Olen ollut 11 vuotta kotona täytän huomenna 30v, haluatko kysyä jotain?

Entä sitten kun tulet eläkeikään, eikä sinulle ole kertynyt minkäänlaista työeläkettä? Oletko ajatellut asiaa sinne asti?

Onko sinulla joku semmoinen ala, jonka töitä voisit kuvitella tekeväsi sitten kun lastenhoito ei enää vie niin paljon aikaasi?

 

vietkö lapset tarhaan vaikka olet kotona?

En vie kun niiden pitää olla koulussa päivisin Hoidin kyllä kaikki kotona, en vienyt ketään hoitoon yhtään kertaa. Paitsi että taisin vähän huijata nyt, esikoinen oli 4v yhden yön mummilassa

 

Mä taas luulen että moni nainen hienoinen koulutuksineen ja trendiharrastuksineen olisi oikeasti tosi paljon onnellisempi kotona. Nykyään vaan on pakko naisten pyrkiä miesten kanssa samoille apajille ja ei saa haluta muuta, vaikka naisen luonteelle sopisi ehkä paremmin toisenlainen elämä ja perheestä huolehtiminen. Sääli sinänsä.

Nykyään naiset vain turhaan kovettavat itseään opiskelemalla lujaa, pakottavat itsensä haluamaan uraa menestystä, harrastuksia ja ah, itsenäisyyttä ja vapautta. On noloa myöntää että on nainen ja käyttäytyä kuin nainen.

Eivät naiset ole mikään yhtenäinen massa, kuten eivät miehetkään. Kaikki eivät halua samoja asioita elämältään.

 

Kiva

mitä sinun miehesi tekee työkseen? paljon tienaa suunnilleen? minkä kokoinen koti teillä on?

Mies työskentelee eräässä lääkefirmassa tuloja en ala julkisesti huutelemaan 200 neliöinen talo.

 

No, eiköhän ap:n lapset ole jo koulussa iästä päätellen?

Ei vaan veikö hän ja viekö tulevan vauvan. Dah

 

Vielä haluaisin kysyä, mitä aiot tehdä, kun lapset kasvavat ja lopulta muuttavat kotoa? Mitä sisältöä mahdat sitten saada elämääsi?

Ejkä mä saan jossain vaiheessa lastenlapsia hoidettavakseni No joo, tykkään laitella kotia ja puutarhaa, pitää huolta miehestä, hänellä on pitkiä päiviä toisinaan. Kyllä täälla puuhaa riittää kun lapset muuttavat. Ehkä hommaan jonkin harrastuksen sitten.

 

Ei vaan veikö hän ja viekö tulevan vauvan. Dah

Ja ei en vie vauvaakaan hoitoon, missään nimessä. Hän saa myös nauttia kotihoidosta.

 

Mä taas luulen että moni nainen hienoinen koulutuksineen ja trendiharrastuksineen olisi oikeasti tosi paljon onnellisempi kotona. Nykyään vaan on pakko naisten pyrkiä miesten kanssa samoille apajille ja ei saa haluta muuta, vaikka naisen luonteelle sopisi ehkä paremmin toisenlainen elämä ja perheestä huolehtiminen. Sääli sinänsä.

Nykyään naiset vain turhaan kovettavat itseään opiskelemalla lujaa, pakottavat itsensä haluamaan uraa menestystä, harrastuksia ja ah, itsenäisyyttä ja vapautta. On noloa myöntää että on nainen ja käyttäytyä kuin nainen.

Et voi olla tosissas.

 

Mä taas luulen että moni nainen hienoinen koulutuksineen ja trendiharrastuksineen olisi oikeasti tosi paljon onnellisempi kotona. Nykyään vaan on pakko naisten pyrkiä miesten kanssa samoille apajille ja ei saa haluta muuta, vaikka naisen luonteelle sopisi ehkä paremmin toisenlainen elämä ja perheestä huolehtiminen. Sääli sinänsä.

Nykyään naiset vain turhaan kovettavat itseään opiskelemalla lujaa, pakottavat itsensä haluamaan uraa menestystä, harrastuksia ja ah, itsenäisyyttä ja vapautta. On noloa myöntää että on nainen ja käyttäytyä kuin nainen.

