pettämisen jälkeen?

Meidän tarina lyhyesti (jos ette sitä ole seuranneet)...

Mies petti minua pitemmän aikaa ja asia selvisi minulle, kun jäi kiinni ettei ollut yötä siellä missä piti. Meillä oli mennyt huonosti jo pitkään... Valheiden kuuntelun jälkeen pistin äijän pihalle. Mies päätti kuitenkin kertoa minulle koko kaamean totuuden ja ollut siitä asti TODELLA katuvainen ja haluaa pitää perheen kasassa keinolla millä tahansa. Mies asuu tällä hetkellä taas kotona sohvamajoituksessa ja kantaa vastuunsa lapsista, kun itsellä on tekemistä omienkin tunteiden käsittelyssä, enkä jaksa yksin lasten kanssa. Keskusteluja on käyty enemmän kun koko piiiitkän parisuhteen aikana koskaan ja terapiassakin käyty (ja se jatkuu, jos näin haluan). Nyt siis tilanne on se, että olen päättänyt seurailla tilannetta vielä ja tässä tunnemylläkässä en mitään lopullisia ratkaisuja voi/halua tehdä.

Kyselenkin nyt teiltä arvon kanssasisaret (ja miehet myös), että onko kenelläkään kokemusta siitä, voiko tässä olla mitään tulevaisuutta yhdessä vai olisiko vaan paras jättää sika omaan katumukseensa ja jatkaa elämää lasten kanssa???

 

Itselläni oli takana erotessani melk.26v yhteiseloa,ei tullut mitään.Ero tuli.Ja oli oikea ratkaisu.Toisella voi onnistua toisella taas ei.Itselläni romahti maailma siihen kun mies petti.Joten uusi elämä oli parempi vaihtoehto.Ja oikein tein kun erosin.Toipusin itsekkin eikä tarvinnut enää miettiä miehen tekoja sekä pelätä alituisesti uutta pettämistä.Olen ollut päätökseeni tyytyväinen.Sinun pitää itse tehdä valintasi

 

Itselläni oli takana erotessani melk.26v yhteiseloa,ei tullut mitään.Ero tuli.Ja oli oikea ratkaisu.Toisella voi onnistua toisella taas ei.Itselläni romahti maailma siihen kun mies petti.Joten uusi elämä oli parempi vaihtoehto.Ja oikein tein kun erosin.Toipusin itsekkin eikä tarvinnut enää miettiä miehen tekoja sekä pelätä alituisesti uutta pettämistä.Olen ollut päätökseeni tyytyväinen.Sinun pitää itse tehdä valintasi

teitkö ratkaisusi heti vai keskustelitteko vielä vaihtoehdoista? yritittekö enää yhdessä? päätöksen teen toki aivan yksin, ei siihen kenenkään kommentit tai mielipiteet vaikuta... vertaistujea ja muiden kokemuksia kyselen...

 

Itselläni oli takana erotessani melk.26v yhteiseloa,ei tullut mitään.Ero tuli.Ja oli oikea ratkaisu.Toisella voi onnistua toisella taas ei.Itselläni romahti maailma siihen kun mies petti.Joten uusi elämä oli parempi vaihtoehto.Ja oikein tein kun erosin.Toipusin itsekkin eikä tarvinnut enää miettiä miehen tekoja sekä pelätä alituisesti uutta pettämistä.Olen ollut päätökseeni tyytyväinen.Sinun pitää itse tehdä valintasi

teitkö ratkaisusi heti vai keskustelitteko vielä vaihtoehdoista? yritittekö enää yhdessä? päätöksen teen toki aivan yksin, ei siihen kenenkään kommentit tai mielipiteet vaikuta... vertaistujea ja muiden kokemuksia kyselen...

Kyllä meidän välit muuttu heti kun sain tietää.Ei mikään palannut enään ennalleen.Tunteenikin oli kuin yhtä vuoristorataa.Puolivuotta siinä yritin roikkua.Mutta kun ei siitä tullut mitään niin ei tullut.Sana pettäminen ja että tekee moista kaatoi meidän liiton.Ei siinä mikään parisuhde neuvoja ois enään auttanut.Kun luottamus meni niin se meni.En semmoisen kanssa enään halunnut edes sänkyyn.Kyllä kaikki kuoli.

