saniainen_
[QUOTE="Keinoemo";23511375]Tiedän perheitä, joille ei olla esim. annettu lapsesta kunnolla taustatietoja tai on annettu suorastaan virheellisiä tietoja. Sitten on tullut tietynlainen lapsen oirehtiminen ihan puskista. Se on minusta NIIIIIN väärin. Sijaisperheet tekevät työtään niin suuresta sydämestä, antavat kodin lapsille, joilla ei sellaista ole. Sosiaaliviranomaisten pitäisi tehdä KAIKKENSA, että näiden perheiden elämä olisi mahdollismman mutkatonta. Samoin olen kuullut usealta, että nihkeästi tulee joiltakin sossuilta tietoa taloudellisista oikeuksista. Nimenomaan on kyse LAPSEN oikeuksista teittyihin tukiin ja avustuksiin.
Meillä on kaikki sujunut hyvin, niin sossujen kuin biovanhempienkin kanssa.[/QUOTE]
Todella hyvä kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä noista asioista. Ja todellakin on lapsen edun mukaista että sijaisperhe tietää "kaiken" mahdollisen lapsesta (tämän lapsuudesta, sairauksista, koulumenestyksestä (ja ylipäätään koulusta, kaverisuhteet, käytös jne) mieluiten jo kerho/tarha-ajoilta) Näin vanhemmat osaisivat varautua asioihin ja ymmärtäisivät mahdollisimman hyvin lasta ja tämän tapaa toimia. (JA tietysti sitä riittävätkö omat rahkeet tähän lapseen)
Jos lapsesta tuleekin esiin paljon yllättäviä (ja usein negatiivisia) asioita niin se vaikeuttaa sijaisperheiden arkea, kiintymistä ja lapsesta huolenpitoa (kun ei tiedä miksi lapsi toimii tietyllä tavalla tms)
Näin vältyttäisiin myös monilta sijaisperheiden väsymisiltä ja hoitosuhteiden katkeamisilta.
Minä en myöskään valita biovanhemmista/suvusta tai sossustakaan, mutta paaaljon enemmän olisin halunnut tietää (enkä uteliaisuuttani vaan sen takia että osaisin toimia mahdollisimman hyvin sijaisäitinä) monestakin asiasta =)
Meillä on kaikki sujunut hyvin, niin sossujen kuin biovanhempienkin kanssa.[/QUOTE]
Todella hyvä kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä noista asioista. Ja todellakin on lapsen edun mukaista että sijaisperhe tietää "kaiken" mahdollisen lapsesta (tämän lapsuudesta, sairauksista, koulumenestyksestä (ja ylipäätään koulusta, kaverisuhteet, käytös jne) mieluiten jo kerho/tarha-ajoilta) Näin vanhemmat osaisivat varautua asioihin ja ymmärtäisivät mahdollisimman hyvin lasta ja tämän tapaa toimia. (JA tietysti sitä riittävätkö omat rahkeet tähän lapseen)
Jos lapsesta tuleekin esiin paljon yllättäviä (ja usein negatiivisia) asioita niin se vaikeuttaa sijaisperheiden arkea, kiintymistä ja lapsesta huolenpitoa (kun ei tiedä miksi lapsi toimii tietyllä tavalla tms)
Näin vältyttäisiin myös monilta sijaisperheiden väsymisiltä ja hoitosuhteiden katkeamisilta.
Minä en myöskään valita biovanhemmista/suvusta tai sossustakaan, mutta paaaljon enemmän olisin halunnut tietää (enkä uteliaisuuttani vaan sen takia että osaisin toimia mahdollisimman hyvin sijaisäitinä) monestakin asiasta =)
saniainen_
Moi!
Oliko sulla omia lapsia ja minkä ikäisiä kun toimitte kriisiperheenä? Jäikö joku lapsi siitä suoraa teille (vastaa jos voit) =)
sijaismamma
Juu, kolme omaa lasta. Kriisiperheaikaan kaksi isompaa oli koulussa ja pienin omista oli 3v. On jäänyt suoraan kriisisijoituksesta pidempiaikaiseen sijoitukseenkin.
saniainen_
Miksi et jatkanut kriisiperheenä? Vähän sitäkin on mietitty, mutta ehkä muutaman vuoden päästä sitten harkitaan lisää =)
sijaismamma
Meille on siis sijoitettu pari lasta, omien kolmen lisäksi. Tässä perheessä on nyt tarpeeksi porukkaa meille. Nämä sijoitetut aika tarvitsevia ja omistakin yksi erityislapsi. Ehkä sitten joskus vielä
"madame"
minkäs takia nämä lapset ovat päätyneet sijoitukseen? teettekö ikinä kasvatuksessa lasten kanssa virheitä? myönnättekö nämä? kuinka usein joutuu tekemisiin viranomeisten kanssa, entä biovanhempien? mikä on raskainta?
