Olenko ainoa palstalla, jota uskottomuus ei kauheasti hetkauttaisi???

Tähän aiheeseen liittyen niin en ymmärrä heitä, jotka sanovat, että uskottomuus olisi suunnilleen maailman hirvein asia mitä voisi sattua heille. Minä kun löydän suunnilleen miljoona muuta kauheampaa asiaa, joita voisi tapahtua.

Samoin. Alkoholismi, väkivalta ja se että mies käyttäytyisi kuin lapsi jonka jälkiä pitää siivota ja perään huudella ja vahtia, olisi minulle pahempaa kuin yksi pano vieraan kanssa.
Miehellä olisi ammattinsa takia hyvät mahdollisuudet pettämiseen mutta ei ole pettänyt. Miestä ei taluteta narusta vieraaseen sänkyyn, vaikka tämän palstan mukaan kaikki miehet pettävät heti kun siihen on mahdollisuus.
Olisi se tietty paha juttu mutta ei meidän hyvä avioliitto siihen kaatuisi.

Niinpä, pettämisessä harvemmin kukaan kuolee, joten paljon paljon pahempaakin voi elämä eteen heittää.

 

Se vaan on niin, että vietit voi joskus viedä ja mielestäni se ei tarkoita parisuhteen loppumista.

En toki kannata uskottomuutta ja toki moisia tilanteita kannattaa välttää, mutta liian ehdoton en olisi.

Me kaikki ollaan vaan ihmisiä ja ei omisteta yhtäkään ihmistä, ei voida määrätä toisen tekemisiä.

Eikö olisi melkein outoa, jos esim. 50 vuotta samassa parisuhteessa olleet ihmiset eivät edes kerran kokeilisi onko ruoho aidan takana vihreämpää??

me ollaan oltu 25.v yhdessä, ja 100% varmuudella kumpikaan ei olla käyty aidan toisella puolella, ja aatteles kumpikin oltiin toistemme ekat

 

Eihän pettäminen nyt maailman kamalin asia ole, mut parisuhteelle se on aikas kova niitti.

Aiemmista vastauksista voinee tulkita, että ne, jotka itsekin ajattelevat voivansa pettää, myös sallivat hairahduksen puolisolle?

 

Niinpä, pettämisessä harvemmin kukaan kuolee, joten paljon paljon pahempaakin voi elämä eteen heittää.

Se että tapahtuu pahempia asioita ei poista sitä että pettäminen ainakin mulle olisi iso juttu. En tietenkään hyväksy väkivaltaa tms.

 

En pitäis minään kovin järkyttävänä asiana. Näitä tapahtuu ja PALJON, suurin osa ei jää pettämisistä kiinni.
Mielestäni tärkeämpää on halu rakastaa ja pysyä yhdessä rakkaan kumppaninsa kanssa. Hetken hairahduksesta voi oppia, tietää että ruoho ei ollutkaan vihreämpää vaikka ensin niin ehkä luulikin

Miehet repsahtaa herkemmin pettämään, jos tilaisuus sattuu tielle.. Niillä kun tuo saanti muutenkin vaikeampaa ja usein taRPEET SUURET

 

Tähän aiheeseen liittyen niin en ymmärrä heitä, jotka sanovat, että uskottomuus olisi suunnilleen maailman hirvein asia mitä voisi sattua heille. Minä kun löydän suunnilleen miljoona muuta kauheampaa asiaa, joita voisi tapahtua.

Samoin. Alkoholismi, väkivalta ja se että mies käyttäytyisi kuin lapsi jonka jälkiä pitää siivota ja perään huudella ja vahtia, olisi minulle pahempaa kuin yksi pano vieraan kanssa.
Miehellä olisi ammattinsa takia hyvät mahdollisuudet pettämiseen mutta ei ole pettänyt. Miestä ei taluteta narusta vieraaseen sänkyyn, vaikka tämän palstan mukaan kaikki miehet pettävät heti kun siihen on mahdollisuus.
Olisi se tietty paha juttu mutta ei meidän hyvä avioliitto siihen kaatuisi.

Niinpä, pettämisessä harvemmin kukaan kuolee, joten paljon paljon pahempaakin voi elämä eteen heittää.

