** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vauvautuneet **

Samirja ONNEA! Ihanaa saada pikkuvauvoja tänne taas

Juu terkkoja on moneen junaan.. Tää kyseinen oli nuori ja tosiaan tuli olo, että on lukenut kirjasta, miten asioiden pitää mennä, ja sitä sitten luennoi mulle. Eikä oikein osannut tai ymmärtänyt pehmennellä sanojaan niin, että asiakkaan näkemyksiä kunnioitetaan..

Rintakumista : Samirja, mä itkin jo sairaalassa sitä että imetys sujuu vain kumin kanssa. Eräs (idiootti) kätilö sanoi mulle, että noista kannattaa ehdottomasti pyrkiä parissa päivässä eroon, kun saattavat haitata jne. Itkin toiselle kätilölle sitä ja hän sanoi, että imetät sitten kumin kanssa, ei ongelmaa! Eikä siinä sitten ollutkaan. Vauva tietysti aika pitkään rinnalla kerrallaan, kun se maito tulee kumin läpi vähän hitaammin, mutta sitähän se on muutenkin.. Älä ota paineita, jotkut käyttää kumia pari päivää, jotkut kuukausia.

(itkin muuten sitäkin kun mies mietti, että meidän vauvakulta se ei pärjäisi ilman teknisiä apuvälineitä, kun ei osaa syödä ilman kumia.. Mä tietysti käänsin sen päässäni niin, että minä huono äiti en saa lastani ruokittua ilman apuvälineitä. Oli se aikamoista myrskyä niiden tunteiden kanssa! :'D)

Mulla oli muuten neljä kumia, olivat yöpöydällä rivissä ja siitä poimin, ei tarttenut joka välissä hypätä pesemään.

Oliskohan pojalla hammas tulossa, kun eilinen ja tää päivä on ollut aika itkuista? Ien mun mielestä vähän pullottelee.. Edellinen hammas huomattiin, kun puri äitiä sormeen.

Ainomieli ja poika 7 kk

 

Tervetuloa uusille!

Ja sitten kurjaa omaa napaa tähän väliin, vaikkei tää asia nyt oikeestaan tänne kuulu kun koskee tota pikku2. Mutta vuodatanpa nyt tännekin jos vaikka jollain sattuis oleen jotain kokemuksia, eli siis eilen oli niskapoimu-ultra...

Ja siellä näkyi vilkkaasti liikkuva sikiö jonka koko vastasi täysin viikkoja, kallo normaali, aivopuoliskot näkyvissä, mahalaukku löytyi, kaks kättä ja kaks jalkaa, lapsivettä normaalisti, MUTTA MUTTA!!!... virtsarakko suurentunut (9mm)!!!! Lääkäri katsoi että voi olla mahdollisuus jonkun virtsaläpän (tai joku vastaava) vikaan jolloin sikiö ei pysty virtsaamaan ja tällöin jouduttaisiin leikkaamaan se läppä vauvalle ihan pienenä tai sitten voi olla oire kromosomihäiriöstä... voihan itku sanon minä! Nyt pitäisi sitten kolme viikkoa odottaa seurantaultraan jossa katsotaan uudestaa ja mietitään mahdollista lapsivesipunktiota.

Viimeinen vuorokausi on nyt mennyt itkiessä kun ei oikein tiedä mitä ajatella, toisaalta kaikki voi olla hyvin jos se virtsarakko oli vaan niin täynnä mutta toisaalta voi olla asiat paljon huonomminkin. :'(

Sori omanapainen vuodatus taas kerran :'(
Sannuli ja Nykerö 8kk ja pikku2 12+0 (niin paljon odotin tätä päivää ja nyt se ei tunnukaan enää miltään)

 

Ja pakko vielä kehaista poikakultaani joka on oppinut ryömimään, tosin siitä pari päivää myöhemmin oppi konttausasennon jossa keikuttelee - eikä ole sen jälkeen ryöminyt. Ihana katsoa kun toinen niin iloisena kokeilee taitojaan

 

Sannuli :hug: Voi että miten pitkältä ajalta kolme viikkoa mahtaa tuntua tuossa tilanteessa! Pidän sormet ja varpaat ristissä että pikkukaveri olisi vain juonut paljon ja rakko täynnä!

