Ihan ekaksi: kyllä, mie olen kiitollinen, että meillä on Pikkiksen kanssa mahdollisuus olla anoppilassa koko kesä. Mie olen kiitollinen, että miun ei tarvi nyt viimisilläni, eikä sitte uuden vauvan kanssa miettiä ruokaa, ei siivousta, ei paljon muutakaan. Ja etenki mie olen kiitollinen, että varsinkin uuden vauvan tultua täällä on sekä lasten mummi että ukki auttamassa (varsinkin tuon esikoisen) hoitamisessa. (Tämä järjestely siis miehen töiden takia, joista johtuen mies joutuu olemaan paljon yhtäjaksoisesti pois kotoa tänä kesänä.) Mie olisin oikeesti pulassa ilman tätä järjestelyä ja mahdollisuutta.
Mutta... Silti voi kai välillä rasittaa ja ärsyttää? Väsyttää? Tympästä toisten nurkissa olo, oman rauhan ja tilan puute? Uuvuttaa, kun mummilla on erilainen tapa käsitellä ja kasvattaa?
Mutta... Silti voi kai välillä rasittaa ja ärsyttää? Väsyttää? Tympästä toisten nurkissa olo, oman rauhan ja tilan puute? Uuvuttaa, kun mummilla on erilainen tapa käsitellä ja kasvattaa?