Pömppömahaiset plussaajat, vol 6

OIH, täällähän on taas ihania plussauutisia :heart: Oikein paljon onnea Ulpulle ja Kamillalle , ihanaa!! Pikkukakkosia siis luvassa

Meillä on poika kasvanu ja kehittyny hurjaa vauhtia, tammikuun lopussa tuli 6 kk täyteen :heart: Kovasti mennään lattialla eteenpäin, tai siis lähinnä taaksepäin työntelee itseään ja sittenpä ollaankin kohta jumissa jossain sohvan alla... konttausasentoon poika nousee myös sujuvasti, mutta siitä eteneminen on lähinnä muksahdus nenälleen. Vauvauinnissa ollaan käyty ja sekös se vasta kivaa ja hauskaa puuhaa on, hehee. Läiskyttely alkaa olla jo melkoista, uintiliikkeitä tulee hienosti ja sukellukset menee hyvin Tosi kivaa touhua!

Töihin palailen kesän alussa ja iskä jää pojan kanssa kotia. Pikkukakkosta mietitään sitten, kun minun työkuviot on selkiintyneet + meillä ois asunnon vaihto isompaan edessä. Varmaan menee loppuvuoden puolelle kun vois alkaa miettimään... Jännää, ei tosiaan tiedä että miten helposti tämä toinen sitten tulisi jos olisi tullakseen. Poika sai alkunsa niin helposti, jos satutte muistamaan niin käytiin ex-miehen kanssa läpi noita hoitoja (selittämätön lapsettomuus) ja kun tämä minun nykyinen ihanuus kultamies astui kuvioihin, niin siinä ei kauaa nokka tohissu kun tuli plussa testiin... siis aivan nurkan takaa ja täysi yllätys! Mutta aivan ihana ylläripylläri :heart: Että saas nähä sitten miten käy.

Mutta kevättä kohti mennään, ihanaa sellaista kaikille toivottelen :wave:

 

Rakkaat ystävät:

Elämä on ollut hurjempaa kuin olisin ikinä kuvitellut/toivonut.
Kaikki on hyvin, meillä on kaksi pientä poikaa, jotka eivät anna hetkenkään rauhaa. Hyvässä ja pahassa. Maailman komeimpia, hauskimpia ja villeimpiä. Kovaäänisiä ja valtavan kovia syömään. Erittäin huonoja nukkumaan.

Swing: olet järjiltäsi. Että joku tämän kaiken historian jälkeen keksisi raskauden ollakseen mukana virtuaalisessa, joskin läheisessä, ystäväjoukossa? Mutta hyvä Sinä, sait sen verran raivostumaan, että hakkasin itseni saman tien sisään. Jouduin muuten hakkaamaan useamman kerran, olin unohtanut salasanani.

Pömppäsiskot, upeaa uutta vuotta 2011 ja lisää pikkukakkosuutisia! Luoja, miten ihanaa!!!! Kamilla ja Ulpu, kyyneleet kimaltavat täällä!!!!

En lupaa käydä täällä kovinkaan usein (suljetulle foorumille voisin lähteä ehkä mukaan, harvakseltaan) ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että harvat omat hetkeni käytän nukkumiseen, lehden lukemiseen, syömiseen ja joka päivä poikien kanssa ulkona kävelyyn, kiitollisena ylös vilkaisten, joka ikinen kerta. Mutta kirjoittakaa te! Uskon, että rohkaisette monia tuskaisella tiellä.

Rakkaudella
Stella

 

Ihana kuulla Stella että kaikki on hyvin :heart: ja mielettömästi onnea pikkuisista kullanmuruista.

Meillä alkaa kanssa uusi hoitorumba varmaankin ihan viikon sisällä. Meidän taustoilla päätettiin vielä kerran kokeilla mutta jos siitä ei tärppää niin enempää ei yritetä. Sitten me olemme onnellisia yhden pienen vauhtiveikon kanssa joka juuri täytti vuoden. Mihin se aika oikein hujahti??

