Mun tunteet on niin sekavat

Olen aina halunnut pienen ikäeron lapsille, joku vähän reilu vuosi. No, nyt meillä on maailman ihanin ja rakkais esikoinen, täyttää kahden viikon päästä vuoden eikä toista kuulu eikä näy. Enkä välttämättä ole edes halunnut, näin on hyvä. No, mies ilmoitti tänään, että voisi haluta nyt toisen. Toisaalta olen ihan onneni kukkuloilla, mutta toisaalta en tiedä haluanko. Mulle tulee olo, että "petän" esikoisen, tulee olo, että esikoinen ajattelee, että eikö hän riitä. Olen ihan ihmeissäni näiden tunteideni kanssa :O Onko muilla tällaista??? Mutta silti niin kovasti tahtoisin kokea kohta sen vauvantuoksuisen arjen, vaikka tuoksuuhan tämä esikoinenkin välillä vielä vauvalle <3

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

 

Minulla on ihan samoja tuntemuksia. Jospa odottaisitte puoli vuotta esim? Kyllä miehesi varmasti ymmärtää, kun esikkokin on niin pieni vielä. Ja jos tärppää niin sitten varmaan ajatusmaailmakin muuttuu.

 

täytyy sanoa että olet kyl tosissaan hukassa. Kyl se esikoinen enempi varmasti tykkää kun on leikkikaveria ja seuraa jakamassa elämän ilot ja surut. En voi ymmärtää noin lapsellista ajatusmaailmaa en sit yhtään!!!!

 

Minulla on ihan samoja tuntemuksia. Jospa odottaisitte puoli vuotta esim? Kyllä miehesi varmasti ymmärtää, kun esikkokin on niin pieni vielä. Ja jos tärppää niin sitten varmaan ajatusmaailmakin muuttuu.

Joo, tottakai mies ymmärtää! Ja sovittiinki, että kesä mentäs vielä ihan "normaalisti" ja sitten alettas yrittäminen. Toisaalta on sitten sellaisiakin tunteita, että entä jos ei tärppääkään esim. vuoteen, niin sitten ikäero menee ihan liian suureksi minun makuuni Mut sehän on luonnon sanelema juttu, ei siihen voi kyllä itse vaikuttaa. Onko nämä tunteet vaan välillä sekavia...

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

Laitatko linkin tähän suositukseen??

 

täytyy sanoa että olet kyl tosissaan hukassa. Kyl se esikoinen enempi varmasti tykkää kun on leikkikaveria ja seuraa jakamassa elämän ilot ja surut. En voi ymmärtää noin lapsellista ajatusmaailmaa en sit yhtään!!!!

en mäkään sun lapsellista ajatusmaailmaa osaa hahmottaa...

 

täytyy sanoa että olet kyl tosissaan hukassa. Kyl se esikoinen enempi varmasti tykkää kun on leikkikaveria ja seuraa jakamassa elämän ilot ja surut. En voi ymmärtää noin lapsellista ajatusmaailmaa en sit yhtään!!!!

ja mä en voi ymmärtää noin ahdasmielistä ajatusmaailmaa... Antaa ihmisten tehä niinkun tykkää eikä käskyttää niitä ku joku kersantti karoliina!

 

täytyy sanoa että olet kyl tosissaan hukassa. Kyl se esikoinen enempi varmasti tykkää kun on leikkikaveria ja seuraa jakamassa elämän ilot ja surut. En voi ymmärtää noin lapsellista ajatusmaailmaa en sit yhtään!!!!

Kerrotko, mikä ajatusmaailmassani (toisin sanoen tunteissani, joita ei voi säädellä ) on lapsellista, kuulisin mielelläni.

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

Laitatko linkin tähän suositukseen??

Ai tuohon "kuulemma" perusteiseen.

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

Laitatko linkin tähän suositukseen??

valitettavasti en pysty linkkiä laittamaan. kunhan tuon suosituksen olen jostain lukenut. ja se on ihan faktaa, uskokoon ken tahtoo. mut kun omaa lastani katson, niin tosiaan olisin vähän seuraavan lapsen tuloa lykännyt. terapiassa käydään tuon kolmosen kanssa, eikä varmaan ihan helppo juttu ole..

 

Otsikointisi kertoo vastauksen: Odota, kunnes tunteesi eivät ole sekavat.

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

Laitatko linkin tähän suositukseen??

valitettavasti en pysty linkkiä laittamaan. kunhan tuon suosituksen olen jostain lukenut. ja se on ihan faktaa, uskokoon ken tahtoo. mut kun omaa lastani katson, niin tosiaan olisin vähän seuraavan lapsen tuloa lykännyt. terapiassa käydään tuon kolmosen kanssa, eikä varmaan ihan helppo juttu ole..

Ai, varmaan ihan faktaa jota ei voi lukea mistään? Mulla kaks ensimmäistä 1v3kk ikäerolla eikä koskaan mitään ongelmia, ei mustasukkaisuutta tms. vaan ovat kuin paita ja peppu.

ja mites monikkoperheet..?

