** Noin kolmekymppiset ekakertalaiset vol.13 **

Moi,

Jos sitten osallistun kun sain luvan .

Täällä selvittiin ar- ultrasta reippaasti ilman miestä. Jännitti kyllä koko matkan ja vielä sielä odottaessa. Jostain syystä pelkäsi että sielä olisi kaksoset tai ei mitään, jolloin olisi ollut tosi noloa mennä ultraan.


Pahoinvointia mulla oli vähänlaisesti mutta nyt iski joku ihan kamala flunssa & pahoinvointi, johon liittyy se että ruoka ei maistu tai etoo. Jotain ihme juttuja pystyy syömään kuten puuroa ja hedelmiä..

Musta toi synnytyksellä pelottelu on jotenkin karmivaa. Miksi pitää kertoa niitä kumminkaiman kamalampia tarinoita? Mä yritän pitää valmistumisen synnytykseen sillä tasolla että luen sairaalan sivut ja joistain tietoja luonnollisista menetelmistä..

Rauhallista joulua kaikille,
VimpsVomps rv15

 

VimpsVompsille oikein paljon onnea hyvistä ultrakuulumisista!! Toivottavasti pahoinvointi ei tullut jäädäkseen, vaan oli tosissaan jokin väliaikainen flunssa. Täällä koettiin eilen ekat kivuliaammat supistukset. Tulivat automatkalla. Onneksi loppuivat heti kun pääsi autosta pois. On tää jännää! Tytsy nyt sais kuitenkin vielä muutaman viikon pysyä sisuksissa, että ois täysaikanen.

Hyvää joulunalusviikonloppua kaikille!!

Miri ja Tyttö 35+0. (Mihin tää aika on menny?!?)

 

Helou! Mitenkäs siellä kaikilla sujuu? Täällä oli eilen synnytystapa-arvio ja vauvan kokoarvio ja kaikki näytti hyvältä. Hieman kypsymistä tapahtunut ja kaulaa jäljellä 3cm (aikaisemmin 4,5cm) ja kohdun suu kiinni, mutta pehmeä. Vauveli oli jo laskeutunut, mutta ei kiinnittynyt. Kokoarvio tällä hetkellä on 2,3kg, eli jos on ajallaan, niin silloin olisi n. 3,3kg. Ihan keskikokoinen typykkä siis
Ongelmiakin on vähän ollut, sillä lähiaikoina on ollut niin paljon stressiä, että verenpaineet ovat kiivenneet turhan ylös. En ole saanut nukuttua ja jatkuva stressi ahdistaa, joten paineet ovat huidelleet siellä 140/90 paikkeilla. Kotiseurantaa olen harjoittanut, sillä jos alkaa jatkuvasti olemaan yli noiden arvojen, niin silloin pitää soitella päivystykseen. Onneksi ei kuitenkaan ole ollut. Lähinnä paineet ovat pysytelleet siinä 125/85 paikkeilla.

Mitäs teille muille odottajille kuuluu? Onko alkuraskaudessa olevilla kovaa pahoinvointia, vai saatteko juhlia joulua ruuasta nauttien?

 

Hyvää joulun jälkeistä aikaa kaikille!

Täällä kerrottiin jouluna sukulaisille ja paljon iloa saatiin aikaiseksi Erityisesti lämmitti mun oman lähes 100-vuotiaan papan kertakaikkinen riemu. Hänelle olen kertonut vauvahaaveista, kun tiedän että meitä kaikkia iltarukouksissaan aina muistaa ja hän oli tämän toiveen tietenkin sinne lisännyt ja voi sitä onnea kun kuuli että toive on kuultu. Siinä itkettiin molemmat ilonkyyneleitä

Pahoinvointi on loppunut tämän viikon aikana kokonaan. Yhtäkkiä yhtenä aamuna vaan huomasin, että enää ei tarviikaan tuoremehua ja päivisin ei ole niin tarkkaa syökö parin tunnin välein. Jouluherkuista pääsin siis nauttimaan kunnolla. Tokihan tässä ollaan (taas) kahden vaiheilla, että pitäiskö huolestua vai olla onnellinen, että ei ole paha olo : / Kuitenkin "jo" reilut kaksi viikkoa edellisestä ultrasta ja viikko vielä pitäisi odotella seuraavaa. Meinasin tilata dopplerin mutta mies kielsi... Ei kuulemma kestä sitä hysteriaa, jos en löydäkään sykettä jonain päivänä ja toisaalta ymmärrän ja olen jopa samaa mieltäkin =)

