Poika haluais kutsua mun miestä isäksi...

[QUOTE="vieras";23177045]Ei se, että on onnistunut lapsen siittämään vielä isäksi tee. Isä on se, joka on läsnä arkipäivässä.[/QUOTE]

Mä olen ihan samaa mieltä.
Ja sillä kutsumanimellä ei oikeasti ole mitään väliä. Ap:n housuissa ottaisin käyttöön eri kutsumanimet iseille ja niin, että kaikki perheen lapset käyttävät samaa nimitystä.

 

no rakastaako poika bioisäänsä vai uusioisää, missä suhteessa enemän? kummalta pyytää tukea pelon/surun kohdatessa? minusta olisi tässä tilanteessa antaa lapsen itse päättää. sanoa tilanteissa "isi kieltää" että voit itsekin päättää millä nimellä kutsut.

 

Oma 3-vuotiaani kyllä kyselee ettei miksi hänen pikkuveljensä isällä ole hänelle mitään "sukulaisuusnimeä" (tyyliin "isä"). Johdonmukaisesti pidän sen linjan, että siksi kun hän ei sinun isäsi ole, mutta toki tykkää sinusta tosi paljon. Isä on isä ja äiti on äiti, ei noiden nimitysten käyttäminen tai käyttämättä jättäminen vähennä lapseen kohdistuvaa rakkautta ja välittämistä, tuota on syytä korostaa. Perheitä on erilaisia: kaikilla ei ole mummia, ei äitiä, ei isää, ei tätiä tai setää. Jotkut ovat siitä onnekkaita, että heillä on paljon rakastavia ihmisiä ympärillään.

Maailma on sanoja täynnä, ihan varmasti löytyy sopiva myös sinun poikasi ja miehesi väliseen kommunikointiin, jos pelkän nimen käyttäminen tuntuu vaikealta.

 

Muuta ketjua lukematta, antaisin sanoa, isä on se, joka elää lapsen kanssa arkea, se jolta lapsi hakee turvaa, ja jota lapsi rakastaa. Biologialla ei isyyden kanssa ole mitään tekemistä.

 

Antaisin sanoa isäksi, jos se isäpuolelle on ok. Ihmeellisiä vastauksia tässä ketjussa. Kukaan ei ajattele lapsen kannalta.

 

Olipas tullut vielä paljon kommentteja ! Miten mä tän kuvion oikein nyt selittäisin. Meillä kotona siis on pojan lisäksi 1v- tyttö ja tulossa vielä vauva. Poika (ehkä paljon myös pikkusiskon takia) on alkanut miettiä tätä isä-asiaa ja sanoo tosi ponnekkaasti sen, että kotona pitää olla äiti ja isä, ei äiti ja "pekka". Eli hän mieltää sen tosiaan niin, että vaikka hänellä on oma bio-isä, jota isiksi kutsuu, niin kotona oleva on se isä. Oon koittanu tätä asiaa niin sitte ratkasta, että tytölle miehestä puhutaan nimellä "iskä", tämä siksi, että poika kutsuu myös. Eli selkeä ero on siinä, kuka on kotona iskä ja sitten siellä biologisen isän luona isi.

POika mietttii myös sitä, että onko hänen isinsä tämän isin uuden puolison lasten oikea isi. Olen selittänyt, että ei ole, mutta saattavat häntä isiksi kutsua, ihan samoin, kuin hän itse kutsuu "pekkaa" iskäksi. Oon myös sanonut, että halutessaan hän saa kutsua isin puolisoa äidiksi siellä ollessaan. Poika vastaa tähän poikkeuksetta, että ei sano, koska se ei ole hänen äitinsä. Tää on tosi vaikea asia....

Enkä oo missään vaiheessa sanonut, että eksä olisi huono isä. Ei hän sitä ole, päinvastoin todella hyvä isä silloin, kun aikaa pojan kanssa viettää. Sitä yhteistä aikaa on vaan valitettavasti tosi harvoin. Heti eron jälkeen piti poikaa paljon, ja silloin ei tällästä ongelmaa ollut. Mutta nyt viimisen kahden vuoden aikana on tuo tapaaminen harventunut niin paljon, että poika tosiaan on vieraantunut bio-isästään. Mutta silti poika häntä isiksi kutsuu ja tietää, että tämä on hänen oikea isänsä. Pojalla on siis selkeästi kuva siitä, että isi on se oikea isä, ja mun mies on sitten se kotona asuva iskä.

