Olen varmaan kamala mutta..isovanhemmuudesta

Ap vaikuttaa itsekkäältä paskalta. Toivottavasti lapset tajuaa tehdä omat ratkaisunsa oman elämänsä suhteen.

 

Mä voisin jo ottaa vauvan päiväksi tai vaikka yöksikin hoitoon. Pieni, suloinen, vauvantuoksuinen.

Niin, ihan sanattomaksi vetää tuollainen. Olisi kamalaa, jos ei annettaisi olla pienten kans:-(
Vaivaa niistä ei tosiaan ole ja aina voi nukkua päikkärit yhtaikaa lasten kans, jos väsyttää

 

Jokainen tekee omat valintansa osallistuuko lastenlastensa elämään,äitini on ollut aina paljon lastenlastensa kanssa tekemisissä,anoppi ei oo hoitanut koskaan,mutta molemmat on lapsille tärkeitä silti,anoppi kyllä käy meillä ja me heillä.oman pojan vanhemmuutta aion tukea hankkimalla vauvalle tarvikkeita ja tarjoamalla hoitoapua silloin kun he haluavat omaa aikaa.

 

Tosiaan, lapsia hoidetaan selvin päin, aina. Sekin voi olla monelle este, mutta ei tietenkään kerro lapsille, jos se oma aika on sellaista. Tai jonkun samassa huushollissa:-(

 

Sulla tulossa yksinäiset vanhuuden päivät

 

Kun makaat vanhainkodissa paskavaipoissasi täysin yksin saattaa kyllä tulla mieleen että oishan sitä voinut lapsiinsa ja lastenlapsiinsa pitää hieman enemmän yhteyksiä. Nyt heillä on sitä omaa elämää eikä halua/kiinnostusta tulla kattelemaan jotakin vanhusta paskansa seassa.

Kuka sun vaippasi vaihtoikaan? Jo se on syy arvostaa vanhusta, vaikkei pysty yhtämittaa piipahtamaan. Mikä oletusarvo se on, että lastenlapsia kuuluu automaattisesti hoitaa, mutta vanhukset jätetään heitteille. - Ei mikään. Inhimillisyyttä pliis. Ei pidä hankkia niin monta lasta, ettei jaksa hoitaa. Miksi juuri mummo olisi hoitokone? Miksei naapuri tai kummi. Mummoa pitää riistää aina.

 

Sulla tulossa yksinäiset vanhuuden päivät

Parempi olla yksin kuin pelätä hulluja aikuisia lapsiaan.

 

Parempi olla yksin kuin pelätä hulluja aikuisia lapsiaan.

sä et taida olla ihan terve itsekään

 

Ei pidä hankkia niin monta lasta, ettei jaksa hoitaa. Miksi juuri mummo olisi hoitokone? Miksei naapuri tai kummi. Mummoa pitää riistää aina.

En ymmärrä tätä viimeistä lausetta. Nykypäivän mummoiksi tulevat ovat eläneet aikaa jolloin ehkäisyä oli saatavilla. He ovat itse tehneet päätöksen äidiksi tulemisesta ja lapsiluvusta. Eivät he ole mitään uhreja, eivätkä reppanoita, joiden psyyke ei kestä ylläpitää kontaktia omiin lapsenlapsiinsa.

On olemassa manipuloiva ja kontrolloiva äitityyppi. Usein tämä nainen tekee lapsia alkoholistin tai jonkun muun vaikeasti riippuvuudesta kärsivän ihmisen kanssa, ja niitä lapsia tehdään useampi. Koko ajan valitetaan kun on niin rankkaa ja mies on paska. Erota ei voi koska on niin hyvä ihminen että haluaa pitää reppanamiehestään huolta vaikka tämä ei sitä ansaitse. Lapsilta vaaditaan ihan liikaa, ja kaiken keskiössä on aina äidin tunteet, äidin väsymys, äidin uhrautuminen kännisen miehen ja karmeiden kakaroiden edessä. Täysin älyllisesti epärehellistä touhua siis. Äiti on oikeasti draamanäyttelijä joka on itse kulissinsa ja elämäntilanteensa valinnut, hän nauttii siitä vallasta ja huomiosta jota tällä tavalla saa. Hän, rankan elämän sankari. Nämä äidit ovat täysin tietämättömiä omasta pimeästä puolestaan, hehän vain yrittävät parhaansa ja pitävät huolta kaikista kaiken aikaa.

