Minusta tulossa toukokuussa mummi 40v mieheni on uikiksi tultuaan 43v,ootetaan ihan innolla isovanhemmuutta vaikka aiotaan yrittää itsekkin vielä iltatähteä.aiotaan olla hoitoapuna tarvittaessa ja hankkia pikkuiselle hoitotarvikkeita.miehen äiti oli 39v tututuaan mummoksi ja äitini 40v.
Muita tulevia mummeja 40vnä?
- Viestiketjun aloittaja Mimozenäiti
- Ensimmäinen viesti
vierailija
Olin 37v.,kun tulin mummiksi ja on ollut todella ihanaa puuhastella tyttären lapsen kanssa.On voimia ja energiaa vielä paljon kaikenlaiseen touhuamiseen ja minunkin äitini on vasta reilu kuusikymppinen joten meitä on monta sukupolvea viettämässä aikaa keskenään.
vierailija
Kolme koulutusta, anna kun arvaan: parturikampaja, kynsiteknikko, ja sitten päälle joku kaupallisen alan lyhytkurssi? Kyllä, koulutettua väkeä selvästi!
vierailijahoitaja
Kyllä huomaa kirjoituksesta ja virheistä, että mitenkään korkeasti koulutettu et ainakaan ole. Itse kirjoitin paremmin jo ihan peruskoulun jälkeen. En ole itsekään korkeasti koulutettu, mutta en kuitenkaan kirjoita kuten sä.
En ole väittänytkään olevani korkeasti koulutettu 
enkä sitä edes ole ikinä halunnutkaan,lasten väleissä opiskelut suoritin ja hyvin ollaan pärjätty 20v pidetty yritystä.vuorotellen opiskeltu miehen kanssa,kaikki tarvittava on hankittu(,teollisuushalli,yrityksen kalusto 2 taloa ja 3 mökkiä ja rivari-osake,ja velat on maksettu) ja nyt ootellaan innolla mummin ja papan murun syntymää, tavoitteena oli että jokaiselle lapselle jää sitten aikanaan vähän omaisuutta jaettavaksi ja se on nyt täyttynyt,joten koen olevani onnistunut sekä äitiydessä että yrittäjyydessä.
enkä sitä edes ole ikinä halunnutkaan,lasten väleissä opiskelut suoritin ja hyvin ollaan pärjätty 20v pidetty yritystä.vuorotellen opiskeltu miehen kanssa,kaikki tarvittava on hankittu(,teollisuushalli,yrityksen kalusto 2 taloa ja 3 mökkiä ja rivari-osake,ja velat on maksettu) ja nyt ootellaan innolla mummin ja papan murun syntymää, tavoitteena oli että jokaiselle lapselle jää sitten aikanaan vähän omaisuutta jaettavaksi ja se on nyt täyttynyt,joten koen olevani onnistunut sekä äitiydessä että yrittäjyydessä.
vierailija
Onnea tulevasta isovanhemmuudesta! Varmaan on kiva kun jaksaa olla täysillä menossa mukana ja muistot omien lasten pikkulapsiajoista on vielä tuoreina mielessä. Millaista on kasvattaa suurperhettä? Ihailen kovasti!
Mä oon tykännyt suuresta perheestä,halusin teinistä lähtien ison perheen,itselläni vain yksi veli,kolme isointa 15,19 ja 22 ovat jo hyvin omatoimisia,5,7,9,11 v kanssa harrastetaan liikuntaa,ratsastusta,geokätköilyä ja uinyia ja retkeilyä,talvella ei käydä kätköillä eikä ratsasteta.äitini on 14 lapsen mummi ja aina osallistunut aktiivisesti lastenlasten hoitoon,helmikuussa hän jää eläkkeelle ja meille tiedossa 2 vkon kahdenkeskinen loma thaimaassa,syömässä käydään kahden krt vko,joilloin 19v poika hoitaa lapsia,kun on aina hoidettu parisuhdettakin ni jaksaa sitten lapsien kanssa arjen,kotityöt tehdään aina yhdessä joten kukaan ei rasitu.ollut paljon helpompaa kuin kuvittelin äitiyden olevan
vierailija
Kuulostaa hyvältä, että saatte myös apuja! Koetko koskaan syyllisyyttä tai riittämättömyyttä. Minulla on paljon pienempi lapsiluku ja kuitenkin usein tunne, että riitänkö ja annanko tarpeeksi. Olen kyllä yrittänyt päästä irti näistä ajatuksista mutta aika ajoin tuntuu että pitäisi olla toisenlainen äiti kuin olen.
