Munasolunluovutus hoito

Sellainen fiilis, että tahtoisin luovuttaa. Osaako joku kertoa miten homma toimii.

 

..joka olisi myös kiinnostunut että missä kaupungeissa luovutusta voi tehdä, ja muutenkin kuinka homma toimii.

 

Ensin otat yhteyttä paikkaan, missä haluat luovuttaa. Siellä tehdään vähän kysymyksiä, otetaan verinäyte ja pissanäyte ja tehdään gynekologinen tutkimus. Kerrotaan siitä miten homma etenee. Tietenkään kaikkia ei heti ekalla kerralla tehdä vaan aluksi kerrotaan hommasta ja saa miettiä vielä onko valmis lähtemään. Joissain paikoissa on myös psykologin haastattelu. Kuukautiskierto rytmitetään usein e-pillereillä jos niiden käyttäminen luovuttajalle sopii. Sitten sieltä kerrotaan sulle, koska saat lopettaa niiden syömisen, sitten tulee kuukautiset ja sen jälkeen aloitetaan pistoshoito, jossa pistetään munasoluja kasvattavaa hormonia itseensä. Pistäminen opetetaan ja pistosvälineet ja lääkkeet saa sieltä. Pistoshoidon ajan käyt välillä ultrassa, jossa munasolujen kehittymistä seurataan. Kun munasolujen kypsyys ja koko alkaa vaikuttaa hyvältä, lääkäri kertoo milloin saat lopettaa kasvattavat pistokset ja milloin ottaa ns. irroituspiikin. Siitä reilu vuorokauden kuluttua (olikos se 36 tuntia tai 48, en muista) menet klinikalle, ja siellä tehdään munasolujen punktion reilussa kipulääkityksessä. Toimenpiteen jälkeen saat lepäillä siellä rauhassa pari tuntia, sitten menet kotiin ja kaikki on ohi. Kuukautisten jälkeen on yleensä mahdollisuus käydä myös jälkitarkastuksessa.

 

Tämä on minusta hieno ajatus ja varmasti soluja vastaanottavalla parille ainutkertainen mahdollisuus yrittää raskautta! Tässä yhden klinikan kuvaus munansolun luovutuksesta:

http://www.fertinova.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=28&Itemid=30

 

Ensin otat yhteyttä paikkaan, missä haluat luovuttaa. Siellä tehdään vähän kysymyksiä, otetaan verinäyte ja pissanäyte ja tehdään gynekologinen tutkimus. Kerrotaan siitä miten homma etenee. Tietenkään kaikkia ei heti ekalla kerralla tehdä vaan aluksi kerrotaan hommasta ja saa miettiä vielä onko valmis lähtemään. Joissain paikoissa on myös psykologin haastattelu. Kuukautiskierto rytmitetään usein e-pillereillä jos niiden käyttäminen luovuttajalle sopii. Sitten sieltä kerrotaan sulle, koska saat lopettaa niiden syömisen, sitten tulee kuukautiset ja sen jälkeen aloitetaan pistoshoito, jossa pistetään munasoluja kasvattavaa hormonia itseensä. Pistäminen opetetaan ja pistosvälineet ja lääkkeet saa sieltä. Pistoshoidon ajan käyt välillä ultrassa, jossa munasolujen kehittymistä seurataan. Kun munasolujen kypsyys ja koko alkaa vaikuttaa hyvältä, lääkäri kertoo milloin saat lopettaa kasvattavat pistokset ja milloin ottaa ns. irroituspiikin. Siitä reilu vuorokauden kuluttua (olikos se 36 tuntia tai 48, en muista) menet klinikalle, ja siellä tehdään munasolujen punktion reilussa kipulääkityksessä. Toimenpiteen jälkeen saat lepäillä siellä rauhassa pari tuntia, sitten menet kotiin ja kaikki on ohi. Kuukautisten jälkeen on yleensä mahdollisuus käydä myös jälkitarkastuksessa.

Kiitos vastauksesta. Onko keräys kivulias?

 

[QUOTE="yonna";26464364]Kiitos vastauksesta. Onko keräys kivulias?[/QUOTE]
Jotkut kokee sen kivuliaana.

Minä en ole kokenut; 5 x luovutin, viimeisellä keräyskerralla tunsin vähän jotain epämiellyttävää ja olin sen jälkeen pari päivää vähän kipeä (siis mahaan sattui). Muut kerrat ei tuntuneet missään, edes jälkeenpäin.