Milk@lle piti vielä sanoa, että ihanalta, ihanan tavalliselta, kuulostaa teidän arki! Se mitä sinuun olen "tutustunut" niin voin kuvitella, että osaat varmasti täysillä nauttia just niistä arjen pienistä asioista. En malta odottaa että itsekin pääsee elämään sitä vauva-arkea väsymyksineen kaikkineen. Voi kunpa se koittaisi ensi kesänä...

Mukavaa vuodenvaihdetta kaikille ja hyviä vointeja!

Säihkiss ja Pätkis (tämmöisen nimen meidän pieni sai jouluna) 10+5

 

Aivan ihana kertomus teidän papasta Säihkiss :heart: Ja tosi kiva kuulla, että pahoinvointi on helpannu!

Mites kun ollaan kaikki ensikertalaisia,niin kuinka paljon te muut ootte joutuneet "kärsimään" kokeneiden neuvoista? Täällä alkaa ihan just suoni puhjeta päästä. Viimeksi tänään sain sättimiset siitä, kun oon hankkinut (saanut) etukäteen rintapumpun ja lueskelin tänään ohjekirjaa, että miten sitä käytetään. Ei kuulemma tommosia saa etukäteen opiskella, että ei mihinkään kuitnkaan voi valmistautua ja että vain tekemällä sitten oppii, että nyt pitää vaan nauttia kaikista vauvattomista asioista. No en oikein ihan ymmärrä, miksi vauvan tuloon valmistautuminen on rikollista, sillä siitä minä nimenomaan nautin Ei tässä oikein mitään muutakaan voi tehdä kun henki ei kulje ja kävelemään pääsee vain vaivoin. Muutenkin ärsyttää kun ihmiset hokee sitä nauttimista koko ajan. Niinhän mä teenkin, mutta omalla tavallani. En käsitä, miten mä nyt nautin väärin? Ja suoraan sanoen, tää raskaus ei nyt mitenkään hirveän nautinnollista mun mielestä ole, vaikka onnekkaana itseäni pidänkin, että olen saanut tämän kokea.

Synnytyssaarnat on kanssa niin oma lukunsa että voi p*rse. Juuri sain kuulla, että paras on kun vaan heti tajuaa, että "kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämän". Jepjep... Mäkun luulin että se on ku kävelylenkillä kävis...

 

Hyvää tulevaa vauvavuotta kaikille odottajille! Ja toki niille jotka ehtivät tänä vuonna synnyttää.

Miri81 aivan älytön neuvo että ei saisi valmistautua etukäteen. Helpompaa se pumpun ottaminen käteen on sitten jos sen on edes avannut!!

Mun pahoinvointi oli vaan joku pöpö ja ohi jo ennen joulua. Muistutti vaan ihan raskauspahoinvointia Ekan päivän.

Onko täällä muita jotka ovat imetysintoilijoita? Mä oon ruvennu miettimään miten saisin imetyksen sujumaan tulevan lapsen kanssa hyvin..

VV rv 17

 

Miri81, mä olen kans sitä mieltä, että ehdottomasti kannattaa ja PITÄÄ valmistautua etukäteen. Itselleni tuli yllätyksenä esimerkiksi se, miten vaikeaa imettäminen voi olla. En osannut yhtään ajatella, että siihen pitää todella sitoutua, että se onnistuu. Sairaalassa en saanut mitään ohjeita tai neuvoja imetyksestä, vaan jouduin sitten hätäpäissäni googlettelemaan apua ongelmiini, kun vauva vain imi ja imi, eikä suostunut päästämään irti ollenkaan. Mutta sisulla vaan päätin jatkaa, ja täysimetin puoli vuotta, ja imetän edelleen.. Ei olisi onnistunut, ellen olisi ottanut asioista selvää.

