Mulla on tylsää, kyselkää jotakin...

Ne on mun siskon lapsia ja olen kyllä siskon kanssa sopinut säännöistä

Se on aivan sama vaikka olisi siskon lapsia ja olisit sopinut säännöistä, vastuu lapsesta on kuitenkin sinun, varsinkin jos palkkakuitissasi lukee että olet perhepäivähoitaja. Eri asia jos hoitelet muuten vain siskosi lapsia, senkus paat heidät yksikseen ulos, mutta perhepäivähoitajana sinua sitovat tietyt -anteeksi kauheasti sanavalintani- SÄÄNNÖT. Et saa esim. kuljettaa lapsia omalla autollasi. Et saa mennä yksin lapsiryhmäsi kanssa uimaan. Et saa hetkeksikään laskea heitä silmistäsi.

 

Hei, mulla on elämäkin. En mä ole olemassa vastatakseni sun viesteihin. Ok? Välillä pitää syödä, nukkua yms.

Mutta mukavasti olit ehtinyt kommentoida pitkät pätkät minun jälkeeni kirjoitettuihin viesteihin joten selityksesi on aika ontuva.

 

Ruoka-ajat eivät ehkä ole tasan, mutta eivät taatusti paljoa heittele. Ajatteleppa lasta joka tulee hoitoon esim. seitsemäksi-hänellä on varmasti kiljuva nälkä jo klo 11 kun on touhunnut aamusta alkaen.

Minä en kuvittele että lapsi ei haluaisi totella. Älä koskaan enää yritä laittaa tänne omia ajatuksiasi minun ajatuksinani. Minä sanoin että suuressa lapsiryhmässä ei neuvotella esim. uloslähtemisen kanssa.

Vedetään pää punaisena huutava lapsi väkisin ulos.....mistähän tämänkin olet keksinyt? Tiedätkö ollenkaan kuinka päiväkodeissa uloslähteminen suoritetaan? Ei siellä pyydetä ulos, siellä jaetaan pukeutumisvuorot. Ja luottoaikuinen, tarkoitat omahoitajaa, ei ole ihan joka tilanteessa paikalla.

Varmasti neljän lapsen kanssa voi hienosti neuvotella ja päättää yhdessä. Sitä en kiellä. Mutta päiväkotiryhmässä lapsia on enemmän. Ja ei ole mikään uutinen että perhepäivähoitajan oma lapsi joutuu "kaikista kovimmille". Jutteleppa sellaisten pph:iden kanssa joilla on omia pieniä lapsia. Ei sinun tilanteesi ole mitenkään kummallinen tai erityisen hieno.

Karista ne ruusunpunat silmistäsi ja herää ihan aikuisten oikeasti todellisuuteen.

Ei, ei se paljoa heittele. Pitäisikö sen?

En laittaisi lastani sellaiseen päiväkotiin joka ei kriteereitäni täytä. Siellä on tällä menneellä kaudella ollut se 11 lasta, kaksi hoitajaa. Kyllä tuollaisessa ryhmässä voidaan vielä vähän joustaa, vaikka pääasiassa seurataan päiväohjelmaa + viikko-ohjelmaa. Lapset pukevat ihan itse päällensä kun menevät ulos. Koko paikassa on kolme hoitajaa (joista siis kaksi kerrallaan paikalla), joten eivätköhän kaikki tule lapselle tutuksi, ei tarvitse ventovieraan sanaan luottaa kun lähdetään ulos tai minnekään muuallekaan.

Kun puhuin toisista töistäni joissa omani joutuu tekemään eniten kompromisseja niin en puhunut pph:n työstä vaan siitä toisesta työstäni. Ei sillä, että sillä olisi mitään väliä. En yrittänyt vaikuttaa erityiseltä tai kiillottaa mitään sädekehää, ymmärrän, että monella pph:lla on juuri se tilanne, että omat joutuvat joustamaan eniten. En ihan taida ymmärtää miksi sinä olet niin tuohtunut. Rauhoittuisitko?

 

Mutta mukavasti olit ehtinyt kommentoida pitkät pätkät minun jälkeeni kirjoitettuihin viesteihin joten selityksesi on aika ontuva.

