Onko typerää pitää kihlajaiset jos kihlautuminen on molemmille kolmas kerta?

Sun määritelmä perheestä ei ole ainoa oikea.

Mun avomies ei ole vain panokaveri vaan hän on mun puoliso, elämänkumppani, rakkauteni, tuki, ystävä, ymmärtäjä. Säälittävää tuo sun tapasi pilkata toisten puolisoita ja parisuhteita. En ymmärrä tuollaista toisten valintojen pilkkaamista. En mäkään soita sulle suutani sen takia, että et halua puolisoa. Se on sun valintasi ja tämä on mun valintani.

Monta vuotta elin ilman seurustelukumppania ja kun sitten täysin yllättäen tuli tuollainen mies vastaan niin sun mieliksi pitäisi pitää hänet vain panokaverina. Ei kiitos. Oli taloudellisesti ja ajankäytön kannalta paljon helpompaa muuttaa yhteen. Mun alaikäinen lapsi on onnellinen kun sai isomman huoneen ja muutenkin talo on aivan unelma. Voimme kaikki paljon paremmin isossa omakotitalossa yhdessä kuin, että asuisimme kahdessa rivitaloasunnossa.

Miksi joitakin ärsyttää noin paljon toisten valinnat? Miksi eronnut ei saisi rakastua uudestaan? Tuolle yhdelle en vaivaudu vastaamaan kuin sen verran, että mies ei ole mikään vätys eikä todellakaan ole kyse siitä ettenkö saanut muun ikäistä. Ja lapsen teemme jos siltä meistä tuntuu, siihen emme tarvitse palstaämmien lupaa.

Tietty jokainen saa elää kuten haluaa, jos ei loukkaa toisia. Saa myös kutsua rakkaitaan puolisoiksi tai ihan miksi haluaa. Mä nyt vain kommentoin omia näkemyksia näistä parisuhdekoukeroista, en erityisesti tarkottanut sua.

Kyllä moni uusperhe elää ihan yhtä hyvää elämää kuin mikä tahansa perheyksikkö. Ei se sitä tarkota että vaikka itse en moiseen ryhtyisi, että kaikkien pitäs ajatella samanlailla. Mä nyt en ole kovin sosiaalinen ihminen, niin varmastiu siksi ajattelen näin.
Jos olisin sosiaalinen ja nauttisin hälinästä ja draamasta, niin sitten olisin eri mieltä.

Ei ollut tarkotus loukata sua, eli aapeeta. Vähän päästelin höyryjä maanantain ratoksi.

 

Tietty jokainen saa elää kuten haluaa, jos ei loukkaa toisia. Saa myös kutsua rakkaitaan puolisoiksi tai ihan miksi haluaa. Mä nyt vain kommentoin omia näkemyksia näistä parisuhdekoukeroista, en erityisesti tarkottanut sua.

Kyllä moni uusperhe elää ihan yhtä hyvää elämää kuin mikä tahansa perheyksikkö. Ei se sitä tarkota että vaikka itse en moiseen ryhtyisi, että kaikkien pitäs ajatella samanlailla. Mä nyt en ole kovin sosiaalinen ihminen, niin varmastiu siksi ajattelen näin.
Jos olisin sosiaalinen ja nauttisin hälinästä ja draamasta, niin sitten olisin eri mieltä.

Ei ollut tarkotus loukata sua, eli aapeeta. Vähän päästelin höyryjä maanantain ratoksi.

Ei meillä mitään ihmeellistä hälinää ja draamaa ole. Tai no sen verran kun mä äkkipikainen otan välillä yhteen esiteini-iässä olevan tyttäreni kanssa. Mies ja hänen vielä kotona asuva tyttärensä ovat rauhallisia, mukava vastapaino siis mulle ja tyttärelle. Mutta siis yleisesti ottaen meillä on elo melko rauhallista. Asia olisi varmasti eri jos olisi pienempiä lapsia, nyt on nuorin kuitenkin jo 12-vuotias.

 

Tietenkin voitte juhlia. Eiköhän useimmat ihiset juhlista - millä syyllä tahansa - ilahdu.

 

No joo, kyllä sen kumpopani sanan voin hyväksyä. Mutta jos ei asu sen kanssa, niin onko se sitten "kumppani". Ulkomailla keski-ikäisetkin puhuvat poika- tai tyttökavereista jos "seurustelevat" tai "tapailevat" jotain ihmistä jonka kanssa vaihtavat eritteitä.

Ei yhdessä/erillään asuminen määritä suhteen sisältöä. Voihan naimisissa olevatkin asua eri paikoissa jostain syystä. Se, onko kyseessä kumppanuus vai tapailu, määrittyy sen kautta, miten ihmiset itse tuntevat ja kokevat. Seurustelu ja tapailu ovat ihan eri asioita kuin se, jos ajattelee toisen olevan elämänkumppani, jonka kanssa jakaa elämänsä ja kokee olevansa perhe/pariskunta.

Samahan se on miksi kukakin kutsuu, mutta puoliso on kyllä hölmä sana kun sitä miettii. Kaikkein hirveintä on se kun ihmiset kutsuvat itseään "isännäksi" ja "emännäksi", voi hyvä luoja, eikä kyse ole mistään maatalon omistajista tai majatalon pitäjistä. Mikä ihmisiä vaivaa.
Sekin ällöttää kun puhutaan "vaimo sitä vaimo tätä" tai "mies sitä miess tätä", eikö ihmisillä ole enää nimiä kun ne alkavat leikkiä kotia keskenään. Miksei voi sanoa "Antti sitä Antti tätä" tai "Lissu sitä lissu tätä". Katoaako ihmiseltä nimi ja identiteetti samaan syyssyyn siviilisäädyn vaihduttua.