 

Stella, Stellla, Stella=):wave::heart::flower::kiss: ja kaikki x 2!

Ihanaa kuulla sinusta! Elämä kahden pienen villikon kanssa kuulostaa mielettömältä seikkailulta! Niin hyvä kuulla, että kaikki on mallillaan. Ihan sykkyrällä täällä!

Ja hyvä, että heitit annihelenat suuhun swingille. Otin itsekin hänen kommentistaan melkoiset liekit. Jos kertoo seuranneensa tätä palstaa pitkään, on varmasti myös huomannut, että täällä vallitsee rauhan ja rakkauden ilmapiiri. Suomi24:lle voi mennä provoilemaan, jos on tarvis. :wave: Jos on valmis tarkistamaan hiukan äänensävyjään, ja on oikealla pömppisasialla ja -asenteella, niin tervetuloa. Olemme armelias jengi.

Ulpu ja Kamilla, mitä mahtavimpia uutisia! Jesjesjesjes! Ihanaa, että uusi raskautuminen ei vaatinut tähtitieteellisiä temppuja. Kottikärryittäin onnea molemmille!

Oma napa on taas täynnä pistosjälkiä. Puoli vuotta pieleen menneen alkioiden sulatuksen jälkeen päätimme kokeilla vielä kerran. Neljä päivää pistoksia takana. Ultra perjantaina. Punktio ja siirto kai alkuviikosta. Apua. Toiveikkaan realistisella mielellä. Onneksi asiaa ei ehdi pähkäilemään 24/7, sillä tuo pian kaksivuotias pikkuvanha ja touhukas taapero pitää ajatukset kiinni arjessa.

Retuli, joko se teidänkin pikkuinen on puolivuotias. Voi hyvänen aika tätä ajan kulua... Meilläkin uintitouhut ovat ihan ykkösiä. Harrastus on jatkunut jo yli puolitoista vuotta (!) ja poika alkaa olla melkoinen taituri.

Siisami:wave:, kiva kuulla sinustakin pitkästä aikaa!

Haleja ja lämpimiä, keväisiä ajatuksia pömppissiskoille! Kevät tulee, lähimetsästä kuuluu jo varovainen ti-tyy...

:heart: vappis,
tositoimissa taas

 

Täällä myös pikku kakkosta on kuumeiltu ja tänään testasin hailukan plussan pp9. Tämä oli se meidän vihoviimeinen alkio 1. IVF:stä ja jos tämä raskaus on totta ja pysyy loppuun asti niin meidän ei tarvitse enää lähteä noihin pistelyihin. Mulla sekavat fiilikset kun sain juuri uuden vakituisen työpaikan ja nyt sitten olen raskaana. Kummastakin olen todella innoissani, mutta onko kummankin saaminen jo kohtalon härnäämistä?!

 

Kyllä on hyvä mieli. On vaan niin hienoa lukea teidän kuulumisia ja huomata, että ei se maailma sitten olekaan niin epäreilu paikka. Kultalautasella asioita ei ole kenellekään kannettu, mutta jokainen elämää kokenut tietääkin, että sellaista ei juurikaan satu. Eikä tapahdu.

Mutta siis osa meistä on tositoimissa jälleen (moikka ihana vappis!) ja osalla jo uusi murunen masussa. :heart: Ja ennen kaikkea niitä pieniä elämän valoja pyörii jaloissa siellä sun täällä ja ne kasvavat kyllä hillitöntä vauhtia. Pitävät meidät liikkeessä, eikä se vierivä kivi tunnetusti sammaloidu. Aina ei ehdi edes levätä, nukkumisesta puhumattakaan.

Meillä elämä on arkea, onnellista sellaista. Tytöt jo kohta parivuotiaita ja kovinkin nokkelia ja osaavia. Stellaa komppaisin siinä, että hurjaahan tämä on ollut, mutta nyt jo välillä tuntuu, että sen ihan hetkisen rauhan voi joskus järjestää. Se helpottaa ajan kanssa ystävä.