 

Mä oon yleensä jyrkästi sitä mieltä, että vain oikeaa äitiä kutsutaan äidiksi ja oikeaa isää isäksi jos on ihan perus uusperhekuvio (eikä esim. että oikea isä/äiti on kuollut tms. erikoistilanne) enkä käsitä edes äitipuoli- ja isäpuoli-nimityksiä.

Mutta tässä se tahto kutsua ei-biologista miestä isäksi lähtee lapsesta, joten mun mielestä lapsen pitäisi saada kutsua miestäs isäksi kun kerran hänet kokee sellaiseksi enemmän kuin tämän bioisän. Ehkä lapsi haluaa tällä isäksi kutsumisella tuntea ns. kuuluvansa perheeseen ja osoittaa välittämistä miestäsi kohtaan sekä myös tuntea tulevansa rakastetuksi kun saa kutsua miestäsi isäksi, kun bioisä ei ilmeisesti kovin välitä lapsesta.

Hankala tilanne. Toisaalta hämmentää lasta jos hälle sanoo ettei saa isälle kertoa jotain mitä kotona tapahtuu ym. Sano bioisälle että hän voisi miettiä miksi lapsi kokee sun miehes enemmän isäkseen.

Samaa mieltä. Mä olen ollut periaatteessa sitä mieltä että lapsella on vain yksi äiti ja isä mutta jos halua kutsua isäpuolta tulee lapselta itseltään, sitäkin pitäisi kunnioittaa. Voisitko ex:llesi vielä puhua asiasta? Ja ehkä mummollekin? Voi olla että isovanhemmat on ne, jotka tässä enemmän haraa vastaan. Voit myös sanoa, jos asiasta keskustelu ei auta, että olette nyt teidän perheen kesken päättäneet että poika saa kutsua isäpuoltaan isäksi koska hän on pojalle kuitenkin se läheisempi.

 

[QUOTE="mmm";23178108]Samaa mieltä. Mä olen ollut periaatteessa sitä mieltä että lapsella on vain yksi äiti ja isä mutta jos halua kutsua isäpuolta tulee lapselta itseltään, sitäkin pitäisi kunnioittaa. Voisitko ex:llesi vielä puhua asiasta? Ja ehkä mummollekin? Voi olla että isovanhemmat on ne, jotka tässä enemmän haraa vastaan. Voit myös sanoa, jos asiasta keskustelu ei auta, että olette nyt teidän perheen kesken päättäneet että poika saa kutsua isäpuoltaan isäksi koska hän on pojalle kuitenkin se läheisempi.[/QUOTE]

Pakko mun on kai kissa nostaa pöydälle, koska asia vaivaa poikaa tosi paljon, eikä hän ymmärrä sitä, miksei saisi kutsua iskäksi. Melkein päivittäin poika asian ottaa puheeksi. Ollaan tosiaan koitettu, että jos vaikka kutsuisi "Pekka-iskäksi" tms. mutta tämä ei kelpaa bioisälle eikä mummille. Pelottaa vaan, millainen sota tästä syttyy....kun oli tosiaan pitkän työn takana, että eksän kanssa päästiin näin hyviin väleihin. Tietty sitä ei sais ajatella, koska nyt on kyse pojan tunteista, ei meidän vanhempien. Tuo sotatila vaan vaikeuttaa liikaa asioita taas.

 

Mä varmaankin ottaisin asian puheeksi eksän kanssa. Sanoisin, että lapsen kannalta on parasta, että hän saa päättää keneksi "pekkaa" kutsuu ja että se kutsumanimi ei biologisen isän asemaa mitenkään murenna. Ja ilman muuta sanoisin lapselle, että on hänen henk.koht. päätöksensä, ketä hän kutsuu isäksi. Ja että varsinkaan mummo ei siitä voi päättää.