 

[QUOTE="yonna";26464364]Kiitos vastauksesta. Onko keräys kivulias?[/QUOTE]

Mun mielestä ei. Siis hammaslääkärikin on inhottavampi kokemus. Jonkun toisen mielestä taas on hyvin kivulias. En sitten tiedä, kipulääkettähän siellä saa ja sitä voi lisätäkin toimenpiteen aikana. On se etäisesti epämiellyttävää.

 

Itselläni oli täysin kivuton keräys. Munasoluja tuli 16 kpl. Ainoa kipua tuottava asia oli suonikanyylin laitto.

 

Mun mielestä ei. Siis hammaslääkärikin on inhottavampi kokemus. Jonkun toisen mielestä taas on hyvin kivulias. En sitten tiedä, kipulääkettähän siellä saa ja sitä voi lisätäkin toimenpiteen aikana. On se etäisesti epämiellyttävää.

Itsellä pieni lapsi...haittaako?

 

[QUOTE="yonna";26464416]Itsellä pieni lapsi...haittaako?[/QUOTE]

Päin vastoin. Olisi toivottavaa (ehkä jopa välttämätöntä) että niitä lapsia olisi.

 

Ensin otat yhteyttä paikkaan, missä haluat luovuttaa. Siellä tehdään vähän kysymyksiä, otetaan verinäyte ja pissanäyte ja tehdään gynekologinen tutkimus. Kerrotaan siitä miten homma etenee. Tietenkään kaikkia ei heti ekalla kerralla tehdä vaan aluksi kerrotaan hommasta ja saa miettiä vielä onko valmis lähtemään. Joissain paikoissa on myös psykologin haastattelu. Kuukautiskierto rytmitetään usein e-pillereillä jos niiden käyttäminen luovuttajalle sopii. Sitten sieltä kerrotaan sulle, koska saat lopettaa niiden syömisen, sitten tulee kuukautiset ja sen jälkeen aloitetaan pistoshoito, jossa pistetään munasoluja kasvattavaa hormonia itseensä. Pistäminen opetetaan ja pistosvälineet ja lääkkeet saa sieltä. Pistoshoidon ajan käyt välillä ultrassa, jossa munasolujen kehittymistä seurataan. Kun munasolujen kypsyys ja koko alkaa vaikuttaa hyvältä, lääkäri kertoo milloin saat lopettaa kasvattavat pistokset ja milloin ottaa ns. irroituspiikin. Siitä reilu vuorokauden kuluttua (olikos se 36 tuntia tai 48, en muista) menet klinikalle, ja siellä tehdään munasolujen punktion reilussa kipulääkityksessä. Toimenpiteen jälkeen saat lepäillä siellä rauhassa pari tuntia, sitten menet kotiin ja kaikki on ohi. Kuukautisten jälkeen on yleensä mahdollisuus käydä myös jälkitarkastuksessa.

Ja kaiken tämän teet siksi että saat hyvän mielen?

 

[QUOTE="yonna";26464416]Itsellä pieni lapsi...haittaako?[/QUOTE]

No imettäminen pitää olla loppunut kun luovuttaa, mutta mä olen itse luovuttanut sillä välillä kun mun lapset oli 1,5v ja 2,5v... 3-4v. Siis aloitin silloin kun nuorempi oli 1,5 v ja viimeisen kerran luovuttaessani hän oli muistaakseni 3v ja isosisko sitten vuoden vanhempi Aina oli lapsetkin mukana tuolla käydessä, paitsi luovutuspäivänä he olivat hoidossa.

 

[QUOTE="yonna";26464364]Kiitos vastauksesta. Onko keräys kivulias?[/QUOTE]

Riippuu ihan.

Mä koin keräyksen toki josakin määrin kivuliaana, mutta mulle se oli silti helpotus. Mä nimittäin kärsin järkyttävistä kivuista punktiopäivän aamuna ennen punktiota.

Jos punktio oltiin sovittu klo 8 alkavaksi, kipuni voimistuivat lähes sietämättömiksi siinä klo 5-6 aikaan aamuyöstä. Mä itkin ja soitin Pesky Pixielle puhelun, jonka avulla uskon, että selviän punktioon saakka. Matka klinikalle oli aivan tuskaa, koska maha oli niin kipeä.

Kun solut poistettiin, kivut hellittivät välittömästi hieman. Kävelin kyllä klinikalta sipsuttaen ulos ihan kaksinkerroin, mutta nyt jo siis pystyin kävelemään itse...klinikalle en olisi omin avuin päässyt punktioitavaksi, joten onneksi mieheni talutti mut sinne.

