Wicca
Helposti, tosin tämä tuoreinkin on sen varran hyvä uninen tapaus ettei tarvitse herätä kuin kerran syöttämään. Mummo onkin sitten hankalampi tapaus saada yöllä hiljaiseksi kun kolistelee ja haahuilee ympäriinsä.
"vieras"
nii just, nukuin aina kun vauvakin nukku. Nukkui kyllä kolmekuisena jo yöt läpeensä. Nyt on ekaluokkalainen.
"vieras"
[QUOTE="huh";28852290]Olen todella onnellinen ettei enää tarvitse että vauva-ajat ovat takanapäin.[/QUOTE]
Eli sinäkin olet ne kuitenkin joskus jaksanut? Miksi sitten ihmettelet?
Mulla onneksi ihanan hyvin nukkuneet molemmat lapset, jopa tämän 6kk ikäisen kanssa saan nukkua
Eli sinäkin olet ne kuitenkin joskus jaksanut? Miksi sitten ihmettelet?
Mulla onneksi ihanan hyvin nukkuneet molemmat lapset, jopa tämän 6kk ikäisen kanssa saan nukkua
nohh
Täytyy sanoa, etten tiedä mitään yövalvomisista. Meidän mukelot on olleet supernukkujia aina.
-
Huonosti.
Vauva valvoo ja kitisee koko yön mahavaivoja.
Viime yönä nukuin kai 2 tuntia.
Päiväunia en oikein saa, kun esikoinen ei enää niitä nuku.
Kai se tästä tasaantuu, kun löytyy vatsavaivojen syy.
Vauva valvoo ja kitisee koko yön mahavaivoja.
Viime yönä nukuin kai 2 tuntia.
Päiväunia en oikein saa, kun esikoinen ei enää niitä nuku.
Kai se tästä tasaantuu, kun löytyy vatsavaivojen syy.
Se onkin suurin huolenaiheeni tämän pian syntyvän kanssa. Kun en jaksanut esikoisenkaan kanssa heräillä (mies heräili, mutta nyt käy töissä niin olisihan se parempi että minä hoidan pääasiassa ne yöt...)
"Mariska"
Huonosti sen jaksoi, mutta pakkohan se on. Olin ihan zombi sen 10kk kun tämä tyttö valvotti heräilemällä yöt läpeensä ties kuinka usein... Ekat kuukaudet meni ok, koska nukkui kuitenkin muutaman tunnin pätkiä ja ehkä hormonit auttoi tai jotain.
Mutta oikeasti, kyllä sen huomaa sen unen puutteen > ajatus ei kulje, tavarat hukkuu ja asiat unohtuu ja kaikki menee vähän sumussa. Pikku asiat itkettää jne jne. Lopulta sitä nukahtaa välillä mihin sattuu ja toisaalta aina ei uni tule, kun on sängyssä, koska koko ajan on pelko persiissä että ihan kohta pitää taas herätä..
Mutta oikeasti, kyllä sen huomaa sen unen puutteen > ajatus ei kulje, tavarat hukkuu ja asiat unohtuu ja kaikki menee vähän sumussa. Pikku asiat itkettää jne jne. Lopulta sitä nukahtaa välillä mihin sattuu ja toisaalta aina ei uni tule, kun on sängyssä, koska koko ajan on pelko persiissä että ihan kohta pitää taas herätä..
"vieras"
kummasti ne ihmiset jaksaa töihinkin epäinhimillisiin aikoihin nousta, eiköhän oman lapsen huutoon nouse myös.
"mammanen"
Meillä ei onneksi ole "oikeasti" valvottu vauvojen takia mutta nuorimmainen, 8kk, ottaa rintaa yöllä pari-kolme kertaa ja tokihan siinä äiti vähän herää. Nuorin nukkuu itse kyllä yösyöttöjenkin ajan, aivan unissaan vain tankkaa.
Kun aamusella sitten pieni hymyilee kuin aurinko niin siitähän tulee äidille niin hyvä mieli että hyvin äiti jaksaa yösyötötkin, ei tätä yösyömistä kuitenkaan kestä enää kuin muutaman kuukauden ajan.
