Onko pakko olla onnellinen?

[QUOTE="kide";24638203]Sienet on ihan jees! Minusta tämä ketju haiskahtaa tyypeiltä, jotka kilvoittelevat (epäkristillisesti) onnellisuudellaan. Olen varmaan toivoton tapaus, mutta ihan falskilta kuulostaa[/QUOTE]

Emme me kilvoittele, vaan nautimme onnellisuudestammme ja muiden onnesta. Eikä se ole falskia. Luulen että onnellisuuteni perustuu perimään ja onnelliseen lapsuuteeni.

Lapset ovat yleensä onnellisia ja minä olen jollain tapaa lapsenomainen. Ehkä siinä on joku kytkös...

 

[QUOTE="kide";24638203]Sienet on ihan jees! Minusta tämä ketju haiskahtaa tyypeiltä, jotka kilvoittelevat (epäkristillisesti) onnellisuudellaan. Olen varmaan toivoton tapaus, mutta ihan falskilta kuulostaa[/QUOTE]

pois se minusta.
Haluaisin kyllä eniten oppia olemaan onnellinen epätäydellisestä elämästä. siitä etten suorita, en ole koko ajan tyytyväinen tai tasapainossa. joku syvempi ymmärrys siitä että jatkuva euforia ja kokemustäyteisyys ja seesteisyys ei ole onnellisuuden ainoa edellytys.
on tietysti aina tytsyjä jotka on perusonnellisia koska ovat vaan aina onnea täynnä
Mutta jospa onnistuisi olemaan onnellinen vaikka kaikki ei meekään niinku leffoissa Vaikka sateessa ei aina tuliskaan AHAA-elämystä vaan joskus jopa kastuis ja vituttais. niin silti osais olla onnellinen eikä pettyny

 

Mä luulen, että hyvällä itsetunnolla ja onnellisella lapsuudella on iso yhteys aikuisiän onnellisuuden kanssa. Näin ainakin mun kohdalla.

 

Emme me kilvoittele, vaan nautimme onnellisuudestammme ja muiden onnesta. Eikä se ole falskia. Luulen että onnellisuuteni perustuu perimään ja onnelliseen lapsuuteeni.

Lapset ovat yleensä onnellisia ja minä olen jollain tapaa lapsenomainen. Ehkä siinä on joku kytkös...

Juuri näin Ehkä "kide" on oikeassa siinä, että onnelliset ihmiset ovat hieman naiiveja. He kun vain heittäytyvät sen enempää pohtimatta onnellisuuteensa.

 

En minä ainakaan tunnusta kilvoittelevani onnellisuudellani. Enkä oikeastaan koe
tarvetta välttämättä vakuuttaa muita sillä. Ainakaan usein. Minun onnellisuuteni tai
tyytyväisyyteni syy lie siinä, että olen laiska, mukavuudenhaluinen ja olen antanut
itselleni luvan olla tavallinen. Keski-ikäinen, ei keskimääräistä kauniimpi, älykkäämpi,
menestyvämpi.. vaan sellainen keskimäärin keskiverto-onnellinen.

 

En minä ainakaan tunnusta kilvoittelevani onnellisuudellani. Enkä oikeastaan koe
tarvetta välttämättä vakuuttaa muita sillä. Ainakaan usein. Minun onnellisuuteni tai
tyytyväisyyteni syy lie siinä, että olen laiska, mukavuudenhaluinen ja olen antanut
itselleni luvan olla tavallinen. Keski-ikäinen, ei keskimääräistä kauniimpi, älykkäämpi,
menestyvämpi.. vaan sellainen keskimäärin keskiverto-onnellinen.

:heart:

 

Vaikka sateessa ei aina tuliskaan AHAA-elämystä vaan joskus jopa kastuis ja vituttais. niin silti osais olla onnellinen eikä pettyny

Kyllä mullakin vituttaa useinkin, vituttaa ja lujaakin joskus.
Mutta jo hetken päästä vitutuksen tunteista mä nauran itselleni.

Siinä on myös asia josta saan olla itsessäni onnellinen; itselleni nauraminen.
Helpottaa huomattavasti elämää.

 

Itselle nauraminen on kyllä tärkeä taito. Ei pidä ottaa itseään (tai elämää..) liian vakavasti.

 

Itselle nauraminen on kyllä tärkeä taito. Ei pidä ottaa itseään (tai elämää..) liian vakavasti.

Näin on. Nauraminen yleensäkin - siis hyväntahtoinen nauraminen - tekee elämästä mukavaa. Just äsken nauroin ääneen meidän kahden kissan kohellukselle.