Niin paljon kaikkea hyvää teille kaikille. Onnea ja iloa. Sitä paitsi, aurinko lämmittää tosiaan jo, titityy. =)

Kurre

ps. Haave, ei se kohtalo tuosta ole moksiskaan, älä siis suotta murehdi.

 

:heart:Kurre!:wave: moimoi! Stellan uutinen on näemmä imaissut tänne taas kaikki vanhat jengiläiset. Kiva kuulla vauhdikkaita kuulumisiasi!

Haave, tunnistan tuon ajatuksen. Jos jotain hyvää tapahtuu, niin kyllä se elämä sitten vielä rankaisee. Varmasti meille kovan koulun käyneille niin tyypillstä. Älähän moisia mieti. Ajattele, että tänne vaan kaikki hyvät, kiitos! Otetaan vastaan! Ja onnea matkaan...

kasvattaa yhdellä piikillä, jarruttaa toisella...
vappis

 

Vappis oot oikeassa, täältä meitä vaan löytyy, kömmitään palstalle kun uutisia tulee

Stella, ihanaa! kaikki on hyvin ja koita jaksaa, kaksos-arki on varmasti kiitettävän, ihanan uuvuttavaa - toivottavasti teillä on apuvoimia. Olin itse vauva-aikoina välillä aika naatti, samoin yhä nyt 2-vuotiaan kanssa - koitan joskus ajatella, että hei, nyt ei saa olla puhki ja pitää vaan jaksaa, kun tämä lapsi on niin ihme. Ei ole aina auttanut, vaan olen ollut rehellisesti väsynyt äiti, ilman tunnontuskia siitä, että aikoinaan sitä lupaili, että jos joskus saamme muksun niin en ikinä sitten valita mistään, ainakaan siitä että arki voi olla rankkaa

Ulpulle onnea!! Kamilla, kaikki varmasti ok?
Haave, toivon niin että teillä tämä nyt onnistui - ajattele, ei tarttis enää koskaan lähteä hoitoihin!! Koita jaksaa piinaa

on: Kävin heittämässä jo yhden IVF-rundin, pitkällä kaavalla, mutta tulos oli laihaakin laihempi eli 2-soluinen rupunen. Siirto tehtiin, joten "lugeilen". Mieli on tänään ollut erityisen matala. Kyllä se tästä. Etenkin kun tiedetään, että seuraava hoito on jo toukokuussa, eikä vasta kesän jälkeen, kuten ensin annettiin ymmärtää.

 

Hei kaikki Pömppikset!!!

Olen käynyt lukemassa kuulumisia ja saanut paljon ilon kyyneleitä. Ihania uutisia!
Tuskailen tässä alkumigreenin kourissa (ovat siis palanneet ja voimalla) ja pohdin lääkärille menoa. Meidän pieni Vattu kasvaa kohinalla ja vauhti on muutenkin päällä. Yksi päivä oli hiljainen kun oli kuumetta yli 38, mutta muuten on melkein kaksi vuotta menty tohinassa. Nyt vain näyttää siltä, että kakkosenkin saantiin (saati kysta kipujen hoitoon) pitäisi saada kolmannen osapuolen apua. Ja taidan tarvita sitä motivaatiota ja potkua takalistoon, että saan soitettua lääkärille ja aloitettua kaiken taas alusta.
Ja tänään kuulin kolleegapariskunnan vauvan synnystä ja heidän onnistumisensa on aina ollut hieman vaikea paikka mulle. Kun heillä on kaikki sujunut suunnitelmien mukaan. Jännä ettei kaikki vauvakuulumiset saa tälläisiä tunteita aikaan.
Musta oli kuitenkin ihana lukea kuulumisia ja piristää kivasti migreenivaivaista.

Isot halit teille sankareille!!!

