Napsahti 10 päivän sairausloma :O

Se sun jutuissa on mulle kaunista ettet salaa sun tunteita Toivottavasti aina pidät sen osana itseäs.

Tietysti sun kannattaa myös hiukan miettiä tunteiden seurauksia. Mä oon itse intohimoinen ja intensiivinen mies niin mulla on ollut tuota samaa haastetta. Silti se tunne, kun on rohkeus tehdä spontaanisti fiiliksen mukaan asioita on palkitseva ja antaa ainakin yhtä paljon hyvää kuin tuo pettymyksiä ja surua.

 

Mua kyllä vituttaa lintsaavat työkaverit. Ainahan sitä masentaa ja itkettää itse kutakin. Toiset luikkii heti saikulle ja muut saa sitten purra lisää hammasta ja kestää.
Jos sulla 23v on noin vaikeaa, mitä sitten teet, kun elämä tosissaan käy raskaaksi?

Työelämä on kovaa, sen oon oppinut ja siellä joko olet täysillä tai et ollenkaan. Sitä mieltä mä oon, se jos mikä on kaikkein raskainta jos työkaveri on esim rajoitteinen eikä pysty osallistumaan vaikka kiinnipitoihin tai ei osaa erottaa työminää ja yksityisminää ym. Et sä voi puolikuntoisena kun hoitaa itses kuntoon ja palata sitten asiaan kun ensin olet täysissä sielun voimissa. Ja ihan sairaus tuo masennus on vaikka en sanoisi itseäni vielä masentuneeksi ellei tätä jatku tyyliin kesään saakka.

 

Oletko mielenterveyspuolella töissä?

 

Anteeks vaan. Mutta vauhti, masentelija, holtiton rahankäyttäjä, bilettäjä, rakkautta ensisilmäyksellä, öisin valvoja.

Kaks-suuntanen sulla on.
Hanki siihen apua, ja laita elämäs kuntoon.

En mä kyllä kaksisuuntaiseksi sanoisi. Jos seurustelusuhde tai avoliitto on just kaatunut niin aika monelta saisi tuommoisen listan aikaiseksi. Mulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta eikös sitä eron jälkeen moni lähde viihteelle ja raahaa kämpille niitä laastarimiehiä? Ei tietty kaikki, mutta osa.

 

Oletko mielenterveyspuolella töissä?

En oo.

 

En oo.

Missä työssä sitten tarvii kiinnipitoa? Ope, poliisi, sossutäti?

 

Ymmärrän kyllä, että välillä elämässä on niin suuria kriisejä, että ei pysty tekemään töitä, mutta johonkin se raja pitää vetää. Esimerkiksi lapsen kuolema, vanhemman kuolema tai avioero ovat asioita, joiden takia ymmärrän sairasloman. Tosin asiantuntijat ovat vielä tiukempia sen suhteen mikä on tarpeeksi hyvä syy sairaslomaan, vasta luin artikkelin aiheesta. Mielestäni se, että itse päättää vuoden kestäneen suhteen tavattuaan toisen ei ole tarpeeksi hyvä syy sairaslomaan. Sairasloma saattaa myös joskus vain pahentaa tilannetta. Töissäkäynti on useimmiten hyväksi kriisin sattuessa, pysyy normaalissa elämän rytmissä kiinni, näkee ihmisiä ja saa muuta ajateltavaa.

 

Missä työssä sitten tarvii kiinnipitoa? Ope, poliisi, sossutäti?

Lastensuojeluyksikössä.

 

Mua kyllä vituttaa lintsaavat työkaverit. Ainahan sitä masentaa ja itkettää itse kutakin. Toiset luikkii heti saikulle ja muut saa sitten purra lisää hammasta ja kestää.
Jos sulla 23v on noin vaikeaa, mitä sitten teet, kun elämä tosissaan käy raskaaksi?

Lintsaaminenhan tapahtuu ilman mitään työkyvyttömyystodistuksia...

 

Mua kyllä vituttaa lintsaavat työkaverit. Ainahan sitä masentaa ja itkettää itse kutakin. Toiset luikkii heti saikulle ja muut saa sitten purra lisää hammasta ja kestää.
Jos sulla 23v on noin vaikeaa, mitä sitten teet, kun elämä tosissaan käy raskaaksi?