 

Miten Sannuli jakselet? Entä muut, mitä kuuluu?

Meillä on tasaista, kohta miehellä on isäkuukausi. Ollaan kesällä sitten koko perhe lomalla. Voi että miten nopeasti tää vauva-aika kuluu! Jo 7,5 kk mennyt - vastahan tuon syntyi!? Aion olla kotihoidontuella jonkin aikaa kun vanhempainvapaat loppuu meiltä. Ajatus töihin menosta tuntuu muutenkin kyllä nyt niiiiin vastenmieliseltä..
:wave:

Ainomieli ja poika 7,5 kk

 

Ainomieli eipä tänne mitään uutta. Varmaan elämäni pisimmän 4 viikkoa menossa kun odottaa seuraavaa ultraa. Mihinkään ei oikein osaa keskittyä ja välillä iskee hirveä epäuskon tunne ja masennus ja välillä taas menee ihan ok. Nyt kun ei voi muuta kuin vaan odottaa. No onneksi siitä veriseulasta ei oo mitään ainakaan perään soiteltu niin toivoa sopii ettei ainakaan siinä oo todettu suurentunutta kromosomihäiriön riskiä. Mä kyselin siitä tuloksesta tuolta omasta neuvolasta kun kuvittelin että ne tulokset tulee sinne, niin yllätyksekseni ne ei kai tulekaan lainkaan neuvolaan. : / Eli ei voi mitään muuta kuin vaan odottaa ja odottaa.. vielä puolitoista viikkoa ja sitten toivottavasti selviää. Kurjaa tää on, ei tähän oikein muuta voi sanoa.

Sannuli

 

Hei! Miten Sannuli, joko piinapenkki pian päättyy?

Täällä mennään ongelmasta toiseen. Eli jeejee, rintakumista päästiin eroon kertaheitolla tällä viikolla. Syöminen on nopeutunut radikaalisti ja ihanaa kun ei mee enää aikaa sen kumin kanssa pulailuun. jee!

Mutta ilmaantui toinen ongelma eli pulauttelu kasvoi megalomaaniseksi. Siis sitä voi tulla joku 20-30ml kerralla. Vaikka poitsu on pystasennossa. Röyhtäystä ei useinkaan tule. Ja joskus voi pulautus tulla tuntikin ruoan jälkeen ja se on kirkasta. Mies googlasi ja epäilee sen johtuvan disflatylistä, joten kokeillaan nyt eka jättää se pois. Alotettiin se tosiaan tällä viikolla, kun poikaa maha vaivaa ja hän örisee aika paljon öisinkin. Ei kyllä kovin paljon itke mahaansa, joten silleen ihan ok.

ihana ilma, kohta kärryttelemään ja vanhemmat ravintolaan syömään.

 

Heippa pitkästä aikaa!!!!

On pitänyt jo aikoja sitten kirjoittaa että siinä seuranta ultrassa oli virtsarakko OK. Vielä kuitenkin seuranta aika ensi viikolla koska lääkäri katsoi että munuaiset saattavat olla ihan hiukan korostuneet, olivat kuitenkin ihan normaalin kokoiset. Eli toistaiseksi on kaikki ok. Toivottavasti ensi tiistain ultrassa todetaan ettei munuaisissakaan olisi mitään, mutta ainakaan kromosomihäiriöstä ei pitäisi olla kyse koska riskiluku ooli 1:3700 eli hyvin pieni. Vähän jännittää se ensi viikon ultra mutta luotan, toivon ja rukoilen että kaikki on ok. Liikkeitäkin on jo vähän alkanut tuntumaan

Ja on muuten vahva olo että se on poika... yksi syy on se että juuri pojilla on näitä virtsaläppä ongelmia toiseksi mun vatsa on kasvanut aivan erilailla kuin ekassa raskaudessa eli nyt on suunta eteen päin ja sitten se kiinalainen kalenterikin lupasi poikaa

Sannuli ja Nykerö ja sen "pikkuveli" 17+4

 

Sannuli, ihanaa, onnea!!! Miten meni tarkistusultra, toivottavasti yhtä hyvin?

Mulla rintatulehdus :O en edes ajatellut että niitä enää tulee!


Ainomieli ja poika 8,5 kk

 

Moikka kaikki, tuore vauvautunut tässä ilmoittautuu pikaisesti joukkoon!