Mä en ollut edes nähnyt noita sun kirjotuksia. Ovatko ne edellisellä sivulla vai missä? Joskus ketjuun tulee 10 viestiä kerralla ja osa jää noteeraamatta. Älä ruve siitä nyt pillittämään, tässähän mä vastailen.

 

"Minä toivoisin että oma lapseni tottelee sen takia että haluaa tehdä oikein, luottaa ympärilläoleviin aikuisiin."

Mistähän se luottamus syntyy? Kenties siitä että lapsi voi rauhassa olla lapsi, ei tarvitse huolehtia mistään, ei tarvitse tehdä suuria päätöksiä, voi luottaa siihen että ympärilläolevat aikuiset huolehtivat ja pitävät huolta.

"Sen takia että haluaa tehdä oikein." Haluaa totella siksi koska se on oikein. Niinkö?

Mietippä.

Se luottamus syntyy siitä, että otat lapsen sanoman todesta. Jos hän sanoo ei niin se on ei, sinä et häntä siinä asiassa jyrää. Jos jyräät, niin lapsen luottamus sinuun säröilee: Jos sinä kylmästi jätät hänen sanomansa huomioimatta ja teet kuitenkin just niin kuin huvittaa, niin mitäköhän muuta olet valmis tekemään? Ihminen jonka itsemäärämisoikeutta ei kunnioiteta tuntee olonsa turvattomaksi. Hän tarvitsee autonomiaa ja voi alkaa etsimään sitä muualta jos huomaa, että yhdessä asiassa ei saa päättää itse. Minun lapseni saa olla lapsi, hänen ei tarvitse elättää perhettä tai huolehtia muutosta tms. Sen sijaan hän saa päättää siitä milloin menee nukkumaan ja mitä pukee päällensä. Nukkumisestahan lapsi on päättänyt itse ihan syntymästään asti. Jotkut vanhemmat antavat lapsen päättää itse 3kk, 6kk tai 12kk, ja sitten yhtäkkiä siirtyvät päättämään lapsen puolesta. Minä en koskaan ruvennut siihen, annoin lapsen jatkaa.

Hän haluaa totella koska lapsilla on luontainen tarve täyttää odotuksia ja toimia miellyttääkseen aikuisia. Minä odotan lapseltani empaattista ja ymmärtäväistä käytöstä. Hän myös toimii niin.

 

Ei, ei se paljoa heittele. Pitäisikö sen?

En laittaisi lastani sellaiseen päiväkotiin joka ei kriteereitäni täytä. Siellä on tällä menneellä kaudella ollut se 11 lasta, kaksi hoitajaa. Kyllä tuollaisessa ryhmässä voidaan vielä vähän joustaa, vaikka pääasiassa seurataan päiväohjelmaa + viikko-ohjelmaa. Lapset pukevat ihan itse päällensä kun menevät ulos. Koko paikassa on kolme hoitajaa (joista siis kaksi kerrallaan paikalla), joten eivätköhän kaikki tule lapselle tutuksi, ei tarvitse ventovieraan sanaan luottaa kun lähdetään ulos tai minnekään muuallekaan.

Kun puhuin toisista töistäni joissa omani joutuu tekemään eniten kompromisseja niin en puhunut pph:n työstä vaan siitä toisesta työstäni. Ei sillä, että sillä olisi mitään väliä. En yrittänyt vaikuttaa erityiseltä tai kiillottaa mitään sädekehää, ymmärrän, että monella pph:lla on juuri se tilanne, että omat joutuvat joustamaan eniten. En ihan taida ymmärtää miksi sinä olet niin tuohtunut. Rauhoittuisitko?

No nih Niina, fiksuna ihmisenä tietänet että konfliktitilanteissa se, joka ensimmäisenä menettää malttinsa, on hävinnyt tilanteen. Älä viitsi alkaa kiukuttelemaan "rauhoittumisilla" ja "pillittämisellä".

"Ei, ei se paljoa heittele. Pitäisikö sen?"


Meneppä lukemaan omia kirjoituksiasi ja huomaa ristiriita.