 

huhhuh, mitä "elämänviisautta" parikymppisiltä nuorilta. Kasvakaa vähän ja antakaa elämän opettaa

 

Ei tarvi olla aina onnellinen. Mutta on kiva, jos joskus tuntee itsensä onnelliseksi. Jos sitä vaatii itseltään tai toisilta, ei se yleensä onnistu. Se on spontaani tunne.

 

[QUOTE="kide";24638348]huhhuh, mitä "elämänviisautta" parikymppisiltä nuorilta. Kasvakaa vähän ja antakaa elämän opettaa[/QUOTE]

Totta kai kasvan ja luonnollisesti elämä opettaa.
Kyyniseksi ja katkeraksi en silti jaksa vielä tässä iässä alkaa. :hug:

 

[QUOTE="kide";24638348]huhhuh, mitä "elämänviisautta" parikymppisiltä nuorilta. Kasvakaa vähän ja antakaa elämän opettaa[/QUOTE]

Ehkä sinun tulisi kuunnella elämän opetuksia?

 

[QUOTE="kide";24638348]huhhuh, mitä "elämänviisautta" parikymppisiltä nuorilta. Kasvakaa vähän ja antakaa elämän opettaa[/QUOTE]

anteeks mikä kohta? nauraminen? sulla on varmaan jotain viisaampaa?! =)

 

Vielä tuli mieleeni siitä, että ihmisen pitäisi yrittää olla onnellinen siitä, mitä hänellä on...mä olen opetellut olemaan onnellinen siitäkin, mitä mulla ei ole. Olen opetellut nauttimaan kaikesta siitä, minkä jätän ostamatta. Ja kun esim 3 viikkoa sitten telkkarini hajosi, se olikin pelkästään hyvä juttu. Olen nimittäin lukenut taas paljon enemmän kirjoja kuin silloin, kun telkkari vielä toimi. Netistä näkee ihan riittävästi ohjelmia, jos ei huvita tehdä mitään muutakaan.

 

[QUOTE="kide";24638348]huhhuh, mitä "elämänviisautta" parikymppisiltä nuorilta. Kasvakaa vähän ja antakaa elämän opettaa[/QUOTE]
Kiitos kovasti Mä tosin täytän kuukauden päästä 50 v.

 

Vielä tuli mieleeni siitä, että ihmisen pitäisi yrittää olla onnellinen siitä, mitä hänellä on...mä olen opetellut olemaan onnellinen siitäkin, mitä mulla ei ole. Olen opetellut nauttimaan kaikesta siitä, minkä jätän ostamatta. Ja kun esim 3 viikkoa sitten telkkarini hajosi, se olikin pelkästään hyvä juttu. Olen nimittäin lukenut taas paljon enemmän kirjoja kuin silloin, kun telkkari vielä toimi. Netistä näkee ihan riittävästi ohjelmia, jos ei huvita tehdä mitään muutakaan.

aika hyvä tuokin! osaatko olla myös onnellinen semmosesta mitä sinulla ei ole koskaan ollutkaan? tai jostain mitä jätit tekemättä?

 

okei, oli vähän tyhmä kommentti. Mutta oikeasti, jos tytsy on syntynyt 89 (?), niin pakosta mulla tuli mieleen, että jos mun tyttö (90) puhuis tommosia, mä olisin vakavasti huolestunut sen henkisestä tilasta. Että ollaan tuossa iässä jotain äiti ammoja, vaikka onkin lapsi. Pientä harkittua kapinaa ja vitutusta kehiin, ilman sitä orjuus ja lapsityövoima kukoistais edelleen ja naisilla ei olis äänioikeutta

 

Vielä tuli mieleeni siitä, että ihmisen pitäisi yrittää olla onnellinen siitä, mitä hänellä on...mä olen opetellut olemaan onnellinen siitäkin, mitä mulla ei ole. Olen opetellut nauttimaan kaikesta siitä, minkä jätän ostamatta. Ja kun esim 3 viikkoa sitten telkkarini hajosi, se olikin pelkästään hyvä juttu. Olen nimittäin lukenut taas paljon enemmän kirjoja kuin silloin, kun telkkari vielä toimi. Netistä näkee ihan riittävästi ohjelmia, jos ei huvita tehdä mitään muutakaan.

