Miten tästä selviää...?

Alkuperäinen kirjoittaja tripptrapp:
meillä vähän samantapainen tilanne ja tavarat on jaossa :(
Mäkin mietin sitä et miten rahallisesti pärjätään,mut nyt ku ajatukset on välillä ihan järkeviäkin,ni pärjätäänhän me. Suomi on täynnä yksinhuoltajia jotka pärjää =) Joko hyvin tai huonosti,mut nälkään tääl ei kuole.
Mulla ei ole kuin 2 lasta,mut toinen vasta 7kk ja siihen päälle 2 koiraa, et tiiän jo valmiiks et äiti on välillä vähän väsy,mut aion kyllä pyytää apua,ku menee liian vaikeaksi. Me ollaan täs nyt 2 viikkoo oltu keskenään ja voin sanoa et aika nopeaa ne omat rytmit tulee ja joka päivä on "helpompaa". Mitä nyt iltasin ja öisin tuntuu et ei tästä pääse yli-
:hug: Musta tuntuu tällä hetkellä, että mä oon loppuelämäni yksin. En enää halua pettyä..
 
Kokenut
Ap! Tee juuri niin kuin itsestäs tuntuu parhaalta, älä kuuntele muiden neuvoja. Neuvojia tulee aina riittämään ja yleensä he eivät tiedä asiasta mitään henkilökohtaisesti.
 
Mä voin luvata sulle, että kun saatte kamat jaettua ja molemmilla on eri osoitteet niin joka päivä tuntuu paremmalta ja helpommalta!
Kun saat arjen pyörimään lasten kanssa niin ei tunnu enää niin maailmanlopulta vaikka vaikeaa toki voi ollakin, ainakin hetkittäin.
Jos olet aivan satavarma siitä, että et voi antaa anteeksi miehelle etkä halua hänen kanssa enää elää niin se on jo ensimmäinen askel parempaan suuntaan ja uuteen elämänvaiheeseen.
 
Äiti
Meillä mies petti, kun olin raskaana. Sänkyyn asti ei mennyt, mutta muuta hipelöintiä oli ollut. Itse tunnusti ja katui kovasti. Annoin anteeksi, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Kaikki saattaa humalassa tai muuten töpätä joskus, sellainen on vaan ihmisluonto.
 
Ei siihen auta kun aika..
Mutta jokainen päivä on aina ihan pikkuisen helpompi.
En mäkään varmaan jäisi, ihan itseni ja miehenkin takia.
Mä olisin todennäköisesti niin katkera että vetäisin tuon joka riitaan mukaan enkä osaisi tai pystyisi unohtamaan ja tuhoaisin sillä kaikki mahdollisuudet koskaan olla edes ystäviä.
Ei aina tarvitse vaan yrittää hulluuden partaalle, usein ero on huomattavasti parempi vaihtoehto vaikka täällä sitä yhdessä kaikesta selviämistä jaksetaan hehkuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiti:
Meillä mies petti, kun olin raskaana. Sänkyyn asti ei mennyt, mutta muuta hipelöintiä oli ollut. Itse tunnusti ja katui kovasti. Annoin anteeksi, koska täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Kaikki saattaa humalassa tai muuten töpätä joskus, sellainen on vaan ihmisluonto.
Olis mullakin ollu mahdollisuus pettää miestä tuon tunnustuksen jälkeen. Ja vaikka olin humalassa ja petetty, en silti pystyny siihen.

Mutta hyvä, että te pystyitte jatkamaan =)
 
VatkuliPalli
Musta 4kk on aika lyhyt aika päättää erotakko vai ei. Tietysti en voi sun ajatuksia lukea ja jos tämä tuntuu sinusta hyvältä ratkaisulta niin hyvä näin. Me miehen kanssa on selvitty asiasta jo ja vaikka koko hommasta on vuosi aikaa ei kaikki ole edelleenkään unohtunut, välillä on päiviä mullakin jolloin haluisin ihan suoraan sanottuna ettiä sen muijan kenen kanssa mies teki mitä teki ja tintata ihan tunteella turpaan... mies jo kiinni jäädessään sai kokea sen miltä mun oikee koukku tuntu eikä ollu kuulemma uskonu että mä olisin lyöny :D mutta väkivalta ei ainakaan oo ratkasu vaan punnitse asioita ja laita vaikka lista siitä mitä hyvää miehessäs on ja muistele KAIKKIA pieniäkin hyviä hetkiä yhdessä ja mieti, kannattaako ne kaikki heittää roskiin tämän takia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja VatkuliPalli:
Musta 4kk on aika lyhyt aika päättää erotakko vai ei. Tietysti en voi sun ajatuksia lukea ja jos tämä tuntuu sinusta hyvältä ratkaisulta niin hyvä näin. Me miehen kanssa on selvitty asiasta jo ja vaikka koko hommasta on vuosi aikaa ei kaikki ole edelleenkään unohtunut, välillä on päiviä mullakin jolloin haluisin ihan suoraan sanottuna ettiä sen muijan kenen kanssa mies teki mitä teki ja tintata ihan tunteella turpaan... mies jo kiinni jäädessään sai kokea sen miltä mun oikee koukku tuntu eikä ollu kuulemma uskonu että mä olisin lyöny :D mutta väkivalta ei ainakaan oo ratkasu vaan punnitse asioita ja laita vaikka lista siitä mitä hyvää miehessäs on ja muistele KAIKKIA pieniäkin hyviä hetkiä yhdessä ja mieti, kannattaako ne kaikki heittää roskiin tämän takia...
En vaan osaa kuvitella, että mä tuon kanssa enää ikinä millekään ryhtyisin. Tottakai on paljon hyviä aikoja, mutta...
 