 

Kivaa lukea teidän kuulumisia=)

Pahoittelut etten saa nyt aikaiseksi teille erikseen kommentoitua.

Omat kuulumiset ei kovin kummoiset. Eilen kun tultiin ulkoilemasta sisälle tunsin et nyt on märät housut -verta. Ultrassa liikkumaton sikiö, ei sykettä. Vastasi kooltaan 9+0, vaik oli 10+6. Huomenna otan cytotecit ja odottelen et kohtu tyhjenee. Hassua et päivälleen sama kun meillä 1.keskenmeno 3v. sitten.
Olo on ihmeen rauhallinen. Mies on työreissussa maailmalla, mut tulossa loppuviikosta kotiin.
Nyt vaan toivon et kroppa palautuisi mahd. nopeasti. Tää raskaus alkoi siis täysin luomusti ja natsaski heti toisesta kierrosta kun oikein kalenterin kans yritettiin. Mieli siis ihan toiveikas uuden yrityksen suhteen.

Parempaa onnea teille muille:heart:

 

Kiitos kaikille onnitteluista! Tiistaina olis puoliväli ja 30.3 rakenneultra. Kaikki on mennyt hyvin, tosin tuota painoa pakkaa olemaan (taas) liikaa, mutta... Minkäs sitä hyvälle ruokahalulleen mahtaa.. :/

Sydäntä lämmittävää oli kuulla Stellasta, helppo uskoa että melkoista vuoristorataa kahden poikavauvan kanssa elo on! Eihän sitä tosiaan kukaan varmaan osaa täysin kuvitella miten elämä muuttuu kun vauva/vauvoja tulee. Hattua nostan kaksosten äideille, kova urakka on mutta myös tuplailo =)

Hauska kuulla Vappiksestakin, kuinka hoidon kanssa kävi..?

Kurrelle :wave: =)

Meikku, kiitos kysymästä: kaikki tosiaan kunnossa Alkuraskaudessa oli kuvotusta ja vilutusta mutta nyt on aikas oireetonta. Pahoittelut negasta, toisesta pinosta luin ikävät uutiset... Tsemppiä uuteen hoitokierrokseen!!

Hobestakin hienoa kuulla pitkästä aikaa! =) Ikävä kuulla että migreeni vaivaa Itse en oo kyseisestä vaivasta koskaan kärsinyt, mutta voin vain kuvitella että todella kurja vaiva on! Toivottavasti saat siihen apua pian! Ja tsemppiä kakkosen yritykseen!!

Ulpulle iso :hug: Ei ole sanoja millä lohduttaa... Toivottavasti plussaat pian uudelleen!!

Hyvää alkavaa kevättä, isot halit kaikille!! :heart:

 

Pakko tulla tännekkin kertomaan Me päätettiin vielä kerran kokeilla josko saataisiin esikoiselle pienempiä sisaruksia ja kuinka ollakkaan tällä kertaa tärppäsi heti ensimmäisestä (siihen ne olis myös loppunut) ICSI:stä ja eilen ultrassa näkyi kaksi pompottelevaa sydäntä :heart::heart: Aika hurjaa.

 

Hirmuisesti onnea Siisami!!! :heart::flower:

 

Siisami, ihanaa!

Näin ne vaan sitten jotenkin palaset on loksahdelleet kropassa paikoilleen...Ja sitten kävi näin Mahtava juttu!

Ei kannata kuunnella kuin omaa sydäntä pärjämisen suhteen. Aivan varmasti pärjäätte! Olen itse ollut ihan mykistynyt siitä, kuinka melkein aina kun olen kävelyllä, joku pysäyttää ja tulee katsomaan vauvoja ja ihan tosi usein kyseessä on kaksosten äiti, isä, kummi, itse kaksonen, kaksosten isovanhempi tai muutoin sellainen, jolle kaksoset ovat läheinen juttu. Ja aina nämä ihmiset tulevat hymy huulilla kyselemään kuulumisia ja toivottamaan tsemppiä.

