Näin keväällä tulee aina äitiä ikävä...

Siitä tulee kohta kolme vuotta kun äiti kuoli. Tuntuu ettei se kaipuu yhtään helpota :/ Aina on vaan yhtä ikävä ja vieläkin välillä iskee se epätodellinen olo että se on kuollut

 

:hug:

 

:hug: äidin poismeno jättää ison aukon

 

Läheistä ihmistä kaipaa aina :flower:

 

:hug:

Minakin olin menettaa aitini vahan ennen aitienpaivaa kolme vuotta sitten. Oli elamani pisin lentomatka matkustaa lasten kanssa Suomeen Yhdysvalloista katsomaan aitiani teholle. Elamassani en ole koskaan pelannyt niin kuin laittaa kannykkani paalle valilaskupaikassa. Onneksi oli suojelusenkelit mukana :heart:

 

3 vuotta on lyhyt aika :hug:

 

Vieläkin tulee välillä mieleen että pitää kertoa tuo äitille tai tuosta äiti tykkäis :/ Jestas kun on ikävä.

 

:hug: Tuo minua pelottaa eniten, kun sitten joskus vanhemmista aika jättää

 

:hug:

Minakin olin menettaa aitini vahan ennen aitienpaivaa kolme vuotta sitten. Oli elamani pisin lentomatka matkustaa lasten kanssa Suomeen Yhdysvalloista katsomaan aitiani teholle. Elamassani en ole koskaan pelannyt niin kuin laittaa kannykkani paalle valilaskupaikassa. Onneksi oli suojelusenkelit mukana :heart:

=) Halaa äitiä miunkin puolesta :heart: Voin melkein kuvitella miten siua pelotti. Saanko kysyä mikä siun äitillä oli?

 

Mulla ihan sama juttu, äitin kuolemasta tulee tänä keväänä myös kolme vuotta täyteen miun äiti lähti taivaan kotiin viikkoa ennen äitienpäivää

 

Mulla ihan sama juttu, äitin kuolemasta tulee tänä keväänä myös kolme vuotta täyteen miun äiti lähti taivaan kotiin viikkoa ennen äitienpäivää

:hug: Ikävä on järjetön mutta onneksi on harvinaisen huvittavia muistojakin. Ääneen naureskelin äsken kun äitiä muistelin. Kyllä miä antaisin mitä vaan että saisin äitin takaisin

 

:hug: :hug: rakasta ihmistä on ikävä. Itse kaipaan isääni yhä, vaikka hänen kuolemastaan on jo yli 8 vuotta. Ja jo ajatus siitä, että iäkkään äitini elinpäivät tuskin ovat enää kovin runsaat on kamala. Elämääni (jos äitini kuolee ennen minua) tulee jäämään iso aukko, sellainen jota mitään tai kukaan ei voi paikata.

 

Siitä tulee kohta kolme vuotta kun äiti kuoli. Tuntuu ettei se kaipuu yhtään helpota :/ Aina on vaan yhtä ikävä ja vieläkin välillä iskee se epätodellinen olo että se on kuollut

Peesi, mulla ihan sama tilanne. Kolme vuotta tulee syksyllä täyteen

 

Mulla ihan sama juttu, äitin kuolemasta tulee tänä keväänä myös kolme vuotta täyteen miun äiti lähti taivaan kotiin viikkoa ennen äitienpäivää

:hug: Ikävä on järjetön mutta onneksi on harvinaisen huvittavia muistojakin. Ääneen naureskelin äsken kun äitiä muistelin. Kyllä miä antaisin mitä vaan että saisin äitin takaisin

sama täällä. reilu vuosi äidin kuolemasta ja tyhjä paikka sydämmessä. *muoks* alle 50v menehtyi ja paljon olisi vielä ollut annettavaa

 

:hug:

Minakin olin menettaa aitini vahan ennen aitienpaivaa kolme vuotta sitten. Oli elamani pisin lentomatka matkustaa lasten kanssa Suomeen Yhdysvalloista katsomaan aitiani teholle. Elamassani en ole koskaan pelannyt niin kuin laittaa kannykkani paalle valilaskupaikassa. Onneksi oli suojelusenkelit mukana :heart:

=) Halaa äitiä miunkin puolesta :heart: Voin melkein kuvitella miten siua pelotti. Saanko kysyä mikä siun äitillä oli?