 

Kyllä meillä jatkui ja on jatkunut jo n. 17v sen jälkeen.
Tärkeintä on että sitten elät ratkaisusi kanssa. Jos päätät jatkaa, on sinun myös päätettävä antaa anteeksi, ettet loppuikääsi naljaile asialla. Unohtaahan ei tietysti koskaan voi.
Mieti voitko enää luottaa, edes "sitten joskus".

 

Muakin mies on pettänyt ja "hoito" raskaana, kirjottelinki siitä tänne...

Kovasti mies haluaisi mun kanssa yhteisen tulevaisuuden, kun meillä lapsikin, mut hitto soikoon se lapsi . Onneksi sun miehes ei ole ketään saattanut raskaaksi. Jättikö sun miehes toinen nainen sun miehes rauhaan? Siis tyytyi siihen, et jäi toiseksi naiseksi ja miehesi palasi perheen luo vai soitteleeko perään?

 

No itse en tiedä varmasti miten suhtautuisin jos minulla olis miehen kans lapsia ja monta vuotta takana. Ainoona on se et seurustelin ja mies tul toisen naisen kans baarista käsi kädes ja se romautti kyl mun uskoni 4kk jälkeen. Yhteensä vuoden siinä kiikuttelin ku yritin anteeks antaa mut siitä mitään tullu. Eli saati sit et ois ollu lapsia ja monta vuotta seurustelua/avioliitto takana..

Kovasti siis olettaisin et sen jälkeen paluuta ei ois ja sen ois pakko päättyä. Luottamus suhteessa kuitenkin on sen A ja O ja mä itse oon sellaine ihmine et en pysty toiseen luottaan enää ja ottaisin aina asian riidoissa puheeksi kun en siitä ylikään pääsisi.

 

Muakin mies on pettänyt ja "hoito" raskaana, kirjottelinki siitä tänne...

Kovasti mies haluaisi mun kanssa yhteisen tulevaisuuden, kun meillä lapsikin, mut hitto soikoon se lapsi . Onneksi sun miehes ei ole ketään saattanut raskaaksi. Jättikö sun miehes toinen nainen sun miehes rauhaan? Siis tyytyi siihen, et jäi toiseksi naiseksi ja miehesi palasi perheen luo vai soitteleeko perään?

Ei ole soitellut ja mies vannoo ja vakuuttaa kertovansa, jos näin tapahtuu... Kertoo myös oma-aloitteisesti kaikki menonsa ja puhelunsa+viestinsä yms. Ymmärtää, että kaiken pitää olla avointa, muttenhan ikinä voi tietää. Tietää kyllä mikä savotta on edessä ja mitä se häneltä vaatii, jos yhdessä jatkamme, luottamus on mennyt eikä hevin palaa, josko ikinä.

 

up

 

Muakin mies on pettänyt ja "hoito" raskaana, kirjottelinki siitä tänne...

Kovasti mies haluaisi mun kanssa yhteisen tulevaisuuden, kun meillä lapsikin, mut hitto soikoon se lapsi . Onneksi sun miehes ei ole ketään saattanut raskaaksi. Jättikö sun miehes toinen nainen sun miehes rauhaan? Siis tyytyi siihen, et jäi toiseksi naiseksi ja miehesi palasi perheen luo vai soitteleeko perään?

Ei ole soitellut ja mies vannoo ja vakuuttaa kertovansa, jos näin tapahtuu... Kertoo myös oma-aloitteisesti kaikki menonsa ja puhelunsa+viestinsä yms. Ymmärtää, että kaiken pitää olla avointa, muttenhan ikinä voi tietää. Tietää kyllä mikä savotta on edessä ja mitä se häneltä vaatii, jos yhdessä jatkamme, luottamus on mennyt eikä hevin palaa, josko ikinä.

se riippuu ihan susta et pystytkö elämään sen asian kanssa. Onko suhde elämisen arvonen jos luottamusta ei ole?

nouseeko asia joka riidan yhteydessä ja pystytkö oikeesti antamaan anteeksi ja luuletko että tulet olemaan onnellinen?

