Oonko natsi jos en halua miestä synnytykseen...?

Asia mikä unohtuu liian monelta naiselta, huono puoliso ei ole sama kuin huono isä. Sillä lapsella ei koskaan kosteta toiselle yhtään mitään, naurettavaa että täällä muutama siihen kannustaa vauva pelinappulana, hohoijakaa.

Totta. Mutta se on eri asia kuin se, onko pakko ottaa se hyvä isä synnytykseen. Hyvä isä voi myös olla huono tukihenkilö synnytyksessä.

 

Jos se vieressä olo riittäisi, mies voisi varmaan olla vaikka tajuttomana lattialla. Etkö siis muka tiedä, mitä tarkoittaa se, että tukee toista? Ei se tarkoita vaan sitä, että maleksii paikalla.

En mä kyllä muuta tarvinnu kuin, että mies istuu vieressä. Mitä ihmettä niiden pitää teille siellä tehdä?

 

jos mies ei oo kiinnostunut raskaudesta, lapsesta eikä naisestaan, ei mies voi olettaa että nainen avomielin haluaisi etäiseksi muuttuneen miehen paikalle tilanteeseen, joka on naiselle äärimmäisen raskas paikka.

Voihan sen kostamiseksikin määritellä, mut sitä saa mitä tilaa.


AP

Sitä saa mitä tilaa. Niinpä niin. Molemmat. Ja lapsi siinä sivussa saa rikkinäisen perheen, jota ei varmasti tilannut. Onnea vaan valitsemallenne tielle, eiköhän tämä keskustelu jo osoittanut että vika on molemmissa ja taisteluaseina on kosto ja katkeruus.

 

En mä kyllä muuta tarvinnu kuin, että mies istuu vieressä. Mitä ihmettä niiden pitää teille siellä tehdä?

Kai sillä sinulle kuitenkin oli väliä, kuka siinä vieressä istui ja millä mielellä?

No, itse tosin sain paljon konkreettistakin apua mieheltä. Mutta en halunnutkaan synnyttää selällään sängyssä, ja jotkut synnytysasennot vaativat vähän aktiivisuutta tukihenkilöltäkin. Myöskään en halunnut epiduraalia, joten tukihenkilöä tarvittiin ihan hieromaan ja lämmittämään niitä lämpöpusseja. Usein tukihenkilö on myös se, joka välittää henkilökunnalle synnyttäjän toiveita, jotta synnyttäjä voi itse keskittyä synnyttämiseen. Esim. jos synnyttäjän on vaikea puhua, voi tukihenkilö kertoa, mitä on etukäteen sovittu, eli mitä synnyttäjä toivoo, miten tahtoisi synnyttää ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Varsinkin kätilön mahdollisesti vaihtuessa tämä voi olla tärkeää.

 

Sitä saa mitä tilaa. Niinpä niin. Molemmat. Ja lapsi siinä sivussa saa rikkinäisen perheen, jota ei varmasti tilannut. Onnea vaan valitsemallenne tielle, eiköhän tämä keskustelu jo osoittanut että vika on molemmissa ja taisteluaseina on kosto ja katkeruus.

Eli perhe rikkoutuu, jos mies ei pääse synnytykseen, jolloin se on vain ap:n vika? Mutta perhe pysyy ehjänä, kunhan vain ap ei hermostuta miestä? Miehen käytöksellä ei toki ole osaa eikä arpaa?

 

Eli perhe rikkoutuu, jos mies ei pääse synnytykseen, jolloin se on vain ap:n vika? Mutta perhe pysyy ehjänä, kunhan vain ap ei hermostuta miestä? Miehen käytöksellä ei toki ole osaa eikä arpaa?

Älä ole yksinkertainen. Ei tässä selvästi ole kyse pelkästään synnytyksestä, vaikka siitä onkin nyt tullut aika törkeä kostonväline ap:lle. Parisuhde kaatuu siihen ettei kumpikaan toista kunnioita, tuskin puhutaan asioista kunnolla (esim se että mies ei ole sanonut ap:ta ällöksi vaan ap on tulkinnut sen "naamasta" ja tekee omia johtopäätöksiaan) ja ollaan jo katkeroiduttu ja ajautumassa kostonkierteeseen. Yksittäinen teko ei ehkä suhdetta vielä tapa, vaan tuo asenneilmapiiri yleensä.