Täällä olisi yksi kahden lapsen äiti, joka tarjoaisi apuaan. Mistäpäin Suomea olet? Jos kiinnostuit tutustumaan niin laita sähköpostia: aimi@luukku.com
sijaismamma
[QUOTE="madame";23518367]minkäs takia nämä lapset ovat päätyneet sijoitukseen? teettekö ikinä kasvatuksessa lasten kanssa virheitä? myönnättekö nämä? kuinka usein joutuu tekemisiin viranomeisten kanssa, entä biovanhempien? mikä on raskainta?[/QUOTE]
Yleisimmät syyt huostaanotoille tuntuu olevan pahat alkoholi, huumeongelmat sekä vaikeat mielenterveysongelmat vanhemmilla. Kai jokainen tekee joskus virheitä kasvatuksessa, ei kai kukaan ole täydellinen!
Viranomaisten kanssa tarvittaessa, alkuun paljonkin, myöhemmin 2-4 kertaa vuodessa tavataan, mutta puhelimitse tietenkin useammin. Biovanhempien kanssa viikottain puhelimitse ja lapsesta riippuen 2-4 viikon välein.
Raskainta on arki oireilevan lapsen kanssa, usein lapsilla on kiintymyssuhdehäiriöitä tai muuta vaivaa joka voi olla jo raskausaikana aiheutunutta, levottomuutta ja impulsiivisuutta.
Yleisimmät syyt huostaanotoille tuntuu olevan pahat alkoholi, huumeongelmat sekä vaikeat mielenterveysongelmat vanhemmilla. Kai jokainen tekee joskus virheitä kasvatuksessa, ei kai kukaan ole täydellinen!
Viranomaisten kanssa tarvittaessa, alkuun paljonkin, myöhemmin 2-4 kertaa vuodessa tavataan, mutta puhelimitse tietenkin useammin. Biovanhempien kanssa viikottain puhelimitse ja lapsesta riippuen 2-4 viikon välein.
Raskainta on arki oireilevan lapsen kanssa, usein lapsilla on kiintymyssuhdehäiriöitä tai muuta vaivaa joka voi olla jo raskausaikana aiheutunutta, levottomuutta ja impulsiivisuutta.
saniainen_
sijaismamma hyvin jo vastailikin. Tuohon "virheitä kasvatuksessa" lisäisin omalta osaltani sen, että on kuitenkin hankalampaa "lukea" vierasta lasta kun omaa. Kaikki geenit ja perimät, varhaislapsuuden kokemukset yms. vaikuttaa paljon siihen millainen lapsi on isompana. Jos on tottunut omia halaamaan ja kiusoittelemaan, samalla tavalla ei automaattisesti voi näyttää tykkäämistä huostaanotetuille. Aika, uteliaisuus, positiivisuus ja herkkyys auttavat "lukemaan" lasta ja toimimaan hänen kanssaan.
Myös tykkääminen vie eritavalla aikaa kun oman lapsen kanssa, joka yleensä saadaan heti synnärillä syliin. Lapsi joka tulee sijoitukseen voi olla jo koululainen, kiintyminen vie aikaa puolin ja toisin.
Eli paljon helpommin tekee näitä "virheitä" kun omien kanssa, tai eivät ne kai virheitä ole, mutta kuitenkin.
Eri tavalla, ainakin itse, tarkkailen myös omaa käytöstäni, etten antaisi virheellisiä viestejä (esim. voin näyttää vihaiselta jos mietin jotain omiani, enkä halua lapsen luulevan että olen vihainen hänelle) olisin mahdollisimman positiivinen hänelle (siis kehua ja kiitosta, koska valitettavasti joutuu myös kieltämään ja neuvomaan jne) ja tarkkailemaan että kohtelee kaikkia perheen lapsia oikeudenmukaisesti vaikka toinen onkin biologinen ja toinen tullut perheeseen vasta huostaanoton myötä. JNE.
Pipsa Palander, Nokian Uutiset
Hei! Olisiko joku nyt langoilla, meidän toimittajallamme olisi jotain kysyttävää. pipsa.palander@almamedia.fi