Kun aamusella sitten pieni hymyilee kuin aurinko niin siitähän tulee äidille niin hyvä mieli että hyvin äiti jaksaa yösyötötkin, ei tätä yösyömistä kuitenkaan kestä enää kuin muutaman kuukauden ajan.
[QUOTE="vieras";28852557]kummasti ne ihmiset jaksaa töihinkin epäinhimillisiin aikoihin nousta, eiköhän oman lapsen huutoon nouse myös.[/QUOTE]
no onhan se eriasia mennä ajoissa nukkumaan ja herätä aikaseen töihin sen kerran. Kun taas vauvan kanssa voi joutua heräämään vähän väliä koko yön ja jos on yhtä huono nukkumaan ylipäätään kuten meillä ni sitä unta ei saanu koskaan enempää kun pätkiä kerrallaan. Syö ihmistä erilailla kun aikanen työaamu. Aivan helvetistä oli se eka vuosi lapsen kanssa.
no onhan se eriasia mennä ajoissa nukkumaan ja herätä aikaseen töihin sen kerran. Kun taas vauvan kanssa voi joutua heräämään vähän väliä koko yön ja jos on yhtä huono nukkumaan ylipäätään kuten meillä ni sitä unta ei saanu koskaan enempää kun pätkiä kerrallaan. Syö ihmistä erilailla kun aikanen työaamu. Aivan helvetistä oli se eka vuosi lapsen kanssa.
"Mariska"
Unenpuute teki tosiaan aika kauheaksi sen vauvavuoden, täydet sympatiat niille, joilla piina jatkuu vielä pidempään!
Meillä kävelemään oppiminen ja imetyksen loppuminen tai ties mikä vaihe sai aikaan sen, että 11 kk iässä alkoi yhtäkkiä nukkua 8-12h putkeen, kun sitä ennen heräili 1-2h tunnin välein läpi yön aina.
On pikkaisen eri asia herätä töihin, kun sitä voi ihan itse valita meneekö aikaisemmin nukkumaan illalla Ja kuitenkin saanut nukkua ehkä sen 5-6h putkeen vaikka oliskin aikainen herätys vs. että nukut 1h tunnin pätkissä liki vuoden putkeen esimerkiksi...
Meillä kävelemään oppiminen ja imetyksen loppuminen tai ties mikä vaihe sai aikaan sen, että 11 kk iässä alkoi yhtäkkiä nukkua 8-12h putkeen, kun sitä ennen heräili 1-2h tunnin välein läpi yön aina.
On pikkaisen eri asia herätä töihin, kun sitä voi ihan itse valita meneekö aikaisemmin nukkumaan illalla
Ja kuitenkin saanut nukkua ehkä sen 5-6h putkeen vaikka oliskin aikainen herätys vs. että nukut 1h tunnin pätkissä liki vuoden putkeen esimerkiksi...
"vieras"
[QUOTE="vieras";28852557]kummasti ne ihmiset jaksaa töihinkin epäinhimillisiin aikoihin nousta, eiköhän oman lapsen huutoon nouse myös.[/QUOTE]
En minä tiedän ketään joka nousisi töihin joka yö 22:20, 23:23, 23:45, 01:12, 1:56, 2:09, 2:22, 3:44, 4:15, 4:35, 5:00, 5:10, 5:15 ja 5:21.
Suunnilleen tuollaisia meidän yöt oli ekan vuoden.
En minä tiedän ketään joka nousisi töihin joka yö 22:20, 23:23, 23:45, 01:12, 1:56, 2:09, 2:22, 3:44, 4:15, 4:35, 5:00, 5:10, 5:15 ja 5:21.
Suunnilleen tuollaisia meidän yöt oli ekan vuoden.
[QUOTE="Mariska";28852520]Huonosti sen jaksoi, mutta pakkohan se on. Olin ihan zombi sen 10kk kun tämä tyttö valvotti heräilemällä yöt läpeensä ties kuinka usein... Ekat kuukaudet meni ok, koska nukkui kuitenkin muutaman tunnin pätkiä ja ehkä hormonit auttoi tai jotain.
