Mua pelottaa mimmoinen joulu meille on tulossa. Mies paljasti maanantaina, että on sössinyt raha-asiansa täysin. Ja kun niitä papereitä selvittelin oli ottanut luottoja joiden korko oli 27 %, sitten uusi luotto, kun entinen oli käytetty. Pakkomielteisestä ostelusta on kysymys, jolle nyt tuli täysi stoppi.
Nyt täytyy toivoa, että saadaan miehen lainat yhdistetyksi, ja kuukausimenot inhimillisiksi, muuten tässä käy niin, että mies maksaa velkojaan ja minä elätän perheen, jolloin rahaa ei jää mihinkään
ylimääräiseen, ei edes jouluun.
Onneksi pari lahjaa on ostettuna, pieniä mutta jotain.
Olen todella pettynyt mieheeni, jonka rahankäyttö meni nyt täysin minun seurantaani ja samalla yritän etsiä konsteja hoitaa tuota ostosriippuvuutta.
Jouluruuat eivät maksa juuri sen enempää kuin muutkaan ruuat, ne saadaan kyllä kasaan. Mutta kaikki se muu, lahjat, kuusi, pukki, kukat. Mulle ne ovat olleet tärkeä osa joulun tunnelmaa, nyt täytyy tyytyä halvimpaan mahdolliseen kuuseen, ostaa pari hyasinttia ja tuleeko nyt ensimmäinen joulu, ettei pukkia tule - korni lause, mitäpä pukilla, jos ei ole edes lahjoja. Lapsia meillä on kolme.
Täytyy toivoa, että asiat järjestyisivät. Ei paljon naurata, kun miehen noiden kulutusluottojen lyhennyksiin menee tonni kuussa!
Tyhmä, tyhmä mies!