Joten tsemppiä toivotan minäkin, näin virtuaalisesti, siltä varalta ettemme kuitenkaan tunnistaisi toisiamme kun törmäämme jonakin päivänä kaksosten kanssa kaupungilla Sitä ennen on kuitenkin edessä kaksosraskaus, jonka toivon etenevän täydellisen hyvin.

Halauksin,
Stella (joka juuri pisti omat pikkuisensa nukkumaan, aikoo nyt tehdä yövellit valmiiksi ja sitten, ah, aikoo tehdä hyvän voileivän ja katsoa ehkä nauhalta jotakin ja juoda ehkä miehen kanssa lasillisen viiniä ellei uni vie aiemmin...)

 

Täytyy välillä käydä lukemassa täällä kuulumisia

Minä sain lähetteen julkiselle ja olisi ollut se aikakin toukokuun lopussa, mutta juuri tänään soitin ja peruutin sen ajan. Joulukuuhun mennessä voin soittaa uutta aikaa jos niin haluan. Jätin nyt vielä jonkinmoisen takaportin siis auki.

Minä tarvitsin totaalista taukoa yrittämisestä ja kuumeilemisesta, en vaan osannu lopettaa sitä kun meistä ei ole koskaan sitä varsinaista vikaa löytynyt. Mulla on myös järjettömän runsaat kuukautiset ja juttelimme miehen kanssa, että parantaisi mun elämänlaatua huomattavasti jos niille saataisiin jotain tehtyä. Keskustelimme lapsiasiasta pitkään ja tulimme päätökseen, että poika saa jäädä ainokaiseksi. Kävinpä vielä hakemassa hormonikierukan ja nyt ei tarvitse joka kuukausi odottaa menkkoja jännityksellä. Mun hermo lepää

En kuitenkaan sano, että en koskaan jatka hoitoja. Mun mieli voi muuttua, mutta nyt tämä päätös tuntuu hyvältä ja oikealta. Kovasti suunnitellaan matkustamista yms. koko perheen juttuja. Poika on aivan ihana 1v9kk vesseli

 

Minzu: Kuulostaa ihanalta toi teidän päätös (voiko näin sanoa?). Mä kanssa ton välin kyttäsin menkkoja ja aina oli pieni toive takaraivossa, että luomuihme tapahtuisi. Yhden lapsen kanssa elämisessä on paljon hyviä puolia ja monen asian tekeminen on varmasti helpompaa kuin isolla revohkalla Nyt anna hermon levätä ja ehkä sitten joskus tai sitten ei.

Itse kävin tänään nt-ultrassa ja edelleen on molemmat kaverit kyydissä ja voivat hyvin. Mä siis olen viimeaikoina enemmänkin pohdiskellut liikkumista useamman lapsen kanssa

 

Aivan mieletöntä, että tämäkin ketju on yhä voimissaan! <3

Minä kävin hakemassa sulatetun pikku reppanaisen mukaani eilen. Kolme vuotta on edellisestä (tuore)siirrosta ja se nukkua tuhistaa tuolla makkarin puolella. Tää on taas tätä!

Soraya pp1

 

Piti tulla utelemaan että kuinka Sorayan piinailujen kävi? Toivottavasti oot juuri plussannut!! =)

Mites Siisun tuplaraskaus on sujunut näillä helteillä..? Joko pian pääsette rakenneultraan?

( . ) Tänään rv 35+2 ja odotan malttamattomana ens tiistain ultraan. Verenpainelääkityksen takia on polikäynti ja toivottavasti saan myös painoarvion vauvasta. Katsoin esikoisen ajalta et 36+6 oli tehty painoarvio 2,7kg ja syntyessään sitten 40+3 painoi vain 2,5kg että eipä niihin nyt ihan hirveesti pysty luottamaan. Olis myös kiva jos sukupuoli saataisiin näkyviin, itellä on niin poikaolo mutta mistäs sen tietää ku rakenneultrassa vauva piti jalat tiukasti yhdessä.

