Mulla on niin paha mieli...

Voi olla että otan vähän turhan raskaasti tän jutun ja tiedän että väsymyksellä on siihen osuutensa. Ainii mut enhän mä saakkaan olla väsynyt. Mut mies saa olla. Ja nyt mun sit pitää mennä iloisena miehen luo lepertelemään ja olemaan niin kun mitään ei olis tapahtunut.

Itse oot miehesi valinnut ja päättänyt hänet pitää. Joten joko hyväksyt tilanteen sellaisenaan kuin se on ja lopetat ruikutuksen, tai teet jotain muuttaaksesi asioita.

(joo, empatiakulhoni alkaa olla tyhjä)

 

Mikä kesäloma? Ei mies pidä koskaan lomaa.

 

Huomioiko miehesi jotenkin omaa äitiään?

 

Mikä kesäloma? Ei mies pidä koskaan lomaa.

Sun kesäloma sitten. Jos et nyt itse tajua että teidän yhteiselämä on menossa kovaa vauhtia konkurssiin, niin ei voi mitään. Jos sun mielestä kaikki on ookoo, niin loputa ruikutus. Tai sitten nosta kissa pöydälle ja jos miehesi ei halua keskustella, niin sitten varmaan on aika ruveta miettimään muita juttuja kuinka saada tilanne auki.

 

Onkohan tää venakko, koukussa huomioon

 

mutkun ei ihminen opi asioita kahdesta kerrasta jos motivaatio on mitä sattuu. Ja silti oppii vähitellen. Sen äitienpäivänkin voi vähitellen saada paremmaksi. Mutta vain jos jaksaa toivoa ja kertoa mitä haluaa. Ei se itsellään parane.

Kuulostaapa vaivalloiselta. Jos asia on kerran noin tärkeä, miksi ei ottaa miestä, joka tekee äitienpäivästä hyvän?

Kannattaa tutustua toiseen ja tämän ominaisuuksiin ennen suhdetta eikä ottaa toisesta "kivikkoista kehitysprojektia". Sellainen lähentelee minusta oman elämän onnellisuuden hukkaan heittämistä. Eli jos itse jättää äitienpäivät muistavan miehen rannalle ruikuttamaan kun valitsee seurustelukumppania, voi vain katsoa peiliin.

 

Ei kai miehen mielestä ole mikään vialla. Mitään ei voida keskustella kun nähdään toisiamme vaan illalla vilaukselta ja iltaisin olen niin väsynyt ettei edes kiinnosta. Kyllä mä itsekkin tiedän ettei hyvin mene mutta kun ei ole voimia tehdä aloitetta keskusteluun.

 

Mä ajattelen niin, että on aika turhaa pettyä siitä, että mies ei yks kaks muutu toisenlaiseksi kuin mitä on ollut aiemmin. Ekana ja tokana äitienpäivänä se pettymys on ihan ymmärrettävää, mutta sen jälkeen ei ehkä ole kovin järkevää - oman itsensä kannalta - odottaa, että mies toimisi eri tavalla kuin aiempina vuosina, ellei ole erikseen sovittu, että muutos asiaan tulee.

Niinhän se sanonta menee:"vanha koira ei opi uusia tapoja".
Kyllähän miehestä jo alussa näkeem onko huomioijatyyppiä.
Itsekään en halua mitään erikoista, toki ostin kakun ja tilpehöörit (en jaksanut nyt leipoa) ja kaikki lapset kävivät tervehtimässä, lahjoista viis, en edes synttäreitä vietä koskaan. Viisikymppiset pakottivat järjestämään, kun hetki sitten meinasi tulla hautajaiset.

 

Niin että tämän aloituksen pointtina ei oikeastaan ollut miehen muistamattomuus äitienpäivänä vaan se että menee muutenkin huonosti korostui tänään

Eihän se auta kuin nostaa kissa pöydälle ja ruveta tekemään asioille jotain eikä sanoa ettei jaksa, silloin ei jaksa valittaakaan jos ei asioille mitään viitsi tehdä.
( vaikkakin edelleen olen sitä mieltä ettei ole liikoja vaadittu että mies ihan ite ymmärtää onnitella ja kahvia keittää)

 

Alunperin kyse oli lähinnä siitä kun ei edes toivottanut eikä ole vieläkään toivottanut äitienpäivää. Täällä nää asiat paisuu ja sit pitää muistaa itse niitä hyviä asioita. En ihan hepposin perustein vaihda miestä ja ero ei aina ole se vaihtoehto niinkun palstalaisten mielestä yleensä on. Meidän arki on yleensä ihan hyvää.

 

Mua jäi mietityttään tuo lasten reagointi; eihän niille jäänyt nyt tunne, että pettymyksesi ja paha mielesi johtuisi heistä(kin)?

 

Aloitusviestin luettuani ajattelin että tän on pakko olla provo..

