Onko sun mielestä oikeus työttömillä hankkia 4 lasta tai enemmän?

Oikeus on kaikilla hankkia niin monta lasta kuin niitä tulee.

Sitten voidaan olla montaa mieltä siitä onko se kuinka järkevää. Jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä ja asenne on ettei työllistykään niin kasvualusta lapsille ei ole paras mahdollinen.

Jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä niin paikkakunnan vaihto on se mahdollisuus. Se että ei tunne ketään ja suku on siellä jossain kaukana niin tämähän on tosiasia monelle ihmiselle.

Kun on töitä, on varaa käydä siellä sukuloimassa sitten vapaa-aikana. Jos taas sitä sukua tarvitsee jo nyt siihen lastenkaitsemiseen tms. niin silloin ei pidä enää lisää hankkia jos yksin ei pärjää.

 

Kiinnitin huomion tuohon ettei mitään mahiksia työllistyä....tulee mieleen, että onko kaikki mahdollinen tehty, että olisi joskus tilaisuus päästä työelämään kiinni?Kannattaisiko uudelleenkouluttautua?
Toisaalta ymmärrän, että rakkaus lapsiin saa haaveilemaan vielä yhdestä, mutta onko se sitten järkevää? Tehdäänkö elämässä kuitenkaan aina päätöksiä järjellä...epäilenpä, että myös tunneperäisiä päätöksiä tehdään.Lopullisen päätöksen uudesta tulokkaasta teette kuitenkin te itse.Ajattelee ihmiset sitten mitä tahansa, niin kannattaako sen antaa vaikuttaa omaan elämään?Itsehän te sitä elätte, eikä kukaan toinen.Aina joku on kuitenkin huutelemassa veronmaksajien rahoista...jopa silloinkin vaikka ei uutta tulokasta tulisi, mutta jos tilanne se, että tukien turvin joutuu tai haluaa elellä.

 

ja älä ap välitä, jotkut kun on sellasia että RAHA menee kaiken edelle. Minusta rakastavaa perhettä ei voi rahalla korvata, ja on mahtava juttu että molemmat vanhemmat voi olla läsnä lapsuusaikana! Onnea kun ei rahalla saa... siksi on moni ns. "hyvän perheen" lapsi jossa vanhemmat hyvätuloisia uraihmisiä ajautunu huumehelvettiinkin koska lapsi tarvitsee enemmän sitä rakkautta ja vanhemman läsnäoloa kun rahaa ja tavaraa!

Tämä on niin lässynläätä kuin vain voi olla. Musta myös lapsille on hyvä opettaa, että rahan eteen tehdään työtä Se just on sitä normia. Sillä ei ole mitään tekemistä läsnäolon ja uran kanssa, vaan sen kanssa, että lapsille opetetaan, että asioita tulee itse ansaita. Liian moni lapsi tässä maassa oppii kotoa sen mallin, että raha tulee vaan kotona makaamalla ja siitä mallista on aikuisena hankala oppia pois. Rakkauden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä

 

mä oon sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu puuttua toisten lapsilukuun. Jokainen hankkii just tasan niin monta lasta kuin haluaa. Ja siihen ei toisilla oo nokan koputtamista!

Kyllä on jos kyseessä on yhteiskunnan tuilla loisijat , jotka ei edes halua yrittää tehdä tilanteeleen mitään.
Sä taidat kin olla yksi heistä.

Ei, en ole! Ja vaikka olisinkin, niin mitä sitten? Sekin olis mun oma asia. Mutta en tosiaan ole. Ja huom. tuo oli vaan MUN mielipide.

 

ja älä ap välitä, jotkut kun on sellasia että RAHA menee kaiken edelle. Minusta rakastavaa perhettä ei voi rahalla korvata, ja on mahtava juttu että molemmat vanhemmat voi olla läsnä lapsuusaikana! Onnea kun ei rahalla saa... siksi on moni ns. "hyvän perheen" lapsi jossa vanhemmat hyvätuloisia uraihmisiä ajautunu huumehelvettiinkin koska lapsi tarvitsee enemmän sitä rakkautta ja vanhemman läsnäoloa kun rahaa ja tavaraa!