 

[QUOTE="vieras";23468980]Mä luulen että sun ja ninan ristiriitaisissa kokemuksissa on kyse siitä, miten lapset on ihan vauvasta asti kasvatettu. Jos lapsi on aina aidosti luottanut siihen, että mitä aikuinen tekee ja sanoo on järkevää ja siihen kannattaa luottaa, niin kyllähän hän silloin neuvojakin kuuntelee, eikä ole mitään tarvetta uhmata aikuista. ei se ole mikään "luonnollinen", pakosti tuleva se uhmaikä suurilta osin (myös nykyään monien asiantuntijoiden mielestä, mutta myös maalaisjärjellä ajateltuna) uhmaaminen johtuu nimenomaan siitä, että aikuinen pakottaa lapsen tekemään jotain, mitä tämä ei ymmärrä hyväksi, tai katso itselleen tarpeelliseksi.

kyllä lapsi syö kun on nälkä.[/QUOTE]

No joo, toisaalta ihan järkeenkäypää, mutta miten oikeasti lapselle selitetään, että nyt on puettava ja lähdettävä, että olemme tiettyyn kellonaikaan paikassa, jota lapsi ei käsitä? Siis ihan oikeasti, miten tällaisia asioita selitetään lapselle, niin että hän kokisi asioista olevan hyötyä juuri hänelle?

Entä miten lapselle selitetään, että ruoka-aikana syödään mieluiten terveellistä ruokaa ja että koko päivää ei voi naahia, mitä mieleen juolahtaa? Entä miten selität lapselle, että äidin on mentävä töihin kello x ja siksi on toimittava tietyllä tavalla? Joo noita kaikkia on kyllä selitetty lapselle, mutta monestakaan asiasta lapsi ei koe saavansa välitöntä hyötyä. Mistä narusta en ole vielä vetänyt?

 

Ei, ei se paljoa heittele. Pitäisikö sen?

En laittaisi lastani sellaiseen päiväkotiin joka ei kriteereitäni täytä. Siellä on tällä menneellä kaudella ollut se 11 lasta, kaksi hoitajaa. Kyllä tuollaisessa ryhmässä voidaan vielä vähän joustaa, vaikka pääasiassa seurataan päiväohjelmaa + viikko-ohjelmaa. Lapset pukevat ihan itse päällensä kun menevät ulos. Koko paikassa on kolme hoitajaa (joista siis kaksi kerrallaan paikalla), joten eivätköhän kaikki tule lapselle tutuksi, ei tarvitse ventovieraan sanaan luottaa kun lähdetään ulos tai minnekään muuallekaan.

Kun puhuin toisista töistäni joissa omani joutuu tekemään eniten kompromisseja niin en puhunut pph:n työstä vaan siitä toisesta työstäni. Ei sillä, että sillä olisi mitään väliä. En yrittänyt vaikuttaa erityiseltä tai kiillottaa mitään sädekehää, ymmärrän, että monella pph:lla on juuri se tilanne, että omat joutuvat joustamaan eniten. En ihan taida ymmärtää miksi sinä olet niin tuohtunut. Rauhoittuisitko?

Pakko tulla kommentoimaan...
Sä et päätä sitä joustaako päiväkoti vai ei. Se on vaan sun mielipide. Ja mitä tulee tuohon jyräämiseen niin kyllä ne tädit siellä jyrää, jos ollaan lähdössä ulos ja joku alkaa juntturoimaan niin kyllä sen "ei":t aika äkäseen jyrätään, varsinkin jos siellä on kerralla paikalla kaksi hoitajaa. Silloin lain mukaan niiden molempien on oltava ulkona sen 11 lapsen kanssa, ei se toinen voi jäädä sisälle neuvottelemaan sen yhden kanssa joka sanoo ettei halua ulos. Tämä on ihan päivähoitolaissakin määritelty suhdeluku lapset-aikuiset.

 

No joo, toisaalta ihan järkeenkäypää, mutta miten oikeasti lapselle selitetään, että nyt on puettava ja lähdettävä, että olemme tiettyyn kellonaikaan paikassa, jota lapsi ei käsitä? Siis ihan oikeasti, miten tällaisia asioita selitetään lapselle, niin että hän kokisi asioista olevan hyötyä juuri hänelle?