Poika syntyi 5.5.2012, hitusen ennen laskettua aikaa viikolla 39+4. Synnytys sujui hyvin, imukuppia tosin lopuksi tarvittiin vauhdittamaan tapahtumain kulkua. Kahden Kättärin perhehuoneessa vietetyn yön jälkeen päästiin kotiutumaan, ja siitä parin päivän päästä neuvolantäti totesi kotikäynnillään vauvan painonkin kääntyneen nousuun. Täysimetyksellä mennään ja nautiskellaan vauvaperhe-elämästä.

Ainomieli, mistä tunnistit rintatulehduksen? Pohdiskelen vaan, että tässä maidon vasta noustua kovalta tuntuvat kohdat rinnoissa lienee ihan normijuttu?

tiNpPa ja poju 6 päivää

 

Hienot uutiset Sannuli!

Ja jee, Tinppa, aletaan elvyttää tätä palstaa eikä vaan notkuta tuolla odottajien puolella

Tosiaan tän kevään synnyttäjät on päässeet helpommalla kuin viimesyksyiset. Silloin muistan, että oli aikamoisia synnytyskertomuksia. Usein meni kiireelliseksi sektioksi.

Me oltiin tänään Siivouspäivän kirppiksillä ja pojalle tuli jos jonkinmoista ostettua. Mm. talvisäille lämpöpussi ja kesäksi "ötökkähäkki". En tiiä mikä sen oikea nimi on, mutta semmoinen teltan näköinen verkkohökötys, jossa on pohjakin ja aurinkosuoja katossa. Saa sitten mökillä köllötellä siellä muurahaisilta ja paarmoilta turvassa.

Olen nyt pari päivää juonut huhtikuisten mammojen suosittelemaa Mammateetä ja kauheasti tulee maitoa! muahan se ei haittaa, pitää vaan pumppailla syrjään ettei suihkua valtoimenaan pojan suuhun. Mutta tosiaan ensi viikonloppuna on mulla vähän menoa ja pakastimeen keräilen ruokaa pojalle.

Illalla on sitten ensimmäinen koitos edessä eli ollaan kaverin kuorokonserttiin menossa. Toivottavasti poitsu nukkuu konsertin ajan eikä mekasta. No, jos mekastaa, niin täytyy laittaa rinta suuhun

Niin ja Tinppa, mulla auttoi maidonnousun aikoihin kylmä pussi rinnalla siihen pakottavaan pingotukseen. Ja särkylääke. Meni ihan yhdessä yössä ohi kun nukuin kylmäpussi rinnalla.

Samirja ja poitsu 2kk (uskomatonta!)

 

Pikaiset kommentit:

Tervetuloa Tinppa ja kerrottakoon että meillä on myös tuolla fb:ssä ryhmä jos kiinnostaa Rintatulehduksen tunnistat kyllä jos sellanen tulee: olo on kuin jyrän alle jääneellä, kuumetta ja TODELLA KIPEÄ rinta. Mulla tuntui ja näkyi ihan selkeästi se tukkeutunut kohta, oli tulikuuma ja punainen. Jos yhtään tuntuu että oireilee sellaista, niin imetä pelkästään kipeästä rinnasta ja lypsä toista, imettämällä saattaa saada sen tukoksen liikkeelle.
Samirja: mä en kyllä tuota kylmäpussia käyttäis, koska niin epäloogista kuin se onkin niin kylmä voi altistaa rintatulehdukselle ja voin kokemuksesta kertoa että se ei oo kiva... Eli ennemmin lämmintä kehiin jos tuntuu että maito pakkautuu ja rintapumpulla tyhjemmäksi jos vauva ei kaikkea jaksa imeä/imu ei ole riittävän tehokasta. Särkylääke on kyllä ihan hyvä juttu Mutta jääkaappikylmät kaalinlehdet auttaa kans, vähän pintaa rikki ja liivin sisään; tekee hyvää myös jos rinnanpäät on arat tai rikki.
Kerrottakoon vielä lyhyesti, että meillä neiti kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia, syö hyvin, tissi kelpaa enää kaks kertaa päivässä ja pullosta/nokkamukista maitoa ei meinaa mennä millään... Eli sitt yritän kaikkiin ruokiin sotkea maitoa ja lisäksi syödään rahkaa ja jogurttia että maitokiintiö tulis täyteen. Pientä flunssaa oli taas, mutta onneksi tyttö selvisi vähemmällä, itse olen tässä räkinyt sitten senkin edestä. Mä oon kyllä sitä mieltä että kotiäideilläkin pitäis olla sairaslomaoikeus, sen verran rankkoja päiviä tässä on ollut kun puolikuntoisena yrittää neidinkin hoitaa! Isukista nyt ei yllätys, yllätys, kauheesti ole apua ollut.
Mutta nyt saunaan, sikäli mikäli neiti nukahti...