VimpsVomps, mä todellakin kannatan imetystä! Harmi vaan on, että siitä ja sen eduista ei kauheasti puhuta ensikertalaisille, ainakaan täällä. Kaikki vaan olettaa, että tottakai äiti imettää, ja jos ei imetä, ei sen väliä - pullolla voi ruokkia. Sitten kun itse ottaa asioista selvää, alkaa ymmärtää, miten paljon etua imetyksellä on..

Säihkiss, todellakin toivon ja rukoilen, että teillekin koittaa tämä tavallinen vauva-arki. Välillä väsyttää tosi paljon, eikä kaikki ole pelkästään ruusuista, mutta silti tämä on ollut parasta aikaa elämässäni :heart: Joka ikinen aamu kiitän, että olen saanut tämän kokea... vaikka sitten yöllä olisin heräillyt puolen tunnin välein. Se on vain väliaikaista, ja teen sen mielelläni rakkaan lapseni hyväksi.

 

Täällä kanssa kannatetaan imetystä ja täysillä aiotaan yrittää, jahka vauva syntyy. Tiedän ettei se aina oo itsestäänselvyys ja että monta mutkaa siinä on. Aion kuitenkin yrittää kaikkeni, mutta jos ei onnistu, en jää siitä itseäni ruoskimaan.

Heräsin tänään siihen asiaan, että ei jumaliste, tää on se kuukausi, kun musta pitäis tulla äiti!! Oon kyllä ihan kauhusta kankeena! Toisaalta odotan, toisaalta oikeen kammoan tätä kaikkea!! :O

 

Hyvää uutta vuotta kaikille! :heart:

Miri, jo tässä vaiheessa, 12. viikolla, voin kertoa että meinaa täälläkin suoni puhjeta päästä kaikenlaisten neuvojen kanssa. Ymmärrän kyllä, että kaikki varmaan tarkoittavat hyvää mutta välillä tekisi mieli vastata, että en mä nyt sentään mikään idiootti ole vaikka odotankin vasta ensimmäistä lastani... Tässä on sen verran aikuisikää eletty lapsettomana, että on huomannut joillekin lapsettomuuden tarkoittavan samaa kuin vastuuttomuus ja ainakin täydellinen maalaisjärjen puute. Vaikka en ole ikinä valvonut sairaan lapseni sängyn vierellä hänen ollessaan vaikka vesirokossa tai mahataudissa, niin olen kuitenkin ihan fiksu aikuinen ihminen, joka pystyy huolehtimaan asioistaan ja monien muidenkin ihmisten asioista niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin. Jokin aika sitten eräs tuttava (hyvin läheinen, monen lapsen äiti) kertoi uudesta työkaveristaan ja haasteista joita perehdytyksessä on ollut. Lopuksi totesi, että onneksi sillä sentään on lapsia, niin on tiettyä vastuullisuutta toiminnassaan. Oon ehkä liian herkkä mutta mulla kiehahtaa saman tien noista kommenteista, vaikka en tietenkään mitään ääneen sanokaan. Mä oon sitä mieltä, että kyllä on tosi surullista, jos ensin hankitaan lapset ja sitten vasta aletaan oppia/opetella vastuullisuutta. Huh, ihan verenpaine nousee taas kun näitä miettii

Eilen sain neuvon, että älä mene ollenkaan nettiin, älä lue sieltä mitään. Ja taas teki mieli sanoa, että luuletko oikeasti että olen niin tyhmä, että uskon sokeasti kaiken, mitä netissä kirjoitetaan. Tai että etsisin täältä vain ne negatiiviset kokemukset ja alkaisin pyörittää niitä päässäni. Epäusko tätä maailman suurinta ihmettä, eli alkanutta raskautta kohtaan ymmärretään hyvin usein hysteerisyydeksi, jota en taas allekirjoita ollenkaan. Niin kauan tätä ihmettä odotettiin, että en vain voi suhtautua tähän itsestäänselvyytenä vaan edelleen puheessa käytän enemmän JOS kuin KUN, puhuessani tulevasta lapsesta. Ja heti olen hysteerinen ensisynnyttäjä joka pelkää vain pahinta eikä osaa rentoutua. Ja täällä ainakin Milk@ tietää mun visualisointitapani ja siihen ei todellakaan kuulu se, että visualisoitaisiin niitä negatiivisia vaihtoehtoja

Jopas helpotti, kun sain purkaa sydäntäni... Uskon että tässä porukassa ymmärretään melko hyvin mitä ajoin takaa. Toki tämä yliherkkyys voi johtua vain siitä, että kyseessä on naiselle hyvin herkkä aihe. Sen olen kuitenkin päättänyt, että sitten kun minusta tulee äiti, en aio ikinä arvioida ihmisiä millään elämän osa-alueella sen mukaan, onko heillä lapsia vai ei

Säihkiss ja Pätkis 11+4

 

Aamen Säihkiss!!!