Kyllä minä ainakin olen hyvin naisellínen nainen urasta ja opinnoista huolimatta Meillä mies ei tee juurikaan kotitöitä, ja minä olen töissä "vaan" 8-16. Ja yleensä en tee ylitöitä. Jotta siis ehdin tehdä ne kotityöt kun mies tekee pidempää päivää.

Minun mieheni on sanonut, että ei pystyisi elämään kouluttautumattoman tai kotona vakituiseen oleilevan naisen kanssa. Joka ei ammatillisesti, älyllisesti ja sivistystystasoltaan olisi tasavertainen. Mies kuulemma halusi kumppanin, jonka kanssa voi puhua myös siitä molemmille tärkeästä aiheesta; työstä. Ihmiset ovat erilaiset, sekä miehet että naiset.

 

Oliks sun unelmana aina perhe, vai halusitko tehdä jotain muuta? Ja jos niin, miksi et yrittänyt päästä tekemään sitä ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen?

 

Mä olen ehkä vähän kateellinen. Tuollaista elämääkin olisi ihan kivaa kokeilla, ainakin jonkun aikaa. Meillä kolme lasta, jotka kyllä hoidettu kotona pari ekaa vuotta.

Meillä on niin, että minä itse olen kouluttautunut pitemmälle kuin mieheni ja palkkani on reilusti suurempi kuin hänellä. Minun palkkani on siis meille tärkeämpi ja siitä syystä minun on turha edes haaveilla toisenlaisesta elämästä. Tästä voi saada sen kuvan, että olen onneton, mutta en minä sitä ole, olen oikein tyytyväinen elämäämme. Vaihtelu vain voisi välillä virkistää!

 

Kyllä minä ainakin olen hyvin naisellínen nainen urasta ja opinnoista huolimatta Meillä mies ei tee juurikaan kotitöitä, ja minä olen töissä "vaan" 8-16. Ja yleensä en tee ylitöitä. Jotta siis ehdin tehdä ne kotityöt kun mies tekee pidempää päivää.

Minun mieheni on sanonut, että ei pystyisi elämään kouluttautumattoman tai kotona vakituiseen oleilevan naisen kanssa. Joka ei ammatillisesti, älyllisesti ja sivistystystasoltaan olisi tasavertainen. Mies kuulemma halusi kumppanin, jonka kanssa voi puhua myös siitä molemmille tärkeästä aiheesta; työstä. Ihmiset ovat erilaiset, sekä miehet että naiset.

Mutta toisaalta taas monet miehet tahtovat huolehtivan naisen, joka omistautuu vain perheelle ja kodille. Työasioista tms. voi sitten jutella kavereiden kanssa. Eikä se kotonaolo älystä kerro, minusta se nimeomaan vaatii älyä ja luovuutta. Miehen kanssa myös sitä kuuluisaa naisellista viekkautta

 

Halusitko aina kotirouvaksi ja vaikutti se parisuhteeseesi? Etsitkö tarkoituksella miehen, joka oli hyväpalkkainen ja halukas elättämään puolisonsa täysin?

 

Oletko sairaseläkkeellä tmv.?

 

[QUOTE="hiphei";23814778]Mutta toisaalta taas monet miehet tahtovat huolehtivan naisen, joka omistautuu vain perheelle ja kodille. Työasioista tms. voi sitten jutella kavereiden kanssa. Eikä se kotonaolo älystä kerro, minusta se nimeomaan vaatii älyä ja luovuutta. Miehen kanssa myös sitä kuuluisaa naisellista viekkautta[/QUOTE]

Kyllä se kotonaolo vuosikaupalla tylsistyttää mieltä. Ja uskallan väittää, että kotona isojen kouluikäisten lasten kanssa oleileva 2010- luvun äiti on keskimääräistä laiskempi=> tuskin hän siis välittää päivittää sivistystään niin hanakasti. Kovin ahkera luonne ei saa aikaansa kulumaan vuosikaupalla omakotitalon ylläpidolla, kun lapset ovat kotona. Ja vaan kotitöitä tekevä ei ilmeiseti kaipaa älyllisiä haasteita,muutoinhan hän kait hankkisi niitä jos se älykkyyspuoli sitä vaatisi? Tämä nyt on aika mustavalkoinen lausunto, mutta aivan takuulla se pitää hyvin monessa tapauksessa paikkansa.

