Miten teidän noin 2-vuotiaat käyttäytyy?

Meillä tuolla pian 2 täyttävällä pojalla on täysi uhma päällä, mikä välillä luonnollisesti aiheuttaa "tilanteita". Jos ei saa tahtoaan läpi, niin kiukku voi olla hurja. Yleisesti kuitenkin on hyväntuulinen. Käskyjä tottelee välillä hyvin ja välillä taas ei ollenkaan.

Tuli mieleeni, että onko poika jotenkin keskiarvoista huonokäytöksisempi, kun sai sellaista palautetta bussissa eräältä toiselta äidiltä.

Tilanne oli siis tällainen:
Olimme ensimmäisenä pysäkillä ja nousimme siten ensin bussin kyytiin. Perässämme tuli matkarattaiden kera toinen äiti lapsensa kanssa. Matkikset eivät mahtuneet kuin kasattuina kyytiin, joten tämä äiti laittoi ne kasaan meidän vaunuja vasten ja meni itse istumaan lapsensa kanssa.

Matkiksissa oli kiinni sellainen ratti, joka nyt tuli suoraan tuon oman poikani nokan eteen. Kielsin koskemasta mutta tällä kertaa päiväuniajankin lähestyessä poika ei tottele. Toinen äiti siihen sitten, että kyllä hänen poikansa tottelee, ja ei saa koskea toisten ratteihin.

Onko poikani siis erityisen huonosti käyttäytyvä ikäisekseen, kun kielloista huolimatta koski toistuvasti tuohon nokan edessä olevaan rattiin? Otin lopulta pojan kädestä kiinni bussimatkan ajaksi, jottei pääse koskemaan rattiin.

 

Ihan normaali sun poikas on. Kai se nyt koskee, kun ratti on nenän edessä, eihän sitä voi vastustaa. Meidän 2v joskus uskoo ja joskus ei. Sellasii ne vaan on. Aika paljon meillä tuo lapsi huutaa, kun ei saa tahtoaan läpi tai joku menee sen mielestä väärin.

 

typerä, nipottava äiti... se toinen siis
ei kai nyt voi vaatia, että joku kiva juttu törkätään parivuotiaalle nokan eteen, *mutta ei saa koskea siihen* hohhoijaa...

 

Sinulla on aivan normaali utelias lapsi Älä murehdi, maailma on täynnä noita minun lapseni ei tee sitä sun tätä- äitejä..

 

Meillä ainakin on reilu 2-v poika ihan kuuro tuollaisissa tilanteissa, kun jotain tekee mieli koskea niin vanhempien käskyt menee ihan ohi. Tuossa tilanteessa olisi luultavasti vielä yrittänyt rimpuilla käsiä otteesta irti... en tiedä onko meillä sitten jotenkin vielä huonotapaisempi lapsi...

 

Näin itsekin olen ymmärtänyt, että ihan normaalia tuon ikäiseltä. Totesinkin tuolle äidille bussista poistuessamme, että mukava, kun on välttynyt uhmalta ja lapsi tottelee.

 

kuulostaa tutulle.
välillä meillä asuu enkeli ja välillä itse saatana....

 

Ko. tilanteessa kyllä meidänkin poika 2,5v jatkaisi ratilla leikkimistä vaikka kieltäisin. Minun pitäisi keksiä jotain korvaavaa viihdykettä pojalle, jottei kskisi muiden leluihin. Eikä meidän poika niin uhmakaskaan ole vielä.

 

Ihan normaali lapsi sulla tosiaan! Onneksi en ole itse törmännyt montakaan kertaa sellaisiin joiden mielestä oma lapsi käyttäyttyy mallikkaasti ja muiden lapset on huonosti kasvatettuja kakaroita. Kerran tosin vähän ihmetytti leikkipuistossa, kun oma poika (silloin 2,5-vuotias) yritti mennä sellaiseen nyökkääjään, ja puistossa oli hieman nuorempi (vajaa 2-vuotias) tyttö, joka seurasi poikaa perässä. Sit poika "antoi" sen vempaimen tytölle ja meni itse sellaiseen köysikiikkuun, mutta tyttö seurasi perässä ja tuli siihen myös roikkumaan. Kun poika meni takaisin siihen nyökkääjään, ja tyttö taas seurasi perässä, niin poika alkoi jo vähän hermostua ja alkoi inistä minulle että haluaa nyt siihen nyökkääjään... Niin tytön äiti kysyi multa, ihan ystävälliseen sävyyn tosin, että "minkä ikäisenä teidän pojalla alkoi tuo uhma ja hirveä omistushaluisuus?" Että vissiin ihmisillä on niin erilaisia käsityksiä siitä mikä on (etenkin lapsilta) normaalia ja hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei...

 

Miksiköhän siihen ei sitten saanut koskea? Ihme tyyppi. Normaalia pienen lapsen uteliaisuutta.

 

Mun mielestä on outoa että tästä on tehty edes ongelma. Meneekö se ratti rikki kun siihen koskee? Mä en olisi kieltänyt koskemasta.

 

Ihan normaalia käytöstä lapseltasi mielestäni. Oma kaksivuotiaani.. no, mä kerron yhden tapauksen kun oltiin kaupassa, ja hän oli silloin tosiaan hiukan reilu 2v.

Seisoimme kaupassa kassajonossa, lapsella omat kärryt mukanaan. Siirryimme jonossa eteenpäin ja pyysin lastakin siirtymään. Ei siirtynyt. Sanoin uudestaan: siirrä kärryjä eteenpäin, kohta päästään kassalle, tule säkin eteenpäin että muut pääsee. Ei siirtynyt. Minä: nyt tuut eteenpäin että päästään kassalle. Ei tullut. No, sitten minä otin niistä kärryistä kiinni ja siirsin ne ja aloin sitten lappamaan tavaraa kasssalinjalle. Kaksivuotias karjuu vieressä ja huutaa että minä itte. Minä en piittaa. Lopulta poistuimme kaupasta siten, että työnsin edelläni autokärryjä joissa toinen lapsi oli ja kiskoin perässäni niitä lapsen pikkukärryjä, joissa taas roikkui kaksivuotias mahallaan maata laahaten ja hurjasti karjuen.

Et näin.

 

Jospa äiti pelkäsi ratin menevän rikki. Mun poika on isokokoinen ikäisekseen, joten sekin saattoi kommentteihin vaikuttaa.

Keskustelu meni kutakuinkin näin:
Minä: (Pojalle Ei saa koskea. Ei ole sinun. (Toistoa, toistoa, toistoa...)
Toinen äiti: Ei saa koskea toisten tavaroihin.
Minä: Olen pahoillani mutta tuo kohta 2-vuotias ei vielä oikein usko.
Toinen äiti: Kyllä mun poika uskoo ja tottelee.

Otin siis lapsen kädestä kiinni loppumatkaksi ja bussista poistuessa totesin tosiaan, että mukava, että heillä uskotaan eikä ole vielä kovasti uhmaa.