 

Kyllä. Ja myös miehen pitää ottaa huomioon, että naisella on täysi oikeus loukkaantua, jos mies ei halua naista paikalle, kun se tunkee melonia perseestään ulos. Mies kantaa siitä sitten ihan itse vaan seuraukset, jos nainen loukkaantuu.

Mä muuten suuresti ihmettelen näitä, "kyllä molemmissa täytyy olla vikaa" juttuja. Kyllä mä voin ainakin olla ihan täysi mulkku välillä, eikä mun miehellä ole siihen osaa eikä arpaa. Eli siis ihan hemmetin typerä hokema, mikä on ilmeisesti tällä hetkellä muotia.

Mulkku voi olla itse kukin joskus, mutta sitä tavataan pyytää anteeksi. Se on inhimillistä.

Se että parisuhteessa vain toinen on aina paskapää mulkku ja väärässä, ja toinen täysin syytön kaikkeen.. harvemmin totta.

 

aika paksua väittää että perhe rikkoontuisi yhteen synnytykseen. Jos mies haluaa musta erota sillä perusteella, ni ehkä se on lopulta ihan hyväkin juttu että ero tulee.

Taas tää sama asetelma esillä, naisen tulee kestää kaikki miehen perseilyt, ja jos nainen ei haluakaan kestää, on naisen syytä että erotaan.

AP

 

Asia mikä unohtuu liian monelta naiselta, huono puoliso ei ole sama kuin huono isä. Sillä lapsella ei koskaan kosteta toiselle yhtään mitään, naurettavaa että täällä muutama siihen kannustaa vauva pelinappulana, hohoijakaa.

Minusta huono puoliso on samalla aina huono isä, koska antaa täysin vääränlaisen mallin siitä miten asiat hoidetaan.

Sitäpaitsi ei ap:n mies ole siitä pennusta kiinnostunut. Kunhan haluaa urkkimaan sinne synnärille.

 

Minusta huono puoliso on samalla aina huono isä, koska antaa täysin vääränlaisen mallin siitä miten asiat hoidetaan.

Sitäpaitsi ei ap:n mies ole siitä pennusta kiinnostunut. Kunhan haluaa urkkimaan sinne synnärille.

Urkkimaan ei saatana. Kyllä te ämmät ootte hulluja. Miesraukat. Palstamamma tietää lasipallosta katsoen että ap:n mies haluaa synnytykseen vaan urkkimaan. Kyllä kannattaa erota siitä paskasta. Huh.

Muista vaan ap että tällä palstalla on myös paljon ilkeitä naisia ja omissa suhteissaan katkeroituneita. Joiden intressi ei välttämättä ole sinun auttaminen.

 

Minusta huono puoliso on samalla aina huono isä, koska antaa täysin vääränlaisen mallin siitä miten asiat hoidetaan.

Sitäpaitsi ei ap:n mies ole siitä pennusta kiinnostunut. Kunhan haluaa urkkimaan sinne synnärille.

Eihän se pentu ole edes syntynyt niin mistä tiedätte onko se siitä sitten kiinnostunut?
Ja huono puoliso ei todelakaan ole huono isä, sen ymmärtää jokainen joka ajattelee asioita järkevästi eikä tunteella.

 

Älä ole yksinkertainen. Ei tässä selvästi ole kyse pelkästään synnytyksestä, vaikka siitä onkin nyt tullut aika törkeä kostonväline ap:lle. Parisuhde kaatuu siihen ettei kumpikaan toista kunnioita, tuskin puhutaan asioista kunnolla (esim se että mies ei ole sanonut ap:ta ällöksi vaan ap on tulkinnut sen "naamasta" ja tekee omia johtopäätöksiaan) ja ollaan jo katkeroiduttu ja ajautumassa kostonkierteeseen. Yksittäinen teko ei ehkä suhdetta vielä tapa, vaan tuo asenneilmapiiri yleensä.

