pettämisen jälkeen?

Täällä valitettavasti ei sitten oo ollu enään mitään pelastettavissa. Sohvamajotusta ollu kauan ja kehotin tänään pakkaa vaatteet mukaan, kun taas pitää mennä jonnekkin pitää kivaa.

 

10 tapaa rakastua kumppaniin uudelleen
06.06.2008 06:30


Näin herätät väljähtyneen parisuhteen henkiin.

1. Jaa päivän tapahtumat

Kerro töistä tullessasi puolisolle, mitä olet päivän aikana tehnyt. Näin syntyy läheinen jakamisen kulttuuri.

2. Uskalla riidellä...

Vihan tunteita pelätään turhaan. Usko tai älä, riitely lisää läheisyyttä ja jopa suhteen eroottisuutta. Jos ei koskaan riidellä, se kertoo siitä, että tunteet tukahdutetaan.

3.... ja kritisoida

Suhde ei voi olla läheinen, jos asioista ei puhuta, eikä suhteessa voi olla oma itsensä. Helposti kuvitellaan, että kritiikki pilaa romanttisen tunnelman. Tällöin tuodaan esiin vain mukavia asioita, mikä johtaa epäaitouteen.

4. Riko rutiineja

Hakekaa rutiineihin vaihtelua ja vivahteita, se pitää mielenkiintoa yllä. Päättäkää tietoisesti kokeilla erilaisia juttuja. Romanttista suhdetta voi verrata ruokailuun, erilaisilla mausteilla saadaan samastakin ruoasta kiinnostavampaa.

5. Älä yritä väkisin

Jos romanttista ilmapiiriä yritetään pitää väkisin yllä, tunne yleensä hiipuu.

6. Puhu avoimesti

Ilmaiskaa tunteita ja keskustelkaa omista ajatuksista. Jos kumppanille ei kerrota, miten asiat ovat, hän saattaa kehitellä päässään monimutkaisiakin salaliittoteorioita.

7. Unohda täydellisyys

Yritä olla luomatta liian epärealistisia odotuksia. Muista, ettei täydellistä suhdetta olekaan.

8. Rakenna ja remontoi

Älä pidä itsestään selvänä, että kun suhde solmitaan, se pysyy hyvänä itsestään. Suhde pitää rakentaa, ja sitä täytyy pitää yllä itse.

9. Ota vastuu onnesta

Älä odota, että toinen tekee sinut onnelliseksi, onni lähtee lopulta itsestä.

10. Aita on vihreintä tällä puolen

Rakastumisvaiheen jälkeistä suhdetta ei kannata pelästyä. Suhde voi muuttua pidemmän päälle jopa paremmaksi, koska se perustuu aidompaan läheisyyteen ja rakkauteen. Vaihtamalla kumppania voit saada rakastumisen huuman takaisin vain hetkellisesti.

Vinkit antoi psykologi ja parisuhdekouluttaja Kari Kiianmaa.

 

jos pettää kerran pettää myös jatkossakin... verissä se pettäminen vaan on

 

Tarvitaan paaaaaaaaljon voimia ja jaksamista kummaltakin. Aito anteeksi antaminen. Jaksatko ruveta yrittämään?

 

Minullapa kävi niin, että nainen petti. Jätti syvät traumat, eikä niistä tunnu pääsevän enää koskaan eroon. Tapauksesta on reilu 2 vuotta ja päässä viuhuu ihan edelliseen malliin. Seurustelua oli ollut jo sen verran takana, että pahuksen pahalta tuntui antaa naiselle monoa, mutta se oli ainoa ratkaisu - etenkin, kun ei itse vaivautunut tunnustamaan vielä loppumetreilläkään. Muita reittejä sain tietää sen jälkeen, kun aloin itse epäillä moista ja panin puolison piinapenkkiin.

Sittemmin meni muutaman tovin erilliseloa ja palasimme yhteen. Olin jo saanut asian unohdettua, mutta sitten nainen meni tunnustamaan - ja niitä jälkiä tuntuu syyttömänä joutuvan paikkailemaan lopun ikäänsä. Psyyke romahti uudestaan, jatkuva masennusaalto tuntuu loputtomalta ja mikään ei tunnu juuri maistuvan. Tuntuu, että kaikki hyvät tuntemukset ovat kadonneet ja positiivinen tunne-elämä täydellisessä stagnaatiossa. Luulisi, että miehenä tämän voisi jotenkin "blokata" pois tajunnasta, mutta kun ei. Kaikkea on kokeiltu, mikään ei vain tunnu hyvältä. Edes aika ei tunnu muuttavan asiaa miksikään.