Hyvää kesän jatkoja kaikille pömppisläisille, tulkaahan kertomaan kuulumisia jos lomailuilta ehditte!! :heart:

 

Juuh, plussailin!:heart: Nyt mennään rv 12+4 ja aamusta iltaan pahoinvointia. Muutaman kerran olen oksentanutkin, yöks. Klinikan alku-ultrassa ja kunnan tarjoamassa niskapussiultrassa käyty. On se vaan ihmeellistä nähdä pieni elämän alku sisällään. Muuten raskaus on mennyt tässä sivussa, kun esikoista hoitaa. Ei ehdi keskittyyn hössöttään, eikä aina muista edes olevansa raskaana. Ei edes pahoinvointi tunnu siltä, että odottaisi lasta. Tuntuu, kuin olisi pitkässä vatsataudissa...

 

Voi ihanaa Soraya, paljon onnea plussasta! Hienoa että kaikki on hyvin <3

En tiedä lukeeko tätä palstaa enää kukaan mutta ilmoitan kuitenkin että meille syntyi ihana pieni poika 22.8.2011 rv 42+0. Poju olis viihtyny masus varmaan pidempäänkin että käynnistykseen mentiin ja synnytys eteni vauhdilla lopuksi niin etten ehtinyt saada kuin ilokaasua. Painoa oli 3,6 kg ja pituutta 51 cm. Näöltään on kovasti "samaa sarjaa" kuin onnellinen isosiskokin joka hoitaa mielellään pikkuveikkaa <3

Hyvää syksyn jatkoa kaikille, olis kiva kuulla kuulumisia!!!

 

Kamilla Paljon onnea perheenlisäyksestä teille!!
Kyllähän täällä sillointällöin tulee käytyä katsomassa jos joku olisi laittanut jotain kuulumisiaan. Kiva lukea!

Soraya onnittelut myös sulle ja hyvää odotusaikaa

Mulla tällähetkellä rv 20+3. Luomuraskaus heti toisesta kierrosta maaliskuisen keskenmenon jälkeen

Hyvää syksynjatkoa kaikille jos sattuu täällä käymään.

 

Pömppiksille!

Kyllähän tätä toki luetaan. Ainakin minä herkistyn, kun luen "vanhojen" kuulumisia! Se oli yhteistä matkaa silloin ja minulle ainakin todella tärkeää! :heart:


Kamilla, lämpimät onnittelut uudesta perheenjäsenestä! :heart:


Ulpu, ihanaa! Onnea loppuodotukseen! Näin tämä elämä meitä vie!

Soraya 18+4

 

Onnea Kamilla pojasta! Paljon vauvan tuoksuisia hetkiä vilkkaan isosiskon viihdyttämisen lomassa Hienoa, että kaikki sujui hyvin ja nopsaan lopulta. Hih, hiljaisia hetkiä ei teillä varmasti ole, siitä pitävät "saman sarjan sisarukset" huolen.

Onnittelut kaikille teille plussanneille! Ihanan moni on pikkukakkosen (tai jopa kakkosen + kolmosen ) odotuksessa hyvillä viikoilla jo. Jännityksellä odotan vauvauutisia seuraavilta! Pysykäähän terveinä ja koittakaa jaksaa vatsoinenne esikoisten vauhdissa

Toivotan tsemppiä ja plussatuulia yrittäville! Toivo on aina mukana!

Tänne kuuluu hyvää. Kullanmuru on 1 v 4 kk ja vauhti vaan kasvaa koko ajan. Liike on tärkeintä - puhumaan ehtii opetella myöhemmin Neiti pölisee siansaksaa koko ajan, mutta yhtään tunnistettavaa sanaa ei ole vielä tullut Pimu häärää alvariinsa jotain - on varsinainen pyörremyrsky - yhden paikan kun saan siivottua neidin jäljiltä, on jo kaksi muuta ehditty levittämään sillä aikaa. Ulkoillaankin paljon, niin pääsee toteuttamaan itseään siellä

Töitä vailla olen edelleen :headwall: Jatketaan hakua... Kaiken lisäksi mies on ollut sairaslomalla jo pidempään käsiongelman takia - kelan päivärahoilla siis tässä vaiheessa. Eli raha tekee tiukkaa, mutta muuten on ollut ihana nauttia kesästä ja pikkuneidistä. Vaan kaikki järjestyy ajallaan.