EJK
On ihan luonnollista, että ajattelet nyt ettet koskaan voi toiseen luottaa. Parisuhdeterapia, jota olitte jo miettineetkin, voi olla yksi keino hankkia työvälineitä luottamuksen uudelleen rakentamisen syntyyn.

Mutta teittepä ratkaisun minkä hyvnsä, sinä selviät jos olet päättänyt selvitä! Kun ei oikein muutakaan voi kuin suunnata katse tulevaisuuteen. Mutta älä pelkää hakea ammattiapua. Akuuttiin tilanteeseen siitä on tai ainakin yleensä on sellainen apu, jonka hedelmää poimit tulevaisuutesi ajan. Voimia sinulle ja perheellesi tulevaan!
 
Mulle kävi samoin vuosia sitten..
erottiin miehen kanssa ja jäin yksin lasten kanssa, lapsia oli meilläkin 3. Nuorin oli vasta muutaman viikon ikäinen. Enkä ole eroa katunut päivääkään. Nykyään uudelleen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa ja meillä yhteinen lapsikin. :)
Ei se ero ole maailmanloppu. Selkä suoraks ja leuka pystyyn ja päätät, Mä kyllä selviän! :halaus:
 
Sun ei tarvitse päästä pettämisestä yli. On uskollisiakin miehiä. Susta tuntuisi pahalta jatkaa suhdetta ja tuntuisi pahalta erota. Veikkaanpa, että sulla on parempi mieli kun eroat ja käyt sen surun läpi kuin yrität vuosikausia jatkaa suhteessa kun olet huomannutkin, että et voi unohtaa etkä luottaa.. Vaikka se niin pahalta tuntuukin, yritä ajatella että tulevaisuudessa on se hetki kun huomaat, että selvisit. Niin on selvinnyt moni muukin, se on myös sinulle mahdollista.
 
:hug: Voimia sinulle. Uskon että aivan varmasti tulet selviämään hyvin. Joskus tosiaan se ero voi olla paras ratkaisu. Jos toinen voi koko ajan huonosti ja kärsii, ei voi luottaa tai edes koskea toiseen niin ero voi olla jopa helpottavaa, vapauttvaa. Ja eihän se ole kiveen kirjoitettu ettei enää koskaan voi palata yhteen. Jos siis joskus myöhemmin siltä tuntuisi.
En usko että itse olisin voinut asua miehen kanssa neljää pitkää kuukautta yhdessä jos olisi jäänyt pettämisestä kiinni. Muutto eri osoitteisiin olisi tapahtunut varmasti vauhdilla.....
 
Voin tässä kertoa oman tarinani jos se vähän lohduttaa.
Olin naimisissa ( en onnellisesti ) mutta meillä oli 1 yhteinen lapsi 2v. ja toinen mahassa kun mies jäi kiinni että sillä oli suhde toisen kanssa. Mies ei itse tätä kertonut vaan jäi kiinni kun satuin lukee yhtä sivustoa.
Meillä ei ollut maailman onnellisin liitto, silti en koskaan keksi tarpeeksi hyvää syytä pettmiselle.
Mulla oli 3vkoa laskettuun aikaan siis kun sai tietää. Olin ihan järkyttynyt ja vihainen ja pettynyt.
Mietin tätä asiaa yötä päivää ja kun vauva syntyi niin ajattelin että jos nyt vielä kokeilen pystynkö antamaan anteeksi. Meillä tuli muitakin ongelmia siinä mutta en koskaan voinut antaa anteeksi. En pystynyt katsoon häntä silmiin seksin aikana, en halunnut että hän koskee muhun ym.
En oppinut elään tuon asian kanssa, vauva oli 4kk ja isompi reilu 2v. kun käskin miehen häipyä.
alkuun meni kuukauden verran että tuntu pahalta, juuri illat ja yöt oli kamalia. Mutta jo kuukauden jälkeen olo oli kuin uusi, olin vapautunut ja onnellinen =)
Äkkiä sitä sitten pääsee oman elämän makuun, kunhan muistaa tavata paljon ystäviä ja liikkua ihmisten ilmoilla puhua ja purkaa ym. Mua on auttanut aina se että ystävät on olleet tukena.
Nyt oltu 2.5vuotta erossa ja en ole päivääkään katunut ett lähdin.
 
