..
En usko että siitä mitään haittaa olisi. Koskemisestakin varmaan hyvä puhua saako vai ei. Itse koskin kuollutta isääni arkussa ja sitä en ehkä lapsen antaisi tehdä.
Kiitos kun kerroit tarinanne :heart:Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä visiitillä:Moiks!! Tieks, meiän tyty oli samaa ikää kun se meitin suuri tragedia tapahtui.
Ja halus ehdottomasti nähdä papan viel kerran. Kysyin sitten siellä psykan polilla että onko ok, ja miten valmistella. Lääkäri E siellä sanoi, että ihan ok, ja ei sen kummempia valmisteluja kaipaa tuon ikäinen. Köski kertomaan tosiaan että pappa ei näytä enää samalta, mutta ei tarvitse siis pelätäkään.
Likka sitten tuli mukaan oli isän arkkuun laitto. Ts. sairaalan kappelilla suljettiin arkku. Olis halunnut halata pappaa, mutta mie en antanut. Itse pidin kättä isän rinnalla hetken, ja se hohkasi niin kylmää ja oli oudon tuntuinen (avaus kun olit ehty) että en antanut.
On jälkikäteen sanonut, että onneksi tuli katsoon. Hän sanoi mulle, että "äiti hyvä kun mä tulin, mä tajusin että eihän se oo enää pappa siinä, pappa on jo jossain muualla" Ja tottahan se on, ei isä enää ollut yhtään itsensä näköinen siinä. Ei ollut tukka niin kuin hän sitä piti, ja muutenkin..
Miksi et?Alkuperäinen kirjoittaja ..:En usko että siitä mitään haittaa olisi. Koskemisestakin varmaan hyvä puhua saako vai ei. Itse koskin kuollutta isääni arkussa ja sitä en ehkä lapsen antaisi tehdä.
Eipä mittään.Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:Kiitos kun kerroit tarinanne :heart:Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä visiitillä:Moiks!! Tieks, meiän tyty oli samaa ikää kun se meitin suuri tragedia tapahtui.
Ja halus ehdottomasti nähdä papan viel kerran. Kysyin sitten siellä psykan polilla että onko ok, ja miten valmistella. Lääkäri E siellä sanoi, että ihan ok, ja ei sen kummempia valmisteluja kaipaa tuon ikäinen. Köski kertomaan tosiaan että pappa ei näytä enää samalta, mutta ei tarvitse siis pelätäkään.
Likka sitten tuli mukaan oli isän arkkuun laitto. Ts. sairaalan kappelilla suljettiin arkku. Olis halunnut halata pappaa, mutta mie en antanut. Itse pidin kättä isän rinnalla hetken, ja se hohkasi niin kylmää ja oli oudon tuntuinen (avaus kun olit ehty) että en antanut.
On jälkikäteen sanonut, että onneksi tuli katsoon. Hän sanoi mulle, että "äiti hyvä kun mä tulin, mä tajusin että eihän se oo enää pappa siinä, pappa on jo jossain muualla" Ja tottahan se on, ei isä enää ollut yhtään itsensä näköinen siinä. Ei ollut tukka niin kuin hän sitä piti, ja muutenkin..
Ehkä tässä enitenpelottaa kun en ole itse 30v ikääni mennessä nähnyt koskaan kuollutta.menen poikani kanssa kyllä jos hän on sitä mieltä vielä kappelissa.Puoli tuntia ennen hautajaisia saa arkku kuulemma olla auki.
:hug: sulle kamusein....en olis vielä joku aika sitten uskonut että sinä lohdutat sanomalla kuinka aika parantaa ja täytyy ain surra rauhassa,muistan kuinka romuna olit isäsi kuoleman jälkeen.Ihanaa että pystyt jo "auttamaan" meitä muita :heart:Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:Eipä mittään.Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:Kiitos kun kerroit tarinanne :heart:Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä visiitillä:Moiks!! Tieks, meiän tyty oli samaa ikää kun se meitin suuri tragedia tapahtui.
Ja halus ehdottomasti nähdä papan viel kerran. Kysyin sitten siellä psykan polilla että onko ok, ja miten valmistella. Lääkäri E siellä sanoi, että ihan ok, ja ei sen kummempia valmisteluja kaipaa tuon ikäinen. Köski kertomaan tosiaan että pappa ei näytä enää samalta, mutta ei tarvitse siis pelätäkään.