Ihanaa syksyä teille kaikille rakkaat Pömppissiskot! Nautitaan väreistä ja sateen jälkeisestä raikkaudesta!

Auris

 

Tervehdys ihanaiset Pömppissiskot!:heart:

Uskomatonta, että tässä ketjussa henki pihisee edelleen. Suuren suuret onnittelut Kamillalle ja koko perheelle! Uskomattoman ihana uutinen! Mitenkäs sitä ollenkaan osaa käsitellä taas sellaista ihan pienen pikkuruista vaavia?

Isosti onnea myös kaikille odottajille, teitäkin on taas jo mukava liuta! Siisami taitaa olla seuraava uutisten tuoja, Ulpu ja Soraya myös jo pitkällä. Parasta mahdollista vointia ja paljon kannustavia ajatuksia ihan jokaiselle.

Ja Auris:wave:! Loistavaa kuulla sinusta! Melkoinen villikko taitaa tyttönen olla… Älä niistä työkuvioista murehdi, kaikki kyllä loksahtaa kohdalleen aikanaan!

Omia kuulumisia on tullut kirjoiteltua harvakseen. Viimeksi joskus keväällä, kun piikitykset olivat käynnissä. Ei mennyt se hoitokerta ihan niin kuin Strömsössä.
Kaiken piti olla ihan hyvin. Hormonimäärät osuivat aika kohdalleen, muniksia oli kasvamassa mukava määrä. Punktioaikataulu oli sovittu, kaikki kunnossa. Kaksi päivää ennen punktiota kuumeeni nousi neljäänkymppiin. Ei muita oireita, mutta korkean kuumeen takia olin ihan raato. Punktiota edeltävänä päivänä soitin paniikissa klinikalle, mitäs tehdään??? Kehottivat tulemaan toimenpiteeseen kuumeesta huolimatta. CRP-arvo huiteli reippaasti yli satasen, joten massiivinen tulehdus oli jossain päin kroppaa, ei vaan tiedetty vielä missä.

Punkteeraus oli helvettiä. Kipulääkitys ei tehonnut, huusin kuin hyeena koko ajan. Rutistin melkein mieheni sormet poikki. Eka punktio olikin ihan hiprakkaa ja hihitystä tähän verrattuna.

Saalista tuli 7 kpl, josta hedelmöittyi viisi. Ihan hyvä siis. Mutta alkioista vain yksi oli hyvälaatuinen, muut todella hitaasti jakautuvia rupuja. Kaikki menivät tietysti pakkaseen, koska tuoresiirtoa ei voitu terveydentilani takia tehdä. Klinikalta menin suoraan jatkotutkimuksiin. Tuomio: keuhkokuume. Kaksi viikkoa meni vuodelevossa. Onneksi en kuitenkaan joutunut sairaalaan, sillä heti ensimmäinen antibiootti alkoi tehota ja crp laskea. Pari kuukautta hengästymiskieltoa siihen päälle, mikä tietysti taaperon ja toppahaalareiden aikaan onnistuu vallan mainiosti. Hitto, että oli taudilla ajoitus. Ihan siinä rajoilla käytiin, etten vähän katkeroitunut…

Mutta se tauti on selätetty. PAS tehtiin heti välikierron jälkeen. Alkio oli hyvälaatuinen, ja kaikki oireet sain. Nega. Välikierto. Uusi PAS, kaksi hitaasti jakautunutta alkiota siirrettiin. Ei oireita. Nega.