Itse en ole sairauslomilla oikeastaan koskaan, enkä muuten hirveästi arvosta nimimerkin Happygirl näkymyksiä, mutta tuo oli törkeää. Minulle tulee sellainen olo, että sinä et tiedä yhtään mitään todellisista vaikeuksista, kun kehtaat toista tuntematta pelkän iän perusteella sanoa jotain toisen vaikeuksista. Ala-arvoista.

Minun mieheni esimerkiksi koki väkivaltaa itseensä kohdistuen koko lapsuutensa, ja kärsi isänsä alkoholiongelmasta. 23-vuotiaana hän oli kohdannut jo suuren osan elämänsä vaikeuksista, ja nyt nelikymppisenä nuo lapsuuden vaikeudet ja haasteet eivät ole raskaudessaan ylittyneet.

Minut oli 23-vuotiaana raiskattu, koulukiusattu koko yläasteen, ja olin menettänyt läheisistäni (lukien omat vanhemmat ja isovanhemmat) 4 minulle todella tärkeää ihmistä. Nyt nelikymppisenä en minäkään ole kokenut sen raskaampia aikoja kuin nuorena koulukiusattuna lähtiessäni isäni hautajaisiin, kun oltiin ensin äidin kanssa viety minulle tärkeä mummi teho-osastolle. Raiskaus odotteli siinä mukavasti kulman takana. Elämä 23 vuoden jälkeen on ollut aika seesteistä ja kivaa, vaikka voit kyllä uskoa että tähänkin taivaleeseen mahtuu kaikenlaista.

Ja vaikka ihminen ei olisi mitään jonkun toisen mielestä suurempaa kokenutkaan, me olemme hyvin erilaisia. Koemme asiat eri tavalla ja valmiudet käsitellä elämän pettymyksiä ja menetyksiä ovat erilaiset. On minusta sangen keskenkasvuista lähteä tuntemattomalle heittelemään tuollaisia kommentteja.

 

Työelämä on kovaa, sen oon oppinut ja siellä joko olet täysillä tai et ollenkaan. Sitä mieltä mä oon, se jos mikä on kaikkein raskainta jos työkaveri on esim rajoitteinen eikä pysty osallistumaan vaikka kiinnipitoihin tai ei osaa erottaa työminää ja yksityisminää ym. Et sä voi puolikuntoisena kun hoitaa itses kuntoon ja palata sitten asiaan kun ensin olet täysissä sielun voimissa. Ja ihan sairaus tuo masennus on vaikka en sanoisi itseäni vielä masentuneeksi ellei tätä jatku tyyliin kesään saakka.

Lepäilet nyt ja keräät voimia. Töihin palaat sitten kun olet siinä kunnossa että voit sinne palata. Koita olla stressaamatta, vaikka se vaikeaa onkin. Kyllä sut vielä kuntoon saadaan :hug: Niin ja nuo lintsaamishuutelut kannattaa jättää sinne minne ne kuuluukin, eli mappi ööhön.

 

Ymmärrän kyllä, että välillä elämässä on niin suuria kriisejä, että ei pysty tekemään töitä, mutta johonkin se raja pitää vetää. Esimerkiksi lapsen kuolema, vanhemman kuolema tai avioero ovat asioita, joiden takia ymmärrän sairasloman. Tosin asiantuntijat ovat vielä tiukempia sen suhteen mikä on tarpeeksi hyvä syy sairaslomaan, vasta luin artikkelin aiheesta. Mielestäni se, että itse päättää vuoden kestäneen suhteen tavattuaan toisen ei ole tarpeeksi hyvä syy sairaslomaan. Sairasloma saattaa myös joskus vain pahentaa tilannetta. Töissäkäynti on useimmiten hyväksi kriisin sattuessa, pysyy normaalissa elämän rytmissä kiinni, näkee ihmisiä ja saa muuta ajateltavaa.