Likka sitten tuli mukaan oli isän arkkuun laitto. Ts. sairaalan kappelilla suljettiin arkku. Olis halunnut halata pappaa, mutta mie en antanut. Itse pidin kättä isän rinnalla hetken, ja se hohkasi niin kylmää ja oli oudon tuntuinen (avaus kun olit ehty) että en antanut.
On jälkikäteen sanonut, että onneksi tuli katsoon. Hän sanoi mulle, että "äiti hyvä kun mä tulin, mä tajusin että eihän se oo enää pappa siinä, pappa on jo jossain muualla" Ja tottahan se on, ei isä enää ollut yhtään itsensä näköinen siinä. Ei ollut tukka niin kuin hän sitä piti, ja muutenkin..
Ehkä tässä enitenpelottaa kun en ole itse 30v ikääni mennessä nähnyt koskaan kuollutta.menen poikani kanssa kyllä jos hän on sitä mieltä vielä kappelissa.Puoli tuntia ennen hautajaisia saa arkku kuulemma olla auki.
Oikeastaan ihan nyt vasta kykenee jo näistä jotain puhumaankin..
En mäkään ollut ennen kuollutta nähnyt. Mutta mulla helpotti se, että näin isän silloin kotona ennen kuin Sarasmäki haki. Siellä isä tosiaan näytti ihan nukkuvalta. Levolliselta ja tyyneltä. Ihan täysin erillaiselta kuin siellä kappelissa arkussa. Siinä en enää olis kyennyt samalla tavalla hyvästejä jättämään. Siel kotona sain silittää poskea, pitää kädestä ja halata- Rauhassa. Eihän se isä edes oikeestaan näyttänyt silloin vielä kuolleelta.
*voi vihne..kyl tää poruttaa yhä*
Mutta hirveesti jaksuja sulle ja perheelle!!! Muistakaa surra rauhassa, niin klisee kuin se onkin, niin aika auttaa. Se vie surulta sen terävimmän kärjen. *halaus*
Voi ihan hyvin koskea ja siten antaa viimeiset jäähyväiset. Ei se ole ollenkaan pelottavaa, ainakin jos ei ole runnoutunut ruumis.Alkuperäinen kirjoittaja ..:En usko että siitä mitään haittaa olisi. Koskemisestakin varmaan hyvä puhua saako vai ei. Itse koskin kuollutta isääni arkussa ja sitä en ehkä lapsen antaisi tehdä.
Tonnepäin se meilläkin meni, muistotilaisuudessa katseltiin valokuvia valkokankaalta ja muisteltiin menneitä, ei ahdistavaa "pakkosurua" vaan maanpäällejääneiden yhteistä oloa...Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:Ei ne kuolleet minusta ole kovin erinäköisiä olleet. Itkemisen olen selittänyt ikävänä. Meillä hautajaiset eivät ehkä ole mistään synkimmästä päästä; muistotilaisuuskin on pienissä ryhmissä istumista ja yhdessä muistellaan vainajan elämää. Pöydälle on laitettu kuvia ja esineitä vainajan elämästä kertoen ja usein on tapana soittaa jokin vainajaan liittyvä kappale tai pari. Asennekysymys, jälleen kerran.
Ukkini hautajaisissa tyttäreni lauloivat sen "Pienen pieni veturi" -kappaleen, koska ukkini oli työikänsä rautateillä töissä. Sukulaiset laittoivat kukin jonkun pienen muistoesineen arkkuun ja ukki oli puettu ja pesty tyttärensä ja tyttärenpoikansa toimesta.
Asiasta on hyvä puhua kuitenkin ennen kuin menee katsomaan. Jos on sitä mieltä että voi niin kertoo lapselle että voi ja sen ettei ruumis tunnu samalta kuin elävä ihminen vaan on kylmä, kova, jäykkä...Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Voi ihan hyvin koskea ja siten antaa viimeiset jäähyväiset. Ei se ole ollenkaan pelottavaa, ainakin jos ei ole runnoutunut ruumis.Alkuperäinen kirjoittaja ..:En usko että siitä mitään haittaa olisi. Koskemisestakin varmaan hyvä puhua saako vai ei. Itse koskin kuollutta isääni arkussa ja sitä en ehkä lapsen antaisi tehdä.
