Perheenjäsen suuttui minun plussattuani :/

On näköjään tunteet pinnassa vastaajilla samaan tapaan tästä aiheesta.

Mun mielestä lapsen yrittämisestä ei tarvitse kertoa kellekään. Mun mielestä se on se normaalein tapa. Jos joku haluaa kertoa heti ensi yrityksestä lähtien, niin kertokoon, mutta se ei edellytä, että toisen pitäisi kertoa sen enempää kuin mitä itse haluaa. Ihan sama miten läheinen on.

Tekstiviesti on hyvä tapa kertoa läheisille. Huono tapa on mielestäni se, ettei kerrota ollenkaan. Siinä on tuleva mummokin ihmeissään, kun ei tiedä, onko miniä muuten vaan lihonut vai odottaako lasta.

 

"Antaisitteko itse vastaavaa anteeksi edes ajan kanssa, vai katkaisisitteko välit ko.henkilöön?"

- osa vastaajista on sitä mieltä, että on tapahtunut anteeksiantamatonta
- suurin osa pitää saamaasi kohtelua vääryytenä, mutta ei varsinaisesti vastaa kysymykseesi
- muutama kehottaa katsomaan peiliin

Asia loppuunkäsitelty?

Nyt voit mennä ottamaan selfieitä kasvavasta masustasi, mutta kehottaisin olemaan lähettämättä kuvia tälle urpolle sukulaiselle. Ehkä ystävyytenne ei ollutkaan kovin häävi, jos ette tätä asiaa saa keskenänne selvitettyä.

 

viimenen kommentti on mielestäni vähän ilkeä mutta jokanen saa toki sanoa mitä haluaa. Oon tässä kommenttien lomassa kyllä kertonut että asia on eri jos henkilö jossain vaiheessa ja jonkin ajan kuluttua pyytää aidosti sanojaan anteeksi, silloin voin myös antaa anteeksi. Mutta jos ko.henkilö ei pyydä anteeksi missään vaiheessa ja luulee sanojensa olevan täysin oikeutettuja, silloin hän saa jäädä itsekseen mun osaltani. Itse pyrin aina pyytämään anteeksi heiltä joille pahasti sanon syystä tai toisesta

 

viimenen kommentti on mielestäni vähän ilkeä mutta jokanen saa toki sanoa mitä haluaa.

Kirjoitin tuon kommentin kieltämättä hieman tunnepuuskassa: pyydän anteeksi. Itse asiassa säännöissä taidetaan kieltää ilkeily, ylitin rajan.

Toivottavasti tämä ko. hlö ymmärtää vielä kohtuuttomuutensa, ottaa sinuun yhteyttä ja saatte välinne ainakin sellaiseen kuntoon, ettei ole vaivaannuttavaa kohdata yhteisten sukulaistenne luona. Pidä jatkossakin sydämesi avoinna hänen mahdollista anteeksipyyntöään varten. Siihen asti nauti hyvillä mielin raskaudestasi! Uskon että olet joutunut katkeroituneen ihmisen määrittelemättömän vihankohteen sijaiskärsijäksi. Yritä jättää omaan arvoonsa.

 

En ihmettele,että on suuttunut. Tosi ystävyys kahden naisen välillä on asioiden jakamista puolin ja toisin! Ei siinä miesten mielipiteitä kysellä Itse ainakin oletan todellakin, että tosiystävä kertoo tommoset asiat. Ja itellä ainakin,jos ystävä utelee minun asioita ni todella toivon kuulevani myös hänen mietteitä/toiveita! Ja jos tollanen tilanne ni eipä ole tosiystävä sillon. Itse heivaan moiset verenimiät hevonkuuseen!

 

Kiitos anteeksipyynnöstä ja juu, kyllä aiommekin molemmat jättää tämän toisen perheen nyt ainakin toistaseks taka-alalle. Saavat hekin sitten aikaa miettiä tätä uutista ja käsitellä sen itelleen parhaimmalla tavalla. Ei ole tän syntymättömän lapsen vika, jollei toisilla ikäväkyllä lapsen teko ole helppoa.