Meillä mies ja minä pidetään tärkeimpänä sitä, että kumpani on se paras kaveri. Ollaan hyvin perhekeskeisiä, eikä haluta, että toinen joutuu pitkien päivien lisäksi lähtemään kavereille juttelemaan siitä mielekkäästä aiheesta eli työstä, koska kumppani ei osaa aiheesta tarpeeksi jutella.

 

Siis kun lapset ovat koulussa, piti kirjouittamani.

 

[QUOTE="vieras";23814796]Halusitko aina kotirouvaksi ja vaikutti se parisuhteeseesi? Etsitkö tarkoituksella miehen, joka oli hyväpalkkainen ja halukas elättämään puolisonsa täysin?[/QUOTE]

Sanotaan näin, että se vaikutti hieman ja tiesin kyllä, että haluan aika perinteisiin arvoihin perustuvan, hyvän elämän. En olisi voinut alkaa tapailemaan jotain ikäistäni, kypsymätöntä opiskelijapoikaa. Mieheni oli jo tuolloin töissä. Mielestäni miehen kuuluu pitää huolta vaimosta ja lapsista. Eli kyllä mun arvot ohjasivat valintaani mutta en varsinaisetsi ehtinyt etsiä miestä, kun sopiva tuli elämääni. Tuskin olisin mennyt tapailuastetta pidemmälle varattoman, kouluttamattoman ja työttömän miehen kanssa.

 

Kyllä minä ainakin olen hyvin naisellínen nainen urasta ja opinnoista huolimatta Meillä mies ei tee juurikaan kotitöitä, ja minä olen töissä "vaan" 8-16. Ja yleensä en tee ylitöitä. Jotta siis ehdin tehdä ne kotityöt kun mies tekee pidempää päivää.

Minun mieheni on sanonut, että ei pystyisi elämään kouluttautumattoman tai kotona vakituiseen oleilevan naisen kanssa. Joka ei ammatillisesti, älyllisesti ja sivistystystasoltaan olisi tasavertainen. Mies kuulemma halusi kumppanin, jonka kanssa voi puhua myös siitä molemmille tärkeästä aiheesta; työstä. Ihmiset ovat erilaiset, sekä miehet että naiset.

Vaikka nainen olisi kotiäiti, ei se tarkoita että hän olisi jotenkin älyllisesti vajaa (tai "sivistymätön"= what a fuck?), taikka kykenemätön hankkimaan itselleen uraa sitä halutessaan Kaikki ei vaan uraa arvosta niin korkealle vaan esim. lapset ja koti menee edelle.

Kaikki on erilaisia kyllä. Itse taas en huolisi miestä joka ei antaisi minun olla kotona ja omistautua täysin meidän yhteisille lapsille, kodille ja hänelle. Tai terve, normaali mies joka ei pysty perhettään elättämään, on minun silmissäni luuseri. Mutta kannatankin aika perinteisiä arvoja.

 

Kyllä se kotonaolo vuosikaupalla tylsistyttää mieltä. Ja uskallan väittää, että kotona isojen kouluikäisten lasten kanssa oleileva 2010- luvun äiti on keskimääräistä laiskempi=> tuskin hän siis välittää päivittää sivistystään niin hanakasti. Kovin ahkera luonne ei saa aikaansa kulumaan vuosikaupalla omakotitalon ylläpidolla, kun lapset ovat kotona. Ja vaan kotitöitä tekevä ei ilmeiseti kaipaa älyllisiä haasteita,muutoinhan hän kait hankkisi niitä jos se älykkyyspuoli sitä vaatisi? Tämä nyt on aika mustavalkoinen lausunto, mutta aivan takuulla se pitää hyvin monessa tapauksessa paikkansa.

Meillä mies ja minä pidetään tärkeimpänä sitä, että kumpani on se paras kaveri. Ollaan hyvin perhekeskeisiä, eikä haluta, että toinen joutuu pitkien päivien lisäksi lähtemään kavereille juttelemaan siitä mielekkäästä aiheesta eli työstä, koska kumppani ei osaa aiheesta tarpeeksi jutella.