Tuulia ja Elli 8,5 kk

 

Onnea uusista kansalaista!!! :heart:

 

Tinppa, Onnea ja tervetuloa! Rintatulehdus (joka taisikin olla vain tiehyttukos): oli kova, kipeä möykky rinnan sivussa ja kuume. Muutenkin olo tosi huono - mutta kuume laski kotihoidolla, joten ei ehkä ollutkaan rintatulehdus..

Tossa tiehyttukoksessa kyllä tykkäsin kylmähoidossa, ennen imetystä sitten lämpöä. Muuten viileä teki hyvää kuumottavalle, turvonneelle tissille.

Onneksi on mies jo isyyslomalla niin on ollut mukava potea toisen hoidellessa lasta!

Hyvää äitienpäivää kaikille meille kolmekymppisille esikoisen äideille!


Ainomieli ja poika 8,5 kk

 

Mäkin siirryn tuolta odottavien (ja sitä ennen kuumelijoiden) puolelta tänne! Suloinen, äidin sydämen varastanut pikku poikamme syntyi 2,5 viikkoa sitten! Täälläkin on paljon tuttuja kirjoitellut aiemmin! Fb ryhmässä taidatte olla jo isompien lasten äitejä, mut mielellään liittyisin sinnekin. Tosin tännekin on ehkä tulossa lisää porukkaa tuolta odottavista, kun kevät on tuomassa isoa vauvasatoa!

Tinppa, mä kyselin kätilöiltä Nkl:lla, olisko kuuma vai kylmä parempi pakottaville rinnoille. Suoraa vastausta en saanu, vaan kehoittivat kokeilemaan... Mistä senkin sit varmuudella tietäis. Mulla lämmin tuntui paremmalta ajatukselta, kun laittoi sitten vaan maitoa valumaan nopeammin. Lämmittelin vesipulloilla ja sit hieroin kevyesti pahkuroita. Nyt pakotus on helpottanu, mut edelleen suosin lämmintä kylmän sijaan.

Mulla on riesana nännikipu...Toinen nänni kipeytyi pahemmin jo sairaalassa eikä oo oikein helpottanu. Selkeetä syytä kipuun ei ole - neuvolan terkka oli sitä mieltä, ettei oo sammasta eikä muutakaan vaivaa. Nänni on vähän koppuraisen tuntuinen ja imetys tosiaan sattuu - aluks enemmän ja imetyksen jatkuessakin jonkin verran. Oon rasvaillu, antanu ilmakylpyjä, jne. mut ei oo vaan parantunu. Toivottavasti helpottais pian!

Poitsu oli 1-2 viikon välissä saanu 350 g painoa lisää, joten mun huoli maidon riittämisestä oli turha. Ekat 2 viikkoa poika oli tosi rauhallinen ja nukkui ja söi vaan. Nyt on alkanu pikkasen itkeskelemäänkin. Lähinnä ongelmana on se, et usein jää lutkuttelemaan tissille, nukahtaa siihen, mut sänkyyn laittaessa herää ja alkaa hapuilemaan, valittamaan ja imemään sormiaan. Öisin nukkuu meidän sängyssä ja tekee samaa, mut ei aina edes huoli rintaa, vaan valittelee vaan jotain. Ehkä on mahavaivoja tai jotain... Mut uni ei siis oo aina ihan tasaista vaan heräilee välillä valitteluun tai itkeskelyyn. Toivottavasti ei enteile koliikkia... Gefilus-tipat ja cuplaton on jo käytössä!

Amanda ja poika 2 vko+3 pv

 

Heippa! Mielelläni liittyisin siihen FB-ryhmään myös.

