Miä
Siitä tulee kohta kolme vuotta kun äiti kuoli. Tuntuu ettei se kaipuu yhtään helpota :/ Aina on vaan yhtä ikävä ja vieläkin välillä iskee se epätodellinen olo että se on kuollut
=) Halaa äitiä miunkin puolesta :heart: Voin melkein kuvitella miten siua pelotti. Saanko kysyä mikä siun äitillä oli?Alkuperäinen kirjoittaja Merlion::hug:
Minakin olin menettaa aitini vahan ennen aitienpaivaa kolme vuotta sitten. Oli elamani pisin lentomatka matkustaa lasten kanssa Suomeen Yhdysvalloista katsomaan aitiani teholle. Elamassani en ole koskaan pelannyt niin kuin laittaa kannykkani paalle valilaskupaikassa. Onneksi oli suojelusenkelit mukana :heart:
:hug: Ikävä on järjetön mutta onneksi on harvinaisen huvittavia muistojakin. Ääneen naureskelin äsken kun äitiä muistelin. Kyllä miä antaisin mitä vaan että saisin äitin takaisinAlkuperäinen kirjoittaja =(:Mulla ihan sama juttu, äitin kuolemasta tulee tänä keväänä myös kolme vuotta täyteen miun äiti lähti taivaan kotiin viikkoa ennen äitienpäivää
Peesi, mulla ihan sama tilanne. Kolme vuotta tulee syksyllä täyteenAlkuperäinen kirjoittaja Miä:Siitä tulee kohta kolme vuotta kun äiti kuoli. Tuntuu ettei se kaipuu yhtään helpota :/ Aina on vaan yhtä ikävä ja vieläkin välillä iskee se epätodellinen olo että se on kuollut
sama täällä. reilu vuosi äidin kuolemasta ja tyhjä paikka sydämmessä. *muoks* alle 50v menehtyi ja paljon olisi vielä ollut annettavaaAlkuperäinen kirjoittaja Miä::hug: Ikävä on järjetön mutta onneksi on harvinaisen huvittavia muistojakin. Ääneen naureskelin äsken kun äitiä muistelin. Kyllä miä antaisin mitä vaan että saisin äitin takaisinAlkuperäinen kirjoittaja =(:Mulla ihan sama juttu, äitin kuolemasta tulee tänä keväänä myös kolme vuotta täyteen miun äiti lähti taivaan kotiin viikkoa ennen äitienpäivää
Sai hemorraagisen aivoinfarktin. Pitka tarina mista kaikki alkoi mutta lopulta sai aivoveritulpan seka siihen paalle aivoverenvuodon. Oli 6 kk sairaalassa.Alkuperäinen kirjoittaja Miä:=) Halaa äitiä miunkin puolesta :heart: Voin melkein kuvitella miten siua pelotti. Saanko kysyä mikä siun äitillä oli?Alkuperäinen kirjoittaja Merlion::hug:
Minakin olin menettaa aitini vahan ennen aitienpaivaa kolme vuotta sitten. Oli elamani pisin lentomatka matkustaa lasten kanssa Suomeen Yhdysvalloista katsomaan aitiani teholle. Elamassani en ole koskaan pelannyt niin kuin laittaa kannykkani paalle valilaskupaikassa. Onneksi oli suojelusenkelit mukana :heart:
:hug: Miun äiti oli 47 kuollessaan. Myö äitin kanssa soiteltiin aina melkein joka päivä =) Ei niin pientä tai isoa ongelmaa etteikö äitin kanssa juttelu olis sitä parantanutAlkuperäinen kirjoittaja Hörölä:sama täällä. reilu vuosi äidin kuolemasta ja tyhjä paikka sydämmessä. *muoks* alle 50v menehtyi ja paljon olisi vielä ollut annettavaa
Toipuiko siun äiti siitä miten? Nuo pitkät sairaalajaksot ei ole todellakaan helppoja :/Alkuperäinen kirjoittaja Merlion:Sai hemorraagisen aivoinfarktin. Pitka tarina mista kaikki alkoi mutta lopulta sai aivoveritulpan seka siihen paalle aivoverenvuodon. Oli 6 kk sairaalassa.
:hug: Siullekkin. Eihän siun tartte pelätä. Sitä kun liikaa ajattelee niin rupeaa pelkäämään :/Alkuperäinen kirjoittaja sisko:Ja mulla ikävä veljeä. Kuoli vajaat 2 vuotta sitten keväällä, vähän ennen kuin täytti 40.
Nyt itsellä lähenee se rajapyykki ja välillä pelottaa vaikka ei ole mitään syytä. Vaikka kunnossahan sen velipojankin piti olla.
Halaus ap:lle.
Alkuperäinen kirjoittaja Miä:Toipuiko siun äiti siitä miten? Nuo pitkät sairaalajaksot ei ole todellakaan helppoja :/Alkuperäinen kirjoittaja Merlion:Sai hemorraagisen aivoinfarktin. Pitka tarina mista kaikki alkoi mutta lopulta sai aivoveritulpan seka siihen paalle aivoverenvuodon. Oli 6 kk sairaalassa.
Sitkeä sissi Menikö siinä lääkityksessä joku pieleen?Alkuperäinen kirjoittaja Merlion:Aika hyvin onneksi. Pohjalla hanella on MS-tauti, joten siinakin mielessa hanella oli huonommat lahtokohdat kuntoutukselle. Koko episodi lahti myos liikkeelle ms-laakityksesta.