Entä miten lapselle selitetään, että ruoka-aikana syödään mieluiten terveellistä ruokaa ja että koko päivää ei voi naahia, mitä mieleen juolahtaa? Entä miten selität lapselle, että äidin on mentävä töihin kello x ja siksi on toimittava tietyllä tavalla? Joo noita kaikkia on kyllä selitetty lapselle, mutta monestakaan asiasta lapsi ei koe saavansa välitöntä hyötyä. Mistä narusta en ole vielä vetänyt?

Tummennetusta kohdasta: Tätä juuri ei tarvitse selittää. Lapsi välittää muistakin. Kun kerron hänelle, että minulle koituu harmia myöhästymisestä, niin hän ymmärtää ja lähtee mukaan. Koska eihän joka tilanteesta ole suorasti hyötyä lapselle. Lapsi kuitenkin intuitiivisesti tietää, että se, mikä on hyvä äidille on todennäköisesti hyvä hänellekin, jos ei kuitenkaan aiheuta hänelle suoraa haittaa.

Minulle tulee tästä(kin) sellainen kuva, että tosiaan yrität vetää naruista, kun kyseessä on ihmissuhde joka nyt ei toimi kunnolla. Ei sitä aikuistenkaan kanssa mietitä, että miten saisin ylipuhuttua tuon siihenjatähän, vaan sitä odotetaan toiselta paljon - ja samalla itse panostetaan suhteeseen paljon. Hankala selittää Pitää tavallaan luopua ennakko-odotuksistaan siitä, mitä haluaa lapsen tekevän tai miten haluaa jonkun tietyn jutun menevän. Meidän perheessä varmaan 98% päätöksistä kyllä menee ihan minun toiveitteni mukaisesti, mutta en pidä sitä itsestäänselvyytenä vaan kuuntelen lastakin tarkkaan. Mietin aina hyvin tarkkaan, että onko syytä tässä asiassa ruveta pistämään vastaan vai olisiko järkevämpää antaa olla, sillä lapsi oppii minulta mallia. Jos herkästi vastustan jotain hänen päätöstään, niin voin olla varma, että saan sitä samaa takaisin. Jos sen sijaan pyrin mahdollisimman paljon ottamaan hänet huomioon, täyttämään hänen toiveitaan ja pyydän anteeksi jos käyttäydyn huonosti, niin lapsi on valmis tekemään saman minulle.

 

Pakko tulla kommentoimaan...
Sä et päätä sitä joustaako päiväkoti vai ei. Se on vaan sun mielipide. Ja mitä tulee tuohon jyräämiseen niin kyllä ne tädit siellä jyrää, jos ollaan lähdössä ulos ja joku alkaa juntturoimaan niin kyllä sen "ei":t aika äkäseen jyrätään, varsinkin jos siellä on kerralla paikalla kaksi hoitajaa. Silloin lain mukaan niiden molempien on oltava ulkona sen 11 lapsen kanssa, ei se toinen voi jäädä sisälle neuvottelemaan sen yhden kanssa joka sanoo ettei halua ulos. Tämä on ihan päivähoitolaissakin määritelty suhdeluku lapset-aikuiset.

Sinäkään et nyt yhtään ymmärrä mitä tarkoitan Mutta sulta se nyt ei mikään yllätys olekaan, ettet ymmärrä jotakin.

 

Sinäkään et nyt yhtään ymmärrä mitä tarkoitan Mutta sulta se nyt ei mikään yllätys olekaan, ettet ymmärrä jotakin.

No kun se mitä tarkoitat tapahtuu sun omassa pikku päässäs, Niina-pieni, sä et ymmärrä sitä mitä se arki oikeasti siellä päiväkodissa on, ja tuohonkin mitä mä laitoin päivähoidossa määrätyista laista, sä et osannut muuta kommentoida kuin sen mitä kommentoit. Ei se, että sä olet sitä mieltä että "voidaan kyllä joustaa" tarkoita sitä että voidaan rikkoa lakia. Jos ja kun kyseessä on juurikin tässä uloslähtötilanteessa lapsen suusta päässyt "ei" Jos ja kun sä et osaa aikuismaisesti kommentoida, ja kun et näköjään ihan kaikkeen löydä vastausta niistä sun oppaistasi niin, no, ehkä sun viimeiseksi keinoksi sitten jää tämä . Niinhän ne teinitkin alkaa haistattelemaan kun vastaukset loppuvat. Siinä on meidän ero. Minä olen aikuinen ja jaksan kommentoida, keskustella, esittää vasta-argumentteja mutta kun sinulta ne loppuvat, jää jäljelle vain