 

Entä jos eroaisitte joskus nykyisen miehesi kanssa niin pysyisikö hän silloinkin pojallesi "isänä" ?
Omasta mielestäni lapsella on yksi äiti ja yksi isä, muita läheisiä ihmisiä voi kutsua ihan millä muulla nimellä tahansa. Kyllä minuakin loukkaisi jos lapseni kutsuisi jotain toista naista äidiksi vaikka nainen olisi tärkeä osa lapsen perhettä. Ehkä ex-miehesi kokee että häneltä jollain tavalla viedään "isyys" pois jos poika kutsuisi sinun puolisoasi isäksi.

 

Jos tällainen asia saa aikaan sotatilan, voitaneen kysyä, kenen etua exäsi ajaa.. ei ainakaan poikansa.

Mulla on yksi kaveri, jolla oli vähän vastaavanlainen tilanne lapsena. Hänen vanhempansa erosivat kun hän oli 2-3 v. ja tyttö jäi isälleen, nuorempi sisko meni äidille. Isä löysi uuden vaimon aika pian ja tyttö oli onnessaan että nyt hänellä on uusi äiti ja halusi äitipuoltaan kutsua äidiksi. Sekä äitipuoli että äitinsä kielsivät sen ja kaveriani vaivaa asia edelleen vaikkei hänellä mitään hyviä muistoja tästä äitipuolesta lapsuusajoilta ole. Hän olisi niin kovasti kaivannut sitä että olisi voinut sanoa tätä ihmistä äidiksi. Sitten kun isä ja äitipuoli saivat yhteisiä lapsia, tästä äitipuolesta kehkeytyi ajanmittaan monien satujen kuvaama ilkeä äitipuoli, joka mm. ajoi tytön pois kotoa 18-vuotiaana eikä ole antanut isän pitää yhteyttä kahteen vanhempaan tyttäreensä sen jälkeen...

 

[QUOTE="nono";23178182]Entä jos eroaisitte joskus nykyisen miehesi kanssa niin pysyisikö hän silloinkin pojallesi "isänä" ?
Omasta mielestäni lapsella on yksi äiti ja yksi isä, muita läheisiä ihmisiä voi kutsua ihan millä muulla nimellä tahansa. Kyllä minuakin loukkaisi jos lapseni kutsuisi jotain toista naista äidiksi vaikka nainen olisi tärkeä osa lapsen perhettä. Ehkä ex-miehesi kokee että häneltä jollain tavalla viedään "isyys" pois jos poika kutsuisi sinun puolisoasi isäksi.[/QUOTE]

Minusta useampi ätiti tai isä lapsen elämässä on rikkaus, etenkin jos kaikkiin on hyvät ja turvalliset välit. Ei se ole keneltäkään pois. Aikuisten turhaa nipotusta sanon minä. Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, antaisin kyllä poikani kutsua äitipuoltaan äidiksi, jos niin haluaa. Sitä paitsi onhan hän lapselle äiti, turha sitä "puolikasta" on mukana raahata.

 

[QUOTE="vieras";23176748]Ja jos näin kerta on, niin mitäs sitten valitatte jälkeenpäin asiasta, eihän sen silloin mikään ylläri ole ollut, jos kerta on selvää ettei etukäteen voi tietää? Siinähän on silloin 50-50 mahdollisuus ettei vanhemmuus olekaan sen kumppanin juttu...[/QUOTE]

kukahan tässä on valittanut?

jos se "vanhemmuus ei ole sen kumppanin juttu", niin miksi lapsi ei saisi kutsua jotain sellaista henkilöä isäkseen, jolla "vanhemmuus on se juttu"..? tämä asia tuntuu aiheuttavan enemmänkin niitä valituksia..

 

Tää on niin tätä, että sitä oikeaa isää ei kiinnosta se lapsi paskan vertaa, paitsi kerran kuussa että voi muulle maailmalle näyttää kuinka hyvä isä hän on. Mut auta armias, jos lapsi alkaakin kutsua toista miestä isäksi, se vasta kauheeta onkin! Siltikään se äijä ei tee yhtään mitään sen eteen, että oikeesti ois isä sille lapselleen. Mun mielestä se vaan pelkää, että se muu maailma alkaa kyseenalaistamaan hänen isyyttään kuultuaan lapsen sanovan Pekkaa isäkseen.