Masentavaa. Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi kokee, saa se silti iljettää sivustaseuraajaa. Edes salaa.

Eivät nuoret/nuorehkot kaupunkilaiset ikinä mitään isäntä/emäntä-termejä käyttäisi, tuskin edes vähän vanhemmat. Mutta oikeassa olet, se kuulostaa ällöttävältä

Tottakai yleensä ihmiset puhuvatkin kumppanistaan nimellä. Mutta kaikissa yhteyksissä toinen osapuoli ei tiedä, kuka on Antti, joten silloin saatetaan käyttää mieluummin jotain substantiivia. Ihan samoin kun jos sanon vaikka työkaverille olleeni ystäväni kanssa uimassa, en sano "olin uimassa Maijan kanssa", jolloin jatkokysymys olisi "kuka Maija?", vaan sanon käyneeni "yhden ystävän kanssa". Kaikissa puhetilanteissa ei haluta käyttää erisnimiä, koska se toisi puhekumppanin liian lähelle henkilökohtaisia asioita. Ja kuulostaa vähän lapselliselta käyttää etunimiä silloin, jos toinen ei tiedä, kenestä on kyse.

 

Aina voi juhlia!!!

 

Ei meillä mitään ihmeellistä hälinää ja draamaa ole. Tai no sen verran kun mä äkkipikainen otan välillä yhteen esiteini-iässä olevan tyttäreni kanssa. Mies ja hänen vielä kotona asuva tyttärensä ovat rauhallisia, mukava vastapaino siis mulle ja tyttärelle. Mutta siis yleisesti ottaen meillä on elo melko rauhallista. Asia olisi varmasti eri jos olisi pienempiä lapsia, nyt on nuorin kuitenkin jo 12-vuotias.

Kai mun päässä vain pyöri kuva yhen tutun "uus"perheestä jossa on sitä hälinää ja draamaa. Mutta niillä onkin liikaa lapsia ja ne lapset on kaikki oikeasti häiriintyneitä. Että aika vääristyneen mielikuvanhan siitä saa jos kaikki uusioperheet ajattelee samanlaisiksi hullunmyllyiksi. Sori taas!!!
Eihän se tosiaan perhemuodosta ole kiinni onko sitä tai ei, vaan ihmisten luonteista ja määristä ja i'istä jne.

 

Ei yhdessä/erillään asuminen määritä suhteen sisältöä. Voihan naimisissa olevatkin asua eri paikoissa jostain syystä. Se, onko kyseessä kumppanuus vai tapailu, määrittyy sen kautta, miten ihmiset itse tuntevat ja kokevat. Seurustelu ja tapailu ovat ihan eri asioita kuin se, jos ajattelee toisen olevan elämänkumppani, jonka kanssa jakaa elämänsä ja kokee olevansa perhe/pariskunta.



Eivät nuoret/nuorehkot kaupunkilaiset ikinä mitään isäntä/emäntä-termejä käyttäisi, tuskin edes vähän vanhemmat. Mutta oikeassa olet, se kuulostaa ällöttävältä

Tottakai yleensä ihmiset puhuvatkin kumppanistaan nimellä. Mutta kaikissa yhteyksissä toinen osapuoli ei tiedä, kuka on Antti, joten silloin saatetaan käyttää mieluummin jotain substantiivia. Ihan samoin kun jos sanon vaikka työkaverille olleeni ystäväni kanssa uimassa, en sano "olin uimassa Maijan kanssa", jolloin jatkokysymys olisi "kuka Maija?", vaan sanon käyneeni "yhden ystävän kanssa". Kaikissa puhetilanteissa ei haluta käyttää erisnimiä, koska se toisi puhekumppanin liian lähelle henkilökohtaisia asioita. Ja kuulostaa vähän lapselliselta käyttää etunimiä silloin, jos toinen ei tiedä, kenestä on kyse.

Juu mutta noi jotka rakastaa sitä vaimottelua ja miehittelyä, harrastavat sitä ihan tuttujen kesken. Eli nimiä ei vain haluta käyttää. Jotenkin ne miehet pitävät hienona kun saavat vaimotella niitä vaimojaan, olisiko joku statussymboli sitten näille että "omistavat" vaimon.
Karsealta kuulostaa jokatapauksessa.

 

Aina voi juhlia!!!

Kuinka monta kihlajalahjaa olet arvellut sukulaisten ilolla ostavan. Kolme samalle henkilölle on jo liikaa.

 

Kuinka monta kihlajalahjaa olet arvellut sukulaisten ilolla ostavan. Kolme samalle henkilölle on jo liikaa.

Voi vaikka ilmoittaa, että ei halua lahjoja ja toivoo muita ainoastaan osallistumaan juhliin.

Itse en ole eläessäni ollut kihloissa vaikkakin nyt olen naimisissa. Omalta osaltani en välitä järjestää juhlia, mutta jos on halua juhlia, niin miksi ei?

 

Kuinka monta kihlajalahjaa olet arvellut sukulaisten ilolla ostavan. Kolme samalle henkilölle on jo liikaa.

Kun meille EI tarvitse ostaa mitään lahjoja! Uskokaa nyt jo! Ei me todellakaan haluta mitään tavaraa koska meillä on jo kaikki tarpeellinen. Kaksi aikuista ihmistä on muuttanut yhteen niin kyllä kaikki sähkövatkaimet, astiat yms. jo olemassa.

Myöskään rahaa ei tarvitse antaa. Mun isoisältä sitä nyt sitten tuli kun olivat jättäneet kuoren postilaatikkoon silloin kun emme olleet kotona. Ei sitä rahaa oikein voi takaisinkaan antaa koska tiedän, että isoisä loukkaantuisi siitä.