 

Ninatt, oletko oikeasti perhepäivähoitaja? Jäin miettimään kun luin noita jonkun pph:n kirjoittamia asioita, itseasiassa olen aika lailla samoilla linjoilla, eli perhepäivähoitajana sinun tylee noudattaa sääntöjä ja asetuksia, muuten teet todella pahaa hallaa koko perhepäivähoitajien ammattikunnalle. Muutenkin saa lukea lehdistä mitä on sattunut ja tapahtunut kun pph on päästänyt lapset yksin ulos jne.

 

Tummennetusta kohdasta: Tätä juuri ei tarvitse selittää. Lapsi välittää muistakin. Kun kerron hänelle, että minulle koituu harmia myöhästymisestä, niin hän ymmärtää ja lähtee mukaan. Koska eihän joka tilanteesta ole suorasti hyötyä lapselle. Lapsi kuitenkin intuitiivisesti tietää, että se, mikä on hyvä äidille on todennäköisesti hyvä hänellekin, jos ei kuitenkaan aiheuta hänelle suoraa haittaa.

Minulle tulee tästä(kin) sellainen kuva, että tosiaan yrität vetää naruista, kun kyseessä on ihmissuhde joka nyt ei toimi kunnolla. Ei sitä aikuistenkaan kanssa mietitä, että miten saisin ylipuhuttua tuon siihenjatähän, vaan sitä odotetaan toiselta paljon - ja samalla itse panostetaan suhteeseen paljon. Hankala selittää Pitää tavallaan luopua ennakko-odotuksistaan siitä, mitä haluaa lapsen tekevän tai miten haluaa jonkun tietyn jutun menevän. Meidän perheessä varmaan 98% päätöksistä kyllä menee ihan minun toiveitteni mukaisesti, mutta en pidä sitä itsestäänselvyytenä vaan kuuntelen lastakin tarkkaan. Mietin aina hyvin tarkkaan, että onko syytä tässä asiassa ruveta pistämään vastaan vai olisiko järkevämpää antaa olla, sillä lapsi oppii minulta mallia. Jos herkästi vastustan jotain hänen päätöstään, niin voin olla varma, että saan sitä samaa takaisin. Jos sen sijaan pyrin mahdollisimman paljon ottamaan hänet huomioon, täyttämään hänen toiveitaan ja pyydän anteeksi jos käyttäydyn huonosti, niin lapsi on valmis tekemään saman minulle.

Mutta miten sen lapsen saa ymmärtämään, että myöhästymisestä tulee harmia? Sen voi sanoa, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että lapsi ymmärtäisi esimerkiksi kellonaikoja ja töistä myöhästelemisen seuraukset. Meillä ei ainakaan auta sanoa, että nyt pitää lähteä, muuten myöhästytään. Vai onko tässä kyse yksinkertaisesti siitä, että kasvatuksessa on menty ihan mönkään pienestä pitäen, joten tämä ei voikaan enää toimia näin?

Ja sitten tuosta, kun vertaisit aikuisten välistä käyttäytymistä. Mielestäni ei voi puhua samalla tavalla, koska ensinnäkin minä en ole vastuussa kenenkään muun aikuisen tekemisistä, elämästä ja käytöksestä. En halua kasvattaa ketään aikuista hyväkäytöksiseksi, omapa on häpeänsä jos ei osaa käyttäytyä. Minun ei myöskään ole mikään pakko esim ottaa yhtään aikuista mukaani kauppaan, jos hän ei halua, ei tarvitse huolehtia yhdenkään aikuisen turvallisuudesta, terveydestä ja ravitsemuksesta jne. Aikuiset tekevät omat päätöksensä ja minun ei tarvitse kantaa vastuuta kenenkään muun elämästä. Siinä mielessä menee olennaisesti ohi tämä vertaus.