HIV! siihen kuolee.. ikävää jos se tulee pettämisen myötä =)

 

Eihän pettäminen nyt maailman kamalin asia ole, mut parisuhteelle se on aikas kova niitti.

Aiemmista vastauksista voinee tulkita, että ne, jotka itsekin ajattelevat voivansa pettää, myös sallivat hairahduksen puolisolle?

Noo, mä olen todennut etten olekkaan täydellinen ja siksi en voi vaatia sitä muiltakaan. Mä olen pettänyt ajatuksen tasolla ja siinä oli minulle itselleni todella kestämistä. Suuri houkutus on siis ollut ja koettu, mutta mä en lähtenyt pettämisen tielle.
Kun tuollaisesta pahasta kiusauksesta on päässyt yli, niin mä tiedän että pystyn pitämään pintani aina. Samoin luotan mieheeni.

 

Mulle kyllä pettäminen on maailman loppu. Tai ei ehkä maailman loppu, mutta suhteen loppu on. Se seksi ei kuitenkaan muutu, vaikka kumppani muuttuis, omasta päänupista on kiinni nauttiiko siitä vai ei, omasta aktiivisuudesta se, että onko se vaihtelevaa ja yllätyksellistä, mitä jokainen joskus voi kaivata.

Muut saa tehdä mitä lystää, mutta entäs jos se luvan kanssa menevä mies tekee lapsen toisen kanssa? Entäs jos se luvan kanssa menevä mies saa suuremman tyydytyksen sen toisen kanssa, henkisesti ja fyysisesti. Kyllä se sitten saattaisi harmittaa, jos toista on rakastanut todella. Mutta onhan sitä rakkauttakin monenlaista.

Oman lapsen kuolema tai oman puolison tai lapsen vakava sairastuminen on pahempaa kuin pettäminen. Mä vaan en keksi mitään muuta mikä olisi pahempaa. Lapsen kuoleman takia joutuisin aivan varmasti sairaalahoitoon, se ajatuksena kuulostaa sellaselta, että kuolisin tuskaan. Pettänyttä puolisoa en suostuisi koskaan enään tapaamaan, varsinkin kun tälläiset asiat on käyty läpi alussa.

 

Niin ja ne pahat taudithan suuremmalla todennäköisyydellä tulee juuri pettämisen seurauksena!

 

No toista ei voi omistaa, mutta jos sitoutuu parisuhteeseen sen yhden ihmisen kanssa, niin ei mikään oikeuta loukkaamaan toista tietentahtoen. Jos tuntuu että haluaa käydä siellä aidan toisella puolella, voi asian hoitaa niinkin että lopettaa ensin suhteen.
Mä ainakin olen jo testannut aidan toisen puolen niin moneen kertaan sinkkuaikaoina (ja niin varmaan mieskin) että ei tarvi sitä enää lähteä kokeilemaan. Mutta jos niin kävisi, puolin tai toisin, niin olis se sen verran iso kolaus luottamukselle, että ero tulis.

 

Mikä sitten on pettämistä? Missä menee rajat?

 

Onko suuteleminen pettämistä?

Minusta on.

 

Mitä pitäisi tehdä jos toisella on viikkojen suuteluasteinen suhde toiseen, hän viettää aikaa sen sängyssä kahdestaan ja salailee asioitaan. Eikä edes pysty lupaamaan että lopettaisi käytöksensä tai suostu siihen että saisi käydä kapakoissa vain minun seurassani. Onko se muka liikaa vaadittu?

 

Onko suuteleminen pettämistä?

Minusta on.

Pusu ei ole.

 

Mä ajattelen just noin. Minusta olis ihan ok sellainen asia, että parisuhteessa joskus katsois miltä ruoho näyttää aidan toisella puolella. Suhde muuten henkisellä pohjalla olis silti ihan ok ja yhdessäkin olisi mukava olla. Asia voisi olla sellainen, että siitä ei tarvitsisi edes mainita, mutta lähiaikoina olen ajatellut, että samapa tuo, voisi sitä avoimestikin tehdä. Mieheni toki ei ole yhtä avarakatseinen asiassa, joten näin ei käytännössä ole.