On se kiva jos lapset sais edes ruokittua, vai mitä. Nykyään työssäkäyvätkin lapsiperheet on kovilla, saati työttömät. Kurjaa tehdä lapsia leipäjonoon. :/

 

No kyllä mä ajattelisin nimenomaan niitä lapsia tuossa tilanteessa, enkä niitä tekisi yhtään enempää. Ap:n kaltaisilla ei ole valitettavasti juurikaan tarjota elämän eväitä lapsilleen. Jos kerran omalla paikkakunnlla ei ole kummallekaan mitään töitä tarjolla, niin sitten on lähdettävä sinne missä niitä on niitä töitä. Teitä on sentään kaksi työtöntä.

Mun mielestä, jos ei omat rahkeet riitä lasta elättämään, ei niitä tule hankkia enempää. Ymmärrän VÄLIAIKAISEN työttömyyden ja siitä johtuvan tukien tarpeen, mutta loisimista veronmaksajien rahoilla en tule koskaan ymmärtämään. Nämä vanhemmat siirtävät mallin omille lapsilleen, kas miksi mennä töihin kun makaamallakin saa rahaa...

 

Eiköhän jokaisella ole oikeus yrittää saada niin monta lasta kuin haluaa on sitten töissä tai työtön

 

ei sun sairaus estä kuiteskaan lapsen hoitoa?
joten mitä jos hankkisitte ne ammatit ja ettisitte töitä.
Kerta lapsista noin tykkäät niin opiskele vaikka lastenhoitajaksi..
Te olette jo tainneet olla muidenkin lapsien aikana työttöminä?

 

Sulla on toi asenne jo sellainen että pistää vihaksi. Ei todellakaan tarvitse tehdä yhtään elätettävää yhteiskunnalle lisää!!

Mulle sanottiin suoraan työkkäristä että en varmasti tule työllistymään, olen pitkä-aikaissairas ja kouluttamaton kuten miehenikin....

Tota, ihan varovaisesti ehdotan, että menette kummatkin opiskelemaan ammatin. Tiesitkö, että vanhempien ammattikoulutus tausta ja sosiaalinen asema periytyvät usein lapsille? SUomessakin on perheitä joissa jo useammassa polvessa ollaan kouluttamattomia ja työttömiä.
Ja on totta, että ennen kaikkea lapset tarvitsevat rakastavat läsnäolevat vanhemmat, mutta kyllä sitä rahaakin tarvitaan.. Jos ei muuhun niin tämän yhteiskunnan pyörittämiseen. Ikäväkyllä jonkun on tienattava sekin raha joka tipahtaa tukina tilille. Niitä tukirahoista tulevia veroja nyt ei voi edes laskea mukaan valtion tuloiksi.... siinä vain saadaan pieni osa takaisin.

 

Tottakai on oikeus ihan siinä missä työssä käyvilläkin. Ei voi erotella mitenkään. Sanokoo muut mitä hyvänsä. Itse olen työssä käyvä ja odotan neljättä lasta, mutta ihan yhtälailla olisin tämän lapsen saattanut alulle vaikka olisin ollut työttömänä, joten jollain tuilla mekin tulemme elämään jossain vaiheessa,mutta ei tee minusta sen huonompää perheellistä kuin kenestäkään muustakaan.

 

Tottakai on oikeus ihan siinä missä työssä käyvilläkin. Ei voi erotella mitenkään. Sanokoo muut mitä hyvänsä. Itse olen työssä käyvä ja odotan neljättä lasta, mutta ihan yhtälailla olisin tämän lapsen saattanut alulle vaikka olisin ollut työttömänä, joten jollain tuilla mekin tulemme elämään jossain vaiheessa,mutta ei tee minusta sen huonompää perheellistä kuin kenestäkään muustakaan.

No mun mielestä siinä on se ero, että työssä käyvä palaa sinne töihinsä, kun vapaat on pidetty, maksaa veroja ja saa palkkaa, jolla on mahdollisuus hankkia lapsilleen, mitä nämä tarvitsee, eikä maksattaa muilla veronmaksajilla.

 

No eihän se laissa ole kiellettyä. Mut jos minä olisin ap, käyttäisin energiani opiskeluun, uuden työpaikan hankkimiseen, sairauden kanssa pärjäämiseen/ mahdolliseen parantumiseen ja muutenkin toisenlaiseen elämänlaadun kohenemiseen kuin uuteen vauvaan.