Kun lapsille on ensin vuosikausia annettu ymmärtää, että elämä on paskaa ja lapset aina vähän vääränlaisia ja aina liian tarvitsevia ja pieniä eivätkä ikinä riittävän itsenäisiä ja osaavia, niin tulee se päivä että lapset itsenäistyvät. Jolloin tästä äidistä, joka on lähinnä työntänyt lapsiaan poispäin itsestään, tuleekin uudella tavalla kontrolloiva, syyllistävä ja ripustautuva äiti. Hän puuttuu lapsiensa elämään, valittaa etteivät lapset arvosta uhrauksia joita heidän eteensä on tehty, ja koskaan nämä lapset eivät käy äitinsä luona riittävän usein. Jos lapsenlapsia alkaa tulla, uhriutuva marttyyriäiti lopsahtaa takaisin vanhoihin rooleihinsa, nyt mummona, ja alkaa suureen ääneen voivotella, että enköhän minä ole lapseni jo hoitanut, nytkö minua taas tarvitaan, oivoi. Hän kertoo mielellään kaikille, kuinka paljon hoitaa ja miettii lapsenlapsiaan (vaikka ei oikeasti tekisi niin) koska se uhrautuavan hyväntekijän rooliasu on kasvanut niin kiinni ihoon ettei siitä pääse irti.

Aina kun näen jonkun mummon pelaavan tätä peliä, mietin että voi lapsiraukkoja ja näiden puolisoraukkoja. Toivottavasti osaavat suojata itseään eivätkä syyllisty asioista joista ei tarvitse syyllistyä. Näille isovanhemmille pitää pistää rajat ihan sen oman hyvinvoinnin vuoksi, koska mitä enemmän ikää tulee, sen hullummaksi se touhu menee.

 

Sen verran typerä kirjoitus, että aikaisempi tekstini olisi saanut jäädä ainoaksi vastaukseksi, mutta vastataanpa nyt vielä asiallisesti.

Mikä sinä olet neuvomaan hankkiiko lapsesi lapsia vai ei? Ei asia sinulle kuulu millään tavalla, olipa lapsesi päätös millainen tahansa. Ylikansoitukseen on turha vedota. Ilman muuta ylikansoitus on tosiasia, mutta Suomessa on tilaa. Eikä ylikansoituksellisia ongelmia hoideta yksilötasolla. Ajatus että jättää lapsen tekemättä maapallon ylikansoituksen takia on sama, kuin jättäisi sylkäisemättä Kymijokeen – kun se tulvii liiasta vedestä jo nyt. Maailma ei myöskään mene hullumpaan suuntaan. Ihmiskunnalla menee itse asiassa paremmin kuin koskaan ennen. Sotia on toki aina, mutta vertaa tilannetta vaikka 1942 Eurooppaan, jolloin toinen maailmasota jylläsi. Ihmiset ovat terveempiä kuin koskaan. Ei täällä kierrä musta surma tai isorokko. Maailman köyhyys on pienentynyt myös jatkuvasti. Ei siis ole mitään perustetta väittää, että maailma menisi huonompaan suuntaan.

Se että sinä et jaksa hoitaa lapsenlapsia ei ole peruste möläytellä tuollaisia hölmöyksiä. Ole hoitamatta! Kuka sinua siihen pakottaisi tässä vapaassa maassa? Harva isovanhempi myöskään keskittyy siihen kakkavaippojen vaihtamiseen. Yleensä he saavat sen mukavimman ajan, kun leikitään tai ulkoillaan. Vanhemmat vaihtaa vaipat, hoitaa yölliset itkut ja kestää känkkäränkät. Mutta edes siihen mukavimpaan aikaan ei ketään pakoteta. Jos et halua olla rakentamassa lumilinnaa, niin ole rakentamatta. Lapsenlapsi ei opi sinua ikävöimään, kun pysyt vain pois silmistä.

Pullantuoksuista mummoa sinusta ei tule, mutta mummo silti. Mikäli tarpeeksi kauan elät, niin selkä ei kestä ja jalat ei tahdo kantaa enää hyvin. Lapsenlapset tuo seuraa silloin. Ja jos pelkäät menettäväsi ”trendimummon elämän”; Andeilla patikoiden rinkka selässä tai vaikka Sceychellien rannalla maaten, niin luulet väärin. Kyllä voit nuo kaikki toteuttaa, oli sinulla lapsenlapsia tai ei. After all päätös ei kuitenkaan ole mitenkään sinun.

 

Kuka sun vaippasi vaihtoikaan? Jo se on syy arvostaa vanhusta, vaikkei pysty yhtämittaa piipahtamaan. Mikä oletusarvo se on, että lastenlapsia kuuluu automaattisesti hoitaa, mutta vanhukset jätetään heitteille. - Ei mikään. Inhimillisyyttä pliis. Ei pidä hankkia niin monta lasta, ettei jaksa hoitaa. Miksi juuri mummo olisi hoitokone? Miksei naapuri tai kummi. Mummoa pitää riistää aina.

No hohhoijaa, lapsella ei ole yhtään minkäänlaista kiitollisuudenvelkaa äidilleen siitä että äiti itsekkäästä halustaan päätti lapsen maailmaan saattaa.
Ei lapselta kysytä, haluatko syntyä vai et.
Ei aikuisen lapsen tarvitse olla kiitollinen siitä, että kun äiti ensin omasta halustaan hankki lapsen, myös hoiti sen ainakin jotenkin asianmukaisesti.
Niin kuuluukin.

