Perheenjäsen suuttui minun plussattuani :/

Miten itse reagoisitte, jos kerrotte miehenne kanssa perheillenne että olette saaneet raskaustestissä plussan ja lapsi on toivottu ja olemme itse onnellisia - eräs perheenjäsen sanoi ettei ole meidän puolesta onnellinen eikä hyväksy asiaa. Itsellään on yksi lapsi, toivoo toista muttei tärppää. Ei haluttu miehen kanssa kertoa kellekään että lasta yritimme mutta plussattuamme kerroimme. Nyt ollaan kuulemma itsekkäitä ja tunteettomia, valehtelijoita eikä meihin voi luottaa. Antaisitteko itse vastaavaa anteeksi edes ajan kanssa, vai katkaisisitteko välit ko.henkilöön? -terveisin todella surullinen juuri plussan saanut :/

 

Jättäisin omaan arvoonsa koko kommentin, enkä jatkossa keskustelisi raskaudesta hänen kanssaan. Tuskin paljon muustakaan ilman anteeksipyyntöä. On kova paikka kuulla toisten plussasta, jos itsellä ei tärppää, mutta se ei oikeuta tuollaiseen käytökseen!!

Teille paljon onnea!! Ihanaa odotusaikaa .

 

Kiitos vastauksesta niin, sanoin tälle henkilölle uutisen kerrottuani että me molemmat ymmärretään että voi olla heille kova paikka mutta silti mielestäni pitäis ainakin yrittää iloita toisten puolesta. Hänelläkin kuitenki on yksi lapsi joten täysin lapseton ei ole hänkään. Mutta henkilön mielestä meidän olisi pitänyt miettiä meidän tekoja ja sanoja että olemme omalla iloisella uutisella loukattu heitä ja särjetty heidän sydämet

 

Sinun raskautesi ei ole millään tavalla häneltä pois, joten hänen käytöksensä on täysin asiatonta. On täysin se ja sama, pitääkö hän sinun raskaudestasi, eikä ketään kiinnosta hänen hyväksyntänsä, koska te ette raskauteen hänen lupaansa tarvitse.

Minä toteaisin tuollaiselle, että hänen käytöksensä oli täysin asiatonta, ja turha ottaa yhteyttä, ellei yhteydenotto ala aidolla anteeksipyynnöllä. Vaikka hänellä olisi kuinka paha olo, ei hänellä ole oikeutta purkaa sitä kiusaamalla muita.

 

Ja tuolta voisi kysyä myös, että kuvitteleeko hän oikeasti, että muut jättävät lapset tekemättä, koska hän ei kykene saamaan niitä enempää? Vai olisiko hän tyytyväisempi, jos lapset tehtäisiin, mutta hänelle valehdeltaisiin asiasta jotta hän ei pahastuisi, eikä annettaisi hänen tutustua uusiin pieniin sukulaisiinsa?

Ja jos hän tosiaan on lapsettomuudesta onneton, toivooko hän tosissaan lapsettomuuden epäonnea myös kaikille muille perheenjäsenilleen? Millainen ihminen oikeasti toivoo muille lapsettomuutta?

 

Niin, ihan noita samoja kysymyksiä mietin tänään itse. Sanoin että ollaan molemmat loukkaantuneita hänen sanoistaan ja jollei voi tai kykene sanomaan mitään hyvää, ei tarvitse sanoa mitään. Hänen mielestään meidän tulee antaa hänen olka ja ymmärtää hänen tuskansa ja pyytää häneltä anteeksi. Mua ihan kylmää, kuinka joku todella voi sanoa noin. :/ ja oon kyllä nyt tän pöivän keskustelujen perusteella ymmärtänyt ettei meillä hänen mielestään olis oikeutta onneen ja kasvavaan perheeseen, kun hänen olisi pitänyt saada toinen lapsi ennen meitä

 

Voisin kuvitella että tuo henkilö pyytää aidosti anteeksi rauhoituttuaan. Siis jos on normaalilla älyllä varustettu.