En usko, että enää koskaan pystyn täydellisesti yhteenkään naiseen luottamaan, etenkin kun kuulee jatkuvasti enenevässä määrin näitä naisten syrjähyppyjä. Se, mitä omasta sydämestä on enää jäljellä, tuntuu sanovan, että ei enää koskaan kenenkään kanssa harjoittelemaan yhteiseloa. Aina on se pienikin mahdollisuus, että näin voi käydä uudestaan, ja entä sitten jos nämä samat (siinä vaiheessa jo mahdollisesti hävinneet) tunteet nousevat uudelleen pintaan?

 

Kyselenkin nyt teiltä arvon kanssasisaret (ja miehet myös), että onko kenelläkään kokemusta siitä, voiko tässä olla mitään tulevaisuutta yhdessä vai olisiko vaan paras jättää sika omaan katumukseensa ja jatkaa elämää lasten kanssa???

Nykyään pettämistä käytetään lähinnä pakokeinona muuten epämieluisasta suhteesta tai elämäntilanteesta. Kumppania on kätevä vaihtaa, vaikka yksinhuoltajuuden kautta, kun eroon on sosiaalisesti hyväksyttävää syy.

Pettäminen ei itsessään vahingoita lapsia, kun taas vanhempien ero turmelee lasta loppuiäksi. Koska suhteessanne on lapsia, et voi pistää miestä pihalle pelkästään tämän pettämisen takia. Suosittelen parisuhdeterapian jatkamista.

 

Joskus kriisi voi olla uuden rehellisemmän ja avoimemman parisuhteen alku.

Meillä niin ei käynyt, mutta yhdessä olemme silti edelleen, yhdentoista vuoden avioliiton jälkeenkin. Pettämisen aikoihin liittoa oli kestänyt viitisen vuotta, lapset olivat taaperoikäiset. En ole koskaan ollut miehestäni taloudellisesti riippuvainen, joten se ei ollut tähän liittoon jäämisen syy missään vaiheessa. Pariterapiassa kävimme kymmenisen kertaa, kunnes mieheni ei enää halunnut. Omista tunteista ja virheistä puhuminen oli hänelle liian vaikeaa. Minä jatkoin yksilöterapiaa vuoden verran.

Tiesin jo heti alussa, että jatkuu liittomme tai ei, se tulee olemaan joka tapauksessa minun päätökseni. Mieheni ei ikinä ottaisi eroa. Ulkopuolinen suhde loppui paljastumiseen, eikä sen jälkeen ole ollut muita kuuden vuoden aikana. Mieheni viihtyy nykyisin paljon kotona ja on tyytyväinen elämäänsä näin.

Niinpä punnitsin eri vaihtoehtoja, mitä teen, varmaan kaikenkaikkiaan parin vuoden ajan. Eniten mietin, millaisen elämän, arjen ja tulevaisuuden pystyisin tarjoamaan kasvaville pojillemme yksinhuoltajana. Mieheni on heille hyvä isä, mutta avioero olisi hänelle niin kova paikka, että hän tuskin jäisi samalle paikkakunnalle minun ja poikien kanssa. Tulin melko nopeasti siihen tulokseen, että lapsillemme perheen hajoaminen uskottomuuden vuoksi olisi iso katastrofi ja merkitsisi heille tärkeän isän (ja turvatekijän) menetystä arjessa. Pidemmän pohdinnan vaati sitten se, mitä itse odotan elämältä, avioliitolta tapahtuneen jälkeen. Mietin, mistä olen valmis luopumaan lasteni hyvinvoinnin vuoksi, ilman että itse alan voida huonosti.

Vapaaehtoinen valintani on ollut, että jään tähän kotiin, jatkamme isänä ja äitinä, mutta varsinaista parisuhdetta meillä ei enää ole. Ajattelen tällä hetkellä, että en jatka tässä loppuikääni, mutta jos kodin ilmapiiri pysyy kohtuullisen tasaisena, eikä pahempia riitoja ole, jatkan näin kunnes pojat pärjäävät omillaan ja muuttavat pois kotoa. Kyllä kahden kouluikäisen pojan kasvattaminen käy työstä kahdellekin vanhemmalle, saati sitten jos siitä pitäisi selviytyä yksin.