Aivan käsittämätön asenne, "ei pidä hankkia niin montaa lastaa ettei jaksa hoitaa".
Miksi PITÄISI hoitaa lapsi yksin, aina ja iänkaikkisesti?
Kautta aikojen on ollut normaalia että muutkin lapsenhoitoon osallistuvat, kuin oma äiti.
Ei se että joskus haluaisi lapsivapaata aikaa, tarkoita etteikö lastaan JAKSAISI hoitaa.
Onneksi monen ei tarvitsekaan, vaan isovanhemmat ilomielin omasta aloitteestaan ja halustaan ottavat rakkaita lapsenlapsiaan silloin tällöin luokseen.

Kummallista jos et näe eroa isovanhemman ja naapurin välillä.
Isovanhempi on lapsen mummo/pappa,lähisukulainen.
Ei hyvää ja lämmintä suhdetta isovanhempaansa voi korvata mikään naapuri, vaikka toki mahtavaa jos lapsen elämässä on muitakin turvallisia ja hienoja aikuisia.

 

Ihan sivuhuomiona, että ei se velvollisuudentunnosta lastenlapsien hoitaminen ole mikään paha asia. Minusta ihmisen hyvyyteen vetoavat velvollisuudet ovat ihan myönteinen asia.

Ehkä tässä nyt haettiinkin toisenlaista vastakkainasettelua.?! Tekopyhyys vs. pyyteettömyys tai jotain.

 

jatkoa...

Tuli vielä mieleen, että mitä se muka auttaa, jos ei ole tekopyhä, muttei pyyteetönkään, vaan rehdisti itsekäs?

Monta kertaa kuulee, että tekopyhyyttä pidetään "synneistä" pahimpana. "Rehdisti" ja avoimesti itsekkäät/"syntiset" ovat muka parempia. Tosi asiassa kuitenkin vain hyvä on hyvää.

Enkä nyt siltikään tarkoita, että isovanhempien pitää ketään tai mitään hoitaa. Mikä nyt on tarpeellista.. Siitäkin ollaan montaa mieltä eikä enemmistökään aina oikeassa ole.

 

Mulla on kolme aikuisuuden kynnyksellä olevaa lasta. Hommani äitinä olen mielestäni suorittanut kunnialla. Pitkään on kieleni päällä pyörinyt neuvo, jota en ole saanut lapsilleni ulos kakaistua: Älkää tehkö lapsia. Perustelut tälle toiveelleni ovat sekä globaalit että henkilökohtaiset. Maailma menee yhä hullumpaan suuntaan, sota kolkuttaa ovella ja ylikansoitus on tosiasia (näin pähkinänkuoressa). Oma lehmä ojassa osuus on se, että minä en jaksa alkaa lapsenlapsia hoitamaan. Mulla ei ole pienintäkään intressiä alkaa viettää elämäni ehtoota kakkavaippoja vaihtaen ja nuorille pareille omaa aikaa tarjoten. Olen osuuteni ylikansoittumisesta tehnyt, eikä mulla ole enää voimavaroja yhdellekään imeväiselle. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta kai jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Jos joku heistä vauvan eteeni kärrää, en usko, että minussa herää mitään tunteita. Hoitakoon sitten itse, minusta ei pullantuoksuista mummoa saa tekemälläkään.

No toivottavasti pidät neuvosi omana tietonasi jatkossakin. Mieti ensinnäkin, miltä lapsistasi tuntuu, kun äiti paasaa, että ei niitä lapsia oikeasti kannata tehdä ja että onpa harmi, kun tulin teidät nyt kuitenkin tehneeksi.

Toisekseen, mistä tiedät, että kukaan lapsistasi haluaa sinua lapsiaan hoitamaan? Voi hyvin olla, että hoitavat itse mielummin lapsensa kun antavat sinun hoitoosi. Hullua etukäteen tuollaista miettiä ja noin negatiivisesti suhtautua.

 

Kyllä mummoudessakin on hyvä valita se kultainen keskitie. On niitäkin mummoja, jotka eivät koskaan katkaise napanuoraa omiin lapsiinsa ja jatkavat samaa jokaasiaanpuuttumistaan myös lastenlasten kanssa. Tunne on aika friikki, kun huomaat kauppareissulla ostavasi anopin kanssa kalsareita sekä 50-vuotiaalle miehellesi, että lapsillesi. Tai jos perhe ei voi tehdä mitään, ilman että mummi tietää. Joka ikinen asia on raportoitava ja lomat TIETYSTI ollaan mummin kanssa. Ihanaa, että et tunne tällaista puuttumisen tarvetta. On ihan terveen ihmisen merkki, että ajattelet nyt olevan lastesi vuoro nauttia vanhempana olemisesta niin hyvässä kuin pahassa. Anna heidän hoitaa muksunsa, ota vain kermat kakusta. EI OLE isovanhemman tehtävä hoitaa kaikkia elossaolevia jälkeläisiään. Nauti sinä omasta elämästäsi.