 

Joo ei he varmaan sitä syntymätöntä lasta mistään syytäkkään vaan sinua ystävänä adioiden pimittämisestä! Noinko tosiystävä toimii?

 

Tosiystävyydestä kommentoineelle: minä en ole ollut missään vaiheessa se kyselevä ja uteleva osapuoli hänen asioistaan. Toki keskustelen niistä jos hän itse alkaa kertomaan. Mä elän kuitenkin loppuviimein parisuhteessa mun mieheni kanssa, en tän toisen perheenjäsenen. Mä en ole näitä lapsia saanut yksin aluilleen joten silloin ne eivät myöskään ole pelkästään mun asioita mitä kerrotaan. Jos mun mies olisi saanut yksin valita, hän olis kertonut koko raskaudesta vasta ultran jälkeen. Lopulta sain hänet kuitenki suostumaan siihen, että kerroimme asian kaikille heti. Ja ko.ihminen on niin pirun temperamenttinen että jos oltais menty hänen luo ja kasvotusten kerrottu, olis hän epäröimättä sanonut samoin myös päin naamaa ja huutanut meidät ulos kodistaan. Koettiin että on kaikkien kannalta parempi ettei sellasta välikohtausta pääse tapahtumaan

 

Enkä kyllä ymmärrä miksi tästä ollaan vihaisia vain ja yksin mulle, ihan yhtälailla mies halusi ettei muut tiedä lapsen teosta. Se nyt ei vaan yksinkertaisesti kuulu muille jos pariskunta niin ite päättää. Mun perheessä ja tuttavapiirissä ainakin on totuttu siihen että pariskunnan seksielämä ja ehkäsyt yms on ihan heidän omia asioitaan

 

Sun suhtautumisesta on niin luettavissa että kyseessä on miehen sisko. Eiks je?

 

Sun suhtautumisesta on niin luettavissa että kyseessä on miehen sisko. Eiks je?

Samaa mieltä *peukku*

 

Olennaistahan ei nyt ole se kuka tämä henkilö on enkä myöskään sitä kerro

 

Kyllähän me molemmat ymmärretään heidän ahdinkonsa ja tunteensa, ollaan oltu koko lapsettomuusaika tukena ja olkapäänä. Eikä me mässäillä omalla onnellisuudellamme ja väheksytä heidän onnettomuuttaan. Mutta silti mun mielestä ei vaan oo soveliasta komnentoida toisen onneen hänen tavallaan. En vaan ymmärrä, miten oltaisiin enää hienovarasemmin asia ilmoitettu. Ja kun olisi hän suuttunut siitäkin jos ei hänelle oltais kerrottu lainkaan

Noooo, omassa maailmassani ryhmätekstari ei ole se kanava, jota käytetään hienovaraisten ja toiset huomioivien asioiden kertomiseen.

 

Enkä kyllä ymmärrä miksi tästä ollaan vihaisia vain ja yksin mulle, ihan yhtälailla mies halusi ettei muut tiedä lapsen teosta. Se nyt ei vaan yksinkertaisesti kuulu muille jos pariskunta niin ite päättää. Mun perheessä ja tuttavapiirissä ainakin on totuttu siihen että pariskunnan seksielämä ja ehkäsyt yms on ihan heidän omia asioitaan

Täältä saat itsellesi lisää pahaa mieltä. Unohda jo asia ja nauti odotuksesta! Asiat korjaantuu jollain tapaa ajan kanssa varmasti.

 

Olen aiemmin täälä kertonut että tälle henkilölle laitoin tuon ryhmäviestin jälkeen vielä erikseen henkilökohtaisen viestin joka sisälsi lauseita suunnilleen: "Ymmärretään että tää uutinen on varmasti teille raskas ja vaikea. Toivomme myös teille todella kovin plussatuulia kuten aiemminkin". Eihän mun nyt kumminkaan kuulu anteeksipyydellä omaa plussaani

 

Noooo, omassa maailmassani ryhmätekstari ei ole se kanava, jota käytetään hienovaraisten ja toiset huomioivien asioiden kertomiseen.