Täysin samaa mieltä. Oli siihen itselläkin kova kynnys mutta nyt kun nieleskelin itkua ihan normaaleissa tilanteissa kuten lasten kanssa puistossa ollessa rupesin ajattelemaan kuinka meidän oli tarkoitus tehdä lapsia ja tällä tavoin puistoilla heidän kanssaan, niin lasten pidä kärsiä siitä että mulla on paha olla:'( Se on ammatillisuutta myös että jos ei pysty olemaan onnellinen ja täysin läsnäoleva ohjaaja ettei jää sinne, koska lapset vaistoaa KAIKEN. Enkä jää kun täksi kymmeneksi päiväksi.

 

no eikös rollo kerännyt rahaa täällä lapsensa hautajaisjuttuihin ja ostikin jotain muuta rahalla, vai muistanko väärin..

 

Minä taas näkisin niin, että on liikaakin ihmisiä, jotka ovat töissä, vaikka olisivat akuutisti
sairasloman tarpeessa. Ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat omassa elämässään lujilla ja voimavarat vähissä, eikä työelämän valtavat paineet ainakaan oloa kohenna.


Silloin on viisaampaa viheltää peliä edes hetkesi poikki, levähtää ja pysähtyä.
Ennemmin ennakkoiden, kuin silloin kun ollaan jo tosi syvällä uupumuksessa.

 

Täysin samaa mieltä. Oli siihen itselläkin kova kynnys mutta nyt kun nieleskelin itkua ihan normaaleissa tilanteissa kuten lasten kanssa puistossa ollessa rupesin ajattelemaan kuinka meidän oli tarkoitus tehdä lapsia ja tällä tavoin puistoilla heidän kanssaan, niin lasten pidä kärsiä siitä että mulla on paha olla:'( Se on ammatillisuutta myös että jos ei pysty olemaan onnellinen ja täysin läsnäoleva ohjaaja ettei jää sinne, koska lapset vaistoaa KAIKEN. Enkä jää kun täksi kymmeneksi päiväksi.

Joo, minä olen samaa mieltä.

Myös esimiehenä. Ei ole paikka töissä lasten kanssa, jos pidättelee itkua koko ajan. Sen olen yhdelle alaiselle myös hiljattain sanonutkin töissä, ja lempeästi ohjannut hänet lääkäriin (siitä tulikin sitten lähes vuoden sairausloma).

 

Mulla on jo ssri-lääke käytössä pms-oireiden aikana ja siitä sanoin että on ollut loistava apu mut ne tekee mut sen verran "vauhdikkaaksi" niin en uskalla muulloin käyttää kun menkkojen aikaan. Tosi hyviä ne on !! Mutta tosiaan elämän normaaleihin suruihin ei auta kun aika ja sureminen ;/ Työnteko hirveellä tahdilla ei siihen yhtälöön sovi tai ainakaan ihmisläheisissä töissä. Oletko menettänyt lapsesi?

muuten ihan hyvä provo mut ei kukaan usko että ssri lääkettä olis määrätty pariksi päiväksi kuukaudessa

 

muuten ihan hyvä provo mut ei kukaan usko että ssri lääkettä olis määrätty pariksi päiväksi kuukaudessa

OIh luuletko että pari päivää niitä syön? Minun oireet alkaa lähes viikko ennen vuotoa ja neljä päivää sen jälkeen helpottaa. Suunnaton apu on ollut cipralexista. Montakohan kertaa olen "suositellut" omasta kokemuksestani täällä mielialalääkitystä pms:n hoitoon niillä ketkä kokevat pahoja oireita - varmaan jokaisessa aloituksessa, jossa aihetta on käsitelty?! Aivan käsittämätöntä kuinka vähän jotkut naiset tietää miten ison avun voi sillä saada.

