Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

[QUOTE="mä";24046536]Hmm... eikä uudella vauvalla ollut mitään osuutta uhmaamiseen ja riekkumiseen, mä luulen niin.
Ja etkö sä tiennyt millaseen paikkaan lapses laitat moneksi päiväksi??
okee...[/QUOTE]

Kyllä tiesin minne olin laittamassa hoitoon, mutta kaikilla ei katsos ole sitä valinnan varaa hoitajissa, kun muuten kyllä luotan hoitajaan. Mieheni oli myös ollut jonkun verran lapsen ja hoitotädin touhua katsomassa ja suoraan sanottuna huokaisi helpotuksesta kun tulin kotiin Eli lapsi oli ollut käytökseltään erillainen jo ennen minun ja vauvan tuloa.

 

Miksei lapsi saisi päättää ollenkaan omista asioistaan? :O

Lapsi saa päättää ikätasoisesti semmoisista asioista joita pystyy käsittelemään. Joskus voi lapselta kysyä haluuako laittaa punaiset vai keltaiset hanskat, koskaan lapsi ei sais joutua päättämään laittaako hanskoja vai ei, se on aikuisen tehtävä huolehtia tarpeellinen ja säänmukainen vaatetus. Samoin lapsi voi joskus päättää ottaako iltapalaksi jogurttia vai puuroa, lapsi ei kykene päättämään MITÄ ottaisi iltapalaksi, vastaus oli helposti karkkia tai vanukasta jos lapsi itse saisi päättää. Lapsi voi päättää pestäänkö hampaat ennen vai jälkeen iltasadun, mutta lapsi ei voi päättää pestäänkö hampaita vai ei.
On eri asiaantaa lapsen päättää ikätasoisesti kuin päättää liian isoista asioista yksin. Ja nukkumaanmeno on suurimmalle osalle lapsista liian iso asia yksin päätettäväksi, aikuisen tehtävä on rauhoittaa ilta ja katsoa että lapsi saa tarpeeksi unta.
Ja sinun kokemuksesi kummipojastasi ei ole kuitenkaan ihan kattava; onko hän kotihoidossa, onko hän ainut lapsi yms. Nämä asiat eivät aina ole joka perheessä samanlaisia. On eri asia antaa ainoan lapsen joka on kotihoidossa valvoa vaikka klo 23 asti jos aamulla saa nukkua pitkään, kuin antaa vilkkaan veljessarjan pomppia pitkän päiväkotipäivän päätteeksi yömyöhään yliväsyneenä kun seuraavana aamuna pitäisi olla päiväkodissa jo klo 7!

 

Voi lapsi raukkaa.. Sinun on aikuisena tehtävä ilmoitus tuollaisesta lapsen "hoitamisesta", koska eihän pieni lapsi voi itseään auttaa tai puolustaa. Tämä on sinun velvollisuutesi.

 

Väitän silti, että jos nukkumaanmenosta ei ole tehty peikkoa, menee lapsi nukkumaan silloin, kun häntä väsyttää. Jos lapsi harvoin meneekin liian myöhään nukkumaan niin eipä varmasti mene seuraavana yönä. Mokailutkin on siis ihan sallittuja.

Just eilen juteltiin ja muisteltiin miehen kanssa meidän lapsia kun olivat vielä pieniä. Koskaan ei ollut vaikeuksia nukkumaanmenon kanssa. Iltapalat ja pesut oli puoli kahdeksan maissa, sen jälkeen luin heille kirjan ja laitoin sänkyyn pötköttämään, siinä vaiheessa kello oli puoli yhdeksän. Lauloin vielä siinä unilaulun ja sanoin hyvät yöt ja poistuin huoneesta. Tyttöset juttelivat hetken aikaa ja nukahtivat. Pakko myöntää että helpolla ollaan päästy tossa asiassa.

 

[QUOTE="Kolmen äiti";24048480]Just eilen juteltiin ja muisteltiin miehen kanssa meidän lapsia kun olivat vielä pieniä. Koskaan ei ollut vaikeuksia nukkumaanmenon kanssa. Iltapalat ja pesut oli puoli kahdeksan maissa, sen jälkeen luin heille kirjan ja laitoin sänkyyn pötköttämään, siinä vaiheessa kello oli puoli yhdeksän. Lauloin vielä siinä unilaulun ja sanoin hyvät yöt ja poistuin huoneesta. Tyttöset juttelivat hetken aikaa ja nukahtivat. Pakko myöntää että helpolla ollaan päästy tossa asiassa.[/QUOTE]

Meillä ei kans ongelmia nukahtamisessa, koska ennakoidaan se yliväsymys. Jos sen sijaan päästää lapset villiintymään iltahepuliin niin varmasti alkaa kierrokset nousta. Ja meidän lapsilla on ainakin se outo piirre että jos jostain syystä joskus valvovat liian pitkään, heräävät poikkeuksellisen aikaisin aamulla ja nukkuvat paljon levottomammin yön. Eli lapsi nukkuu sitä paremmin mitä enemmän nukkuu!

