Pystyisitkö elämään näin suuren salaisuuden kanssa?

Joko kerrot miehellesi totuuden tai teet abortin.

Kuten jo moni on kirjoittanut niin jonakin päivänä valhe paljastuu.
Miehesi tai lapsesi voi joutua sairaalahoitoon jossa tarvitaan esim.elimen tms. luovuttajaa -ensimmäiseksi kysellään vanhemmilta.lapsilta ja sisaruksilta. Tai jos lapsellasi todetaan jokin sairaus on ehdottoman tärkeää tietää suvun perinnöllisistä sairauksiata tms.

Tai sitten niinkin yksinkertaisesti että koulussa viimeistään lukiossa mutta yleensä jo yläkoulussa selvitetään oppilaan ja vanhempien veriryhmä...tekevät jotain periytyvyys kaavioita....meillä kahden lapsen kohdalla näitä kaavioita jo ollaan piirrelty.

Ei niitä veriryhmiä kukaan syynää Ja mitä sitten vaikka syynäisikin jonkin erittäin harvinaisen sairauden yhteydessä - silloin vanhemmilla on huoli siitä lapsen terveydestä eikä siittiön alkuperästä. Älä missään nimessä kerro ja pilaa kaikkien elämää.

 

no haloo!eiköhän tuo ukko jossian vaihees huomaa et penska ei oo yhtään sen näkönen!

Vauvat on kaikki samannäköisiä, ei miehet huomaa mitään eroa.

niin mut sit myöhemmin

 

Tähän maahan on tulossa taas yksi yh lisää. Björn Wahlroos oli oikeassa: yksinhuoltajien paapominen pitää lopettaa. Otetaan älyttömiä riskejä elämässä ja sitten luotetaan, että kyllä ne toiset sitten hoitaa ja huolehtii mun äpärästäni.

 

Ei niitä veriryhmiä kukaan syynää Ja mitä sitten vaikka syynäisikin jonkin erittäin harvinaisen sairauden yhteydessä - silloin vanhemmilla on huoli siitä lapsen terveydestä eikä siittiön alkuperästä. Älä missään nimessä kerro ja pilaa kaikkien elämää.

Pyhä sylvi! Kyllähän jokainen oman veriryhmänsä tietää. Ellei vastaanota verta, niin todennäköisesti sitä jossakin vaiheessa luovuttaa. Veriryhmien periytymistä opetellaan koulussakin.

Ja vaikka lapsen sairastuessa huoli meneekin kaikkien muiden tunteiden ohi, niin tilanteen lauettua varmasti tulee isälle (ja lapsellekin, jos tämä kyllin vanha ymmärtämään on) pintaan se luonnollinen ja ymmärrettävä tunne: miten voi noin idioottia akkaa ollakaan?

 

Mulla oli kans vähän samanlainen tilanne. Mies sai tietää että minulla oli irtosuhde toiseen mieheen kun hän luki viestejäni. Samoihin aikoihin tulin myös raskaaksi. Sain kuitenkin uskoteltua miehelleni että lapsi olisi hänen ja asia varmistettaisiin isyystestillä. Kuitenkaan kun isyydentunnustuksessa sitten myöhemmin olimme niin sitä testiä ei kumpikaan sitten pyytänyt. Tämä oli virhe koska tuntuu että asia vaivaa edelleen miestäni vaikka lapsi on kyllä ihan isänsä näköinen mutta nyt kyllä kaduttaa koska sittenhän olisi varmaa että lapsi on mieheni jos testi olisi tehty...

 

Mulla ei kiinnosta vähääkään mitkä veriryhmät minun lapsillani on, enkä missään nimessä halua koskaan kuulla jos he eivät olisi oikeasti minun lapsiani. Isäthän eivät voi koskaan tietää asiaa varmuudella, joten olen täysin onnellinen kun olen siinä uskossa että lapset ovat minun. Minua ei loukkaa yhtään jos rouvallani on asian suhteen epäilyksiä, kunhan hän pitää ne ainoastaan omana tietonaan. Kaikille muillehan minä olen silloin lasten isä.

 

Tulipa muuten elävästi mieleen kun yläasteen bilsantunnilla puhuttiin veriryhmien periytyvyydestä. Piti kysyä vanhempien veriryhmät ja jos ties niin isovanhempien ja sit piirrellä niitä periytymiskaavioita vai mitä ne on.Terveydenhoitaja otti veritipan ja teki jonkun veriryhmätestin niiltä jotka halus tietää. Sit yks poika rypes kyseleen että mites voiko olla niin että tämän ja tämän veriryhmän vanhemmat saa tämän veriryhmän lapsen. Opettaja sano että ei voi olla. Poika intti vastaan. Terveydenhoitaja vahvisti että juu ei voi niin periytyä.

"No mut kun mun isällä ja äidillä on niin ja mulla on näin...."