 

Kyllä voi olla tulevaisuutta ja siitä voi selvitä jos kummatkin tekee kovasti töitä sen eteen. Meillä suhde entistä vahvempi ja parempi (ei siis tietty pettämisen takia, mutta siitä seuranneen rehellisyyden ja yrittämisen). Mutta silloin petetynkin pitää jossakin vaiheessa päättää että antaa anteeksi ja unohtaa, ja oikeasti tehdä se. Kyllä se myös aikaa vie, meillä n. 2 vuotta. Niin ja meillä nainen oli se joka petti (jos sillä nyt mitään väliä on).

 

Kyllä voi olla tulevaisuutta ja siitä voi selvitä jos kummatkin tekee kovasti töitä sen eteen. Meillä suhde entistä vahvempi ja parempi (ei siis tietty pettämisen takia, mutta siitä seuranneen rehellisyyden ja yrittämisen). Mutta silloin petetynkin pitää jossakin vaiheessa päättää että antaa anteeksi ja unohtaa, ja oikeasti tehdä se. Kyllä se myös aikaa vie, meillä n. 2 vuotta. Niin ja meillä nainen oli se joka petti (jos sillä nyt mitään väliä on).

Juu, pitkään työrupeamaan on varauduttu... itsellä vaan usko tooosi vähissä tuon miehen "muuksi muuttumisen" suhteen. Nyt vaan tuntuu ihan kummalliselta kun tuo mies ihan tosissaan yrittää ja tekee kaikkensa meidän suhteen parantamiseksi ja lasten eteen. Itse olen vielä ihan sekaisin eri tunteiden viidakossa, mutta niin vaikea kun onkaan myöntää, että tuntuuhan se tosi hyvältä kuulla tosi pitkän ajan jälkeen asioita, joita on halunnut kuulla jo kauan. Mies oli koko tuon suhteen ajan minua kohtaan tosi kylmä ja v...mäinen ja syyllisyyshän siellä sitten kummitteli. Tuo luottamuksen saaminen vaan mietityttää ja tietysti aika näyttää, kuinka kauan tuo miehen "ihanuus" kestää sekä oman pään kanssa eläminen. Hulluko sitä on, kun ajattelen välillä, että tämän asian esiin tuleminen (niin kamalaa kun se onkin) saattaa olla kuitenkin meille se viimeinen mahdollisuus avoimempaan ja rehellisempään suhteeseen?!?!?

 

lisää tarinoita?

 

vielä epätoivoinen yritys nostella, jos joku kommentoisi...

 

Mun tuttu päätti jatkaa miehensä kanssa ja nykyään heillä menee paremmin kuin ennen. En tiedä tarkemmin miten ovat asiaa käsitelleet.. Mutta terapiassa asian selvittely on varmasti hyvä asia johti se mihin tahansa. Tsemppiä sulle vaikeeseen pohdintaan! :hug:

 

Minkä ikäiset lapset teillä on?

 

Minkä ikäiset lapset teillä on?

3,5v ja toinen alle vuoden.

 

Olisiko se ollut sitten tuo stressaava vauva-aika joka johti miehen pettämiseen? itse en siis muista tarinaasi lukeneeni, tiedän vain mitä tässä kerrotaan. Mutta niin, eihän pettäminen koskaan puolustettavissa ole, mutta ehkä vauva-aika iski miehellesi kovemmin kuin arvelikaan? Vai milloin tämä kaikki tapahtui ja oliko hänellä suhde kauemmankin aikaa?

Todella surullista, mutta myös tällaisesta voi nousta jos on tarpeeksi tahtoa ja luonteen lujuutta. Itse en siihen kykenisi, mutta onhan noita monia pareja, jotka ovat pohjaltakin nousseet :hug:

 

Kyllä voi olla tulevaisuutta ja siitä voi selvitä jos kummatkin tekee kovasti töitä sen eteen. Meillä suhde entistä vahvempi ja parempi (ei siis tietty pettämisen takia, mutta siitä seuranneen rehellisyyden ja yrittämisen). Mutta silloin petetynkin pitää jossakin vaiheessa päättää että antaa anteeksi ja unohtaa, ja oikeasti tehdä se. Kyllä se myös aikaa vie, meillä n. 2 vuotta. Niin ja meillä nainen oli se joka petti (jos sillä nyt mitään väliä on).