 

Meillä mennään joka ilta lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan eli klo 20-20.30 eikä nukahtamisessa ole ongelmia, koska tuntevat olonsa turvalliseksi, kun vanhemmat ovat lähellä. Tulee itekin nukuttua kunnon yöunet, eikä kukuttua puoleen yöhön (tosin tänään ehkä poikkeuksen poikkeus, kun lähdin syömään vielä suklaata salaa, kun lapset nukahtivat...)

 

Meillä mennään joka ilta lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan eli klo 20-20.30 eikä nukahtamisessa ole ongelmia, koska tuntevat olonsa turvalliseksi, kun vanhemmat ovat lähellä. Tulee itekin nukuttua kunnon yöunet, eikä kukuttua puoleen yöhön (tosin tänään ehkä poikkeuksen poikkeus, kun lähdin syömään vielä suklaata salaa, kun lapset nukahtivat...)

Mun pitäis kyllä kans saada itseni lasten kans yhtä aikaa petiin. Yritän totuttaa itseni sitten loman jälkeen parempaan rytmiin

 

[QUOTE="ttt";24046737]Ninatt käyttää "kasvatuksessaan" manipulointia ja kyllähän tytsin jutuista huomaa kuinka taitava manipuloija nina on! [/QUOTE]

Kerros nyt, miksi on manipulointia kertoa lapselle omista tunteistaan? Miksei saisi kertoa, että joku asia on äidille tärkeää?

 

Kerros nyt, miksi on manipulointia kertoa lapselle omista tunteistaan? Miksei saisi kertoa, että joku asia on äidille tärkeää?

Koska sillä kertomisella odotetaan tietynlaista käytöstä. Siinä ei oikeasti ole vaihtoehtoja, vaikka niin ainakin ninatt väittää kaikessa olevan.

 

Koska sillä kertomisella odotetaan tietynlaista käytöstä. Siinä ei oikeasti ole vaihtoehtoja, vaikka niin ainakin ninatt väittää kaikessa olevan.

Miksei saisi odottaa tietynlaista käytöstä? Toisten huomioonottamista?

 

Miksi minä sanoisin, että nyt on vaihtoehtoja jos nyt ei ole?

Siksi koska koko ajan näissä keskusteluissa väität, että lapsella on ihan kaikissa omissa asioissa valinnan vapaus, vaikka näin ei sitten ilmeisesti olekaan. Miksi tässä keskustelussa sitten väität niin, jos ei lapsella ihan kaikessa kuitenkaan olekaan sitä vapautta? Sehän tässä keskustelussa on (ainakin minulla) se pointti.

 

Miksei saisi odottaa tietynlaista käytöstä? Toisten huomioonottamista?

Siksi, koska sehän ei ole silloin sitä valinnanvapautta, joka muka lapsella jokaisessa tilanteessa on. Sitähän te itsekin koko ajan kritisoitte, että lasta ei voi pakottaa, mutta mitä se sitten on, jos ei oikeasti ole muita vaihtoehtoja ja odotetaan juuri tietynlaista käytöstä?

 

Siksi, koska sehän ei ole silloin sitä valinnanvapautta, joka muka lapsella jokaisessa tilanteessa on. Sitähän te itsekin koko ajan kritisoitte, että lasta ei voi pakottaa, mutta mitä se sitten on, jos ei oikeasti ole muita vaihtoehtoja ja odotetaan juuri tietynlaista käytöstä?

Ei noi tajuu!