 

Ei mitään mahiksia työllistyä, kiva asenne sulla! Menepä kuule vaikka opiskelemaan sen lapsitehtailun sijaan.

Tervetuloa vaan paikkakunnalle missä työttömyysprosentti on maan korkeimpia, ei siinä opiskelut paljoa silloin auta.

jos vaihtaa paikkakuntaa nii oisko sitte töitä?

Ois mutta ei tuntisi ketään ja suku jäisi?

Ei teillä siellä ei ole yhtään terveyskeskusta, sairaalaa, vanhainkotia, päiväkotia? Teillä päin ei koskaan siivota tai jaeta postia? Ihan jokaikisellä paikkakunnalla tarvitaan lähihoitajia, kampaajia, postinjakajia ja siivoojia, usein myös vartijoita.

Ja mun mielestä teidän ei olisi pitänyt hankkia edes sitä kolmatta lasta jos pelkästään tuilla aiotte loppuikänne elää.

 

ja älä ap välitä, jotkut kun on sellasia että RAHA menee kaiken edelle. Minusta rakastavaa perhettä ei voi rahalla korvata, ja on mahtava juttu että molemmat vanhemmat voi olla läsnä lapsuusaikana! Onnea kun ei rahalla saa... siksi on moni ns. "hyvän perheen" lapsi jossa vanhemmat hyvätuloisia uraihmisiä ajautunu huumehelvettiinkin koska lapsi tarvitsee enemmän sitä rakkautta ja vanhemman läsnäoloa kun rahaa ja tavaraa!

On se kiva jos lapset sais edes ruokittua, vai mitä. Nykyään työssäkäyvätkin lapsiperheet on kovilla, saati työttömät. Kurjaa tehdä lapsia leipäjonoon. :/

Rakkaudesta niin.. Siitä on usein rakkaus ja kodin hyvä henki kaukana kun rahat on loppu tai aina taloudellinen tilanne kireellä eikä parannusta ole näköpiirissä, ikinä. Ei rakkaus ole sitä, että opetetaan lapsille, että se on sitä, että vanhemmat makaavat kotona lasten kanssa eivätkä yritä tehdä mitään oman elämänsä eteen. Eikä työssäkäynti tarkoita, ettei lasten kanssa olla. Meillä lapset ovat hoidossaolosta huolimatta ihan valtaosan ajastaan meidän kanssamme.

Rakkaus on sitä, että kotona on hyvä henki, ei pahoja taloudellisia, sosiaalisia ym ongelmia, ja sieltä saa hyvät eväät ja mallin omaan elämäänsä. Ja sellaiseen elämään, että lapsen siivet sitten joskus kantavat kun se maailmalle lähtee. Siinä on tärkeää, että saa kotoa työnteon mallin, ettei aikuista ihmistä paapota, vaan aikuinen ihminen ottaa vastuun itsestään ja perheestään.

 

Sulla on toi asenne jo sellainen että pistää vihaksi. Ei todellakaan tarvitse tehdä yhtään elätettävää yhteiskunnalle lisää!!

Mulle sanottiin suoraan työkkäristä että en varmasti tule työllistymään, olen pitkä-aikaissairas ja kouluttamaton kuten miehenikin....

No mikset kouluttaudu? Vaikka oppisopimuksella kampaajaksi tai siivojaksi? Etenkään pitkäaikaissairaana en havittelisi lisää lapsia.

 

Sanokaa mitä sanotte, mutta rakastan mäkin lapsiani, vaikka lähdenkin kohta töihin. Ehkä meenkin sinne töihin just siks, että rakastan ja haluan heidän parastaan, tai kohtuullisen elintason nyt ainakin heille tarjota.

Täällä tuntuu olevan vallalla ajatus, että lapsiaan voi rakastaa vaan, jos on heidän seurassa 24/7.

 

Tekee karhunpalveluksen ( = negatiivinen asia ) niille lapsille jotka syntyvät jatkuvaan rahanpuutteeseen. Jos työttömässä perheessä sellainen nyt edes on?

Kolme lasta on jo todella iso määrä elätettäväksi ja vähän pienempipalkkaisessa työssä käyvät ainakin joutuvat tekemään kaikkensa, että selviävät kun lapset tulevat isommiksi. Enää ei löydy vaatteita toisten antamina, ruokaa menee hirmuiset määrät.