Samanmoinen tuplana sulle <3Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta::hug: sulle kamusein....en olis vielä joku aika sitten uskonut että sinä lohdutat sanomalla kuinka aika parantaa ja täytyy ain surra rauhassa,muistan kuinka romuna olit isäsi kuoleman jälkeen.Ihanaa että pystyt jo "auttamaan" meitä muita :heart:Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä:Eipä mittään.Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:Kiitos kun kerroit tarinanne :heart:Alkuperäinen kirjoittaja Lasisilmä visiitillä:Moiks!! Tieks, meiän tyty oli samaa ikää kun se meitin suuri tragedia tapahtui.
Ja halus ehdottomasti nähdä papan viel kerran. Kysyin sitten siellä psykan polilla että onko ok, ja miten valmistella. Lääkäri E siellä sanoi, että ihan ok, ja ei sen kummempia valmisteluja kaipaa tuon ikäinen. Köski kertomaan tosiaan että pappa ei näytä enää samalta, mutta ei tarvitse siis pelätäkään.
Likka sitten tuli mukaan oli isän arkkuun laitto. Ts. sairaalan kappelilla suljettiin arkku. Olis halunnut halata pappaa, mutta mie en antanut. Itse pidin kättä isän rinnalla hetken, ja se hohkasi niin kylmää ja oli oudon tuntuinen (avaus kun olit ehty) että en antanut.
On jälkikäteen sanonut, että onneksi tuli katsoon. Hän sanoi mulle, että "äiti hyvä kun mä tulin, mä tajusin että eihän se oo enää pappa siinä, pappa on jo jossain muualla" Ja tottahan se on, ei isä enää ollut yhtään itsensä näköinen siinä. Ei ollut tukka niin kuin hän sitä piti, ja muutenkin..
Ehkä tässä enitenpelottaa kun en ole itse 30v ikääni mennessä nähnyt koskaan kuollutta.menen poikani kanssa kyllä jos hän on sitä mieltä vielä kappelissa.Puoli tuntia ennen hautajaisia saa arkku kuulemma olla auki.
Oikeastaan ihan nyt vasta kykenee jo näistä jotain puhumaankin..
En mäkään ollut ennen kuollutta nähnyt. Mutta mulla helpotti se, että näin isän silloin kotona ennen kuin Sarasmäki haki. Siellä isä tosiaan näytti ihan nukkuvalta. Levolliselta ja tyyneltä. Ihan täysin erillaiselta kuin siellä kappelissa arkussa. Siinä en enää olis kyennyt samalla tavalla hyvästejä jättämään. Siel kotona sain silittää poskea, pitää kädestä ja halata- Rauhassa. Eihän se isä edes oikeestaan näyttänyt silloin vielä kuolleelta.
*voi vihne..kyl tää poruttaa yhä*
Mutta hirveesti jaksuja sulle ja perheelle!!! Muistakaa surra rauhassa, niin klisee kuin se onkin, niin aika auttaa. Se vie surulta sen terävimmän kärjen. *halaus*
mekin juteltiin lasten kanssa ennen kun menimme äitiäni katsomaan. lapset silittivät mummun poskia ja hiuksia hyvästiksi...Alkuperäinen kirjoittaja =/:Asiasta on hyvä puhua kuitenkin ennen kuin menee katsomaan. Jos on sitä mieltä että voi niin kertoo lapselle että voi ja sen ettei ruumis tunnu samalta kuin elävä ihminen vaan on kylmä, kova, jäykkä...Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Voi ihan hyvin koskea ja siten antaa viimeiset jäähyväiset. Ei se ole ollenkaan pelottavaa, ainakin jos ei ole runnoutunut ruumis.Alkuperäinen kirjoittaja ..:En usko että siitä mitään haittaa olisi. Koskemisestakin varmaan hyvä puhua saako vai ei. Itse koskin kuollutta isääni arkussa ja sitä en ehkä lapsen antaisi tehdä.