Olenko uhka muille naisille työpaikallani?

vai miksi ihmeessä tilanteissa, joissa henkilöt,jotka eivät ole minua vielä rekrytointini jälkeen tavanneet katsovat pitkin nenäänsä ja arvostelevasti. Jos yritätkin ottaa kontaktia tulee suurin piirteitä mulkaisuja.

Mä en mielestäni ole edes mitenkään hyvännäköinen, tosin vaalea, ikäisekseni nuorennäköinen (36-v.) ja sosiaalinen, nauravainen. En tuppaa seuraa, mutta haluan myös vuorovaikutusta.

Sitten sieltä tulee takaisin katseita niitä naama nv:llä olevilta. Ollaan itse niin olevinaan, että kun oltu täällä jo vuosia, niin älä tule meille mitään sanomaan, kysymään, kommentoimaan.

Olen organisaatiossamme hierarkiassa heitä ylempänä, että sekö siinä pännii. Mulla tästä ei ole noussut kusi päähän.

Kertokaa ny!

 

No just se niiden tommonen v*ttupääluonne.
Voi helvata mä sitten vihaan semmosia akkoja.
Usein vielä vanhempia kuin itse, juoruilevat selän takana..

 

No just se niiden tommonen v*ttupääluonne.
Voi helvata mä sitten vihaan semmosia akkoja.
Usein vielä vanhempia kuin itse, juoruilevat selän takana..

joo, tään on tosi huvittavaa, välillä voi muuta kuin naurahtaa. Osa mua vain muutaman vuoden vanhempia, osa jopa 20 vuotta. Joo, ja kollegoita vielä. Onko oma itsetunto sitten niin huono vaikka ulospäin näytetään vaikka mikä jaollaan olevinaan ja tietävinään.

 

[QUOTE="vee";22470456]vai miksi ihmeessä tilanteissa, joissa henkilöt,jotka eivät ole minua vielä rekrytointini jälkeen tavanneet katsovat pitkin nenäänsä ja arvostelevasti. Jos yritätkin ottaa kontaktia tulee suurin piirteitä mulkaisuja.

Mä en mielestäni ole edes mitenkään hyvännäköinen, tosin vaalea, ikäisekseni nuorennäköinen (36-v.) ja sosiaalinen, nauravainen. En tuppaa seuraa, mutta haluan myös vuorovaikutusta.

Sitten sieltä tulee takaisin katseita niitä naama nv:llä olevilta. Ollaan itse niin olevinaan, että kun oltu täällä jo vuosia, niin älä tule meille mitään sanomaan, kysymään, kommentoimaan.

Olen organisaatiossamme hierarkiassa heitä ylempänä, että sekö siinä pännii. Mulla tästä ei ole noussut kusi päähän.

Kertokaa ny![/QUOTE]
Ei sitä kukaan pysty kertomaan kun kukaan normaali ihminen ei pysty myöntämään omaa riittämättömyyttä.
Olen itse samassa tilanteessa. Pakko vain tehdä omat työt ja ignoorata merkityksettömät vastalauseet vaikka ei haluaisi. Ei kannata olla liian kiltti työelämässä.

 

[QUOTE="vee";22470456]vai miksi ihmeessä tilanteissa, joissa henkilöt,jotka eivät ole minua vielä rekrytointini jälkeen tavanneet katsovat pitkin nenäänsä ja arvostelevasti. Jos yritätkin ottaa kontaktia tulee suurin piirteitä mulkaisuja.

Mä en mielestäni ole edes mitenkään hyvännäköinen, tosin vaalea, ikäisekseni nuorennäköinen (36-v.) ja sosiaalinen, nauravainen. En tuppaa seuraa, mutta haluan myös vuorovaikutusta.

Sitten sieltä tulee takaisin katseita niitä naama nv:llä olevilta. Ollaan itse niin olevinaan, että kun oltu täällä jo vuosia, niin älä tule meille mitään sanomaan, kysymään, kommentoimaan.

Olen organisaatiossamme hierarkiassa heitä ylempänä, että sekö siinä pännii. Mulla tästä ei ole noussut kusi päähän.

Kertokaa ny![/QUOTE]

Niin miten he voivat katsoa pitkin nenäänsä, jos eivät ole sinua vielä tavanneet?

 

Joo, samassa veneessä olen . Olen nuori, koulutettu, jopa innokas työstäni ja valmis panostamaan palvelumme työhöni + ylemmässä asemassa, mutta voi hyvät hyssykät minkälainen "kusipää"-leima on otsaan tullut näiltä noin 30 vuotta vanhemmilta "ammattilaisilta". Katson kun olen varmaan liikaa kaikkea - liian nuori, liian koulutettu, liian näpsäkkä, jopa liian innokas, voi voi. Kyllä on ollut välillä ky**ä otsassa, mutta se on vaan pitänyt haistatella omassa päässä vitut näille ja porhaltaa eteenpäin.
Ja kyllä on ihan normaalistikin suhtautuvia, joten en siis ole oikeasti ilmeisesti kusipää .