 

Ei kai miehen mielestä ole mikään vialla. Mitään ei voida keskustella kun nähdään toisiamme vaan illalla vilaukselta ja iltaisin olen niin väsynyt ettei edes kiinnosta. Kyllä mä itsekkin tiedän ettei hyvin mene mutta kun ei ole voimia tehdä aloitetta keskusteluun.

Maailmassa on paljon hyviä miehiä ja naisia. Minusta on parempi olla sinkku ja pystyä pärjäämään omillaan kuin liian negatiivisessa/onnettomassa/haasteellisessa suhteessa. Masokismi ei kuulu minusta ollenkaan parisuhteeseen. Jokainen ihminen ansaitsee onnea ja hyvää oloa pääväreinä suhteessaan. Eihän muussa ole edes järkeä.

Toki iso osa ihmisistä ei pärjää yksin ja on yksilöinä heikkoja, jolloin syntyy helpommin kielteisiä riippuvuuksia (erotuksena "positiiviseen" riippuvuuteen, mikä kuuluu ihmis- ja etenkin parisuhteisiin). Kielteiset riippuvuudet tekevät syviä haavoja tai ainakin altistavat niille. Miehissäkin on monia, jotka ottavat kenet tahansa naisen, joka vain haluaa heidät, koska yksinolo on sietämätöntä tai lähipiiri painostaa.

 

Alunperin kyse oli lähinnä siitä kun ei edes toivottanut eikä ole vieläkään toivottanut äitienpäivää. Täällä nää asiat paisuu ja sit pitää muistaa itse niitä hyviä asioita. En ihan hepposin perustein vaihda miestä ja ero ei aina ole se vaihtoehto niinkun palstalaisten mielestä yleensä on. Meidän arki on yleensä ihan hyvää.

Joo siltä kuulostaa,että arki on yleensä ihan hyvää..

 

Ei mullekaan mies mitään onnitteluja toivottanut, lahjasta puhumattakaan. sanoikin ennakkoon että en ole hänen äiti joten ei osta mitään. Minusta se on ihan ok. En minäkään osta isänpäivälahjoja juuri samasta syystä

 

Mielestäni olisi outoa, että mies ei toivottaisi hyvää äitienpäivää, koska olen hänen lapsiensa äiti. Ja kyllä minulle toivottaa hyvää äitienpäivää oma isäni, veljeni ja appiukkoni.

 

Niinhän se sanonta menee:"vanha koira ei opi uusia tapoja".
Kyllähän miehestä jo alussa näkeem onko huomioijatyyppiä.

Kyllä. Samoin naisesta näkee suht pian, millainen tämä on, ainakin perusjuttuja.

Mutta se joskus hämmentää, että löytyy sellaisiakin naisia, jotka eivät halua huomioivaa miestä tai eivät aseta sellaiselle arvoa. Silloin ei saisi myöskään valittaa huonosta kohtelusta. Niin makaa kuin petaa. Jos vapaaehtoisesti haluaa huonolaatuisempaa elämää, valinta on tehty ja sen kanssa on vain elettävä. Käytöksenä ihmettelen tätä.

Siksi minusta se järkeily/harkinta alussa ja toisen ominaisuuksien, arvojen, ihmisyyden punninta olisi tärkeä "esikarsintavaihe" ennen suhdetta. Naisella vaan monesti tunne ja "se tilanne" ratkaisee ja toisen ominaisuuksien puntarointi ja "laajempi kuva" jää taustalle samaan aikaan kun homman "eteneminen" luovutetaan miehelle. Kaipaan tällaista tasa-arvoa (vaikka kritisoin monia feministejä) eli että nainenkin toimisi itsenäisemmin ja tasavertaisemmin parinvalinta-asioissa.

 

Meidän arki on yleensä ihan hyvää.

Et näe miestä koskaan, ette puhu asioista, hän ei hoida lapsia, saat häneltä huomiota vain kun hän haluaa seksiä... Todella mahtavalta arjelta kyllä kuulostaa.

 

[QUOTE="vieras";26258736]Et näe miestä koskaan, ette puhu asioista, hän ei hoida lapsia, saat häneltä huomiota vain kun hän haluaa seksiä... Todella mahtavalta arjelta kyllä kuulostaa.[/QUOTE]

Ap antaa jokatoisessa viestissään ymmärtää,että hänen mielestään suhteessa olisi paljonkin parannettavaa,mutta mies on se joka ei näe että suhteessa olisi vikaa.
Jokatoisessa viestissään sitten puolustelee suhdetta sillä,että se arki on yleensä IHAN HYVÄÄ.

 

Tää ajatus voi olla kaukana kaikesta tai sitten ei. Kerron silti.