Ei lasten tekemiseen tarvita koulutusta. Kysy vaikka tikanpojalta. Tai afrikkalaisilta.
En kyllä oo kokenut syyllisyyttä tai riittämättömyyttäkään,hyvin on riittänyt aikaa ja läheisyyttä kaikkien lasten kanssa,kaikkien kans harrastetaan jotain,ruuanlaitto yhdessä on koko perheen juttu,kolme isointa ei enää syliin tule mut siihen 12-13v asti tulivat hekin,sen jälkeen on siirrytty halailuun.19 v poikaa halataan yhä kun kiitetään esim puunkannosta tms,15v tyttö ei enää halua edes halailla kuin poikaystävän kanssa.22v poikaa halataan synttäreillä ja jouluna.sisaruskateutta ei oo ollut koskaan ja kaikilla on keskenään läheiset välit,toivottavasti jatkuu aikuisuuteen asti.vanhemmat lapset halus yhteisen harrastuksen kesällä ni käydään heidän kanssa nykyään ampumaradalla.lasten isä on aina osallistunut paljon lastenhoitoon minkä johdosta on aina ollut kaksi syliä työpäivän jälkeen vapaana.miestäni arvostan siinä mielessä kovasti että häntä ei koskaan halattu,ei puhuttu tunteista tms,hän on kyllä kyennyt esikoisesta lähtien läheisyyteen.kotona on joka tavaralle oma paikka ja siisteyskin pysyy hyvin kun kukin vie tavarat paikoilleen.itse aloin siivoomaan vasta esikoisen synnyttyä niin päätin että omat lapset opetan siivoomaan omia jälkiä pienestä pitäen
mut siihen 12-13v asti tulivat hekin,sen jälkeen on siirrytty halailuun.19 v poikaa halataan yhä kun kiitetään esim puunkannosta tms,15v tyttö ei enää halua edes halailla kuin poikaystävän kanssa.22v poikaa halataan synttäreillä ja jouluna.sisaruskateutta ei oo ollut koskaan ja kaikilla on keskenään läheiset välit,toivottavasti jatkuu aikuisuuteen asti.vanhemmat lapset halus yhteisen harrastuksen kesällä ni käydään heidän kanssa nykyään ampumaradalla.lasten isä on aina osallistunut paljon lastenhoitoon minkä johdosta on aina ollut kaksi syliä työpäivän jälkeen vapaana.miestäni arvostan siinä mielessä kovasti että häntä ei koskaan halattu,ei puhuttu tunteista tms,hän on kyllä kyennyt esikoisesta lähtien läheisyyteen.kotona on joka tavaralle oma paikka ja siisteyskin pysyy hyvin kun kukin vie tavarat paikoilleen.itse aloin siivoomaan vasta esikoisen synnyttyä niin päätin että omat lapset opetan siivoomaan omia jälkiä pienestä pitäen
vierailija
Miten sä jaksat tuota sairautesi kanssa? Etkös taannoin puhunut että sinulla kaksisuuntainen, johon et lääkitystä voi käyttää. Miten se näyttäytyy, jos ajattelet lasten perspektiivistä. Mulla äidillä kaksisuuntainen, ja siksi jään aina miettimään sitä lasten näkökulmaa. Mun äiti vauhdissaan kanssa kahmi enemmän kuin laki sallii asioita ja sitten masennuskausina se näyttäytyi vähän kurjasti meille lapsille. Ei siinä, olen onnellinen että synnyin, eikä sairaus ole este. Mutta joskus ehkä olisi ajateltava niitä lapsia, eikä niinkään että "haluan täyttää tuvan"-haavetta.
Mä sairastin depressiota ja vauhtia ja uniongelmia vain lääkitystä käyttäessä,lopetettua ei ole ollut vauhtia,uniongelmia tai masennusta tai depressiota kertaakaan,sen vuoksi lääkärit onkin sitä mieltä että kyse on postraumaattisesta stressihäiriöstä.ei oo ollut väsymystä,herään aina virkeenä ja nukun 8-10t yö.lääkityksellä nukuin 2t yö.sit tulikin psykoosi 4kk jälkeen.lääkkeitä etsittiin monta vuotta,tuli harhoja,lihoin 25kg enkä siis nukkunut.rauhoittavia 8 pvä,lopetin kaikki kerralla,eikä tullut edes vieroitusoireita.paino tippui 5kk normaaliin ja aloin tuntea tunteita,lääkityksellä en tuntenut yhtään mikään.lääkitykset lopetin kertoean lääkärille etukäteen tekeväni niin
Niin eihän se näyttäysy lapsille kuin positiivisessa mielessä,touhutaan ja levätään,tunnen taas koko tunnekirjon ja voin itkeä jälleen surusta tai ilosta.silloin kuin olin lääkitty lapswt pelkäs lähestyä.lääkkeettömyys oli mulle oikea ja ainoa ratkaisu,ei sovi kaikille
Onnea
Super nuori mummo pian!