Sai hemorraagisen aivoinfarktin. Pitka tarina mista kaikki alkoi mutta lopulta sai aivoveritulpan seka siihen paalle aivoverenvuodon. Oli 6 kk sairaalassa.

 

Meilläkin tulee kesällä 3 vuotta. Paljoa ei vaan oel ehtinyt murehtia äitiä, kaikki energia menee isän toilailujen kestämisessä. Ehkä sen äidin ehtii murehtia sitten kun isäkin on kuollut. Omat lapset on ihan pieniä, pienempi ei ikinä mummoa nähnytkään, vanhempi ei mitään muista.

 

:hug:

Samat tuntemukset täälläkin....

Minulla tulee toukokuussa vuosi kun äiti kuoli. En varmaan ikinä ole niin paljon äitiä ajatellut kuin nyt viimeisen vuoden aikana.

 

sama täällä. reilu vuosi äidin kuolemasta ja tyhjä paikka sydämmessä. *muoks* alle 50v menehtyi ja paljon olisi vielä ollut annettavaa

:hug: Miun äiti oli 47 kuollessaan. Myö äitin kanssa soiteltiin aina melkein joka päivä =) Ei niin pientä tai isoa ongelmaa etteikö äitin kanssa juttelu olis sitä parantanut

 

Ja mulla ikävä veljeä. Kuoli vajaat 2 vuotta sitten keväällä, vähän ennen kuin täytti 40.
Nyt itsellä lähenee se rajapyykki ja välillä pelottaa vaikka ei ole mitään syytä. Vaikka kunnossahan sen velipojankin piti olla.
Halaus ap:lle.

 

Sai hemorraagisen aivoinfarktin. Pitka tarina mista kaikki alkoi mutta lopulta sai aivoveritulpan seka siihen paalle aivoverenvuodon. Oli 6 kk sairaalassa.

Toipuiko siun äiti siitä miten? Nuo pitkät sairaalajaksot ei ole todellakaan helppoja :/

 

Ja mulla ikävä veljeä. Kuoli vajaat 2 vuotta sitten keväällä, vähän ennen kuin täytti 40.
Nyt itsellä lähenee se rajapyykki ja välillä pelottaa vaikka ei ole mitään syytä. Vaikka kunnossahan sen velipojankin piti olla.
Halaus ap:lle.

:hug: Siullekkin. Eihän siun tartte pelätä. Sitä kun liikaa ajattelee niin rupeaa pelkäämään :/

 

Sai hemorraagisen aivoinfarktin. Pitka tarina mista kaikki alkoi mutta lopulta sai aivoveritulpan seka siihen paalle aivoverenvuodon. Oli 6 kk sairaalassa.

Toipuiko siun äiti siitä miten? Nuo pitkät sairaalajaksot ei ole todellakaan helppoja :/

Aika hyvin onneksi. Pohjalla hanella on MS-tauti, joten siinakin mielessa hanella oli huonommat lahtokohdat kuntoutukselle. Koko episodi lahti myos liikkeelle ms-laakityksesta.

 

Aika hyvin onneksi. Pohjalla hanella on MS-tauti, joten siinakin mielessa hanella oli huonommat lahtokohdat kuntoutukselle. Koko episodi lahti myos liikkeelle ms-laakityksesta.

Sitkeä sissi Menikö siinä lääkityksessä joku pieleen?

 

:hug:

 

Kuinka teillä muilla isät ovat käyttäytyneet leskenä? Meillä on ihan sekaisin, uhkailee itsemurhalla ja elää ihan valheellisessa maailmassa, tyyliin että jokainen päivä oli mahtavaa ja kellään ei ole ollut niin syvää rakkautta (oikeasti ero oli usein lähellä, kamalia tappeluita jne.)