Nyt homma tauolla. Loppui energia ja rahat. Kaksi ruppanaa on vielä pakkasessa, mutta todennäköisyys, että niillä saadaan yhtään mitään aikaan – etenkin mun ikäiselle naiselle – on niin onnettoman pieni, että en edes viitsi elätellä toivoa (ainakaan paljon). Enkä nyt ainakaan koeajalla aio yrittää…

Niin, koeajalla! Eli jos toisessa elämän osa-alueessa menee päin seiniä, niin toisessa paistaa ja kirkkaasti. Ajatus vanhasta työpaikastani ahdisti niin, että näin siitä painajaisia jo kuukausia ennen edes ajatustakaan paluusta. Maaliskuussa 2012 piti viimeistään palata. Loppukesästä näin ilmoituksen unelmieni työpaikasta ja hain sitä oitis. Prosessi oli pitkä ja monivaiheinen, mutta kuulkaas siskot, yli 90 hakijan joukosta tulin valituksi! En voi vieläkään uskoa!

Pippurimme, joka nyt on siis 2 ja puol vuotta, on aloittanut päiväkodin, ja minä työelämän. Ja tuntuu niin pirun hyvältä! Toki haikealtakin, mutta silti! Olen erittäin kiitollinen, että pystyin olemaan kotona näin pitkään. Pippuri on solahtanut päiväkotielämään yllättävän helposti, toki pientä itkeskelyä on välillä ollut. Hän on kuitenkin sopeutuvainen kaveri, ja jos ei fyysisissä leikeissä aina ihan perässä pysykään, niin tarinoi sitten senkin edestä. On nimittäin melkoinen verbaaliakrobaatti ikäisekseen.

Elämä siis sujuilee. Työ luistaa, organisaatio on ihana ja ymmärtää myös perheen tarpeet!!! Ihana on myös huomata, että hiekkalaatikolla vietetyt vuodet eivät ole vieneet kykyä puhua pitkillä sanoilla…

Toki mielessä on varovainen ajatus, että jos kuitenkin saisi vielä kerran kokea raskauden ja pienen vauvan ihanuuden (ja rankkuuden…), mutta huomaan myös tekeväni jo hiljalleen luopumista ajatuksesta. Ehkä eniten suojellakseni itseäni. Aika näyttää….

Rakkaudentäyteistä syksyä ja kynttilöiden tuiketta jokaiselle ihanalle siskolle, taaperon, vauvelin, masun tai unelman kanssa. Siskot, teissä on voimaa!

:wave: vappis

 

Pitkästä aikaa piipahdin täällä lapsettomuus puolella ja kuinka ollakkaan Pömppikset löytyi heti etusivulta.

Kamilla: Onnea kovasti perheenlisäyksestä näin hieman jälkijunassa.

Ulpu ja Soarayakin menevät jo odotuksessa pitkällä. Tää toisen odottaminen on kyllä paljon huolettomampaa kuin sen ensimmäisen.

Vappis: Harmi, että teidän hoidot on mennyt noin pieleen mutta muuten toi sun elämäntilanne kyllä kuulostaa tosi kivalle.

Täällä ei olla vielä jakauduttu mutta ei siihen varmaan enää kauan mene. tänään siis 34+0 ja olen viimeiset kolme viikkoa ollut vuodelevossa kohdunsuun lyhenemisen ja aukeamisen takia. Nyt alkaa kuitenkin viikkoja olemaan niin paljon kasassa ettei isompaa hätää enää ole. Oma olo alkaa olemaan aika kypsä tähän olemiseen ja en mä ihan kamalan kiltisti täällä enää jaksa makoillakkaan. Esikoinen on tällä hetkellä kokopäiväisesti tarhassa kun alle kaksi vuotias ja vuodelepo ei vaan ole yhtälö joka toimii. Hoito on mennyt kuitenkin tosi kivasti. Tulen sitten taas päivittelemään kuulumisia kun jätkät syntyy.