Luultavasti Suomen sosiaalihuolto on hieman liian hyvä kun joku pärjää työttömänä niin hyvin, että pystyy edes harkitsemaan neljättä.

 

Sanokaa mitä sanotte, mutta rakastan mäkin lapsiani, vaikka lähdenkin kohta töihin. Ehkä meenkin sinne töihin just siks, että rakastan ja haluan heidän parastaan, tai kohtuullisen elintason nyt ainakin heille tarjota.

Täällä tuntuu olevan vallalla ajatus, että lapsiaan voi rakastaa vaan, jos on heidän seurassa 24/7.

Et tainnut tätä ketjua lukea, tai sitten ymmärtää... Tässä ketjussa mielestäni on ollut enemmänkin vallalla ajatus, että lapsiaan voi rakastaa vain jos tekee töitä, eikä elä yhteiskunnan varoilla.

 

Kylmä taidan olla mutta kaksi pitkäaikais-sairasta tahtoo suurperheen valtionelätettäväksi? Lisäksi tuollainen elämän tapa periytyy joten lapset alkaa helpommin syrjäytyneen elämän tavan kun tavallisesta perheestä. Kuulostaa asenne ongelmalta että ei voi tehdä tai kouluttautua miksikään. Ei voi olla totta tänäpäivänä. Jos on noin ongelmaisia niin suosittelisin keskittymään itseen ja nykyisiin lapsiin ja jättäisin tuon ajan täyttämisen lasten teolla muille.

 

Semmoinen kysymys tuli mieleen, kun kaikki tässä ketjussa olettavat että teidän elämänne on rahatta kituuttamista, niin että onko näin...
Vai pärjäättekö tuilla hyvin, eikä arki ole hankalaa?

 

Ei mitään mahiksia työllistyä, kiva asenne sulla! Menepä kuule vaikka opiskelemaan sen lapsitehtailun sijaan.

Tervetuloa vaan paikkakunnalle missä työttömyysprosentti on maan korkeimpia, ei siinä opiskelut paljoa silloin auta.

Miksi ei voisi vaihtaa paikkakuntaa jos kummallakaan ei ole töitä?

 

Miten niin lapsista tulee joskus veronmaksajia? jos et itsekään ole työllinen niin mistäs tiedät onnistuuko lapset sen paremmin, ethän säkään mikään varsinainen veronmaksaja ole niinkauan kun et ole töissä. Ei siitä paljon valtiolle iloa ole jos valtion maksamista tukiaisista maksaa veroa.

Ja työllistymismahdollisuudet huononee huononemistaan kun tekee lisää lapsia ja jossain vaiheessa hoitokulujen ja työttömyyden jälkeisen huonon palkan takia käy niin että töihin ei edes pysty menemään kun tulot ei kata menoja.

 

Mun mielestä on väärin pukata lisää lapsia maailmaan jos ei pysty heistä itse taloudellisesti huolehtimaan, vaan on muitten rahojen varassa.

 

Näin ulkomaaneläjänä tuntuu sairaalta ajatukselta että joku ei voi vaihtaa asuinpaikkaa edes kotimaan sisällä vaan marisee työttömyydestä ja työttömyysluvuista. Itsekin asustelen belgiassa ja lapset näkee suomen isovanhempia siltikin ihan yhtä usein kuin monen kotimaassa asuvan lapset eli 6-8krt vuodessa.

Mut tää tais vaan olla taas näitä työkarkureita joka haluaa tehdä lisää lapsia että sais helpommin tukiaisia ja isomman asunnon.

 

Semmoinen kysymys tuli mieleen, kun kaikki tässä ketjussa olettavat että teidän elämänne on rahatta kituuttamista, niin että onko näin...
Vai pärjäättekö tuilla hyvin, eikä arki ole hankalaa?

Mulle on jäänyt sellainen käsitys, että tuilla eläminen ei välttämättä ole mitään kituuttamista, mutta ei niillä rahoilla mitään ylimääräistäkään ostella.

Enemmän miettisin sitä sosiaalisen aseman ja koulutustason periytymistä. Ja lasten mahdollista syrjäytymistä. Kuka haluaa tarjota sellaista lapsilleen?