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa toimia.

Tässä tapauksessa uskon, että tekstari oli paras vaihtoehto.

 

Olen aiemmin täälä kertonut että tälle henkilölle laitoin tuon ryhmäviestin jälkeen vielä erikseen henkilökohtaisen viestin joka sisälsi lauseita suunnilleen: "Ymmärretään että tää uutinen on varmasti teille raskas ja vaikea. Toivomme myös teille todella kovin plussatuulia kuten aiemminkin". Eihän mun nyt kumminkaan kuulu anteeksipyydellä omaa plussaani

No mutta miksi ylipäänsä laitoit hänelle tuon ryhmäviestin?
Kyllä minuakin vituttaisi, jos "hyvä"ystäväni kuuntelisi omia toiveitani lapsesta, ei mitenkään itse ilmaisisi edes haluavansa toista lasta ja sitten yhtäkkiä jollain hemmetin kylmällä ryhmäviestillä ilmottaisi, että paksuna ollaan!!!!

 

Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa toimia.

Tässä tapauksessa uskon, että tekstari oli paras vaihtoehto.

Joo, mutta olisi sen tekstarin nyt ainakin voinut yksilöidymmin ja vähän hienovaraisemmin kirjoittaa...

 

Jos olisit lukenut koko ketjun kunnolla niin olisit kyllä huomannut mun myös kertoneen että jojaikinen meidän molempien perheistä tiesi että ei käytetä ehkäisyä, toiveena on ollut toinen lapsi pienellä ikäerolla ja lapsi saa tulla kun on tullakseen. Ainoa mitä ei kenellekään kerrottu on se, että varta vasten haluttiin vahvasta ovuloinnista lasta yrittää ja tärppäsikin. Eli ei erikseen painotettu sitä, että nyt "yritämme". Joten mjös tämä henkilö tiesi, että vauvauutiset voivat olla mahdollisia lähitulevaisuudessa

 

Ja ovuloinnit ei kyllä kuulu muille, eikä mun kuulu ilmoittaa kellekkään erikseen että varaudu nyt sitten siihen että voin kahden viikon kuluttua ilmottaa olevani raskaana

 

Tosi outoa minusta lähettää ryhmäviesti suurelle joukolle raskaudesta jo ennen np-ultraa. Me ei kerrottu kenellekään ennen sitä ja ensimmäinen raskaus menikin kesken muutama päivä ennen tuota ultraa (varhaisultrassa oltiin kyllä käyty ja syke nähty). Oli hyvä juttu se, en olisi halunnut keskenmenoa muiden kanssa puida. Seuraavasta raskaudesta kerrottiin tuleville isovanhemmille np-ultran jälkeen, muille sitä mukaa kun ultran jälkeen nähtiin ja vauvamahakin jo näkyi. Tästä toisesta raskaudesta sitten syntyi se toivottu vauva.

Vielä oudompaa erikseen tuollaisessa ilmoitusviestissä vakuuttaa, että vauva on toivottu ja vanhemmat onnellisia. Eikö sen nyt luulisi olevan itsestäänselvä oletus, ellei vanhemmat ole jotain teinejä tai muuten monien mielestä sopimattomassa elämäntilanteessa vauvan tuloon. Teit kyllä minusta tökerösti kun saman ryhmäviestin lähetit jopa pitkään lapsettomuudestasi kärsineelle sisarellesi. Kun kerran kuitenkin lähetit hänelle selittelyviestin perään, olisit vaan jättänyt sen hehkutusviestin lähettämättä. Sitä voisit itsekin pahoitella, vaikka ei plussausta tietysti sinänsä.