Allekirjoitan joka ainoan sanan!! Juurikin se alentuva "hehheh kato kyl sullekki sit elämän tosiasiat valkenee ku lapsia saat" alentuva asenne saa ihan hulluks!! Ja en myöskään voi käsittää tota "mitään et sit netistä lue" -hommaa. Ihan ku tosissaan ois täysidiootti vailla minkäänlaista medialukutaitoa!!! Aaargh!!!

Onneks ollaan viksuja täällä palstalla. Täältä oon saanu aina ainoastaan ihan oikeeta tsemppiä, kannustusta ja kokemustietoa ilman mitään holhoavaa alentuvuutta. Eli kiitos kaikille siitä :heart:

 

Pikainen päivitys eli terkut np-ultrasta! Siellä hän köllötteli meidän ihana pikkuinen ja vilkutteli kovasti. Uninen oli aluksi kuten äitinsäkin ja kätilö joutui vähän herättelemään mutta hienosti saatiin kaikki mitat ja kaikki näytti olevan hyvin. Labraseulojen tuloksia joudutaan vielä odottelemaan pyhien takia mutta kyllä nyt on onnellinen olo :heart:

Säihkiss ja Pätkis 12+0

 

Miljardit onnittelut Säihkikselle sekä iloisista ultrakuulumisista että ensimmäisen kolmanneksen ohittamisesta! Toivottavasti pääset kokemaan sen paljon puhutun "seesteisen keskiraskauden" =) Ainakin minulla tuo keskiraskaus meni jotenkin hirveän nopeasti!

Täällä tuli tänään 38 viikkoa täyteen ja olo on aika jännittynyt. Edellispäivänä ilmaantui yhtäkkiä kova turvotus myös käsiin ja nyt on jalkaterät kuin limput ja kädet kun kinkut. Varpaita oikein särkee kun ovat niiiiin nestepuristuksissa. Verenpaine on pysynyt korkealla, muttei vielä hälyttävän korkealla. Tänään iski yhtäkkiä hullu paniikki synnyttämisestä. Nyt pelkään, että jos tässä lähipäivinä jo jotain tapahtuisi, niin saisin aivan hysteerisen kohtauksen sen synnytyspelon kanssa. Tuli sellainen ihan pakokauhuinen "en pysty, en halua, en ole valmis, mieluummin kuolen" -paniikki. Toivottavasti hellittäisi pian.

 

Heippa! Aika kuluu tosiaan keskiraskaudessa nopeasti. Asiaan voi vaikuttaa se, että ollaan nyt kolmatta viikkoa ulkomailla auringossa ja lämmössä. Täällä on niin paljon tekemistä ja shoppailua vauvalle, että aika kuluu kuin siivillä. Vielä neljäs viikkokin ollaan täällä, mutta sitten on paluu kylmään Suomeen... Ihanaa on se, kun tässä vaiheessa tuntee potkuja päivän aikana useassa vaiheessa, niin voi olla varma että kaikki on kunnossa. Sellainen alkuraskauden epävarmuus sikiön voinnista on karissut, kun tuo typykkä potkii esim ruoan jälkeen ja ennen nukkumaan menoa niin pontevasti ettei siitä voi erehtyä. Nyt kun tuleva isä pääsisi vielä tuntemaan potkut masun päältä, niin olisi ihanaa

Kannatan imetystä, mutta toisaalta kieltäydyn stressaamasta jos se ei tulekaan onnistumaan. Onneksi vauvat kasvaa terveiksi lapsiksi imetyksellä sekä korvikkeilla. Itse en ole onneksi törmännyt alentuviin asenteisiin lapsettomia kohtaan, mutta esim työpaikallani porukka on aika nuoria, joten lapsettomia työntekijöitä on enemmistö.