Mä aina mietin varma minustakin tulee alle 40v mummo ja itse kun näytän teininä ainakin vielä nyt niin varma aika hauska olisi....
Kuulosta muutenkin kivalta kun teillä monta lasta, suurperhe aina kivaa!
Super nuori mummo pian!
Mä aina mietin varma minustakin tulee alle 40v mummo ja itse kun näytän teininä ainakin vielä nyt niin varma aika hauska olisi....
Kuulosta muutenkin kivalta kun teillä monta lasta, suurperhe aina kivaa!
Mulla ei kyl oo ollut mitään ongelmia rahan kanssa koskaan,ostan vain tarpeellisen.ihan pidän itseäni siinä mielessä tervepäisenä äitinä diagnoosista huolimatta vielä ainakaan ei kellään lapsilla oo ollut mitään mt-ongelmia.
vierailija
Miksi olet yleensä aloittanut lääkityksen? Jotainhan väsymykseen/masennukseen tms viitaavaa sinulla on ollut? Tuskin tuollaista satsia täysin terve saa lääkäriltä. Eli vähintään taidat olla itsesi joskuun loppuunpolttanut.
Mä en halua tätä pahalla sanoa, mutta lapset näkevät nuo kaikki juttusi, ja kokevat ne todella vahvasti. Itse olen joutunut nyt aikuisena käymään terapiassa äitini sairauden jättämien arpien vuoksi. En ole katkera tai mitään. Mutta kieltämättä vähän mietityttää... kun kuulee tällaisia tarinoita. Oleko koskaa miettinyt miten lapsesi ovat kokeneet nuo kaikki kuvaamasi jutut (ja mitä niiden takana oli)... eivät he asioita sinulle sano. Minäkin olin se kiltti, kunnollinen ja tunnollinen lapsi enkä oireillut vanhempieni edessä.
Eli kun kärsin unettomuudesta,tuli ensin 3kk vauhti sit syvä depressio siitä tehtiin diagnoosi.ja lääkitys aloitettiin heti vauhdin aikana,toki lapset tuolloin reagoi,käytiin perheneuvolassa juttelemassa vuoden päivät ja vuodeksi palkattiin kotiin hoitaja että sain levätä.lääkityksellä sanoin että tiesin kaikki tunnesanat mutta en tuntenut yhtään mitään.terapiassa kävin 3 v ja se auttoi mutta vasta lääkityksen lopettaminen toi tunteet takaisin.
vierailija
Minäkin käyn terapiassa, vaikka vanhempani olivat aivan "terveitä" ja päällepäin kunnollisia ja niin tekee moni muukin.
Täydellisiä vanhempia ei yksinkertaisesti ole olemassa.
Sinuna en sanoisi tuntematta ap.ta ollenkaan, mitä hänen lapsensa kokevat/tuntevat tai millainen äiti ap on.
Kurjaa että olet traumatisoinut vanhempasi mt-ongelmista, mutta kaikki eivät kärsi siitä lopunelämäänsä.
Ei loppuunpalaminen tai muutkaan hoidetut mt-oireet ole merkki kykenemättömyydestä hyväksi vanhemmaksi.
vierailija
Mikä unettomuuden syy oli? stressi? liika tekeminen??
Oletko oppinut sairastamisen kautta mitään? mietin vain kun lapsia pitää vaan edelleen saada lisää ja kahmia tekemistä. Ette taas kohta ole samassa jamassa. ja kärsijöinä ne lapset. Ehkä oman navan ha omien halujen sijaan olisi aika ajatella olemassa olevia lapsia. Ja sinun omaa terveyttä.
Mulla oikeasti kokemus vähän samanlaisesta äidistä kuin sinä kuulostat ja tosiaan kun tietäisit miten lapsi nuo tilanteet ottaa. Kodinhoitaja ei siinä auta muuten kuin toki varmistamaan puhtaat vaatteet, ruuan ym. Mutta se taakka minkä lapsi äidin sairastelusta ottaa, sitä ei kukaan muu voi kantaa. Sairauksille ei toki voi mitään. Paitsi silloin jos se on osin itseaiheutettua tai ainakin sitä pahentaa omalla toiminnallaan.