Varmaan kotona tuli keskustelua.

Tän takia näitä ei enää koulussa tehdäkään...

 

Meillä ei ole koulussa ainakaan ikinä menty veriryhmien periytyvyyttä, vaikka oon lukenut lukiossa pitkän bilsan. Mulla ei ole harmainta hajua, mikä mun isän veriryhmä on eikä se tiedä sitä itsekään. Mun mies on toinen, joka ei veriryhmäänsä tiedä eikä sitä edes kiinnosta asiaa selvittää. (Oon joskus pyytänyt et selvittäisi sen ihan vaan, koska joskus se tieto voi olla tärkeä)

 

Mulla ei kiinnosta vähääkään mitkä veriryhmät minun lapsillani on, enkä missään nimessä halua koskaan kuulla jos he eivät olisi oikeasti minun lapsiani. Isäthän eivät voi koskaan tietää asiaa varmuudella, joten olen täysin onnellinen kun olen siinä uskossa että lapset ovat minun. Minua ei loukkaa yhtään jos rouvallani on asian suhteen epäilyksiä, kunhan hän pitää ne ainoastaan omana tietonaan. Kaikille muillehan minä olen silloin lasten isä.

Ja mua kiinnostaa tasan tarkkaan, että olen lasteni oikea biologinen isä.

 

Jos mun muija jäis tollasesta kiinni, niin hän eikä yhteiset lapsemme näkisi tai kuulisi musta enää koskaan kertaankaan mitään.

Aika vähän taidat lapsiasi rakastaa, jos heitäkin asiasta rankaisisit

 

Tulipa muuten elävästi mieleen kun yläasteen bilsantunnilla puhuttiin veriryhmien periytyvyydestä. Piti kysyä vanhempien veriryhmät ja jos ties niin isovanhempien ja sit piirrellä niitä periytymiskaavioita vai mitä ne on.Terveydenhoitaja otti veritipan ja teki jonkun veriryhmätestin niiltä jotka halus tietää. Sit yks poika rypes kyseleen että mites voiko olla niin että tämän ja tämän veriryhmän vanhemmat saa tämän veriryhmän lapsen. Opettaja sano että ei voi olla. Poika intti vastaan. Terveydenhoitaja vahvisti että juu ei voi niin periytyä.

"No mut kun mun isällä ja äidillä on niin ja mulla on näin...."

Varmaan kotona tuli keskustelua.

Tän takia näitä ei enää koulussa tehdäkään...

Kyllä vaan tehdään ...taisi olla maaliskuussa kun viimeksi lukion kolmosella oleva tytär piirteli perityvyyskaavioita.

 

no tee abortti. saat asian pois päiväjärjestyksestä.

 

Minkä ikäisiä lapsia hoidollasi on? Asuvatko lähellä teitä? Onko mahdollista, että törmäät hoitoosi joskus vaikka kaupassa? Entä olisiko mahdollista, että lapset alkavat seurustella keskenään?

 

Tulipa muuten elävästi mieleen kun yläasteen bilsantunnilla puhuttiin veriryhmien periytyvyydestä. Piti kysyä vanhempien veriryhmät ja jos ties niin isovanhempien ja sit piirrellä niitä periytymiskaavioita vai mitä ne on.Terveydenhoitaja otti veritipan ja teki jonkun veriryhmätestin niiltä jotka halus tietää. Sit yks poika rypes kyseleen että mites voiko olla niin että tämän ja tämän veriryhmän vanhemmat saa tämän veriryhmän lapsen. Opettaja sano että ei voi olla. Poika intti vastaan. Terveydenhoitaja vahvisti että juu ei voi niin periytyä.

"No mut kun mun isällä ja äidillä on niin ja mulla on näin...."

Varmaan kotona tuli keskustelua.

ajatteles tätä. ensin elät valheessa vuosikaudet ja koet syyllisyyttä. sitten paljastuu jonkun sattuman kautta että lapsi ei olekkaan ukkosi. voi juma mitä hölmöyttä!!!!ja miten voit katsoo lastasi rehellisillä silmillä?
eli abortti.

 

Aika vähän taidat lapsiasi rakastaa, jos heitäkin asiasta rankaisisit

Eikö samalla logiikalla voisi vetää johtopäätöksen, että naisen äidinrakkaus on puutteellista, jos hän lipsahtaa sähkyyn vieraan miehen kanssa ja rikkoo lapsiltaan perheen.

 

Paljon on näköjään uusia vastauksia tähän tullut. Mietin lähes koko viime yön tilannettani ja ainakin tällä hetkellä tuntuu, että minun on pakko kertoa asiasta miehelleni ja sitten katsoa mitä jatkossa teen (riippuu tietenkin paljon miehen reaktiosta). Hän on juuri nyt työreissulla, mutta taidan illalla kirjoittaa hänelle meilin jossa kerron kaiken. Ja voisin järjestää lapsemme hoitoon viikonlopuksi jolloin voimme sitten puhua rauhassa, kun mies palaa reissusta.