Olen ihan samaa mieltä. Älykäs ihminen tarvitsee älyllistä haastetta. Kyllä niitä haasteita silloin hakee ja tarvitsee, jos on henkistä kapasiteettia.

 

[QUOTE="vieras";23814834]Vaikka nainen olisi kotiäiti, ei se tarkoita että hän olisi jotenkin älyllisesti vajaa (tai "sivistymätön"= what a fuck?), taikka kykenemätön hankkimaan itselleen uraa sitä halutessaan Kaikki ei vaan uraa arvosta niin korkealle vaan esim. lapset ja koti menee edelle.

Kaikki on erilaisia kyllä. Itse taas en huolisi miestä joka ei antaisi minun olla kotona ja omistautua täysin meidän yhteisille lapsille, kodille ja hänelle. Tai terve, normaali mies joka ei pysty perhettään elättämään, on minun silmissäni luuseri. Mutta kannatankin aika perinteisiä arvoja.[/QUOTE]

Ja sä et näe mitään väärää ja syrjivää siinä, että vaadit mieheltä elatusvelvollisuutta ja oman kotonaolosi turvaamista? Mä en ymmärrä taas tätä. Nainen saa asettaa kaikenlaisia vaatimuksia miehelle; millainen tulee olla, paljonko pitää tienata, millä alalla jne. Mutta mies ei saa vaatia naiselta mitään.

Naisen ei tarvitse tehdä aikuisten asioita ja voi elää kuin holhouksen alainen lapsi, käyttäytyäkin saa miten tahtoo, miestä saa lyödä ja sille saa nalkuttaa ja valittaa. Naisen oikeus on olla kotona ja miehen pitää painaa niska limassa pitkää päivää.

Minusta tuo on epätasa-arvoa pahimmillaan. Varsinkin nykypäivänä, kun elinkustannukset ovat isot, työt vaativampia ja aikaavievempiä. Onpa reilua sälyttää iso vastuu vain toisen harteille. Siinä ei ole mitään jaloja arvoja.

 

etkyllä enää alan töitä saa!

 

[QUOTE="vieras";23814834]Vaikka nainen olisi kotiäiti, ei se tarkoita että hän olisi jotenkin älyllisesti vajaa (tai "sivistymätön"= what a fuck?), taikka kykenemätön hankkimaan itselleen uraa sitä halutessaan Kaikki ei vaan uraa arvosta niin korkealle vaan esim. lapset ja koti menee edelle.

Kaikki on erilaisia kyllä. Itse taas en huolisi miestä joka ei antaisi minun olla kotona ja omistautua täysin meidän yhteisille lapsille, kodille ja hänelle. Tai terve, normaali mies joka ei pysty perhettään elättämään, on minun silmissäni luuseri. Mutta kannatankin aika perinteisiä arvoja.[/QUOTE]

Sinun pitää saada olla kotona ja mies on luuseri, jos ei elätä. Aha. Mites ne miehen halut ja toiveet. No joo, todennäköisesti vakka kantensa valitsee mutta... Entäs jos mies haluaisikin jäädä kotiin ja nauttia lapsista ja pitäisi sinua luuserina, jos et mene töihin ja elätä perhettä? MInä en kyllä toisen elättinä huutelisi mitään kenekään luuseriudesta.

 

Kyllä se kotonaolo vuosikaupalla tylsistyttää mieltä. Ja uskallan väittää, että kotona isojen kouluikäisten lasten kanssa oleileva 2010- luvun äiti on keskimääräistä laiskempi=> tuskin hän siis välittää päivittää sivistystään niin hanakasti. Kovin ahkera luonne ei saa aikaansa kulumaan vuosikaupalla omakotitalon ylläpidolla, kun lapset ovat kotona. Ja vaan kotitöitä tekevä ei ilmeiseti kaipaa älyllisiä haasteita,muutoinhan hän kait hankkisi niitä jos se älykkyyspuoli sitä vaatisi? Tämä nyt on aika mustavalkoinen lausunto, mutta aivan takuulla se pitää hyvin monessa tapauksessa paikkansa.