Punktion jälkeen olin vielä todella kipeä noin viikon ja kaikenkaikkiaan 3 viikkoa kesti toipuminen punktiosta. Tuona aikana en pystynyt kipujen vuoksi juoksemaan ja piti muutoinkin vähän varoa mahaa.

Mutta mä en tiedä ketään, joka olisi moisista kivuista kärsinyt. Eli olen poikkeus. Ja mulla on siis kovat kivut aina muutoinkin "naisten vaivoissa", eli huudan kuukautisten aikaan tuskissani, kun munasolu irtoaa teen kuolemaa ja useamman kertaa olen lähtenyt ambulanssilla sairaalaan kera morfiinilääkityksen, koska vatsakipuni ovat niin kovat. Eli uskoakseni mä syystä tai toisesta koen vatsanalueen kivut järettömän kovina.

Tuon luovutuksen jälkeen luovutin vielä kahdesti, eli vaikka se oli "kamalaa", eli se niin kamalaa ollut, ettenkö tehnyt sitä vielä kahdesti. Haaveenani oli luovuttaa sen viisi kertaa, mutta enää en jaksa. Kolmet kivut on mielestäni riittävästi kestetty...mä olen osani tehnyt nyt hyvää. Ainakin yksi vauva on tietojeni mukaan maailmassa, joten kivut kannatti kokea

 

Ja kaiken tämän teet siksi että saat hyvän mielen?

Ei vaan siksi että joku muu saisi lapsen.

 

No imettäminen pitää olla loppunut kun luovuttaa,

+ vähintään 6 kk synnytyksestä, muistaakseni.

Mitäs mun ipanat oli kun aloin luovuttelemaan... 2 v ja 4 v kaiketi.

Kävin muuten samassa mestassa sitten varhaisultrassa, kun aloin tätä kolmatta odottamaan, ja olivat siellä ihan innoissaan asiasta . Pyysivät tuomaan vauvaakin näytille.

 

Ei vaan siksi että joku muu saisi lapsen.

:heart:

 

Ja kaiken tämän teet siksi että saat hyvän mielen?

Minulla ainakin halu auttaa jotain lasta toivovaa. En tiedä niinkään hyvästä mielestä...koen vaan, että näin tahtoisin. Mitä sillä menetän. Ehkäpä saan sen hhyvän mielen.

 

+ vähintään 6 kk synnytyksestä, muistaakseni.

Mitäs mun ipanat oli kun aloin luovuttelemaan... 2 v ja 4 v kaiketi.

Kävin muuten samassa mestassa sitten varhaisultrassa, kun aloin tätä kolmatta odottamaan, ja olivat siellä ihan innoissaan asiasta . Pyysivät tuomaan vauvaakin näytille.

Ai ihanaa Mä oon just miettinyt, että mulla olis yks kerta luovutuksia vielä, jos kuitenkin syksyllä vielä menis käymään... :xmas:

 

Ei vaan siksi että joku muu saisi lapsen.

Mä halusin pistää vahingon kiertämään :xmas:, näin sanoin ekalla käynnillä.

 

Ei vaan siksi että joku muu saisi lapsen.

eikö siitä makseta mitään?

 

[QUOTE="Vieras";26464423]Päin vastoin. Olisi toivottavaa (ehkä jopa välttämätöntä) että niitä lapsia olisi.[/QUOTE]

Ei ole välttämätöntä, lapsetonkin saa luovuttaa.

 

eikö siitä makseta mitään?

Maksetaan toki, mutta en mä sitä sen maksunkaan takia tee.

 

Maksetaan toki, mutta en mä sitä sen maksunkaan takia tee.

Paljon?

 

[QUOTE="vieras";26464489]Ei ole välttämätöntä, lapsetonkin saa luovuttaa.[/QUOTE]

O.K. Olin tuollaisessa käsityksessä, että olisi ainakin suotavaa että olisi omia lapsia sen puolesta, että tuo keräys saattaa aiheuttaa lapsettomuuttakin jos huonosti menee.

 

[QUOTE="yonna";26464470]Minulla ainakin halu auttaa jotain lasta toivovaa. En tiedä niinkään hyvästä mielestä...koen vaan, että näin tahtoisin. Mitä sillä menetän. Ehkäpä saan sen hhyvän mielen.[/QUOTE]

Se tietysti kannattaa pitää mielessä, että kun on kyse hormoneista ja toimenpiteistä niin aina voi jokin mennä pieleen. On erittäin pieni todennäköisyys, että toimeenpiteestä voi saada komplikaatioita, jotka johtavat jopa kuolemaan. En millään halua lannistaa luovuttamishalujasi vaan muistuttaa siitä, että aina on olemasssa pieni riski, että jokin menee pieleen.