Oliko lastenhankinta sinulle itsestäänselvyys?

Mä olen tiennyt jo yläasteikääsenä, että mä haluan lapsia. En ole nähnyt muita vaihtoehtoja. Silloon jo mietin, että haluan monta lasta, mutta kohtalo on päättänyt toisin.

 

Oli itsestäänselvää ihan nuoresta asti. Mutta tiedostin kyllä myös jo varhain, että lapsia ei välttämättä helposti tule ja pelkoa muistan asiasta tunteneeni jo alle parikymppisenä. Ja niinhän siinä kävi... Lapsettomuushoitojenkaan seurauksena ei minusta tullut äitiä, mutta onneksi adoptio antoi minulle mahdollisuuden lapsuudenhaaveen toteutumiseen. Nyt ihana oma lapsi kainalossa.

 

On ollut itsestäänselvyys, kyllä lapset ja äitiys ovat olleet se ykköshaave jo nuoresta asti.

Minun taas on vaikea ymmärtää naisia, jotka jo lapsesta saakka ovat halunneet tulla äideiksi. Mitkäköhän seikat saavat ihmiset ajattelemaan näin eri tavoin?

Omalla kohdalla kai vaikuttaa se, että olen ison perheen esikoinen ja nuorempia sisaruksia tuli hoidettua melkoisesti (ihan omasta halusta). Siihen lapsiperheen arkeen kasvoi niin kiinni, että se tuntui ihan luontevalta, että itsekin haluaa lapsia.

 

Pienestä asti olen halunnut lapsia, ei tosin vielä ole yhtään.

 

Joo itsestäänselvyys. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ollut mikään vaihtoehto, en edes ajatellut, että lapsia ehkä ei tulisikaan. Sitten sen lapsen saaminen olikin vaikeaa, ja lapsettomuutta vastaan taistelin epätoivoisesti. Onneksi tärppäsi ja nyt toinen tuloillaan. Haluan ison perheen, ja paljon ihmissuhteita ja rakkautta.

 

Oli itsestäänselvää ihan nuoresta asti. Mutta tiedostin kyllä myös jo varhain, että lapsia ei välttämättä helposti tule ja pelkoa muistan asiasta tunteneeni jo alle parikymppisenä. Ja niinhän siinä kävi... Lapsettomuushoitojenkaan seurauksena ei minusta tullut äitiä, mutta onneksi adoptio antoi minulle mahdollisuuden lapsuudenhaaveen toteutumiseen. Nyt ihana oma lapsi kainalossa.

Aivan kun mun kirjottamaa.. paitsi että yhden olen onnistunut nuorena saamaan. <3 Enempää ei sitten olekaan tullut edes hoidoilla. Useamman oon aina halunnu mutta heikolta alkaa näyttää.

 

Ei. En olisi ehkä hankkinutkaan koskaan, mutta se vain tuli.

 

Jo nuoresta asti on ollut itsestäänselvää että haluan lapsia ja olla äiti. Karvaasti olen kokenut myös sen että se ei olekaan itsestäänselvää niitä saada vaikka minussa se vika ei ollutkaan. Joten jouduin aikanani myös pohtimaan sitä vaihtoehtoa että koskaan en ehkä olisikaan biologisen lapsen äiti.

 

Alta 28v en halunnut lapsia. Nyt ikää kohta 33 ja mulla 2 tieten tahtoen hankittua rakasta lasta <3
Niin se mieli voi muuttua

 

Eli lähes kaikille on ollut itsestäänselvää, että lapsia halutaan? Jos epäröi, niin onko se merkki siitä ettei kannata lähteä hommaan mukaan?

 

Sillä kannalla että jos olosuhteet on lapselle suotuisat niin ehdottomasti halua lapsia.

 

Eli lähes kaikille on ollut itsestäänselvää, että lapsia halutaan? Jos epäröi, niin onko se merkki siitä ettei kannata lähteä hommaan mukaan?

Ei mielestäni.

Mutta jso on alusta asti ollut vahvana ajatus ettei halua lapsia, niin silloin ei mielestäni myöskään kannata hankkia lapsia ympäristön painostuksesta.

 

Kyllä mä aina oon halunnut lapsia. Nyt sekundasti lapseton ja mikään ei ole enää niin varmaa kuin epävarma..

 

Olen aina halunnut lapsia ala-asteelta asti. Jo yläasteella näin painajaisia etten lapsia saisi ja kamala pelko jäyti mieltä, meillä kun suvussa lapsettomuutta.

Tämä pelko oli aiheellinen, 21-vuotiaana sain tuomion että en voi saada lapsia. Onneksi oli jo kaksi lasta ja kerran tulin raskaaksi vielä senkin jälkeen, nyt siis yht. 3 lasta joista olen onnellinen!