VimpsVompsille tervetuloa joukkoon ja Säihkikselle onnittelut että kaikki on hyvin Miri, h-hetki lähestyy! Tsemppiä sinne, uskon että kaikki menee hyvin ja kohta tulet ilmoittamaan meille tyttäresi syntymästä

Viiu 23 +3

 

Täällä jouduttiin viime viikolla käynnistykseen, kun verenpaineet vaan jatkoivat nousemistaan. Niinpä 39+5 aloitettiin käynnistys ballongilla. Traumat jäi siitä, enkä kyllä toiste tähän leikkiin lähde. Seuraavana päivänä homma jatkui kalvojen puhkaisulla ja oksitosiinilla. Mitään ei tapahtunut kovasta supistelusta huolimatta ja sektiopäätöskin oli jo lääkäritsekkausta lukuunottamatta tehty. Sitten yhtäkkiä illalla puolentoista vuorokauden tuskien jälkeen alkoi tapahtua ja siitä 2h 42min myöhemmin sylissäni oli täyden kympin tyttö 3310g 49cm. Tuo varsinainen synnytys meni todella hyvin ja siitä jäi hyvät muistot. Ponnistusvaihe 18min ja muutamalla yksittäisellä tikillä selvittiin. Verenpaineet ovat jatkaneet korkealla ja maito ei millään tahtoneet nousta, mutta nyt ollaan vihdoin kotona ja arjen opettelu lähtenyt kivasti käyntiin. Paljon onnea, tsemppiä ja jaksamista odotukseen kaikille!

 

Ihanaa, vauvauutisia! Onnea tuhannesti Miri pikkuprinsessasta! :heart: Ja ihana kuulla, että itse synnytyksestä jäi hyvä mieli.

Täällä kaikki hyvin, maha kasvaa ja malttamattomana odotan ensimmäisiä liikkeitä mutta eiköhän tässä vielä muutama viikko mene ennen niitä. Millä viikoilla te muut olette tunteneet ekat liikkeet?

En hankkinut omaa doppleria mutta sain semmoisen käsiini tällä viikolla ja olen parina iltana kuunnellut sydänääniä. On se vaan maailman ihanin ääni :heart: Tänään nähdään pitkästä aikaa työreissujen jälkeen miehen kanssa ja on se ihanaa hänellekin niitä kuunteluttaa. Viikon päästä neuvola ja kuukausi vielä rakenneultraan. Vointi on ollut hyvä ja oon jaksanut lenkkeillä, kävellen tosin, ja käydä salilla tai treenata kotona aika normaalisti.

Kertokaahan muutkin kuulumisia, yritetään pitää tämä ketju hengissä, kun olis niin kiva muiden ensikertalaisten kanssa vaihtaa kuulumisia...

Hyvää viikonloppua ja hyviä vointeja kaikille!

Säihkiss 15+4

 

Hieno kuulla että Säihkiss sun odotus menee hyvin!

Mä tunsin ekaa kertaa varmuudella liikkeet 18+ viikolla. Sä voit kyl tuntea ihan koska tahansa jo ne sivelyt

 

Moikka kaikille ja suuret pahoittelut, etten aikaisemmin ole täällä pyörähtänyt kertomassa meidän perheen kuulumisia!
4.12. Rv 39+6 meille syntyi pieni tyttö, terve ja hyvinvoiva 3400g painanut möllikkä
synnys meni hyvin, käynnistyi vesien menolla ja vaikka kesti pitkään, yli 20h, kipuja en tuntenut epiduraalin ansiosta kuin vikan kolmen tunnin aikana! Ponnisyusvaihe meille pitkittyi, ja olikin synnytyksen kamalin osa, mutta epparilla selvittiin ja tyttö saatiin ulos ja oikeesti kaikille, mä oon maailman kipuherkin ihminen ja jos mä siitä selvisin, niin muutkin selviää

arki meillä on ollut vähän hankalaa, tyttö on mahdottoman itkuinen ja onneksi nyt on saatu refluksilääkkeet kokeiluun, mitkä tuntuu ainakin yöuniin auttavan... eli kiireistä ja väsyttävää ollut, mutta voi mahdoton, miten onnellista ? kaikille toivon onnellisia ja rauhallisia odotuspäiviä!