kyllä mun mielestä 4kk on pitkä aika.. mä olisin varmaan jo jossain hoidossa 4kk jälkeen..

Kannatan kanssa pesäeroa että pääset rauhaan ja omaan tilaan hengähtämään ja kokoomaan ittes. Ei siitä tule mitään et ahdistut miehen läsnäollessa.

mutta jaksuja :flower: :hug: kovat ajat edessä mut oo vahva!
 
Jos/kun ei pysty antamaan anteeksi ja noin pahalta tuntuu niin varmasti ainakin hetkellinen ero on tarpeen. Jos jo toisen läsnäolo ahdistaa niin uskoisin omien ajatusten selviävän paremmin silloin kun ottaa välimatkaa. Voihan olla että jonkin ajan päästä alkaa helpottaa ja kykenee jo antamaan anteeksi. Tai sitten ei. Itse en ainakaan haluaisi majailla saman katon alla puolison kanssa joka on minua pettänyt, tulevaisuus sitten näyttäisi mitä tehtäisiin.

Voimia! :hug:
 
Mamma italiana
kàrsivàllisyyttà eikà àkkipikaisia pààtòksià. jotenkin mulla tuli semmoinen kuva ettà sinà et halua jatkaa ja jo ennen pettàmistà oli jokin asia joka kovasti hiersi. kannattaisi làhteà purkamaan vyyhtià siità. anteeksi, jos olen liian suorasukainen ja voinhan olla vààràssàkin
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
kàrsivàllisyyttà eikà àkkipikaisia pààtòksià. jotenkin mulla tuli semmoinen kuva ettà sinà et halua jatkaa ja jo ennen pettàmistà oli jokin asia joka kovasti hiersi. kannattaisi làhteà purkamaan vyyhtià siità. anteeksi, jos olen liian suorasukainen ja voinhan olla vààràssàkin
Et kyllä ole väärässä. Sehän tässä niin naurettavaa onkin, että edellisenä päivänä ennen ku mies tunnusti, juteltiin paljon suhteesta ja siitä kuinka jotain täytyy tehdä. Saatiin asiat "alulle". Sen yhden illan tuntu hyvältä pitkästä aikaa. Seuraavana päivänä romahti.
 
mie
Kyllä sinä ap pärjäät :hug: se vaan vie aikaa. Alat reippaasti järjestellä asunto yms. asioita niin homma lähtee eteenpäin. Voimia :hug:


Ja kerran pettää yleensä kynnys on matalampi tehdä sama uudestaan (tää oli ketjun jeesustelijoille).
 
Alkuperäinen kirjoittaja emmamma:
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma italiana:
kàrsivàllisyyttà eikà àkkipikaisia pààtòksià. jotenkin mulla tuli semmoinen kuva ettà sinà et halua jatkaa ja jo ennen pettàmistà oli jokin asia joka kovasti hiersi. kannattaisi làhteà purkamaan vyyhtià siità. anteeksi, jos olen liian suorasukainen ja voinhan olla vààràssàkin
Et kyllä ole väärässä. Sehän tässä niin naurettavaa onkin, että edellisenä päivänä ennen ku mies tunnusti, juteltiin paljon suhteesta ja siitä kuinka jotain täytyy tehdä. Saatiin asiat "alulle". Sen yhden illan tuntu hyvältä pitkästä aikaa. Seuraavana päivänä romahti.
ja toi romahdus tulee tapahtumaan vielä monta kertaa.Tiedän myös ton tunteen kun tuntuu että nyt on saatu järkevästi puhuttua ja kaikki järjestyy sitten tulee se uusi aamu ja katsot peiliin ja toteat "miksi,miksi näin kävi,mikä saa ihmisen tekemään niin" ja taas on kaikki alhaalla.usko siihen että asiat oikeasti järjestyykään :hug:
 

Yhteistyössä