 

Todella toivon että joskus ymmärtää sanoneensa pahasti ja anteeksi pyytää. Mutta en tiedä, pystynkö unohtamaan vaikka anteeks antaisinkin.

 

Oi voi. Heille kovin kipeä asia. Jotenkin ymmärrän häntä, itsekin joskus ollut hiukan kateellinen toisten raskauksille.
Tosi kurjaa, että teilläkin pahoittui mieli. Ehkä te vielä joskus kykenette olemaan väleissä. Toivottavasti heilläkin tärppäisi pian.

 

Asia on varmasti heille kipeä, mutta teidän onni ja alkanut raskaus ei ole häneltä poissa.
Sitä voi silti olla onnellinen toisten puolesta, vähintäänkin yrittää olla. (Ymmärtäisin vielä enemmän jos heille ei olisi siunaantunut sitä ainoatakaan lasta)
Ja todella ala arvoista käytöstä aikuiselta ihmiseltä! Miettisin ehkä haluaisinko pahemmin olla tekemisissä ihmisen kanssa joka käyttäytyy tuolla tavalla.

 

Asiatonta toki. Mutta ehkä tekin olisitte voineet hoitaa asian vähän tyylikkäämmin, jos heidän ongelmistaan tiesitte ? Varmaan kamala tilanne jos hän avautunut teille, te että kerro omista suunnitelmista ja sitten päin naamaa isossa porukassa lyödään ylläriraskaus. Ehkä hänelle olisi voinut asian kertoa ihan erikseen jotta olisi voinut sitä yksinään sulatella, kun tiesitte asian kipeyden.

Siis teillä on kaikki oikeus onneen ja hehkutukseenkin, mutta voishan sitä tykönään miettiä tarviiko sitä onnea ihan jokaisen naamaan ns. hieroa

 

Tuohon viimeseen kommenttiin: olosuhteiden johdosta kerrottiin jokaiselle läheiselle samaan aikaan niinkuin hänellekin. Nyt on vaan yksinkertaisesti niin kiire, ettei kykene juosta kenenkään luona yksitellen kertomassa. Ja kuitenkin laitettuani sen tusinaviestin hänelle muiden ohella, kirjoitin hänelle vielä erikseen että ymmärrän että tää uutinen voi teistä tuntua osittain myös pahaltakin ja todella toivon plussatuulia heillekin. Mun mielestä ei vaan silti ole mitenkään soveliasta syyllistää plussan saanutta tai haukkua itsekkääksi petturiksi. Kuitenkin on jokaisen pariskunnan oma valinta haluaako kertoa lapsisuunnitteluista vai ei, ja se asia ei muulle perheelle kuulu oli olosuhteet ympärillä mitkä vaan. Kuitenkin oon jo pitkään tsempannut heitä heidän asioihin liittyen, ollut hengessä mukana,kuunnellut. Eikö mulla ja miehellä saisi olla oikeutta lapseen ja onnellisuuteen vaikka se ikäväkyllä toisilla on hieman hsnkalampaa?

 

Niin ja se vielä että jokaiselle laitoin tekstiviestin enkä isossa porukassa lyönyt lyötyä. Hänelläkin oli mahdollisuus ensijärkytykseltään ja suuttumukseltaan ensin rauhoittua tai jollei pysty siihen, niin sitten olla sanomatta mitään

 