 

Mulle ei ole vieläkään varmaa, ikää 27 ja ei lapsia. Jännä, kun suurimmalla osalla on ollut jo selvät sävelet melkein lapsesta asti, että juu, lapset kuuluu asiaan. Mulla taas ihan päin vastoin; mulle on ollut aina aika selvää, että tulen varmaan elelemään itsekseni, korkeintaan miehen kanssa, lapset eivät vaan ole kuuluneet mun "perheeseen", jota suunnittelin nuorempana. Nuorempana mun oli vaikea ymmärtää, miksi joku tahtoo lapsia. Nyt osaan jo ymmärtää sen ja paljon muutakin.

No mutta, toistaiseksi ei ole vieläkään tullut sitä halua lapseen, periaatteessa pieni mielenkiinto lapsen kasvattamista kohtaan ja sitä, kun hän kasvaa ja alkaa olemaan selvästi oma persoonansa ja nuori. Vauvoista en niinkään välitä, enkä siihen raskauteen ja elämän alkutaipaleeseen liittyvästä hössötyksestä. Siitä on tehty niin iso asia ja naisesta sen myötä vain äiti.

Mut voisin kyllä kuvitella itseni yhden lapsen äidiksi jossain vaiheessa. Periaatteessa tilanne olisi nytkin hyvä, olemme olleet miehen kanssa yhdessä 6 vuotta ja työt löytyy, peruspalikat kohdallaan, mutta ei nyt tunnu siltä. Ehkä myöhemmin. Tai sitten ei.

 

Ei ole ollut itsestäänselvyys, oikeastaan paljon mikään ei ole ollut minulle itsestäänselvyys.

 

Ei oo ollut itsestäänselvyys. En edes miettinyt itselleni lapsia alle 3-kympisenä.
En piitannut enkä kiinnittänyt mitään huomiota lapsiin. Koskaan en hoitanut esim. kavereiden lapsia tai kummilastani.

Muistan erityisesti kun olin n. 16vuotias ja naapurissa oli pienet tytöt, joiden äiti oletti mun olevan innokas lastenhoitaja ja kyseli mua välillä vahtiin kauppareissun tms ajaksi.
Muutaman kerran kävin kun en kehdannut kieltäytyäkään, mutta en tykännyt yhtään.
Silloin ajattelin et mä en kyllä lapsia hommaa.

Mutta onneksi mieli sittemmin muuttui ja kaksi ihanaa poikaa on :heart:

 

Ei oo ollut itsestäänselvyys. En edes miettinyt itselleni lapsia alle 3-kympisenä.
En piitannut enkä kiinnittänyt mitään huomiota lapsiin. Koskaan en hoitanut esim. kavereiden lapsia tai kummilastani.

Muistan erityisesti kun olin n. 16vuotias ja naapurissa oli pienet tytöt, joiden äiti oletti mun olevan innokas lastenhoitaja ja kyseli mua välillä vahtiin kauppareissun tms ajaksi.
Muutaman kerran kävin kun en kehdannut kieltäytyäkään, mutta en tykännyt yhtään.
Silloin ajattelin et mä en kyllä lapsia hommaa.

Mutta onneksi mieli sittemmin muuttui ja kaksi ihanaa poikaa on :heart:

Mua myös ärsytti nuorena, kun kaikki aina olettavat nuorten tyttöjen olevan innokkaita lastenhoitajia. Itseänikään ei kiinnostanut yhtään, eipä kyllä paljoa vanhemmallakaan iällä, mutta siinä 28-vuotiaana alkoi tuntua, että että ehkä jossain vaiheessa, saa nähdä. Mitään kuumeilua mulla ei kyllä ikinä ole ollut, ja lapsilukukin taitaa jäädä yhteen.

 

Kyl mää olen aina tienny että haluan lapsia. Se käytännön puoli olikin sitte aivan toinen juttu.

 

Halusin jo nuorena saada lapsia.
Koska minulla on ollut eräs sairaus joka saattaa estää lastensaannin, aloitin jo nuorena yrittämisen. Äidiksi tulin 19-vuotiaana.

 

Lapset ovat elämäni tarkoitus, eli kyllä.

 

En halunnu, mies kinus ja ku sai nii läks uuden akan matkaa

 

Mä olin vielä 29-vuotiaana sitä mieltä, että en halua lapsia. Toisin kuitenkin kävi, 32-vuotiaana synnytin kolmannen! =)

 

Ei ollut. En lasta olisi halunnutkaan, ennenkuin mieheen iski vauvakuume ja aikas monta vuotta mies sai minuu puhuu ympäri ennenkuin suostuin.

 

Alle 25-vuotiaana olin melko varma etten halua lapsia koskaan, sitten mieli hiljakseen muuttui kun mies toivoi niin kovasti lasta, nyt 28-vuotiaana odotan esikoistani.