:flower:

 

[QUOTE="kide";24638383]okei, oli vähän tyhmä kommentti. Mutta oikeasti, jos tytsy on syntynyt 89 (?), niin pakosta mulla tuli mieleen, että jos mun tyttö (90) puhuis tommosia, mä olisin vakavasti huolestunut sen henkisestä tilasta. Että ollaan tuossa iässä jotain äiti ammoja, vaikka onkin lapsi. Pientä harkittua kapinaa ja vitutusta kehiin, ilman sitä orjuus ja lapsityövoima kukoistais edelleen ja naisilla ei olis äänioikeutta[/QUOTE]
Eikö kapinointi ole kahdeksasluokkalaisten hommaa ja sekin meni muodista jo 90-luvulla.

 

[QUOTE="kide";24638383]okei, oli vähän tyhmä kommentti. Mutta oikeasti, jos tytsy on syntynyt 89 (?), niin pakosta mulla tuli mieleen, että jos mun tyttö (90) puhuis tommosia, mä olisin vakavasti huolestunut sen henkisestä tilasta. Että ollaan tuossa iässä jotain äiti ammoja, vaikka onkin lapsi. Pientä harkittua kapinaa ja vitutusta kehiin, ilman sitä orjuus ja lapsityövoima kukoistais edelleen ja naisilla ei olis äänioikeutta[/QUOTE]

Minä olisin tyytyväinen jos tyttäreni olisi tuollainen tytsin ikäisenä. Onnellisuus on se lahja, jonka soisin lapsilleni.

 

aika hyvä tuokin! osaatko olla myös onnellinen semmosesta mitä sinulla ei ole koskaan ollutkaan? tai jostain mitä jätit tekemättä?

Osaan. Ja se johtuu ihan siitä, että toisin eläen elämäni ei olisi juuri sellainen kuin se nyt on. Olisi jopa mahdollista, että en olisikaan nyt onnellinen.

 

[QUOTE="kide";24638383]okei, oli vähän tyhmä kommentti. Mutta oikeasti, jos tytsy on syntynyt 89 (?), niin pakosta mulla tuli mieleen, että jos mun tyttö (90) puhuis tommosia, mä olisin vakavasti huolestunut sen henkisestä tilasta. Että ollaan tuossa iässä jotain äiti ammoja, vaikka onkin lapsi. Pientä harkittua kapinaa ja vitutusta kehiin, ilman sitä orjuus ja lapsityövoima kukoistais edelleen ja naisilla ei olis äänioikeutta[/QUOTE]

olin kyllä lapsena paljon onnellisempi. paljon hullumpi mutta paljon onnellisempi
ymmärrän kyllä, tuntuu että vitutuksen määrä on vakio.. enkä oikein pääse samaistumaan tytysyn "olen onnellinen kun olen niin onnellinen aina" asenteeseen.
Harkittu kapina ja pieni anarkia on myös niitä salaisen tyydytyksen tuojia :kieh:
mutta ulkoinen paine uskomattomaan euforiaan on pelkästään ahdistava

 

[QUOTE="kide";24638383]okei, oli vähän tyhmä kommentti. Mutta oikeasti, jos tytsy on syntynyt 89 (?), niin pakosta mulla tuli mieleen, että jos mun tyttö (90) puhuis tommosia, mä olisin vakavasti huolestunut sen henkisestä tilasta. Että ollaan tuossa iässä jotain äiti ammoja, vaikka onkin lapsi. Pientä harkittua kapinaa ja vitutusta kehiin, ilman sitä orjuus ja lapsityövoima kukoistais edelleen ja naisilla ei olis äänioikeutta[/QUOTE]

Juu ja mä oon syntyny -92.
Ei kai mun perus onnellisuus ja elämästä nauttiminen sulje pois harkittua kapinointia, realismia ja vihaisiakin, jopa aggressiivisia tunteita?

Ja itseasiassa orjuus ja lapsityövoima kukoistaa edelleen. Ja lapsiprostituutio, ihmiskauppa jne. Valitettavasti.

 

olin kyllä lapsena paljon onnellisempi. paljon hullumpi mutta paljon onnellisempi
ymmärrän kyllä, tuntuu että vitutuksen määrä on vakio.. enkä oikein pääse samaistumaan tytysyn "olen onnellinen kun olen niin onnellinen aina" asenteeseen.
Harkittu kapina ja pieni anarkia on myös niitä salaisen tyydytyksen tuojia :kieh:
mutta ulkoinen paine uskomattomaan euforiaan on pelkästään ahdistava

Mulla tuo ilmenee juuri siinä, että jätän nykyisin ostamatta kaiken, minkä suinkin vaan voin jättää ostamatta. Se on mun henkilökohtainen kapinani, jota on jatkunut kohta 2 vuotta. Päivästä päivään se vaan jaksaa ilahduttaa.