Ei sen suurempia ongelmia sitten aiheuttanut tuo maidonnousu; parit kylmät kaalinlehdet käytin ja toisaalta lämpimässä suihkussa hierontaa. Mutta pojalle tais tulla semmoinen tiheän imun kausi, jonka jostain luin 4-7 päivän iässä ilmaantuvan - enää ei tietoakaan pinkeydestä...

Amanda, kuulostaa jotenkin tutulta: meidän poitsu tuntuu vaativan rinnan suuhun nukahtaakseen, vaikka ois just syönyt reippaasti. Ekan viikon oon nyt nukkunut vauvan vieressä, mutta ens yönä koitetaan laittaa pinnasänkyyn sopivan pieni pesä ja sivuvaunuksi meidän sänkyyn - saa nähdä miten onnistuu. Peukut pystyssä. Päivälläkin tuntuu nukkuvan paremmin, jos makoilen kyljessä kiinni - sikeässä unessa pärjää yksinkin, mutta heti kun alkaa liikahdella unissaan, niin haluaa ilmeisesti läheisyyttä, jotta unet jatkuis. En tiedä, tulkitsenko oikein näin muutaman päivän perusteella, tässä opetellaan...

tiNpPa ja poika 1 vko + 2 pv

 

Tinppa ja Amanda77, viestiä laitettu fb-ryhmästä!

-Tuulia-

 

Onnea Tinppa ja Amanda! :heart: :flower:

Ja tervetuloa tuonne FB:n puolelle. Siellä meillä on vähän aktiivisempaa keskustelua kuin täällä

t. Tuiskuli ja tyttö 6,5kk

 

Uuuh, meillä on meneillään joku "eipäs nukuta" -kausi. Tai ainakaan yöllä ei nukuta. Mä yritin tänään lähteä lounasravintolasta maksamatta, mutta tarjoilija nappas kiinni. Sori, zombie ei pysty elämään yhteiskunnan säännöillä.

Neuvolaa ei ole ollut aikoihin ja sama vanha tuttu "saako poika tarpeeksi ruokaa" -pelko nostaa päätään. Toisaalta, nivustaipeissa on jo Mariaanien haudan syvyiset ihopoimut ja kaula on pojalta kateissa, et eiköhän sitä painoa tasaisesti kerry.

Puklailukin on saatu hallintaan. Röyhtäytän ekan kerran jo 5min syömisen jälkeen. Ja lopuksi ollaan pystyasennossa ja olalla ja miten vaan vaikka kuinka pitkään, kunnes röyhtäys lopulta tulee. Masuvaivoja vaan on pojalla. Erityisesti yöllä sängyssään niitä örisee TODELLA kovaäänisesti. Herää myös välillä niihin vaivoihinsa. Disflatylin lisäksi aloitin tänään taas relatipat. Perjantaina mennäänkin sitten vyöhyketerapiaan.

Jaahas, se ois ruoka-aika. Pojan nimittäin. Ite oon harkinnut, että pitäis hankkia jotain ateriankorvikejuomia, kun mulla tuppaa jäämään aamiainen ja melkein lounaskin yleensä väliin. Ja hirveä nälkä jo aamuyöstä... Ei vaan ehdi tai jaksa.

Nyt hän heräsi.

Samirja

 

Onnea Amanda!! Sut muistankin jo kuumeilupinosta, ihanaa että olet täällä! Toivotaan että nännikivut paranee.

Samirja, muistan niiiiin nuo mietinnät, että saako vauva tarpeeksi ruokaa.. Edelleenkin tulee välillä mieleen, että tuleeko sieltä rinnasta muka tarpeeksi Neuvolan terkka sanoi mulle, että kyllä sen silmällä näkee, kun posket ja reidet oli paisuneet.

Ja koita ehtiä syödä! Meillä oli sellainen systeemi, että mies teki jo illalla mulle aamiaisleivät valmiiksi jääkaappiin, niin ei tarvinnut kuin ottaa ne kaapista, istua sohvalla vauva sylissä ja syödä ne. Voileipiähän voi tehdä vaikka koko päiväksi valmiiksi Pysyy mielikin parempana kun saa itsensä ravittua.