 

Jokainenhan kokee raskaudesta kertomisen ajankohdan eri tavalla. Siinäkään ei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa, meidän lähipiirissä on aina kerrottu heti kun itse tietää. En ole missään vaiheessa sanonut että tämä henkilö olis mun sisareni? Se voi olla mun tai mieheni sisko, tai vaikka jommankumman veljenvaimo, perhettä yhtäkaikki. Syy miksi sanoin viestissä lapsen olevan toivottu, on se että meille on muutamat läheiset sanoneet, että jos saamme pisnkin toisen, pilaamme muka silloin esikoisemme vauva ja taaperoajan, ja että olisi esikoiselle väärin hankkia toinen pian. Tämän takia mainitsin erikseen että lapsi on toivottu eikä vahinko. Ja kyllä olemme kaikki asianosaiset ihan reilusti aikuisia, eikä juuri ja juuri 18v. En myöskään olis mitenkään voinut salata raskautta np ultraan asti vaikka olisin niin halunnutkin, mulla on alkuraskauden oireet niin rajut että sen olis arvannut muutenkin. Ja esikostakin maha näkyi jo rv10, kun hoikka olen. Lisäksi, mun mielestä vanhemmat ja sisarukset ei oo "iso joukko". Suvulle ja kavereille tieto vasta np ultran jälkeen.

 

Hah, tuttuun tapaan puolet vastanneista tuntuu kärsivän narsistisesta persoonallisuushäiriöstä Ap:n vika taas...

Tietenkään ap:n ei ole pitänyt kertoa erikseen ystävälleen aikeistaan raskautua tai varoittaa erityisesti. "ystävä" toimi erittäin törkeästi ja itsekkäästi. En ymmärrä miten lapsettomuus voisi olla tekosyy itsekkyylle, jossa kukaan muu ei voi saada, kuin kyseinen itsekäs henkilö.

Oma ainokaiseni on kuolemassa, eikä tämän sairauden aikana ole tullut mieleeni kieltää muita tekemästä lapsia tai toivoa muiden lasten kuolemaa. Kipeää tämä on, kipeämpää kuin sekundaarinen lapsettomuus (lapsettomuudesta kärsineenä ja lapsettomaksi tulevana), silti en käytä sitä tekosyynä törttöilyyn. Voin iloita toisten lapsista ja heidän terveydestään, vaikka kannan tuskaa sydämessäni oman lapsen terveydestä ja elämästä. On ihmisen oma valinta, miten suhtautuu vaikeuksiin.

Iloitse sä Ap raskaudestasi ja suojele itseäsi ilkeältä "ystävältäsi". Jos hän vilpittömästi katuu sanomisiaan jossain vaiheessa, voithan sitten harkita millä tavalla haluat olla tekemisissä. Epäilen, että kyseinen henkilö kykenisi näkemään omien sanomisien ja asenteiden sairautta.

 

Jos me yritetään lasta niin en varmasti kerro siitä kenellekään Ennenkuin tärppää. Ja sitten kun ollaan siunatussa tilassa, niin todentotta kerron siitä ystäville jo ihan senkin vuoksi, että kenellekään ei tulisi ulkopuolista fiilistä. Sama pätee sukulaisiin. Jos joutuisin elämään sen mukaan, mitä lapsettomat ystävät/sukulaiset mahtavat tykätä, niin johan tässä saisi miettiä että uskaltaako niille puhua mitään. Ihme touhua.

 

Voimia sinulle joka kannat suurta taakkaa kuolevasta lapsestasi! Hirmu ikävää eikä löydy edes sanoja :/ mutta kiitos ymmärryksestäsi myös mun tunteita kohtaan, todella on tuntunut tässä ketjussa joidenkin vastausten kohdalla että hirviö olen minä ja meidän loukkaaminen olis ollut ihan korrektia ja omaa syytä. Jokainen kumminki kantaa vastuun omista sanoistaan ja on vähintäänkin epäkypsää jollei osaa ajan kanssa pahoitella. Seuraavalle vastanneelle: niinpä, ihan samaa mieltä mä oon että kyllä isoisen uutisen saa vaikka riemusta kiljuen kuuluttaa vaikka koko maailmalle jos itsestä siltä tuntuu, siihen ei oo olemassa mitään sääntöjä. Ja juurikin tuo myös ettei lapsen teosta tarvitse kellekään mainita, johan siinä alkais enempi ahdistamaan kun joka kuukaus ihmiset kyselis menkkojen perään