Meillä mies ja minä pidetään tärkeimpänä sitä, että kumpani on se paras kaveri. Ollaan hyvin perhekeskeisiä, eikä haluta, että toinen joutuu pitkien päivien lisäksi lähtemään kavereille juttelemaan siitä mielekkäästä aiheesta eli työstä, koska kumppani ei osaa aiheesta tarpeeksi jutella.

Jaa vai, että työssä käyminen kertoo sitten älyllisistä haasteista. No entäs ne lukuisat siivoojat, kaupan kassat, jotka tekevät sitä samaa "älyllistä" duuniaan vuodesta toiseen. Ne joiden tehtävä on vaan tehdä samaa toimenkuvaa jatkuvasti. Katsos kun ei kaikki työssäkäyvät olet akateemisesti kouluttautuneita älykköjä, joiden työ kehittää aivonystyröitä jatkuvasti haasteellisuudellaan. Suomessa työskentelee tuhansia, satoja tuhansia ihmisiä ihan samaa liukuhihnahommaa vuodesta toiseen. Saanen väittää, ettei se työ aina ole sen haastavampaa kuin kotona oleminen. Samat työkaverit, pieni työympäristö, sama toimenkuva, kyllä moni tavallinen ihminen juurtuu ihan samaan hommaan. Toiset nyt vaan nauttivat, että elämä on stressitöntä ja huoletonsa. Elämästä voi nauttia siltikin, ystävistä, lapsista, harrastuksista, matkoista ja niin edelleen. Hassua, että joku edes voi ajatella niin mustavalkoisesti että työssä käyvä ihminen on automaattisesti jotenkin älykkäämpi ja saa enemmän haasteita. Ehkä joissain ammateissa, valitettavasti vaan monessa ammatissa se työ on ihan yhtä arkipäiväistä mitä olo kotonakin.

 

[QUOTE="onnellinen";23814534]Olen ollut 11 vuotta kotona täytän huomenna 30v, haluatko kysyä jotain? Saa kysyä[/QUOTE]

Ajattelitko ihan tempasta ja käydä pihalla?

 

Ja sä et näe mitään väärää ja syrjivää siinä, että vaadit mieheltä elatusvelvollisuutta ja oman kotonaolosi turvaamista? Mä en ymmärrä taas tätä. Nainen saa asettaa kaikenlaisia vaatimuksia miehelle; millainen tulee olla, paljonko pitää tienata, millä alalla jne. Mutta mies ei saa vaatia naiselta mitään.

Naisen ei tarvitse tehdä aikuisten asioita ja voi elää kuin holhouksen alainen lapsi, käyttäytyäkin saa miten tahtoo, miestä saa lyödä ja sille saa nalkuttaa ja valittaa. Naisen oikeus on olla kotona ja miehen pitää painaa niska limassa pitkää päivää.

Minusta tuo on epätasa-arvoa pahimmillaan. Varsinkin nykypäivänä, kun elinkustannukset ovat isot, työt vaativampia ja aikaavievempiä. Onpa reilua sälyttää iso vastuu vain toisen harteille. Siinä ei ole mitään jaloja arvoja.

Höpö höpö. Mä en ole vaatimassa keneltäkään sellaista, vaan olen etsinyt itselleni miehen joka omasta vapaasta tahdostaan haluaa naisen joka hoitaa lapset kotona eikä lykkää niitä tarhaan klo. 6.15 aamulla ja lähde itse "luomaan uraa".

Jos nyt haluat tietää mitä mä vaadin mieheltä niin lyhyesti sanottuna kiltti ja rakastava mies, joka pystyy elättämään perheensä rehellisin keinoin on hyvä. Ja mitä mun mieheni haluaa naiselta: rakastavan naisen joka haluaa perustaa perheen ja hoitaa kodin ja lapset jotta mies voi täysin keskittyä omaan uraansa. Ja meille molemmille on ok että mies luo uraa, minä hoidan loput. Meillä molemmilla on omat vastuut. Mun mielestä nykypäivänä törkeintä on että molemmat vanhemmat menee luomaan uraa ja sälyttää VASTUUN LASTENSA HOIDOSTA JA HYVINVOINNISTA muiden harteille. Sekös onkin hyvää vanhemmuutta.