Ainomieli ja poika 8,5 kk

 

Moikka, minunkin aika siirtyä odottajista tänne
Eli 10.5. syntyi Kättärin HP:ssa pikkuinen prinsessa n.3100g sekä 50cm. Täysimetyksellä on menty alusta asti ja maitoa riittää, hieman olen pakastimeenkin pumpannut. Tyttö on oikein kiltti ja kasvanut hyvin.

Itsellä vaan vielä vähän opettelua.. En arvannut millään kuinka kiinni sitä on vauvassa. Kaikki muu tekeminen rytmitettävä vauvan tahtiseksi. Ehkä olen vielä kokematon ja epävarma mutta ei mulla ole ollut aikaa esim.päivittää blogiani tai tehdä entisiä "kauneusrutiinejani" (hyvä jos ees joka toinen päivä jaksaa suihkuun) tms.. Vaikka vauva ei ole varmastikaan erityisen vaativa, tuntuu välillä että olen ihan muumioitunut tänne kotiin. Lisäksi vielä tuo epparihaava rajoittaa ulkoilua :/

Kuitenkin vauva on rakas ja oma ja olen hänestä tosi kiitollinen

marjutan ja Muru 1vko 4pvä

 

Aah Marjutan. Näin jälkeenpäin katsottuna tossa alussa oli vielä ns. helppoa, sillä vauva nukkui aika paljon. Mä olen tosiaan ostanut nutrilettejä, että sais edes jostain kaloreita ja ravinteita jos ei ehdi tekemään ruokaa tai edes syömään leipää. Tai siis silloin ois pitänyt jonkun käydä kaupassa....... Mutta toisaalta, nyt vauva suostuu hengailemaan sitterissä aina välillä 15 minuttiakin ja silloin ehtii meikata tai jopa käymään suihkussa. Tai syömään aamiaisen tai lounaan. Mut hienoa, että maitoa riittää ja pakkasmaito on verraton turva. Mä olin just lauantaina iltamenoissa ja poika söi kotona pakkasmaitoa.

 

Marjutan, mulla alkaa kans olla semmonen kotiin muumioitunut olo. Johtuu pitkälti kyllä tosta kesäisestä säästä; kuulun niihin, jotka potee huonoa omaatuntoa ollessaan sisällä kun aurinko paistaa. Ei haittais olla muumio, jos ulkona satais ja tuulis. Eilen käytiin vähän puistossa kärryttelemässä vaavin kummitädin avustuksella (vaunut piti ekaks kärrätä portaita alas kolmannesta kerroksesta...) mutta tänään taitaa ulkoilu rajoittua siihen, että avaan parvekkeenoven. Kenties istahdan itse partsille, jos ehdin. Miten sitä tosiaan onkin semmonen olo, ettei oikeestaan ehdi mitään! Heti kun vauva nukkuu, niin on olevinaan kauhee kiire puuhata kaikenlaista, vaikka mähän oon vaan kotona koko päivän... Ihan niinkin erikoisia puuhia kuin hampaidenpesu, syöminen, kakkatahrojen käsittely tahranpoistoaineella kestovaipoista, edellisestä vaipanvaihdosta lattialle jääneiden pissojen pyyhkiminen... Olin oikeastaan ajatellut lähteä tänään vauvan kans kaupungille ekaa kertaa yksikseni, mutta se tais jäädä huomiseen, koska me noustiin ylös vasta klo 11 ja vauva nukahti uudestaan puoli kahdelta - pääsin vasta nyt suorittamaan näitä aamupuuhiani, ja olis kivampi ehkä mennä kauppoihin aamupäivällä, ettei joudu tuleen takas työmatkaruuhka-aikaan.

Mä niiiin toivon, ettei vauvalle tulis koliikkia tai muuten mitään pitkäkestoisia masukipuja... Kädet kyynärpäitä myöten ristissä koputtelen pöytää. Eiliseen asti meillä on ollut suht rauhallista, mutta eilen tuli ekaa kertaa se ilta, kun vauva ei iltasyötön jälkeen nukahtanut vaan vääntelehti ja huusi pikku nassu punaisena, ja mietin jo, meneekö tässä pitkällekin yöhön. Yöllisen syötön ja vaipanvaihdon yhteydessä sama toistui, mutta ei kestänyt onneksi kauan. Eiköhän ne masukipuja ollut, sillä mahasta ainakin kuului ihan hurjaa mörinää koko päivän, ilmavaivoja oli ja vaippa vaihdettiin nukkumaanmenonkin yhteydessä kolmesti. Voi pientä. :'( Kaipa se voi olla vaan sitä suoliston kehittymättömyyttäkin, eikä välttämättä tarkoita, että kestäis kuukausitolkulla, toivon. Söin eilen ite aika tulista ruokaa, jospa vaikka tänään söis jotain miedompaa ja tarkkailis, onko sillä ehkä merkitystä.