 

minusta lapsen kuuluu oppia myos se, että maailmassa nyt on vaan asioita mitä pitää tehdä. Täytyy nukkua jotta jaksaa. Täytyy mennä toihin. Maailma ei valitettavasti pyori minun sisäisen kellon mukaan, vaan maailma pyorii aikataulujen mukaan.
Lapselle pitää opettaa että hänen pitää myos kunnioittaa muita, kaikki ei sen lapsen navanympärillä pyori.
On asioita joista taapero voi päättää (laitetaanko siniset vai punaiset housut) jolloin lapsi oppii ensin näillä pienillä päätoksillä ottamaan vastuuta joistain, mitättomiltä tuntuvista asioista. Kun ikää tulee, voi antaa valinnan vapautta isommissa asioissa.
Nukkumisajat ei tosiaan ole taaperon käsissä, Koska lapsi ei sitä väsymystään tunnista, se OPPII siihen, kun laitetaan nukkumaan kun lapsi on väsynyt.
Kerrotaan että on uniaika, annetaan aikaa rauhoittua ja hakea sitä unta (mielestäni lapselle ei tee pahaa olla hetki sängyssään omine ajatuksineen ennen nukahtamista). Samalla ehkä vähän jutustelua että mitä kaikkea sitä huomenna keksitään kun on uusi päivä.
Ei se lapsen nukuttaminen tartte olla mitään raivoamista ja pakottamista. Tottakai joskus harmittaa mennä unille, minuakin harmittaa joskus kun pitää mennä nukkumaan vaikka haluis katsoa vaikka leffan, mutta aamulla on aikainen herätys. Minä aikuisena käsitän jo että sellainen kostautuu aamulla, enkä jaksa nousta, pieni lapsi ei tajua kuin sen että hän haluaa NYT valvoa.

 

minusta lapsen kuuluu oppia myos se, että maailmassa nyt on vaan asioita mitä pitää tehdä. Täytyy nukkua jotta jaksaa. Täytyy mennä toihin. Maailma ei valitettavasti pyori minun sisäisen kellon mukaan, vaan maailma pyorii aikataulujen mukaan.
Lapselle pitää opettaa että hänen pitää myos kunnioittaa muita, kaikki ei sen lapsen navanympärillä pyori.
On asioita joista taapero voi päättää (laitetaanko siniset vai punaiset housut) jolloin lapsi oppii ensin näillä pienillä päätoksillä ottamaan vastuuta joistain, mitättomiltä tuntuvista asioista. Kun ikää tulee, voi antaa valinnan vapautta isommissa asioissa.
Nukkumisajat ei tosiaan ole taaperon käsissä, Koska lapsi ei sitä väsymystään tunnista, se OPPII siihen, kun laitetaan nukkumaan kun lapsi on väsynyt.
Kerrotaan että on uniaika, annetaan aikaa rauhoittua ja hakea sitä unta (mielestäni lapselle ei tee pahaa olla hetki sängyssään omine ajatuksineen ennen nukahtamista). Samalla ehkä vähän jutustelua että mitä kaikkea sitä huomenna keksitään kun on uusi päivä.
Ei se lapsen nukuttaminen tartte olla mitään raivoamista ja pakottamista. Tottakai joskus harmittaa mennä unille, minuakin harmittaa joskus kun pitää mennä nukkumaan vaikka haluis katsoa vaikka leffan, mutta aamulla on aikainen herätys. Minä aikuisena käsitän jo että sellainen kostautuu aamulla, enkä jaksa nousta, pieni lapsi ei tajua kuin sen että hän haluaa NYT valvoa.

Joka sana on ihan totta!

 

Miksei saisi odottaa tietynlaista käytöstä? Toisten huomioonottamista?

saa odottaa mutta olen samaa mieltä säpäleen yms kanssa, että se on tietynlaista manipulointia, koska lapsi tahtoo tehdä tuollaisessa tilanteessa vanhemmalle mieliksi, muu tapa aiheuttaisi äidissä ehkä pettymystä.

testailin tätä tunti sitten. lapseni toimi toiveeni mukaisesti, koska ei tahtonut että petyn. ilman mun "toivetta" hän olisi toiminut toisin eli valinnut itsenäisesti mitä teki. lapsen omatunto on tässä avainkysymys, vastuuntuntoiset lapset eivät kestä itse henkisesti niitä omia "vääriä" valintoja vaan tekevät mieluummin siten miten tietävät aikuisen toivovan. tällöin valinta ei ole puhtaasti lapsen vaan mun mielestä aikuinen vaikuttaa valintaan. ymmärrän jos sitä tällaiseksi menneessä ketjussa kutsutaan manipuloinnoksi.

 

Tunnen monia perheitä, joissa lapset menevät nukkumaan silloin, kun heitä väsyttää. Eikä se yhdessäkään perheessä ole yhdeltä yöllä.

meillä on tälläinen perhe, lapset nyt 5v. ja 6v. koskaan en ole nukuttanut lapsia, vaan lapset ovat nukahtaneet sitten kun väsyttää, viikonloppuisin saattavat leikkiä vielä kymmeneen asti, arkena usein nukahtavat ennen puolta yhdeksää, menevät omatoimisesti sänkyihinsä, tulevat sanomaan hyvät yöt ja käyn peittelemässä. nukkumisesta meillä ei ole koskaan tapeltu.