 

NinaTt "sujuvasti" ohittaa nämä kohdat joihin ei löydä vastausta omasta hienosta kasvatuksen kultaisesta kirjastaan.
Mitä NinaTT tekee jos lapsi kieltäytyy lähtemästä esim. päiväkotiin kun on työpäivä? Ja vastaa oikeasti, äläkä lässytä sitä, että kyllä lapseni sittenkin lähtisi kun päättäisi halutakin lähteä kun sanoisin että se olisi äidille tärkeää tms. Mitä jos senkin jälkeen lapsesi sanoisi, EN halua lähteä??
Kuinka moni työantaja kuuntelisi tuollaista, jos ilmoittaisit töihin etten taas tänään tulekaan koska tyttäreni 3v ei halunnut lähteä päiväkotiin?
Ja ei todella sellaista päiväkotia olekaan joka tanssisi sinun lapsen pillin mukaan. Voin niin kuvitella tilanteen jossa muut istuvat syömässä ja sinun prinsessasi liihottelee muualla "en halua juuri nyt syödä, minä päätän haluta syödä sitten kun on ulkoiluaika"
Just!
Monista kommenteistasi paistaa se tosiasia läpi, että teet aivan samoin kuin muutkin äidit, ikäänkuin "keskustelet" lapsesi kanssa ja sitten hän haluaakin tehdä niinkuin ehdotit. eli aivopeset lapsesi ja puheillasi saat hänet tekemään haluamallasi tavalla ELI sinä päätät, ei lapsesi vaikka sitä kuinka yrität täällä puheillasi hienostella ja kiillotella.

 

Pakko tulla kommentoimaan...
Sä et päätä sitä joustaako päiväkoti vai ei. Se on vaan sun mielipide. Ja mitä tulee tuohon jyräämiseen niin kyllä ne tädit siellä jyrää, jos ollaan lähdössä ulos ja joku alkaa juntturoimaan niin kyllä sen "ei":t aika äkäseen jyrätään, varsinkin jos siellä on kerralla paikalla kaksi hoitajaa. Silloin lain mukaan niiden molempien on oltava ulkona sen 11 lapsen kanssa, ei se toinen voi jäädä sisälle neuvottelemaan sen yhden kanssa joka sanoo ettei halua ulos. Tämä on ihan päivähoitolaissakin määritelty suhdeluku lapset-aikuiset.

Lain mukaan tuo lapsien lukumäärä saa väliaikaisesti ylittyä, ja voit olla ihan varma, että monissa päiväkodeissa tätä suhdelukua rikotaan ihan päivittäin. Nimenomaan ulkoilutilanteissa on ihan tyypillistä, että yksi jää sisälle pukemaan lapsia, jolloin 1-2 aikuista on sisällä ensin pukemassa muut lapset, sitten he siivoavat ryhmätilat, tekevät valmistelevia ja suunnittelutöitä, pitävät taukonsa jne. Se, että yksi aikuinen on ulkona 10-11 lapsen kanssa, ei ole mitenkään harvinaista. Tuskin monessakaan päiväkodissa jäädään sisälle kenenkään lapsen kanssa sen kummemmin suostuttelemaan, mutta ainahan ihan normipäiväkodeissakin on niitä lapsia jotka nutaavat ja nutaavat sisällä, eikä ainakaan omien lapsieni päiväkodissa näitä lapsia väkisin pueta. Vaan suostutellaan, keskustellaan ja maanitellaan.

 

Pesky Pixie on Ninatt:n alter ego.

Muoks,

vai soittiko NInatt sut apuun kun ei enää löytänyt vastauksia?:kieh:

 

Lain mukaan tuo lapsien lukumäärä saa väliaikaisesti ylittyä, ja voit olla ihan varma, että monissa päiväkodeissa tätä suhdelukua rikotaan ihan päivittäin. Nimenomaan ulkoilutilanteissa on ihan tyypillistä, että yksi jää sisälle pukemaan lapsia, jolloin 1-2 aikuista on sisällä ensin pukemassa muut lapset, sitten he siivoavat ryhmätilat, tekevät valmistelevia ja suunnittelutöitä, pitävät taukonsa jne. Se, että yksi aikuinen on ulkona 10-11 lapsen kanssa, ei ole mitenkään harvinaista. Tuskin monessakaan päiväkodissa jäädään sisälle kenenkään lapsen kanssa sen kummemmin suostuttelemaan, mutta ainahan ihan normipäiväkodeissakin on niitä lapsia jotka nutaavat ja nutaavat sisällä, eikä ainakaan omien lapsieni päiväkodissa näitä lapsia väkisin pueta. Vaan suostutellaan, keskustellaan ja maanitellaan.