Voisiko olla niin, että joidenkin miesten mielestä olisi suorastaan kamalaa toivottaa äitienpäivää vaimolle? Koska jos vaimo on äiti se ei olekaan enää vaimo (=kumppani, rakastajatar, yms. siis miestä varten.)

Tähän tarvittaisiin kommentoimaan miehiä. Joita tällä sivustolla varmaan vähemmän on.

Mutta ap: Hyvää Äitienpäivää Sinulle! Kaikesta huolimatta, kaiken vuoksi ja enivei.

 

No idiootti on. Mutta sinä sorrut nyt samaan. Jos kukaan mies ei voi mitään oppia, niin miksi niitä kouluunkaan laitetaan? Maailman sivu on ollut selvää, että valtaosaa porukasta joutuu opettamaan jos haluavat niiden jotain oppivan.

Joo, emme voi suoraan muuttaa toista ihmistä muuten kuin väkivalloin ja tuskin parempaan suuntaan. Mutta mitenkään muuten kuin toisen ihmisen vaikutuksesta ihmiset yleensä eivät muutu. Ja yleensä muuttuvat kuitenkin.

Eli tuosta tummennetusta ei seuraa tuota kursivoitua. Vai mitä tykkäisit lapsesi opettajasta, jos tämä nostaisi tassut taivasta kohden ja toteaisi että hänen täytyy vain muuttaa suhtautumistaan sinun lapseesi koska eihän toista voi muuttaa?

Vai onko juju nyt siinä, että naisten ei pidä kuvitella olevansa oikeutettuja opettamaan miestään? Tämähän se laulu jatkuvasti on, eihän sen väliä jos mies tekee asiat niin että jälkien korjaamiseen kuluu kaksinverroin aikaa, eihän sillä väliä jos lapset ovat vaarassa kunhan isä osallistuu, eihän miehille ole juhlapäivät tärkeitä (paitsi kun se on heidän päivänsä), olisit kiitollinen kun sulla edes on mies...

Keskustelua on aika turha jatkaa jos et ymmärrä mitä on eroa lapsella ja aikuisella. Lapsi on vasta opettelemassa yhteiskunnan tavoille ja on vanhempien ja opettajien tehtävä opettaa lasta. Totta kai aikuiseenkin ihmiseen voivat muut vaikuttaa, mutta ap kun sanoi, että hän on asiasta sanonut vuosi toisensa perään ja mikään ei muutu niin ei se mies sitten ihan oikeasti muutu. Ja sitten ap:lla on ne kolme vaihtoehtoa: muuttaa omaa suhtautumista, jättää mies tai ruikuttaa loppuelämänsä huonosta miehestä.

 

Ap antaa jokatoisessa viestissään ymmärtää,että hänen mielestään suhteessa olisi paljonkin parannettavaa,mutta mies on se joka ei näe että suhteessa olisi vikaa.
Jokatoisessa viestissään sitten puolustelee suhdetta sillä,että se arki on yleensä IHAN HYVÄÄ.

Saman huomasin. Ikäänkuin olisi kaksi eri kirjoittajaa samalla nimimerkillä, niin ristiriidassa viestit on keskenään.

Omalle tilanteelleen tosin sokeutuu helposti. Ja kun joku (täysin aiheesta) arvostelee, niin helposti lähtee puolustuskannalle, vaikka puolusteltavaa ei olisikaan. Itsesuojelumekanismi.

 

[QUOTE="vieras";26258736]Et näe miestä koskaan, ette puhu asioista, hän ei hoida lapsia, saat häneltä Ja vain kun hän haluaa seksiä... Todella mahtavalta arjelta kyllä kuulostaa.[/QUOTE]

Vertaan tätä elämää entiseen ja kyllä tämä on hyvää siihen verrettuna. En mistään mahtavasta ole puhunutkaan. Ja mies on todella hyvä isä ja kerroin tuolla että kun olen töissä niin mies on mielellään lasten kanssa.

 

Tää ajatus voi olla kaukana kaikesta tai sitten ei. Kerron silti.

Voisiko olla niin, että joidenkin miesten mielestä olisi suorastaan kamalaa toivottaa äitienpäivää vaimolle? Koska jos vaimo on äiti se ei olekaan enää vaimo (=kumppani, rakastajatar, yms. siis miestä varten.)

Tähän tarvittaisiin kommentoimaan miehiä. Joita tällä sivustolla varmaan vähemmän on.

Mutta ap: Hyvää Äitienpäivää Sinulle! Kaikesta huolimatta, kaiken vuoksi ja enivei.

Kiitos!

 

Vertaan tätä elämää entiseen ja kyllä tämä on hyvää siihen verrettuna. En mistään mahtavasta ole puhunutkaan. Ja mies on todella hyvä isä ja kerroin tuolla että kun olen töissä niin mies on mielellään lasten kanssa.

Älä vertaa entiseen elämään vaan siihen mitä voisi olla.