Kun edelleen olet samaa mieltä, niin turha sun on valehdella ja pyydellä anteeksi. Ole vain oma itsesi niin tuleva vaimosi voi oikeasti miettiä, haluaako todellakin miehen, joka on noin itsekäs. Sanot, että varaa ois ollut, mutta asetit noin vain omassa päässäsi rajan, jota ei ylitetä. Siitä on rakkaus, toisen huomioiminen ja toisen kunnioittaminen kaukana. Rakastatko häntä oikeasti vai täyttääkö hän ne kriteerit, jotka olet puolisollesi asettanut?
Vihkisormuksen ostaminen on niin suuri asia, että uskon tulevan (?) vaimosi olevan hyvin hämmentynyt. Tällaistako se tulee olemaan: sinun vaimon on aina tyydyttävä sinun raameihisi. Ei ihme, ettei hänosaa sanoa mitään, hän on niin hämmentynyt tunteistaan. Hän miettii mahdollisesti sitä, pitäisikö vielä miettiä, että jos häille pyytäisi siirtoa, miten se onnistuisi, onko kutsut lähetetty.. Ehkä hän tuntee olevansa ansassa. Toivottavasti hän löytää rohkeutta seistä suorana!
Mitä teet silloin, kun tuleva vaimo toimii eri tavalla kuin toivoisit?
Huudatko, uhkailetko, käytkö käsiksi vai yritätkö ymmärtää häntä?