Juu ei väkisin pueta. Vaan suostutellaan, keskustellaan ja maanitellaan. Eli jyrätään se lapsen ei. Toisin sanoen. Juuri kuten olin kirjoittanutkin.

 

Pesky Pixie on Ninatt:n alter ego.

Muoks,

vai soittiko NInatt sut apuun kun ei enää löytänyt vastauksia?:kieh:

No kuinka monen alter ego sä sitten olet, kun olet monen kanssa täällä samoilla linjoilla? EIkö kukaan palstalla saa olla Ninan kanssa samaa mieltä mistään asiasta? Se nyt on ihan fakta, että noita hoitaja-lapsi-suhdelukuja ylitetään ihan jatkuvasti, turha sun on väittää, että laki edellyttää, että kaksi hoitajaa tököttää ulkona 11 lapsen kanssa, kun fakta on, että suhdeluku saa välaikaisesti ylittyä ja näin se myös käytännössä tekee ihan säännöllisesti.

Muoks: Ei NinaTT:llä ole mun puhelinnumeroa.

 

Hei, ap vetoaa argumenteissaan ja kasvatusperiaatteissaan omaan kokemuksensa; hän on vähän päälle parikymppinen noin 2,5v lapsen äiti.
Itseni korvaan nuo ei kuulosta kovinkaan kummoisilta meriiteiltä verraten näihin järkkymättömiin mielipiteisiin/metodeihin. Vai kuinka monta työtään pari vuotta tehneetä pidätte vankkumattomalta ammattilaiselta?
Antaa hänen kasvattaa(tai olla kasvattamatta..)lapsensa niinkuin parhaakseen näkee, itsehän hän siitä seuraukset tulevaisuudessa kantaa, sekä hyvät että pahat. Eiköhän meistä jokainen kasvata lapsensa niinkuin näkee parhaakseen ja jokainen tietää mikä on parasta omalle lapselle.
Mutta äärimmäisen hauska ketju lukea; mukava huomata kuinka naiiveja ihmisiä vielä on Eiköhän se oikea elämä kouluta vielä näitä kaikkitietäviäkin.

 

Mielenkiinnosta haluaisin tietää miten sinut on aikanaan kasvatettu? Käytätkö samaa metodia kun vanhempasi aikanaan ovat käyttäneet sinun kasvatuksessa?

 

Minäkin olen periaatteessa ninatt:n kanssa samaa mieltä monessa asiassa, mutta käytännön elämässä on kyllä lähes mahdotonta noudattaa noita ohjeita. Tai sitten vain teen jotenkin totaalisen väärin kaiken.

 

No kuinka monen alter ego sä sitten olet, kun olet monen kanssa täällä samoilla linjoilla? EIkö kukaan palstalla saa olla Ninan kanssa samaa mieltä mistään asiasta? Se nyt on ihan fakta, että noita hoitaja-lapsi-suhdelukuja ylitetään ihan jatkuvasti, turha sun on väittää, että laki edellyttää, että kaksi hoitajaa tököttää ulkona 11 lapsen kanssa, kun fakta on, että suhdeluku saa välaikaisesti ylittyä ja näin se myös käytännössä tekee ihan säännöllisesti.

Muoks: Ei NinaTT:llä ole mun puhelinnumeroa.

Ja niin kauan kuin ihmiset suhtautuvat siihen asiaan samalla välinpitämättömyydellä kuin sinä, asioihin ei koskaan saada muutosta vaan lain rikkomista jatketaan. Minua kummastuttaa että miten vähän sitä lastaan voikin rakastaa kun antaa hänen jatkuvasti olla paikassa missä ei ole turvallista.