Jokainen äiti ja isä tietää, että ovat lapsen äiti ja isä. Lapsikin aikanaan tulee tietämään, ketkä ovat hänen biologisia vanhempiaan. En usko, että 5 vuotias ihan täysin ymmärtää sen asian. Vanhemmuus on kaikkea muuta kuin se, ketkä sen lapsen ovat alulle panneet. Ap:n tapauksessa Pekka on paljon enemmän isä kuin bioisä. Puhu sille exälles, ettei kukaan ole hänen isyyttään viemässä, ja siitä, että lapsi kokee menevänsä vieraille yökylään kun tapaa isäänsä.

 

[QUOTE="nono";23178182]Entä jos eroaisitte joskus nykyisen miehesi kanssa niin pysyisikö hän silloinkin pojallesi "isänä" ?
Omasta mielestäni lapsella on yksi äiti ja yksi isä, muita läheisiä ihmisiä voi kutsua ihan millä muulla nimellä tahansa. Kyllä minuakin loukkaisi jos lapseni kutsuisi jotain toista naista äidiksi vaikka nainen olisi tärkeä osa lapsen perhettä. Ehkä ex-miehesi kokee että häneltä jollain tavalla viedään "isyys" pois jos poika kutsuisi sinun puolisoasi isäksi.[/QUOTE]

Rehellisesti vastattuna, kyllä, jos meille ero tulisi, uskon, että poika pitäisi miestäni siltikin isänään ja haluaisi tätä tavata. Mutta tää on jossittelua, koska nyt ei ainakaan olla eroamassa. Tulevaisuuteen en osaa nähdä. Mutta siitä huolimatta bio-isä varmasti tulisi pysymään myös isinä. Kyllähän mä ymmärrän tosi hyvin eksän reaktion tuohon iskäksi kutsumiseeen, varmasti tuntuu pahalta. Mutta hän on tilanteen osaltaan aiheuttanut ihan itse, olemalla poissa pojan elämästä. Mua ei taas henk.koht. loukkaisi se, jos poika tahtoisi isinsä puolisoa äidiksi kutsua. Olisi hienoa, että poika tuntisi tämän niin tärkeäksi elämässään, että tälläisen "luottamuslauseen" antaisi. Varsinkin, kun siellä on kuitenkin hänelle "sisaruksia" ja se isi. Mutta toistaiseksi poika on itse eri mieltä. Ja tosiaan eksäni puoliso on tosi mahtava tyyppi Ollaan jopa naamakirjassa kavereita.

 

[QUOTE="mmm";23178222]Minusta useampi ätiti tai isä lapsen elämässä on rikkaus, etenkin jos kaikkiin on hyvät ja turvalliset välit. Ei se ole keneltäkään pois. Aikuisten turhaa nipotusta sanon minä. Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, antaisin kyllä poikani kutsua äitipuoltaan äidiksi, jos niin haluaa. Sitä paitsi onhan hän lapselle äiti, turha sitä "puolikasta" on mukana raahata.[/QUOTE]

Ainahan se on parempi että lapsella on useampi välittävä aikuinen elämässään, joillakin kun ei välttämättä ole sitä yhtäkään.
Enkä sitä epäile etteikö lapselle voi äidin tai isän uudet puolisot olla yhtä tärkeitä ellei tärkeämpiäkin kuin vanhemmat/toinen vanhempi. Mutta ymmärrän myös pojan isän kannan jos hän ei halua muita kutsuttavan isäksi.
Voihan jollekin lapselle joku hoitotäti, kummi, isovanhempi ym muu aikuinen tuntua enemmän turvallisemmalta aikuiselta tai läheisemmältä kuin biologinen vanhempi mutta mielestäni lapsella on kuitenkin vain se yksi äiti tai isä, vaikka ne olisivatkin sanan huonossa merkityksessä.
Ja omasta kokemuksesta puhun ja vain omasta mielipiteestäni.

 

Muuta ketjua lukematta, antaisin sanoa, isä on se, joka elää lapsen kanssa arkea, se jolta lapsi hakee turvaa, ja jota lapsi rakastaa. Biologialla ei isyyden kanssa ole mitään tekemistä.