 

[QUOTE="vieras.";29821960]

OIh luuletko että pari päivää niitä syön? Minun oireet alkaa lähes viikko ennen vuotoa ja neljä päivää sen jälkeen helpottaa. Suunnaton apu on ollut cipralexista. Montakohan kertaa olen "suositellut" omasta kokemuksestani täällä mielialalääkitystä pms:n hoitoon niillä ketkä kokevat pahoja oireita - varmaan jokaisessa aloituksessa, jossa aihetta on käsitelty?! Aivan käsittämätöntä kuinka vähän jotkut naiset tietää miten ison avun voi sillä saada.

ssri lääkkeitä syödään koko ajan, eihän ne edes ala vaikuttamaan kun vasta kahden viikon käytön jälkeen ja sitten se lopetuskin pitää tehdä asteittain

 

Hyvät yöt HG Mä meen jo nukkuun. Mee säkin pian, sekin auttaa että nukkuu tarpeeksi. Liikunta voi kans auttaa. Annat nyt vaan aikaa sulle ja teet asioita, jotka on mukavia, ja ajattelet hyviä ajatuksia Maailmassa on vielä hyvääkin ja sullekin on varmaan vielä hyviä miehiä - sitten kun oot valmis sellaiseen, nyt kannattaa vahvistua hetki eka.

 

Ymmärrän kyllä, että välillä elämässä on niin suuria kriisejä, että ei pysty tekemään töitä, mutta johonkin se raja pitää vetää. Esimerkiksi lapsen kuolema, vanhemman kuolema tai avioero ovat asioita, joiden takia ymmärrän sairasloman. Tosin asiantuntijat ovat vielä tiukempia sen suhteen mikä on tarpeeksi hyvä syy sairaslomaan, vasta luin artikkelin aiheesta. Mielestäni se, että itse päättää vuoden kestäneen suhteen tavattuaan toisen ei ole tarpeeksi hyvä syy sairaslomaan. Sairasloma saattaa myös joskus vain pahentaa tilannetta. Töissäkäynti on useimmiten hyväksi kriisin sattuessa, pysyy normaalissa elämän rytmissä kiinni, näkee ihmisiä ja saa muuta ajateltavaa.

Mutta jos ihminen itkee töis ja on romahtamispistees niin kyllä silloon jäädään sairaslomalle. Ei sovi varsinkaa lastensuojelun työntekijälle sellaanen, että työntekijä romahtamispistees.

Ei se työ aina auta kriisitilantees. Jos mulla on elämäs vaikiaa, niin kyllä se työ rasittaa elämää lisää ku oikiasti kaipaas sitä hengähdystaukoa, edes pientä sellaasta.

 

Hyvät yöt HG Mä meen jo nukkuun. Mee säkin pian, sekin auttaa että nukkuu tarpeeksi. Liikunta voi kans auttaa. Annat nyt vaan aikaa sulle ja teet asioita, jotka on mukavia, ja ajattelet hyviä ajatuksia Maailmassa on vielä hyvääkin ja sullekin on varmaan vielä hyviä miehiä - sitten kun oot valmis sellaiseen, nyt kannattaa vahvistua hetki eka.

muna kädessä mies1 odottaa HG:tä

 

ssri lääkkeitä syödään koko ajan, eihän ne edes ala vaikuttamaan kun vasta kahden viikon käytön jälkeen ja sitten se lopetuskin pitää tehdä asteittain

EI pidä paikkaansa, ota selvää ennen kun huutelet.

 

[QUOTE="vieras.";29821985]

EI pidä paikkaansa, ota selvää ennen kun huutelet.

kyseisiä lääkkeitä syönyt jo pitkään ja lääkärin ohjeet kuunnellut joten ei tarvitse mitään ottaa enää selvää

 

kyseisiä lääkkeitä syönyt jo pitkään ja lääkärin ohjeet kuunnellut joten ei tarvitse mitään ottaa enää selvää

Miten et tiedä sitten että lääkeaine alkaa vaikuttaa neljässä tunnissa sen ottamisesta ja kun pms:n aikana serotoniini tasot laskevat huomattavasti, niin cipralex tasaa sen eli nostaa normaalille tasolle. Jos et todella ole kuullut mielialalääkkeen käytöstä kuukautisten aikana niin googlaa vaikka.

 

ssri lääkkeitä syödään koko ajan, eihän ne edes ala vaikuttamaan kun vasta kahden viikon käytön jälkeen ja sitten se lopetuskin pitää tehdä asteittain

www.duodecimlehti.fi - UUSIN NUMERO