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

Laitatko linkin tähän suositukseen??

valitettavasti en pysty linkkiä laittamaan. kunhan tuon suosituksen olen jostain lukenut. ja se on ihan faktaa, uskokoon ken tahtoo. mut kun omaa lastani katson, niin tosiaan olisin vähän seuraavan lapsen tuloa lykännyt. terapiassa käydään tuon kolmosen kanssa, eikä varmaan ihan helppo juttu ole..

Ai, varmaan ihan faktaa jota ei voi lukea mistään? Mulla kaks ensimmäistä 1v3kk ikäerolla eikä koskaan mitään ongelmia, ei mustasukkaisuutta tms. vaan ovat kuin paita ja peppu.

ja mites monikkoperheet..?

sä voit ihan rauhassa jäädä vänkäämään... kuulostat kyllä tosi "ihanalta" ihmiseltä...

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

Varmaan totta, joidenkin kohdalla. Mutta en jaksa uskoa, että se olisi mitenkään FAKTA, että kaikille käy "huonosti" jos ikäero on pieni. Luulen, että se on aika pitkälle kiinni vanhemmista.

 

sä voit ihan rauhassa jäädä vänkäämään... kuulostat kyllä tosi "ihanalta" ihmiseltä...

samoin sullekin Ihmettelen vaan miten voit laittaa tuollaista faktaa mihinkään, jos ei sulla oo siitä jotain todistetta. En löytänyt googlellakaan.

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

Varmaan totta, joidenkin kohdalla. Mutta en jaksa uskoa, että se olisi mitenkään FAKTA, että kaikille käy "huonosti" jos ikäero on pieni. Luulen, että se on aika pitkälle kiinni vanhemmista.

mä tarkoitinkin faktalla sitä, että kertomani asia WHO:n suosituksesta on totta... tottakai lapset ja perheet on yksilöllisiä. mun lapset on vaan aina olleet tosi paljon minussa, siis äidissään kiinni.

 

Minulla on ihan samoja tuntemuksia. Jospa odottaisitte puoli vuotta esim? Kyllä miehesi varmasti ymmärtää, kun esikkokin on niin pieni vielä. Ja jos tärppää niin sitten varmaan ajatusmaailmakin muuttuu.

Joo, tottakai mies ymmärtää! Ja sovittiinki, että kesä mentäs vielä ihan "normaalisti" ja sitten alettas yrittäminen. Toisaalta on sitten sellaisiakin tunteita, että entä jos ei tärppääkään esim. vuoteen, niin sitten ikäero menee ihan liian suureksi minun makuuni Mut sehän on luonnon sanelema juttu, ei siihen voi kyllä itse vaikuttaa. Onko nämä tunteet vaan välillä sekavia...

Meillä täyttää keväällä vuoden, ja ajateltiin että syksyllä (haluisin kevät vauvan) 2011 alkais yritys, mutta jos ei Heti tärppää niin voi mennä ikäero liian suureks. mut en tiiä jaksanko just nyt kahta pientäkään... hankalia juttuja....

 

sä voit ihan rauhassa jäädä vänkäämään... kuulostat kyllä tosi "ihanalta" ihmiseltä...

samoin sullekin Ihmettelen vaan miten voit laittaa tuollaista faktaa mihinkään, jos ei sulla oo siitä jotain todistetta. En löytänyt googlellakaan.

kuten sanoin, jokainen voi uskoa tai olla uskomatta. tää on ihan vapaa maa!

 

mä tarkoitinkin faktalla sitä, että kertomani asia WHO:n suosituksesta on totta... tottakai lapset ja perheet on yksilöllisiä. mun lapset on vaan aina olleet tosi paljon minussa, siis äidissään kiinni.

No, minä olen omilleni yksinhuoltaja, nuorimmaisen sain kun olimme jo eronneet. Meillä lyhyet ikäerot ovat todella toimineet.. tosin, kuten joku sanoikin, onhan se hyvin paljon vanhemmistakin kiinni

 

Minulla on ihan samoja tuntemuksia. Jospa odottaisitte puoli vuotta esim? Kyllä miehesi varmasti ymmärtää, kun esikkokin on niin pieni vielä. Ja jos tärppää niin sitten varmaan ajatusmaailmakin muuttuu.

Joo, tottakai mies ymmärtää! Ja sovittiinki, että kesä mentäs vielä ihan "normaalisti" ja sitten alettas yrittäminen. Toisaalta on sitten sellaisiakin tunteita, että entä jos ei tärppääkään esim. vuoteen, niin sitten ikäero menee ihan liian suureksi minun makuuni Mut sehän on luonnon sanelema juttu, ei siihen voi kyllä itse vaikuttaa. Onko nämä tunteet vaan välillä sekavia...

Meillä täyttää keväällä vuoden, ja ajateltiin että syksyllä (haluisin kevät vauvan) 2011 alkais yritys, mutta jos ei Heti tärppää niin voi mennä ikäero liian suureks. mut en tiiä jaksanko just nyt kahta pientäkään... hankalia juttuja....

Ai että ikäeroksi tulis jotain 3 vuotta? Nää todella on hankalia juttuja...

