihan normaali lapsi on. Meille vanhemmille vaan tällä hetkellä uhmaa aivan hirvittävästi. Siis TODELLA rajusti. Kyllä menee välillä hermot ja huudetaan mekin, vaikka ei se mitään auta.

Eskarissa on todella, todella kiltti ja erittäin hyvin käyttäytyvä lapsi. Kannattaisikohan mennä ihan kysymään hyvässä hengessä näitä asioita eikä ensimmäisenä mennä tekemään LS-ilmoitusta. Onneksi me asutaan omakotitalossa!

 

ja onko ap:llä mitään , siis minkäänlaista käsitystä lasten ikävaiheista? Lapsilla on erilaisia kehitysvaiheita, kuten myös erilaisia tempperamentteja. Toiset osaa olla, kuunnella ja ovat muutenkin rauhallisia. Toiset taantuvat uhmassa ( joka muuten on 6v ja 7v aika paha ) 3v tasolle...

 

Mullekin tuli mieleen, että on iltataisteluja. Ei tahdo nukkua omassa sängyssä. Käy soittamassa ovikelloa ja kysy tai pistä mies asialle

 

Meillä kanssa eppu saa sellaisia raivareita joiden alkamis syytäkään ei aina oikein tiedä. Ja kyllä varmasti kuuluu koko kerrostaloon. Huutaa kun tapettavaa sikaa. Olenkin kehunut lapselle että jatka vaan huutoa niin saa mennä avaamaan kohta oven sosiaalitantoille, kun joku oikeesti voi luulla että me mätkitään lasta. Oikeesti todella raivostuttava ikä tuo 7v tällähetkellä. Koulussa ja kylässä on kuin enkeli, kotona sitten melkein kuin pikku piru. Joten toivonkin että tämä uhma loppuisi kohta.

 

Meillä kanssa eppu saa sellaisia raivareita joiden alkamis syytäkään ei aina oikein tiedä. Ja kyllä varmasti kuuluu koko kerrostaloon. Huutaa kun tapettavaa sikaa. Olenkin kehunut lapselle että jatka vaan huutoa niin saa mennä avaamaan kohta oven sosiaalitantoille, kun joku oikeesti voi luulla että me mätkitään lasta. Oikeesti todella raivostuttava ikä tuo 7v tällähetkellä. Koulussa ja kylässä on kuin enkeli, kotona sitten melkein kuin pikku piru. Joten toivonkin että tämä uhma loppuisi kohta.

eiköhän se ap:kin tajua sitten 6v päästä mitä tämä uhma on. Siis itse en voinut todellakaan kuvitella, että 6-7v on pahempi uhma kuin 3-vuotiaalla, mutta niin se vaan on. Aivan kamalaa!

 

Toi lattian polkeminen ja patterin hakkaaminen on ehkä idiooteinta mitä tiedän.

 

Siinä eskari-iässä tosiaan osalla lapsista iskee kovakin uhma ja joku voi näyttää sen iltakiukulla. Jos kyseessä normaali (ei siis erityislapsi), niin häneen voisi tepsiä hyvinkin, jos teiltä joku kävisi rimpauttamassa ovikelloa ja sanomassa huudon häiritsevän yläkertaan. Mun mielestä kerrostalossa lasten vanhempien, pitäisi pystyä saamaan iso lapsi hiljaiseksi hiljaisuusaikaan itsekin, mutta jos ei saa, niin naapuriapu voi olla tarpeen.

 

[QUOTE="mii";25230423]Toi lattian polkeminen ja patterin hakkaaminen on ehkä idiooteinta mitä tiedän.[/QUOTE]

juu on. mutta tää naapuri on kolistellut niiden pattereita ykskin kerta kun meillä oli kovaäänistä riitää (tätä tapahtuu todella harvoin) miehen kanssa PÄIVÄLLÄ. ei kello 10 illalla.

 

Eiköhän kyse ole vain voimakastahtoisesta lapsesta . Kyllä minä tiedän tuonikäisiä, jotka saavat raivareita. Välillä on minullekin vaikea ymmärtää niitä, kun emme itse ole onneksi tuollaista älytöntä uhmaa joutuneet kohtaamaan. Kolmen lapsen äitinä olen kuitenkin oppinut sen, ettälapset ovat erilaisia ja ihan joka asiaan ei pidä ainakaan poliisia kutsua.

 

Meillä tyttö aikanaan huusi sydäntäsärkevästi äitiä ihan oven takana ja repi vielä välioven auki, jotta huuto raikui todella rapussa. Tilanne siis oli se, että sovittiin avomieheni kanssa, että minä lähden lenkille ja hän laittaa lapset nukkumaan. Tyttö oli asiasta eri mieltä. Hän on aina ollut sen sorttinen, että jos koittaa häntä huutavana puhutella tai lähestyä, niin se vain pahentaa asiaa. Eli pitää ensiksi saada itse rauhoittua, ennenkuin antaa ottaa syliin tai lohdutella.