Tuohon viimeseen kommenttiin: olosuhteiden johdosta kerrottiin jokaiselle läheiselle samaan aikaan niinkuin hänellekin. Nyt on vaan yksinkertaisesti niin kiire, ettei kykene juosta kenenkään luona yksitellen kertomassa. Ja kuitenkin laitettuani sen tusinaviestin hänelle muiden ohella, kirjoitin hänelle vielä erikseen että ymmärrän että tää uutinen voi teistä tuntua osittain myös pahaltakin ja todella toivon plussatuulia heillekin. Mun mielestä ei vaan silti ole mitenkään soveliasta syyllistää plussan saanutta tai haukkua itsekkääksi petturiksi. Kuitenkin on jokaisen pariskunnan oma valinta haluaako kertoa lapsisuunnitteluista vai ei, ja se asia ei muulle perheelle kuulu oli olosuhteet ympärillä mitkä vaan. Kuitenkin oon jo pitkään tsempannut heitä heidän asioihin liittyen, ollut hengessä mukana,kuunnellut. Eikö mulla ja miehellä saisi olla oikeutta lapseen ja onnellisuuteen vaikka se ikäväkyllä toisilla on hieman hsnkalampaa?

Minusta olet(te) hoitaneet asian omalta osaltanne korrektisti. On toisen osapuolen epäkypsyyttä reagoida asiaan noin. Varmasti pahoititte mielenne, mutta yrittäkää nyt vain unohtaa asian ja antaa läheisen märehtiä itsekseen. Toivottavasti aika parantaa haavat ja saatte välinne kuntoon! Nyt nauttikaa omasta onnestanne!

 

Ymmärsinkö oikein eli olet siis nussinut?

 

Eikö mulla ja miehellä saisi olla oikeutta lapseen ja onnellisuuteen vaikka se ikäväkyllä toisilla on hieman hsnkalampaa?

Mielestäni kirjoitin selvästi että toki on oikeus.

No sinuna koittaisin nyt hetkeksi unohtaa koko jutun ja ottaa etäisyyttä. Anteeksipyyntö tulee jos tulee, tai sitten ehkä välit menee poikki. Teillä on kuitenkin kaikki hyvin.

Sekundäärinen lapsettomuus voi olla yhtä kipeä asia kuin lapsettomuus, eikä niitä asioita aina voi muut ymmärtää kuin ne jotka on niitä läpikäyneet. Ehkä tuttusikin tajuaa pyytää anteeksi, kun oma olotilansa asiaan liittyen paranee. Selvästi hänellä on erityisen paha olla nyt.

 

Kyllähän me molemmat ymmärretään heidän ahdinkonsa ja tunteensa, ollaan oltu koko lapsettomuusaika tukena ja olkapäänä. Eikä me mässäillä omalla onnellisuudellamme ja väheksytä heidän onnettomuuttaan. Mutta silti mun mielestä ei vaan oo soveliasta komnentoida toisen onneen hänen tavallaan. En vaan ymmärrä, miten oltaisiin enää hienovarasemmin asia ilmoitettu. Ja kun olisi hän suuttunut siitäkin jos ei hänelle oltais kerrottu lainkaan

 

Onnea teille plussasta. Monelle lapsettomuus on vaikea asia, tässä tietenkin kyse sekundäärisestä lapsettomuudesta. Tiedän pareja, joilla eka lapsi on onnistunut melkein eka yrittämällä, mutta toista ei koskaan kuulunut tai oikeasti meni vuosia toisen tuloon.
Jos itseäni mietin, ehkä just se olisi ottanut pahemmin, jos toista ei olisi kuulunut, koska olen aina ajatellut, että lapsia pitää olla enemmän kuin yksi.
Onko teillä nyt kyse monestako lapsesta? Ekasta, tokasta..?
Ystäväsi kommentti on kuitenkin asiaton. Aikuinen ihminen ymmärätää, ettei toisen raskaus ole heiltä pois, eikä se, että vaikka kukaan muu maailmassa ei raskautuisi, ei takaa heille lasta.
Jätä heidän kommenttinsa omaan arvoonsa. Jos he eivät pysty käsittelemään toisen ihmisen raskautta, joka ei todellakaan ole heiltä pois, ehkä he eivät ole valmiita raskauteen.

