Komppaan sitä mielipidettä että tytöt ja pojat ovat erilaisia, siten eritavalla helppoja / vaikeita.
Lapsen helppouteen / vaikeuteen vaikuttaa paljon ikä, persoonallisuus ja syntymäjärjestys (esikoinen, kuopus, keskimmäinen).. Meillä on kolme lasta (6v, 4,5v ja 1v), joista keskimmäinen on tyttö. Esikoinen vaatii paljon sylittelyä vauvana ja nukahtikin vain syliin, keskimmäinen oli 7kk ikään asti liki huomaamaton niin kiltisti söi ja nukkui aina ajallaan. 7kk iässä keskimmäisellä alkoi pureminen, millä osoitti isoveljelleen mieltään. Pureminen oli iso ongelma 1,5v ikään asti ja kyseessä oli siis tyttö. Nyt 1v kuopuksemme, poika on myös alkanut osoittaa viitteitä puremisongalmaan. Esikoinen ei koskaan purrut, mutta toisaalta hänen ei tarvinnut odottaa leluja eikä hänellä ollut tuossa iässä tilannetta jolloin joku toinen veisi lelun häneltä. Tai oli, mutta huomattavasti vähemmän, kuin nuoremmilla sisaruksillaan, joilla tilanteita on useita kertoja päivässä joka päivä.
Tällä hetkellä esikoinen saa ajoittain raivareita ja on muutenkin hieman jääräpäinen, mutta auttavainen ja aktiivinen poika. Keskimmäinen kiukuttelee, kitisee ja osoittaa mieltään useita kertoja päivässä, mutta on myös erittäin sosiaalinen ja aurinkoinen tyttö, joka tykkää halailla ja lauleskella. Kuopus on alkanut ajoittain purra/lyödä sisaruksiaan sekä saada raivareita, jotka vaikuttaisivat johtuvan lähinnä ilmaisukyvyn vajaavaisuudesta. Poika on kaiken kaikkiaan rauhallinen, iloinen, nauravainen ja varsin ihana lapsukainen.
Eli lapsissamme on sekä hyviä että huonoja puolia joihin vaikuttavat useat asiat, ehkä osanaan myös sukupuoli, mutta uskoisin että enemmänkin muut vaikuttimet. Ystävälläni on kolme ihanaa ja hyväkäytöksistä poikaa, enkä ole kuullut hänen valittavan pojistaan sukupuolen vuoksi, kukapa lapsi sitä olisi aina täydellisen kiltti ja ihana ja käyttäytyisi aina juuri kuten vanhemmat toivovat. Tuskin kukaan terve lapsi.