Mä en nyt kertakaikkiaan ymmärrä tätä "kosto" hommaa. Kyllä mä halusin, että mun synnytyksessä oli läsnä ihminen, joka välitti musta ja josta minä välitin. Joku, johon koin voivani luottaa ja tukeutua. Mun tapauksessa se sattui olemaan oma mieheni ja lasteni isä. Mutta sitä kyllä kiinnosti koko raskauden ajan mun hyvinvointi, vaikka se nyt ei ihan tilanteeseeni osannutkaan samaistua. Jos mieheni olisi käyttäytynyt kuin ap:n mies ja vähät välittänyt minusta, vauvasta tai raskaudesta, niin miksi ihmeessä mä sen olisin ottanut synnytykseen mukaan? Miten ihmeessä se sielä olisi mua voinut auttaa. Se on aika paljon tiukempi paikka, kuin itse raskaus.

Mä en kertakaikkiaan tajua, että pilaako se äiti nyt täysin KAIKEN, jos iskä ei saa olla synnytyksessä mukana? Mennäänkö siihen, että seuraavaksi miehen isovanhemmat on sitä mieltä, että tä äiti ihan selkeästi hakkaa kiilaa isovanhempien ja lastenlapsen välille, kun he eivät saa olla mukana synnytyksessä? Erityisesti se olisi appiukolle tärkeää bondata lapsen kanssa heti, kun pää vaan tulee näkyviin. Mut sitten... sitten on nä saatanan katkerat ja kostonhimoset ämmät, jotka pilaa kaiken.

 

Mä en nyt kertakaikkiaan ymmärrä tätä "kosto" hommaa. Kyllä mä halusin, että mun synnytyksessä oli läsnä ihminen, joka välitti musta ja josta minä välitin. Joku, johon koin voivani luottaa ja tukeutua. Mun tapauksessa se sattui olemaan oma mieheni ja lasteni isä. Mutta sitä kyllä kiinnosti koko raskauden ajan mun hyvinvointi, vaikka se nyt ei ihan tilanteeseeni osannutkaan samaistua. Jos mieheni olisi käyttäytynyt kuin ap:n mies ja vähät välittänyt minusta, vauvasta tai raskaudesta, niin miksi ihmeessä mä sen olisin ottanut synnytykseen mukaan? Miten ihmeessä se sielä olisi mua voinut auttaa. Se on aika paljon tiukempi paikka, kuin itse raskaus.

Mä en kertakaikkiaan tajua, että pilaako se äiti nyt täysin KAIKEN, jos iskä ei saa olla synnytyksessä mukana? Mennäänkö siihen, että seuraavaksi miehen isovanhemmat on sitä mieltä, että tä äiti ihan selkeästi hakkaa kiilaa isovanhempien ja lastenlapsen välille, kun he eivät saa olla mukana synnytyksessä? Erityisesti se olisi appiukolle tärkeää bondata lapsen kanssa heti, kun pää vaan tulee näkyviin. Mut sitten... sitten on nä saatanan katkerat ja kostonhimoset ämmät, jotka pilaa kaiken.

Kyllä sillä, että ei päästetä toista synnytykseen todellakin pilataan paljon. Se on asia joka hyvässä lykyssä tulee olemaan joka ikisen riidan aiheena ja katkeruus sen kun kasvaa.
Onko se kostaminen sen arvoista?

 

Kyllä sillä, että ei päästetä toista synnytykseen todellakin pilataan paljon. Se on asia joka hyvässä lykyssä tulee olemaan joka ikisen riidan aiheena ja katkeruus sen kun kasvaa.
Onko se kostaminen sen arvoista?

Jos kyseessä ei ole kosto, vaan yksinkertaisesti luottamuspula? Oleko ajatellut asiaa niin.
Synnytys on aika intiimi tapahtuma, enkä mä haluaisi sinne ihmistä, jonka kanssa mun ei ole hyvä olla, oli se lapsen isä tai ei.

 

Jos mun lasteni isä ei oikeesti ois ollu kiinnostunut mun ja vielä syntymättömän lapsensa voinnista/asioista raskausaikana, niin ei hällä kyllä ois ollu mitään asiaa synnytykseenkään mukaan. Ei olis ollut, sellaista luottamusta, että hänestä ois ollut siellä mitään apua/tukea, jos sellainen tilanne ois tullut ja esikoisen synnytyksessä tapahtuikin kaikenlaista. Kyllä mä olisin ennenmmin sitte synnyttänyt yksin tai Doulan tai jonkun ystävän tukemana, en sen ihmisen, jota ei oo siihenkään mennessä koko asia kiinnostanut.