Olen täysin samaa mieltä! Todella hienosti sanottu.

Lastahan tässä ketjussa monet eivät ajattele ollenkaan, vaan sitä loukatun vanhemman roolia. Entäs miltä tuntuu lapsesta?

Lapset eivät ole tyhmiä. He osaavat ajatella yllättävän paljon asioita, mitä moni vanhempikaan ei huomaa.
Pitääkö lapsen alkaa ajattelemaan, että bio-isä, joka hänen kanssaan ei halua viettää paljoaan aikaa, on hänen isänsä, joka ei häntä tapaa? Tiedättekö kuinka se voi lasta riistää, kun hän tietää, että on isä, joka ei halua tavata kuin silloin, kun se isälle sopii. Entä ne lapsen tunteet ja tarpeet? Entäpä siinä vaiheessa, kun lapsi huomaa, että isän tapaamattomuus satuttaa: "isä ei välitäkään minusta."??? Lapsihan siinä kärsii.

 

Lapseni on kutsunut entistä äitipuoltaan äidiksi,koska tämä nainen niin opetti.Luojan kiitos se ihminen ei ole enää lapseni elämässä.Sekottaa liikaa lapsen ajatuksia,koska ei sanonut minua äidiksi.Oli todella loukkaavaa äitipuolen käytös ja nauroi makeasti päälle kun tästä huomautin

 

Rehellisesti vastattuna, kyllä, jos meille ero tulisi, uskon, että poika pitäisi miestäni siltikin isänään ja haluaisi tätä tavata. Mutta tää on jossittelua, koska nyt ei ainakaan olla eroamassa. Tulevaisuuteen en osaa nähdä. Mutta siitä huolimatta bio-isä varmasti tulisi pysymään myös isinä. Kyllähän mä ymmärrän tosi hyvin eksän reaktion tuohon iskäksi kutsumiseeen, varmasti tuntuu pahalta. Mutta hän on tilanteen osaltaan aiheuttanut ihan itse, olemalla poissa pojan elämästä. Mua ei taas henk.koht. loukkaisi se, jos poika tahtoisi isinsä puolisoa äidiksi kutsua. Olisi hienoa, että poika tuntisi tämän niin tärkeäksi elämässään, että tälläisen "luottamuslauseen" antaisi. Varsinkin, kun siellä on kuitenkin hänelle "sisaruksia" ja se isi. Mutta toistaiseksi poika on itse eri mieltä. Ja tosiaan eksäni puoliso on tosi mahtava tyyppi Ollaan jopa naamakirjassa kavereita.

Tulevaisuuteen emme todellakaan pysty näkemään ja hyvässä tapauksessa pojallasi ja hänen biologisella isällään voi tulevaisuudessa tulla olemaan erittäin hyvät ja läheiset välit. Ja silloinhan se on helpompaa kun lapsikin on sen verran vanha että pystyy itsenäisesti selvittämään välejään isänsä kanssa ja päättämään mikä osa isällään on hänen elämässään.
Joka tapauksessa, hankala tilanne.
Mutta positiivista on että pojallasi on noin monta välittävää aikuista elämässään, nimityksistä riippumatta.

 

Saattaahan se exää vähän kolahtaa että toinen ajaa hänen ohi. Mut oma vika. Lapsi ei ole hänelle mitään velkaa. Ja pitkänkin välimatkan päästä pystyy hyvää suhdetta pitämään yllä jos haluaa. Mun mielestä Pekkaa voi kutsua isäksi, hän on se oikeasti. Ex voi sen sijaan katsoa peiliin.Mummo voi olla surullinen poikansa puolesta mutta ei voi hänestä isää tehdä jos exä ei oikeasti halua sen eteen työtä tehdä.

 

Mielestäni on naurettavaa miten tässä ei nyt toiset näe metsää puilta. Ensisijaisesti olisi ajateltava pienen viattoman lapsen hyvinvointia ja pitää hänen puoliaan tässä asiassa.