 

Onko suuteleminen pettämistä?

Minusta on.

Pusu ei ole.

Pelkkä pusu ei ole suutelemista. Jos suutelee samalla tavalla kuin lastaan niin ei ole ongelmaa. Mutta intohimoiset suudelmat ovat asia erikseen.

 

Lapsen kuolema on varmasti hirveämpää kuin puolison pettäminen. Hiviin ei muuten välttämättä kuole, saati sairastu edes Aids-vaiheeseen enää. Ja hiv on kuitenkin erittäin vaikeasti tarttuva virus eli sen saaminen yhden pettämiskerran perusteella on kyllä tosi harvinaista.

 

Minä olen äärimmäisen uskollinen sille jonka kanssa olen. Mutta olen huomannut että se on tainnut olla turhaa.

 

Mua ei haittais satunnainen kännipano, kunhan pitäis sen omana tietonaan, suhde haittais.

 

Lisäisin vielä, että jokahinen päättäkööt puolisonsa kanssa, mikä on sallittua ja mikä ei. Mitäpä siihen kukaan puuttumaan. Mutta itseriittoinen käytös missä mielessä tahansa ilman, että se puolisolle sopii tai puoliso siitä edes tietää, on väärin. Mutta itseriittoisia tuntuu riittävän

Ja vielä lisään: Ja jos ihminen juo itsensä niin humalaan, ettei pysty oman normaalitilaisen moraalinsa mukaan toimimaan, on mielestäni harhateillä jo ihan muutenkin. Mielestäni tajunnan alentaminen ei ole normaalia käytöstä, poislukien esim. sairauteen tarkoitetut kolmiolääkkeet..

Ja jos on pakko nollata arkielämän tuska, niin nollaisi kerralla kunnolla, ettei tarvitsisii enää koskaan herätä. Päästäisiin näistä ---- hurvittelijoista eroon.

 

samaa mieltä täällä. Nimittäin minä itse lainailen joskus ukkomiehiä...

Minäkin yhtä tiettyä ihanaa ukkomiestä..

 

samaa mieltä täällä. Nimittäin minä itse lainailen joskus ukkomiehiä...

Minäkin yhtä tiettyä ihanaa ukkomiestä..

Ihmettelinkin missä viivyitte. Tehkää ihan oma ketju ukkomiesten ihanuudesta. Jookos.

 

samaa mieltä täällä. Nimittäin minä itse lainailen joskus ukkomiehiä...

Minäkin yhtä tiettyä ihanaa ukkomiestä..

Ihmettelinkin missä viivyitte. Tehkää ihan oma ketju ukkomiesten ihanuudesta. Jookos.

Iskikö epävarmuus..jos kyseessä oma ukko..

 

samaa mieltä täällä. Nimittäin minä itse lainailen joskus ukkomiehiä...

Minäkin yhtä tiettyä ihanaa ukkomiestä..

Ihmettelinkin missä viivyitte. Tehkää ihan oma ketju ukkomiesten ihanuudesta. Jookos.

Iskikö epävarmuus..jos kyseessä oma ukko..

Juu mä suorastaan voihkin epävarmuudesta ja olen ihan hirveen katkera kaikille miehille kun ne hakee tollasia ihania naisia kuin te jne.



Menikö hyvin?

 

Musta jokainen päättää sen oman kumppanin kanssa sen, missä menee raja sille mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei ketään voi omistaa eikä rajoittaa mutta jos on parisuhteessa jossa toinen haluaa naida ympäriinsä ja toinen uskollisuutta, se pariskunta ei ehkä sovi toisilleen...

ideaalitilanteessa uskolliset seurustelevat keskenään ja muita suhteitakin harrastavat keskenään eikä kukaan joudu petetyksi. ei voi mennä sanomaan omalle kumppanilleen että toisen katsantokanta on automaattisesti väärä, suuntaan tai toiseen. mutta mun mielestä sen osapuolen toivetta pitää kunnioittaa joka ei hyväksy pettämistä/lisäsuhteita ja olla harrastamatta niitä tai sitten etsiä sellainen kumppani joka asian hyväksyy.