 

Tämä tulokas on meille toinen lapsi. Olemme saaneet ensimmäisen lapsemme myös heidän lapsettomuushoitojensa aikana joten kyllä ymmärrän että on varmasti heille pettymys kun meillä onnistuu toinenkin raskaus heidän hoitojensa ollessa tuloksettomia. Mutta ensimmäisen raskauden hekin ottivat onnellisena vastaan ja onnittelivat vilpittömästi, joten senkin takia mua ihmetyttää hänen kommenttinsa nyt. Ei se, ettei hänen esikoiselleen ole vielä siunaantunut sisarusta, pitäisi tarkoittaa sitä ettei meidänkään esikoinen saisi sellaista saada :/

 

Ikävää käytöstä, joskus joku jossain kirjoitti että vihas lapsia saavia, oli niin kateellinen...ei oikeuta noin kakaramaista käytöstä, ei. Katkaisisin välit jos ei pyydä anteeksi, teidän ei tarvitse pyytää häneltä anteeksi tosiaankaan. Olitte tosi hienotunteisia.
Toivottavasti myös itse ymmärrät senkin, ettei kaikki edes halua lapsia, ja jos törmäät joskus tälläiseen ihmiseen, kunnioitat häntäkin yhtä lailla kuin tahattomasti lapsetonta/sekundäärilapsetonta.

 

Tottakai kunnioitan heitäkin jotka eivät lapsia lainkaan halua, heidän päätöshän se on. Tällainen ihminen löytyy ihan omastakin perheestä ja muutama myös ystäväpiiristä

 

Miten tämä koko juttu vaikuttaa vähän keksityltä.... tai vaihtoehtoisesti aloittaja vaikuttaa hiukan pakkomielteiseltä. Jauhat samaa asiaa viestistä toiseen, kun vastauksia ei oikein tule.

Mutta jos on oikea tilanne, niin onko asiassa kenties jotain muutakin. Ehkäpä tuo sukulaisen suuttuminen liittyy johonkin muuhunkin asiaan, ja tuo viesti oli vain viimeinen pisara, mikä sai hänet lopullisesti suuttumaan.

 

Ehkä ap.n nyt tosiaan kannattais ottaa vähän etäisyyttä ja pitää pää kylmänä. Miettiä kenellä tässä oikeasti on huono olo ja asiat huonosti= ap:lla joka on saanut lapset ilmeisen helposti ja saa lähinnä keskittyä omaan onneensa, vai sillä tutulla joka on kärsinyt sekundäärisesta lapsettomuudesta jo pitkään ja voi jo niin huonosti, että laukoo typeryyksiä toisille kun tuntuu niin pahalle se toisten onni joka itseltä riistetään joka kuukausi pois.

 

Kuka on sanonut etten ole antanut kyseisille ihmisille tilaa ja rauhaa asian tiimoilta? Aloituksessa oli kyse siitä että vaikka kuinka itseään suututtaisi ei silti aikuisen ihmisen kuulu loukata toisia noin. Ja ihan tiedoksi sulle joka sanoo että tilanne on keksitty, ei ole ikäväkyllä. Voisin vaikka maksaa siitä ettei tätä olis oikeasti tapahtunut. Kuitenkin on vaikea ottaa etäisyyttä muutoin kun viestittelyn osalta, en ole heille nyt mitään kirjoitellut vaikka mieli tekisi. Kuitenkin nähdään näitä ihmisiä väkisin viikoittain kun saman katon alla kyläillään. Joten olisiko sitten oikein että en mainitse raskaudestani jatkossakaan sanallakaan mitään.. Väärin sekin on, ettei meillä olisi ko.ihmisten läsnäollessa "lupaa" olla itse onnellisia. Vaikka heillä on paha olla, ei kaikilla muillakin tarvitse olla.

 

Niin ja jos ko.henkilö on meille tai jommallekummalle vihainen jostain muusta asiasta niin ei ainakaan itse olla siitä lainkaan tietoisia. Ihan hyvässä hengessä ollaan eilistä ennen juteltu ja istuttu iltaa, käyty keilaamassa yms