 

Mä ymmärrän kyllä NinaTT:n pointin, mutta mä en mitenkään ymmärrä miten saisin ton systeemin toimimaan meidän perheessä ilman että mä olisin hermoraunio kaiken ton selittelyn ja neuvottelun jälkeen iltasin. Meillä on 5v ja kaksoset 2v ja kyllä minäkin yritän kasvattaa opettamalla elämään tässä yhteiskunnassa. Kerron minkälaisia sääntöjä on kaikille (lait) ja kuinka perheessä tulisi elää niin että kaikilla olisi mukavaa (sotkujen siivous, ruuanlaitto, toisten huomioonottaminen jne.) mutta silti löydän itseni MONESTI tilanteesta missä joku osapuoli on osaansa/ tilanteeseen hyvin tyytymätön. Mäkään en kuitenkaan ole mikään täyspäivänen informaatiopiste (on mullakin huonoja päiviä) enkä vaan jaksa olla selittämässä jokaiselle erikseen miksi meidän TÄYTYIS nyt lähteä kauppaan että saatais ruokaa että meillä ei olis nälkä. Kyllä mä näissä tilanteissa "jyrään" ja käsken pukemaan ja käsken autoon jos muu ei toimi.

Olis tosi mielenkiintoista jos saisin NinaTT:n meille päiväksi näyttämään miten tän sirkuksen sais toimimaan. Olisin TIDELLA kiitollinen jos joku sais noi lapset ymmärtämään esim. nukkumaanmenon tärkeyden... Ja tämä ei ole mitään vi****lua vaan ottaisin tosi mielelläni vastaan jonkun toisen tavan ja näkökulman tähän hommaan. Montaa ollaan yritetty mutta mikään ei ole vielä helpottanut esim. tähän iltasirkukseen.

 

Mutta miten sen lapsen saa ymmärtämään, että myöhästymisestä tulee harmia? Sen voi sanoa, mutta se ei vielä tarkoita sitä, että lapsi ymmärtäisi esimerkiksi kellonaikoja ja töistä myöhästelemisen seuraukset. Meillä ei ainakaan auta sanoa, että nyt pitää lähteä, muuten myöhästytään. Vai onko tässä kyse yksinkertaisesti siitä, että kasvatuksessa on menty ihan mönkään pienestä pitäen, joten tämä ei voikaan enää toimia näin?

Ja sitten tuosta, kun vertaisit aikuisten välistä käyttäytymistä. Mielestäni ei voi puhua samalla tavalla, koska ensinnäkin minä en ole vastuussa kenenkään muun aikuisen tekemisistä, elämästä ja käytöksestä. En halua kasvattaa ketään aikuista hyväkäytöksiseksi, omapa on häpeänsä jos ei osaa käyttäytyä. Minun ei myöskään ole mikään pakko esim ottaa yhtään aikuista mukaani kauppaan, jos hän ei halua, ei tarvitse huolehtia yhdenkään aikuisen turvallisuudesta, terveydestä ja ravitsemuksesta jne. Aikuiset tekevät omat päätöksensä ja minun ei tarvitse kantaa vastuuta kenenkään muun elämästä. Siinä mielessä menee olennaisesti ohi tämä vertaus.

Mun mielestä Nina selitti hienosti tossa sen luottamuksen merkityksen tässä kaikessa. Jos lapsi luottaa sinuun, hän HALUAA toimia sinun parhaaksesi. Aivan kuin sinä toimit hänen parhaakseen. Jos lapsen oma tahto on pienestä pitäen jyrätty sillä, että aikuinen ylivoimansa turvin ei usko kun lapsi sanoo ei, niin sellaista luottamusta ei synny.

Mä en ole mikään ekspertti, mutta mä luulen että tollasessa tilanteessa ainakaan suoraan Ninan kasvatusmetodeihin siirtymien saattaisi aiheuttaa aikamoisen hullunmyllyn.... mutta voi olla että vaan hetkeksi? lapset hullaantuu vapaudesta, mutta aika pian kuitenkin soljahtavat aika vastuuntuntoiseen ja muut huomioivaan toimintaan.

 

miksei ihmiset tajua, että jotkut asiat vaan ON parempia lapselle kuin toiset. Ei kaikki kasvatusfilosofiat todellaakaan ole yhdenveroisia, eikä meidän tarvitse hyväksyä sellaisia jotka vahingoittavat lasta.