Huuto oli todella ollut melkoista ja avomieheni ei siihen mitenkään voinut vaikuttaa, vaikka aika ajoin koittikin houkutella tyttöä viereensä lepäilemään. Naapuri soitti mulle ollessani lenkillä ja kysyi, olenko kaukanakin ja kertoi, että huuto raikaa rapussa ja muut naapurit oli myös olleet vähän huolissaan, onko jokin hätänä. Sanoin, että sen kummempaa hätää ei ole kuin voimakastahtoinen tyttö, joka on eri mieltä unille laittajasta. Ihan fiksusti toimi naapuri mielestäni tässä tilanteessa. Olisin kyllä ollut aika pahoillani, jos olisi sen kummemmin tilanteesta kyselemättä suoraan soitellut poliisit meidän ovelle. Mielestäni osoitti näin riittävästi kiinnostusta ja huolenpitoa lapsia kohtaan.

 

Ja samaisen tyllerön kanssa on myös käyty joskus yöllä taistoa siitä, saako laittaa vaipan litslätskastuneen ja tytön herättäneen tilalle. Desibelit oli tytön puolelta melkoiset eikä tilannetta parantanut alle kolmivuotiaan kirkkaan raikas ylä-C-kirkuna. Valitettavasti ei auttanut, vaikka virallisesti talossa piti silloin vallita hiljaisuus

 

Miksi poliisille soitto?
Miksei itse mene kysäisemään, että onko kaikki hyvin vai voisiko jotenkin auttaa?

 

Miksi poliisille soitto?
Miksei itse mene kysäisemään, että onko kaikki hyvin vai voisiko jotenkin auttaa?

Niinpä

 

Mieluummin voisi kysyä vielä vasta seuraavana päivänä asiasta. Tulee vaan mieleen, että jos lasta on vaikea saada rauhoittumaan ja itselläkin pinna kireällä, niin en välttämättä haluaisi sillä hetkellä naapuria ovikelloani soittelemaan. Saattasin sanoa pahastikin. Asian voisi ottaa esille mieluummin päiväsaikaan muuten nähdessä.

 

Meidän 1,5 vuotias raivoaa öisin ja iltasin, kun ei saada sitä nukkumaan omassa sängyssään. Aina kun poistuu viereltä tai herää yöllä, niin alkaa raivoaminen. Jaksaa raivota vaikka tunnin.

 

Meillä on tuon edellä mainitun ylä-C-Sandran kanssa tullut hiukan koomisiakin tilanteita huutamisesta ja kiljumisesta. Kerran oltiin laivalla ja mentiin koko perheen voimin seisovaan pöytään. Valitettavasti entré ei mennyt kyseisen neidin osalta ihan putkeen, vaan järjesti sellaisen shown, että mies lähti tytön kanssa hyttiin, jotta saamme pojan kanssa nauttia edes osasta ateriaa. Tyttö oli toki pitänyt huolta siitä, että hytissä ääntä riitti. Siinä pari vanhempaa naisihmistä ohikulkiessaan huolestui ja koputteli hytin oveen huudellen: "Onko sulla joku hätänä? Ootko sä siellä ihan yksin" Mies avasi hytin oven ja totesi kaiken olevan ihan hyvin, mutta tytön hivenen täynnä temperamenttia. Sanoi jälkikäteen, että mieli kyllä teki avata ovi ja todeta kyselyihin: "No en ole yksin, eikö se jo äänestä kuulu?" ;D

 

Mulla tuli mieleen yölliset kauhukohtaukset. Tuohon aikaan illasta lapsi on jo nukkunut 1-2 tuntia ja silloin se kohtaus yleensä iskee. Meilläkin meni niin, samanikäinen. Ei siihen juuri hyssyttelyt auta.

 

Ja jotkut lapset on sitkeämpiä kuin toiset huutamisessakin eli huutaa niin kauan kuin voimia vähänkään riittää eikä halua missään tapauksessa antaa periksi. Temperementtikysymys, sanoisin.

 

[QUOTE="Mutsi";25231691]Ja jotkut lapset on sitkeämpiä kuin toiset huutamisessakin eli huutaa niin kauan kuin voimia vähänkään riittää eikä halua missään tapauksessa antaa periksi. Temperementtikysymys, sanoisin.[/QUOTE]

Siis temperamentti...ja lukihärö

 

Vai että pattereita hakataan, ja poliisille soitetaan...

Minä kysyisin siltä naapurilta ihan suoraan, että mitähän teillä iltaisin tapahtuu, kun kuuluu aina niin kovaa huutoa. Kysyisin päiväsaikaan, en menisi ovelle tilanteen ollessa päällä.

Meillä oli ennen naapurissa erityislapsi, joka sai raivokohtauksia. Kun tiesin, mistä on kyse, niin sitä oli helpompi sietää.