 

mä tarkoitinkin faktalla sitä, että kertomani asia WHO:n suosituksesta on totta... tottakai lapset ja perheet on yksilöllisiä. mun lapset on vaan aina olleet tosi paljon minussa, siis äidissään kiinni.

No, minä olen omilleni yksinhuoltaja, nuorimmaisen sain kun olimme jo eronneet. Meillä lyhyet ikäerot ovat todella toimineet.. tosin, kuten joku sanoikin, onhan se hyvin paljon vanhemmistakin kiinni

mulla on hyvin vähän tukiverkostoa, vaikka mies siis onkin. mutta kuten sanoin, mulla on neljä lasta, joista kolme alle koulikäistä. ja väitän, että lapset voivat alle kaksivuotiaina olla hvyin kiintyneitä vanhempiinsa, ilman että siinä olisi mitään outoa!

 

Minulla on ihan samoja tuntemuksia. Jospa odottaisitte puoli vuotta esim? Kyllä miehesi varmasti ymmärtää, kun esikkokin on niin pieni vielä. Ja jos tärppää niin sitten varmaan ajatusmaailmakin muuttuu.

Joo, tottakai mies ymmärtää! Ja sovittiinki, että kesä mentäs vielä ihan "normaalisti" ja sitten alettas yrittäminen. Toisaalta on sitten sellaisiakin tunteita, että entä jos ei tärppääkään esim. vuoteen, niin sitten ikäero menee ihan liian suureksi minun makuuni Mut sehän on luonnon sanelema juttu, ei siihen voi kyllä itse vaikuttaa. Onko nämä tunteet vaan välillä sekavia...

Meillä täyttää keväällä vuoden, ja ajateltiin että syksyllä (haluisin kevät vauvan) 2011 alkais yritys, mutta jos ei Heti tärppää niin voi mennä ikäero liian suureks. mut en tiiä jaksanko just nyt kahta pientäkään... hankalia juttuja....

Ai että ikäeroksi tulis jotain 3 vuotta? Nää todella on hankalia juttuja...

nii 3v olis hyvä, just tasan. tai 2 vee... Monilla kavereilla on käynyt niin että eka on tullu heti, ja tokaa saanu ootella 1-1,5v. No meen kohta töihin takas niin katotaan paljonko se alkaa tympii=)

 

WHO kuulemma suosittelee kahden vuoden ikäeroa lapsille, siis sisaruksille. just sen takia, että kukin lapsi saisi vuorollaan olla se perheen vauva. itse huomasin, että meillä 3. lapselle oli tosi kova paikka, kun neljäs lapsi syntyi. kolmonen oli silloin vähän vajaa kaksí vuotta...

Laitatko linkin tähän suositukseen??

valitettavasti en pysty linkkiä laittamaan. kunhan tuon suosituksen olen jostain lukenut. ja se on ihan faktaa, uskokoon ken tahtoo. mut kun omaa lastani katson, niin tosiaan olisin vähän seuraavan lapsen tuloa lykännyt. terapiassa käydään tuon kolmosen kanssa, eikä varmaan ihan helppo juttu ole..

Anteeksi jos kuulostan töykeältä, mutta tuskin se terapian tarve pelkästään pikkusisaruksesta johtuu.. Tai sitten vanhemmat ei ole hoitaneet asiaa mitenkään kauhean loistavasti. Aika paljon on perheitä joissa lapset on pienillä ikäeroilla eikä jokainen isosisarus terapiassa joudu ravaamaan..

Ap:lle: Meillä tulee ikäeroa 1v3-4kk riippuen milloin tää tosikko nyt haluaa ulostautua yksiöstään. Tottakai on välillä hieman haikea olo että pienokainen ei kohta ole enää ainokainen, toisaalta olen älyttömän onnellinen että heille tulee niin vähän ikäeroa että ovat käytännössä tosi samalla tasolla kehityksessä muutaman vuoden ikäisestä eteenpäin ja yhteisiä leikkejä ym. on varmasti helppo keksiä.

Kaikkea ei aina voi suunnitella kalenterin kanssa. Lapsia tulee vahingossa ja välillä niitä ei tosiaan tule vaikka haluttaisi. Kun olet saanut omat tunteesi selviksi, toimikaa sen mukaan. Kaikissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolensa, vanhemmista se on eniten kiinni miten vanhemmat lapset perheessä huomioidaan kun uusi jäsen tulee. Sitä kautta lapsen suhtautumista, mustasukkaisuutta jne. pystyy edes jotenkin auttamaan.

 

vielä lisään sen verran, että vaikka pieni ikäero jollain lapsella toimisikin, niin ei se silti tarkoita että se olisi lapselle yleensä mitenkään suositeltavaa. lapsi tarvitsee äitinsä huomiota hyvin paljon alle 2-vuotiaana ja monta vuotta vielä senkin jälkeen! varsinkin herkkä, temperamentiltaan hitaasti lämpiävä lapsi. älkää syyttäkö heti vanhempia, ei todellakaan ole äidin "vika", jos lapsi n häneen kiintynyt!!! täytyy ihmetellä tuollaista ajatuksenjuoksua..