Itse olen ollut lapsuudessani tämän pienen pojan asemassa ja voin sanoa, että hiukan kurjalta tuntuu edelleen. Omat vanhempani erosivat minun ollessani noin vuoden ikäinen ja elin muutaman vuoden äitini luona (isällä kuitenkin säännöllisesti viikonloppuisin vieraillen), kunnes halusin itse muuttaa pysyvästi isälleni (turvallisempi elinympäristö jne.). Tässä vaiheessa minulla oli sekä isäpuoli että äitipuoli.

Äidilleni tämä oli tietysti kova paikka, mutta toisaalta kun oli lapsesta päässyt, hän alkoi elää taas nuoruuttaan. Tapaamisten kanssa oli vähän niin ja näin, välillä äitiä ei saanut mistään kiinni kun olisi ollut viikonloppu-kyläilyn vuoro yms. Hän eli villiä sinkkuelämää baareissa juosten ja miehiä vaihdellen. Luulen, että yhteydenpito tyttäreensä olisi ollut hänelle vain hidaste.

Isäni ja äitipuoleni yrittivät kaikin tavoin rakentaa yhteyttä minun ja biologisen äitini välille. Välillä kyläilyt onnistuivat, välillä eivät. Minulle syntyi muutama nuorempi sisarus isäni ja äitipuoleni luokse ja siinä vaiheessa itselläni oli jo niin kiinteä side äitipuoleeni, että minäkin halusin häntä äidikseni nimittää. Mutta biologinen äitini olikin erimieltä ja käski minua olemaan kutsumatta "sitä ämmää" äidikseni. Tämä luonnollisesti hämmensi minua erittäin paljon ja jatkoin kyllä äitipuoleni kutsumista äidiksi, en vain maininnut siitä biologiselle äidilleni. Joskus tosin saattoi tottumuksesta lipsahtaa biologisen äitini kuullen ja sen jälkeen aina pelotti kuinka hän siihen reagoisi ja minulle tuli asiasta aina paha mieli.

Lopputuloksena onkin tällä hetkellä se, että biologisen äitini kanssa en ole enää monien yrityksien jälkeen väleissä ja äitipuoleni on minulle edelleen se oikea äiti. Kärsin pitkään äidittömyydestä, koska en voinut ymmärtää sitä, miksi biologinen äitini ei halua olla minulle äitinä ja hän joka haluaisi olla, ei saa sitä olla. Nykyään minulla on ikää sen verran, että olen jo asiat käsitellyt eivätkä ne minun jokapäiväistä elämääni vaivaa, mutta hiukan olen kuitenkin katkera siitä, että korostetaan äidin oikeutta lapseen kun mielestäni pitäisi ensisijaisesti ajatella lapsen oikeutta äitiin.

Ymmärrän, ettei kaikista vanhemmuuteen ole ja jos tilanne on näin, niin silloin pitäisi aikuisen ymmärtää väistyä ja antaa vanhemmuus hänelle joka siihen kykenee. Toivonkin, että ap:n kohdalla tilanne selkenee ja lapselle suodaan oikeus useampaan isään kuin mitä biologia edellyttää.

 

Tarkennatko hiukan? Mistä huonosta asenteesta? Kannustan poikaa menemään oikean isänsä luo, vaikka hän ei haluaisi. Olen pojalle kertonut, että mieheni ei ole tämän oikea isä kun on asiaa ihmetellyt, mutta en ole kieltänyt kutsumasta isäksi, koska näin itse tahtoo kutsua. Lisäks olen kannustanut myös pojan isää ottamaan poikaa enemmän luokseen, mutta ei ole ollut kiinnostusta/aikaa.

Ehdottaisin, että sinä ja exäsi keskustelisitte asiasta oikein ajan kanssa, mielellään ihan kasvotusten. Jos hänellä ei ole aikaa niin voit sitten vain todeta että onneksi pojan toisella isällä (tarkoittaen "Pekkaa") on aikaa. Pojalla on ehdottomasti oikeus valita ketä hän kutsuu isäksi, ja noin pieni vielä kun on, niin kutsuu sitä isäksi kenet kokee isäksi.