Ihan järkyttävää kertoa miehelle ja romuttaa hänen elämänsä, niin mukavia viestejä on minulle ja pojalle reissusta tänäänkin laittanut

Älä siis suotta kerro. Kukaan ei voita jos kerrot. Suu suppuun ja jatkat elämää, tulee vaan onnelliseksi kun kuulee että saatte lapsen.

mailman tyhmin neuvo.

 

hutsu. aina hutsu.

 

haluatko kohdella poikaasi huonosti, sillä valhe kohtaa hänet ehkä jossain vaiheessa elämää?

Nyt on hyvät neuvot tarpeen. Haluan asiallisia kommentteja, en piruilua. Eli tilanne on tämä. Minulla oli avioliiton ulkopuolinen lyhyt suhde tässä keväällä joka loppui hieman vajaa 2 kk sitten. Tämän jälkeen en ole pitänyt tähän mieheen mitään yhteyttä ja sovittiin, että kumpikin jatkaa tahoillaan (myös mies on naimisissa). No nyt sitten viime viikonloppuna tein positiivisen raskaustestin ja olen raskaana tälle "hoidolleni". Omalle miehelleni en voi olla sillä olemme harrastaneet varsinaista yhdyntää viimeksi alkuvuonna.

Sanokaa mitä tässä tilanteessa nyt olisi parasta tehdä? Ja joo tiedän, että sitä saa mitä tilaa ja itse olen soppani keittänyt ja plaa plaa, mutta nyt ei jeesustelu auta vaan on tosi tilanne päällä.

Aborttia en aio tehdä se on varma se. Mutta elänkö valheessa ja annan mieheni luulla, että lapsi on hänen (hän ei muista viimeistä seksikertaa varsinkaan kun meillä on kuitenkin ollut suuseksiä jne. niin hänellä menee ne sekaisin siis milloin on tehty mitä, tiedän sen)? Vai paljastanko salasuhteeni miehelle ja otan hyvin ison riskin, että eroamme (meillä on 4v poika) ja samalla rikon toisen perheen kertomalla oikealle isälle tilanteen?

Voi paska mikä tilanne

 

Aika vähän taidat lapsiasi rakastaa, jos heitäkin asiasta rankaisisit

Eikö samalla logiikalla voisi vetää johtopäätöksen, että naisen äidinrakkaus on puutteellista, jos hän lipsahtaa sähkyyn vieraan miehen kanssa ja rikkoo lapsiltaan perheen.

No ei mun mielestä ole ihan sama asia kuitenkaan. Perheen rikkominen tai sitten se ettei koskaan enää haluaisi tavata OMIA lapsiaan, jos vaimo on mokannut

 

Aika vähän taidat lapsiasi rakastaa, jos heitäkin asiasta rankaisisit

Eikö samalla logiikalla voisi vetää johtopäätöksen, että naisen äidinrakkaus on puutteellista, jos hän lipsahtaa sähkyyn vieraan miehen kanssa ja rikkoo lapsiltaan perheen.

Ei kuitenkaan ole lapsen syy, että hänellä on tyhmä äiti. Lapsi ei ansaitse tulla hylätyksi äitinsä ratkaisujen takia.

 

mä en tajua tälläsiä juttuja. mä oikeesti väitän et ku sitä lasta katsoo myöhemin ni isäkin voi olla varma ettei voi olla hänen. siis jos ei ole yhtään isänsä näköä tai mitään piirteitä. tai tiedä häntä...

 

Tekisin abortin ja that's it. Älä pilaa omaa, miehesi ja poikasi elämää.

Ja pilaa totaalisesti yhden viattoman lapsen KOKO elämä??

Sehän sano jo ettei tee, ja hyvä niin.

 

Tiedän tapauksen jossa äiti ei tiedä onko miehensä lapsen isä. Hän petti kerran miestään ja siitä kk päästä huomasi olevansa raskaana. Hän laski kyllä kierron mukaan että todennäköisemmin lapsi on miehensä mutta varma ei tietysti voi olla. Ja tämä kalvaa tätä naista jatkuvasti. Mutta aikaa on kulunut jo 10v, asian esille ottaminen on lähes mahdottomuus.

 

no tee abortti. saat asian pois päiväjärjestyksestä.

Ai senkö saa ihan tosta vaan pois mielestä ja omastatunnosta?? Useimmille se jättää elinikäset psyyken vauriot, myönsi tai ei.

 

tekisin abortin jos muuten suhde toimisi miehen kanssa nykyään ja olisitte onnellisia, turhana rikkomaan suhdetta jos kaikki on muuten nykyään hyvin.