Mutta oikeasti, kyllä sen huomaa sen unen puutteen > ajatus ei kulje, tavarat hukkuu ja asiat unohtuu ja kaikki menee vähän sumussa. Pikku asiat itkettää jne jne. Lopulta sitä nukahtaa välillä mihin sattuu ja toisaalta aina ei uni tule, kun on sängyssä, koska koko ajan on pelko persiissä että ihan kohta pitää taas herätä..[/QUOTE]
Jep...ja sitten kun 1v vähensi heräilyä, mä jatkoin tuttuun kaavaan enkä osannutkaan nukkua vaikka oisin saanu. Jäi nii päälle se totuttu heräily. 2v heräs enää hyvin satunnaisesti.
Mutta oikeasti, kyllä sen huomaa sen unen puutteen > ajatus ei kulje, tavarat hukkuu ja asiat unohtuu ja kaikki menee vähän sumussa. Pikku asiat itkettää jne jne. Lopulta sitä nukahtaa välillä mihin sattuu ja toisaalta aina ei uni tule, kun on sängyssä, koska koko ajan on pelko persiissä että ihan kohta pitää taas herätä..[/QUOTE]
Jep...ja sitten kun 1v vähensi heräilyä, mä jatkoin tuttuun kaavaan enkä osannutkaan nukkua vaikka oisin saanu. Jäi nii päälle se totuttu heräily. 2v heräs enää hyvin satunnaisesti.
[QUOTE="vieras";28852673]En minä tiedän ketään joka nousisi töihin joka yö 22:20, 23:23, 23:45, 01:12, 1:56, 2:09, 2:22, 3:44, 4:15, 4:35, 5:00, 5:10, 5:15 ja 5:21.
Suunnilleen tuollaisia meidän yöt oli ekan vuoden.[/QUOTE]
tuttua...Ja äiti ihan zombie. Päiväunetkin tyyliin tuntikausien valvominen ja unet 20min...
Suunnilleen tuollaisia meidän yöt oli ekan vuoden.[/QUOTE]
tuttua...Ja äiti ihan zombie. Päiväunetkin tyyliin tuntikausien valvominen ja unet 20min...
"Mariska"
leijona76, sama juttu täällä. Olin niin ylivirittynyt siihen heräilyyn, että jos lapsi vaikka kääntyi unissaan niin olin hereillä heti ja muutenkin tosiaan heräilin pitkin yötä...
Muutin pariksi viikoksi toiseen huoneeseen nukkumaan ja mies jäi muksun kanssa nukkumaan, kun oli ovet kiinni ja ihan hiljaista, niin opettelin itsekin taas nukkumaan ns. läpi yön ja lapsi piti siirtää omaan huoneeseen sitten nukkumaan, niin sain itsekin taas nukuttua omassa sängyssä. Mutta se meni sitten helposti, kun lapsi tosiaan alkoi nukkua tosi hyvin yönsä yhtäkkiä.
Muutin pariksi viikoksi toiseen huoneeseen nukkumaan ja mies jäi muksun kanssa nukkumaan, kun oli ovet kiinni ja ihan hiljaista, niin opettelin itsekin taas nukkumaan ns. läpi yön
ja lapsi piti siirtää omaan huoneeseen sitten nukkumaan, niin sain itsekin taas nukuttua omassa sängyssä. Mutta se meni sitten helposti, kun lapsi tosiaan alkoi nukkua tosi hyvin yönsä yhtäkkiä.
M32
En kestäisi yöheräämisiä ollenkaan, ja aikaisemmin pahoista uniongelmista kärsinyt vaimoni ei sietäisi heräilyä sitäkään vähää. Onneksi tuo on täysin vapaaehtoista. Minulle laadukas, keskeytyksetön ja riittävä uni on ihan terveyden ja hyvinvoinnin perustekijöitä.
"vieras"
Toisessa ketjussa kerroit, ettei sinulla ole enää pieniä lapsia kotona, minkä ikäistä siis syötät vielä öisin?
sivun viimeinen viesti:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2286508-nyt-pitaiskin-tehda-kakkuun-kuulemma-kaktuksia/