Minä näin biologista isääni about kerran kaksi vuodessa lapsuudessani. Äidilläni oli uusi mies kun olin 6-vuotias. Minä kutsuin häntä lapsena isäksi, tuskin biologinen isäni tätä edes tosin tiesi. Ja eihän se hänelle mielestäni edes kuulu. Aloin myös kutsumaan bioisääni etunimellä. Tämä tosin vasta hieman myöhemmällä iällä, joskus teininä. "Isäpuoleni" (hyi että vihaan tuota sanaa) se minut on kuitenkin on kasvattanut ja ollut se oikea isä, vaikkei biologinen olekaan.

Tsemppiä!

 

Juu, ymmärrän sekä poikaa että isää, varmasti o kolaus jos oma laspi tuntee jonkun muun isäkseen, oisko merkki alkaa viettämään aikaa lapsensa kanssa? Isälle vois myös se sanoa että 5 vuotias kyllä helposti vielä puhuu mitä sylki suuhun tuo, että Pekkaakin voi vahingossa sanoa iskäksi, kun hän varmaan KOKEE miehen isäkseen jos siinä on jatkuvasti lähellä... Neuvoa en osaa sen enempää.

 

Niin... Mulla on kaksi lasta, joilla on vuoroviikkoasuminen isän ja äidin luona. Kaksi vuotta on isän luona asunut heidän kanssaan hänen naisystävänsä. Reilu vuosi sitten muksut täällä ollessaan kutsuivat tätä naista minulle äidiksi. (meillä on kaksi äitiä). Keskustelin lasten kanssa; se on mahdotonta, nuorempi (silloin reilu 3v) kovin tinkasi vastaan ja sanoi jopa että hän on syntynyt sen toisen äidin mahasta. Luoja että tällainen tuntui pahalta!! Selitin lapsille mikä on ÄITI, mitä se tarkoittaa jne. katsottiin valokuvia, joissa minä hoidin/imetin heitä ja kuvissa ei luonnollisestikaan ollut tätä uutta naista.
Luonnollisesti otin exäni ja tän naisen puhutteluun: wtf??? Oli kuulemma lapset kysyneet itse, saako tätä paula-annelia kutsua äidiksi, ja he oli sanoneet et saa, saa sanoa vaikka joulupukiksi. Sanoin ettei vetele. ÄITI ja ISÄ on pyhiä asioita. Ja varsinkaan ilman MINUN lupaani, ei minun arvoa viedä. Taistelin aika rankasti, mut sain heidät käsittämään et se on vaan yksinkertaisesti väärin. Ja asia sovittiin. Nyt tosin eräissä virallisissa papereissa, joita menin allekirjoittamaan, oli äidin nimen kohdalla tämän naisen nimi, osoite ja puhelin nro. Koulun, virallisissa papereissa. Luoja että meni hermot. Kuulla saivat koulu, piväkoti ja exäni ja tää nainen. Kukaan ei osaa selittää miten se nimi on vsinne eksynyt.... Mut juontaneisko juurensa sieltä reilun vuoden takaa...kun oli hetken "äiti"? onko joskus nimi tullu laitettua jonnekki päiväkodin sopimuksiin äidin kohdalle vaikka oikeutta sellaiseen ei todellakaan ole... en tiä.
Tämä mun muksujen äitipuoli on tosi ihana ihminen. Rakastaa pyyteettömästi mun lapsia, on heille hyvä ja tekee kaikkensa heidän eteen. Olen todella kiitollinen et ovat sellaisen saaneet äitipuolekseen. Vaikka tämä äiti-hässäkkä hieman pistikin miettiin naisen ajatuksen juoksua... nainen on mun useiampia vuosia anhempi, ja lapseton vaikka ei omasta tahdostaan.. olisko siin sit pikkusen menny yli et kuvitteli tosiaan kun joka toisen viikon noiden muksujen kanssa eleli niiden olevan hänen ihan omiaan.. en tiedä, jokatapauksessa ihme hommaa häneltä. Ja exältäni!! huh huh... mutta asiat on juteltu, sovittu ja enää ei lapset sano häntä kuin etunimellä.
Ja maassa on rauha ja lapsilla kaksi hyvin rakastavaa kotia, ja enenkaikkea vain yksi äiti ja isä, ja heidön lisäkseen "paula-anneli" ja "pertti"

 

