Jos asuu Helsingissä ja haluaa että esim. poika 13v harrastaa jääkiekkoa. Jos poikakin haluaa niin se maksaa 2400 euroa / vuosi + matkat.
Köyhässä perheessä lapset joutuvat usein tinkimään kaikesta millä he voisivat päästä elämässä eteenpäin. Köyhien harrastukset ovat usein ei-ammattilaisten valmentamia ja sellaisia jotka eivät vie esim . ammattiuralle urheilussa.
Toisaalta
Harvalla meistä rahkeet riittääkään ammattilaiseksi urheilussa. Mutta ei sitä tiedä jos ei saa edes kokeilla treenausta paria vuotta ammattilaisten valmennuksessa.
Köyhien lapsilta puuttuu myös usein merkkivaatteet jotka nuorisolle ovat tärkeä asia vaikka äidille yhdentekeviä. Vaatteilla nuoret ilmentävät yhteenkuuluvuutta ja samanarvoisuutta.
Nyt joku miettii etten tiedä mistä puhun. Mutta tutkimusten mukaan tuo kaikki on jo arkipäivää suomessa. Köyhien lapset eivät ole samalla lähtöviivalla.
Itse en saanut lapsena harrastaa mitä tahdoin joten minusta tuli kömpelömpi. Kaverit piti valita niistä mitä sattui saamaan koulupiiriin ja naapuristoon. Vaatteista naurettiin minulle vielä yläasteella.
Osasin vaatia .. mutta äiti ei ostanut, eikä olisi maksanut kuin jonkun judo harrastuksen josta en juurikaan innostunut pitkäksi aikaa. Olisin halunnut ratsastaa säännöllisesti, tanssia jne.
Köyhät vanhemmatkin ovat usein asenneongelmaisia ja sitä mieltä että lapselle riittää se mitä jumala suo... Eivätkä ole kovin innostuneita miettimään lapsen kannalta. Se kun vie rahaa.