Samirja, minkä ikäisenä laitoit vauvan sitteriin? Meillä on sitteri tossa odottamassa, mutta en oo vielä testannut. Muistelen jostain lukeneeni jotain 3 viikosta(?).

Jotkut sanoo, että eihän tieto siitä, että vauvoilla on tapana itkeä, tietenkään lohduta silloin, kun oma vauva itkee. Mua kyllä vähän lohduttaa. On kiva, että joku aina välillä muistuttaa mua siitä. Ja mua myös lohduttaa kuulla, että teillä muillakin vauvanhoito on näin intensiivistä, että hyvä kun itse syödä ehtii.

tiNpPa ja poitsu 2 vkoa + 4 pv

 

Heissan!

Kotiin muumioitumisesta - se tunne menee kyllä nopeasti ohi, kun saa ylitettyä liikkellelähtökynnyksen. Meillä oli tietty vielä kylmän takia ulkoilukieltokin alussa, joten vähän alkoi ahdistaa, mutta sittemmin on tullut enemmän sellainen olo että ollaankohan me liikaa poissa kotoa... Aika hankala sitä rytmiä on aluksi löytää, kun vauva nukkuu ja syö niin satunnaisiin aikoihin. Siksipä päädyinkin itse siihen, että hyvin varhaisesta vaiheesta opettelin syöttämään tarvittaessa melkein missä vain. Pikku-N tykkää nukkua vaunuissa, joten loppujen lopuksi liikkellä on melko helppo olla. Kunhan vain muistaa pakata tarpeeksi vaippoja mukaan (nimim. Samirjan pelastama ) Niin ja mulla haava ja tikit hidastivat liikkumista noin kaksi-kolme viikkoa ja alkoivat sitten vähitellen unohtua...

Mites te isompien vauvojen äidit olette järjestäneet itsellenne liikuntaa? Vauvan nosteluhan on ihan hyvä punttistreeni eikä vaunujen työntelykään ole ihan kevyttä, mutta entä muuten? Me ollaan nyt pikkuisen kanssa käyty pari kertaa vanhempi-lapsi-joogassa ja se on kyllä aivan parasta jumahtaneelle selkärukalle. Sitten hankin sarjalipun Stadikalle, mutta enpä ole sinne ehtinyt uimaan kuin kerran tähän mennessä. Meillä on kodin vierressä ulkoilmapunttis, jossa käytiin miehen ja vauvan kanssa lenkkeilemässä yhtenä iltana: vähän juoksua, vähän kävelyä ja satunnaisia lihaskuntoliikkeitä. Mutta eniten tuntuu, että pitäisi venytellä ja sitä mä en saa tehtyä Elokuussa alkaa sitten vauvauinti, sitä odotan kovasti

Jaha, minun ei sallita kirjoittaa enempää Eli terkkuja Pikku-Nltä - 2,5 kk!

-Lallaa

 

Tinppa: meillä kun on samaa ikää nuo vaavit ja mulla kans suunnitelmissa tässä sanotaanko 2 vkon kuluessa lähteä käymään helsingissä vähän kaupoissa ja ehkä vaikka kahvilla..vois olla ihan kiva vaikka nähdä? Musta ainakin tuntuu että kaipaan vertaistukea ja tavallaan "vahvistusta" välillä tälle äitiydelle; että nämä kehitysvaiheet ja itkut ja valvomiset ja pieni epävarmuus on ihan normaaleja ja sallittuja tuntemuksia

Meillä vaavi on oikeasti ollut ainakin vielä ihanan helppo ja oon onnellinen joka kerta kun vaan näen hänen nappisilmät.. Toisaalta oman pään sisällä myllertää kovasti ja etenkin ekalla kotiviikolla huomasin että hormoonimyrsky oli kammottava.

marjutan ja Muru-tyttö 1vko 6pvä