Meillä myös pääpiirteiitäin meni juttu näin. Aikaa on mennyt jo ja kyllä se juttu edelleen mielessä on molemmilla. 2,5v on nyt "julkitulosta". Ei tosin kyseessä ollut pidempi suhde vaan ns. yhden yön juttu.

Ja ihan varmasti voi selvitä jos molemmat sitä haluaa, meilläkään ei mies halunnut mitään äkkiratkaisua tehdä. Rakkaus ei meillä hävinnyt missään vaiheessa.
Kaikki eivät tietenkään pääse yli, mutta aina kannattaa harkita ja yrittää jos yhtään siltä tuntuu.

 

Olisiko se ollut sitten tuo stressaava vauva-aika joka johti miehen pettämiseen? itse en siis muista tarinaasi lukeneeni, tiedän vain mitä tässä kerrotaan. Mutta niin, eihän pettäminen koskaan puolustettavissa ole, mutta ehkä vauva-aika iski miehellesi kovemmin kuin arvelikaan? Vai milloin tämä kaikki tapahtui ja oliko hänellä suhde kauemmankin aikaa?

Todella surullista, mutta myös tällaisesta voi nousta jos on tarpeeksi tahtoa ja luonteen lujuutta. Itse en siihen kykenisi, mutta onhan noita monia pareja, jotka ovat pohjaltakin nousseet :hug:

No onhan näitä syitä tässä käyty läpi yhdessäkin... ikuinen ymmärtäjä kun olen ja vihdoin mies omaa tarinaansa minullekin kertoo. Miehellä oma kriisiaikansa ollut tässä jo ennen tätäkin sekä monta "käymätöntä keskustelua" taustalla. Tekoaan en todellakaan voi hyväksyä, mutta ymmärtää jotenkin voin. Parisuhteen ongelmista kannan oman taakkani ja niitä olen tässä jo ennen tätä pohtinut paljonkin, mutta miehen teosta en itseäni syytä. Suhde kesti enemmän ja vähemmän aktiivisesti reilun puoli vuotta, että ei mikään ihan pikku juttu!

 

vielä ylös ennen nukkumaan menoa...

 

Enpä tiedä mitä vastaavassa tilanteessa tekisin, en varmaan ainakaan äkillisesti mitään. Parisuhteet on tahdon asioita; jos on jatkamiseen tahtoa, löytyy keinot. Olen sitä mielipuolta että kaikissa suhteissa on koko ajan olemassa sekä syyt eroon että syyt yhdessäpysymiseen, kyse on valinnoista. Myös tietysti miehen puolelta.

Ja pettää voi toisen niin monella tapaa, vieraan kanssa sekstailu on niistä vain yksi :/

 

Riippuu paljolti onko kyseessä kännisekoilu, siis semmoinen kertahommeli, vaiko sit ihan pidempään jatkunut suhde toiseen. Teillä taisi olla kyseessä pidempi juttu se pettäminen.
Me jatkettiin yhdessä kännisekoilu-pettämisen jälkeen ja ihan hyvin menee. Toki mietityttää aina kun toinen lähtee viihteelle, mut en kadu päätöstä että jatkettiin yhdessä. Uskon, että jokainen voi tehdä virheen ja uusi mahdollisuus on annettava. Mutta pitkään jatkunutta pettämistä en kyllä voisi vaan yhdeksi virheeksi laskea. En usko että itse voisin jatkaa tuommoisen jälkeen.

 

Meillä tuli ero. En voinut jatkaa yhteiseloa exän ja hänen uusimpansa kanssa, jonka halusi pysyvän ystävänään vaikka väitti rakastavansa minua.

 

Mun hyvän ystäväni mies petti. He eivät eronneet, vaikkakin mies asui jonkin aikaa muualla. He kävivät terapiassa. Mies katui tosissaan, ja muuttui: oli loistava isä, teki paljon kotitöitä, oli oikein huomaavainen puolisolleen. Hyvältä näytti.
...kunnes ukko kärähti taas :kieh:
No, sama rumba alusta. Hetken asumusero, uusi yritys, miehen katumus, jne. Heillä näytti menevän hyvin, ja kuulemma menikin...
...kunnes mies jäi taas pettämisestä kiinni.
Se riitti ystävälleni. Eroa haettiin, mä tosin en jaksa uskoa että se olisi tälläkään kertaa lopullista. Mihin tiikeri muka raidoistaan pääsee.