Luottamus - mitä se on? Minulla on parhaat ystäväni kodin ulkopuolella, ne muutamat joille voin puhua kaikesta omana itsenäni. Asun aviomieheni kanssa, johon luotan lasten kasvatukseen liittyvissä asioissa ja raha-asioiden hoidossa. Hän on raitis, hoitaa kotia ja tekee takuulla kodin töitä enemmän kuin minä. Plussia on enemmän kuin miinuksia.

Toivon, että rouva Heinonen löytää itsensä muutkin puolet kuin sen rouva Heinosena olemisen. Voisitko jatkossa olla sen Heinosen kaveri, vaikkei se täydellinen olekaan? Ja samalla Heinosen lasten äiti yhdessä isä-Heinosen kanssa? Siinäkin on tavoitetta aika tavalla, vaikkei parisuhde olisikaan parhaimmasta päästä. Voimia jatkoon!

 

Olen ihmetellyt näitä pettämisjuttuja ja eroamisperusteita pienessä mielessäni näin: miksi ihmiset luulevat rakastavansa toista, jos heti toisen heikkouden havaitessaan ovat muka kykenemättömiä jatkamaan "rakastamista" ja silti hetken päästä otetaan uusi "rakkaus" kyselemättä, monenko kanssa tämä on seksiä ehtinyt harrastaa ennen minua eli mikä ero siinä on että oma puoliso sortuu vieraan kanssa kuin että huolin puolisokseni kuitenkin ihmisen jolle olen vaikka se sadas kumppani? Siis jos voin hyväksyä kerran eronneen toisen sängystä, miksi en huolisi omaa puolisoani takaisin "lainasta", jos hän vielä anteeksi pyytää?

 

Olen ihmetellyt näitä pettämisjuttuja ja eroamisperusteita pienessä mielessäni näin: miksi ihmiset luulevat rakastavansa toista, jos heti toisen heikkouden havaitessaan ovat muka kykenemättömiä jatkamaan "rakastamista" ja silti hetken päästä otetaan uusi "rakkaus" kyselemättä, monenko kanssa tämä on seksiä ehtinyt harrastaa ennen minua eli mikä ero siinä on että oma puoliso sortuu vieraan kanssa kuin että huolin puolisokseni kuitenkin ihmisen jolle olen vaikka se sadas kumppani? Siis jos voin hyväksyä kerran eronneen toisen sängystä, miksi en huolisi omaa puolisoani takaisin "lainasta", jos hän vielä anteeksi pyytää?

Kuulostaako menetetty luottamus yhtään hyvältä perusteelta. Mulle henkilökohtaisesti on sillä todella paljon merkitystä että voinko luottaa puolisooni. Pettämisenkin voisin antaa joissain olosuhteissa anteeksi jos kumppani sen heti tunnustaisi ja tietysti katuisi tekoansa. Mutta sellaisella miehellä johon ei voi luottaa ei tee yhtään mitään ja ero on parempi ratkaisu kuin pelätä ja epäillä aina pahinta. Uuden kumppanin aiemmat teot ei ole juuri samasta syystä niin merkitseviä koska ne eivät ole petollisia tekoja mua kohtaan vaikka en kyllä mitään häntäheikkiä ottaiskaan.

 

Mitenkähän RouvaHeinonen on päättänyt, kun tuosta aloituksesta jo kuitenkin aikaa

 

Minä petin miestäni alkusuhteessamme.. sain anteeksi ja olen luottamuksen kovalla työllä ansainnut takaisin. Ja en todellakaan ryhdy enään moiseen.

Kannattaisi kuitenkin painottua enemmän siihen että mikä asia sai miehesi sille tielle menemään? Entä jos yhteenpaluunne jälkeen se "arki" tulee vastaan ja miehesi kyllästyy uudestaan (tai samanlainen hetki tulee joka ajoi pettämään ) niin voiko miehesi olla silloin uskollinen.?

Nyt ainakin vaikuttaa että miehesi tahtoo todella paljon tehdä töitä suhteenne eteen ja mun mielestä tekee juuri oikein kun ei salaile sinulta yhtään mitään. Osoittaa että on tosissaan kanssasi ja katuu syvästi tekojaan.
Eri asia jos ei kertois mitään omista tekemisistään ja olis tuppisuuna eikä milläänlailla huomioisi sinua.