Niin... Mulla on kaksi lasta, joilla on vuoroviikkoasuminen isän ja äidin luona. Kaksi vuotta on isän luona asunut heidän kanssaan hänen naisystävänsä. Reilu vuosi sitten muksut täällä ollessaan kutsuivat tätä naista minulle äidiksi. (meillä on kaksi äitiä). Keskustelin lasten kanssa; se on mahdotonta, nuorempi (silloin reilu 3v) kovin tinkasi vastaan ja sanoi jopa että hän on syntynyt sen toisen äidin mahasta. Luoja että tällainen tuntui pahalta!! Selitin lapsille mikä on ÄITI, mitä se tarkoittaa jne. katsottiin valokuvia, joissa minä hoidin/imetin heitä ja kuvissa ei luonnollisestikaan ollut tätä uutta naista.
Luonnollisesti otin exäni ja tän naisen puhutteluun: wtf??? Oli kuulemma lapset kysyneet itse, saako tätä paula-annelia kutsua äidiksi, ja he oli sanoneet et saa, saa sanoa vaikka joulupukiksi. Sanoin ettei vetele. ÄITI ja ISÄ on pyhiä asioita. Ja varsinkaan ilman MINUN lupaani, ei minun arvoa viedä. Taistelin aika rankasti, mut sain heidät käsittämään et se on vaan yksinkertaisesti väärin. Ja asia sovittiin. Nyt tosin eräissä virallisissa papereissa, joita menin allekirjoittamaan, oli äidin nimen kohdalla tämän naisen nimi, osoite ja puhelin nro. Koulun, virallisissa papereissa. Luoja että meni hermot. Kuulla saivat koulu, piväkoti ja exäni ja tää nainen. Kukaan ei osaa selittää miten se nimi on vsinne eksynyt.... Mut juontaneisko juurensa sieltä reilun vuoden takaa...kun oli hetken "äiti"? onko joskus nimi tullu laitettua jonnekki päiväkodin sopimuksiin äidin kohdalle vaikka oikeutta sellaiseen ei todellakaan ole... en tiä.
Tämä mun muksujen äitipuoli on tosi ihana ihminen. Rakastaa pyyteettömästi mun lapsia, on heille hyvä ja tekee kaikkensa heidän eteen. Olen todella kiitollinen et ovat sellaisen saaneet äitipuolekseen. Vaikka tämä äiti-hässäkkä hieman pistikin miettiin naisen ajatuksen juoksua... nainen on mun useiampia vuosia anhempi, ja lapseton vaikka ei omasta tahdostaan.. olisko siin sit pikkusen menny yli et kuvitteli tosiaan kun joka toisen viikon noiden muksujen kanssa eleli niiden olevan hänen ihan omiaan.. en tiedä, jokatapauksessa ihme hommaa häneltä. Ja exältäni!! huh huh... mutta asiat on juteltu, sovittu ja enää ei lapset sano häntä kuin etunimellä.
Ja maassa on rauha ja lapsilla kaksi hyvin rakastavaa kotia, ja enenkaikkea vain yksi äiti ja isä, ja heidön lisäkseen "paula-anneli" ja "pertti"

Taas tätä ketjua lukiessa törmää siihen ennakkoluuloon että vain Äideillä on yksinoikeus keuhkota tästä asiasta. Itselläni on miehenä samanlainen tilanne kuin yllä olevalla. Toki sillä erolla että poikani äidille on vasta tulossa sisarpuoli uuden miehensä kanssa, ja minulle vain ilmoitettiin että he ovat sopineet että isäpuolta saa sanoa isäksi, kun tuleva sisarpuolikin näin tekee. Tavallaan ymmärrän asian, mutta kyllä tuollainen aina ottaa päähän. Asia vain taas käsitellään siten että miehellä ei ole asiaan mitään vaikutusmahdollisuutta, kuten yhteishuoltajuus asioita sovittaessa kaupungin virkamies automaattisesti tuputtu elatusmaksuja vaikka olimme sopimassa nimen omaan vuoroviikko-asumisesta. Mikä ihmeen perverssi käsitys siitä että Äidillä on joku erikoisoikeus lapsiin on valloillaan modernissa tasa-arvoisessa suomessa?