 

[QUOTE="onnekas";24049847]meillä on tälläinen perhe, lapset nyt 5v. ja 6v. koskaan en ole nukuttanut lapsia, vaan lapset ovat nukahtaneet sitten kun väsyttää, viikonloppuisin saattavat leikkiä vielä kymmeneen asti, arkena usein nukahtavat ennen puolta yhdeksää, menevät omatoimisesti sänkyihinsä, tulevat sanomaan hyvät yöt ja käyn peittelemässä. nukkumisesta meillä ei ole koskaan tapeltu.[/QUOTE]

Todellakin olet onnekas

 

Koska sillä kertomisella odotetaan tietynlaista käytöstä. Siinä ei oikeasti ole vaihtoehtoja, vaikka niin ainakin ninatt väittää kaikessa olevan.

Jos mä kerron siskolleni, että tiedän sillä olevain aika kiireistä, mutta musta olisi silti ihanaa jos se ottaisi mun lapsen hoitoon jotta pääsisin kaverin kanssa ravintolaan, niin onko se manipuloimista?

Se olisi manipuloimista jos liioittelisin tunteitani tai valehtelisin saadakseni lapsen käyttäytymään tietyllä tapaa.

Ja aikaisempaan, siihen verikokeeseen liittyen: Se ei ollut mikään pakollinen verikoe vaan osallistuimme diabimmune tutkimukseen, ja jos lapsi ei olisi kokeeseen suostunut niin olisimme skipanneet sen ainakin siltä erää. Siinä siis lapsella oli todellinen vaihtoehto, kuten usein muutenkin. Lapset nyt vaan ovat yhteistyökykyisiä ja tosiaan hyvin valmiita elämään pääosin vanhempiensa ehdoilla. Heidän olisi kuitenkin hyvä saada itse päättää elävänsä vanhempien ehdoilla. Onhan lapsella päiväkotiin mennessäkin vaihtoehtoja; joko kävelee itse tai vanhempi kantaa lapsen tms, koska yhteisen elannon turvaamiseksi vanhemman on mentävä töihin. Ihmisarvoista olisi antaa lapsen valita olemassaolevista vaihtoehdoista.

Aiemmista kommenteista; en ihan ymmärrä, miten naimattomuus tekee äidistä jotenkin huonomman tai vähemmän kokeneen. Suurperheille yksi hyvä neuvo voisi olla, että älkää tehkö enempää lapsia kuin mitä jaksatte hoitaa kunnolla; kunnolla hoitamiseen sisältyy lapsen ihmisarvoinen kohtelu. Ihmisarvoinen kohtelu ei tarkoita sitä, että antaa lapsen pompotella koko perhettä. Tekisi mieli heittää pari ärräpäätä ja loukkaavaa nimitystä kaksplussan pässeistä mutta jätetään nyt laittamatta. Mutta siis älkää nyt oikeasti olko niin tyhmiä ja lapsia vähätteleviä. Lapsi kykenee YHTEISTYÖHÖN. Sinun ei tarvitse jyrätä lasta eikä lapsen sinua. Perhe voi YHDESSÄ tehdä päätöksiä, neuvotella, löytää ratkaisuja ongelmiin yms. Se, ettei riko lasta ei tarkoita sitä, että pitää hyväksyä lapselta ihan mitä vaan.

En tiedä miten päin tämän selittäisin, että menisi edes jollekin perille. Jostain luin hyvän sanonnan: The ratio of control and influence are inversely related; the less you try to control, the more influence you will have. Eli siis kontrollin/hallitsemisen ja vaikuttamisen suhde on käänteinen; mitä enemmän pyrit hallitsemaan toista, sitä vähemmän pystyt vaikuttamaan häneen. Itse tahdon ollan sellainen vanhempi josta lapsi hakee vaikutteita. En suinkaan jätä kasvattamatta vaan päinvastoin, kiinnitän paljon huomiota kasvatukseen ja elämäntaitojen opettamiseen. Hallitseminen, kontrolli ja pakkokeinot ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita en tahdo lapselleni opettaa.

Jonkun mielestä normaali keskustelu lapsen kanssa on "manipulointia" koska lapsi muuttaa käytöstään sen keskustelun takia. Minun mielestäni rehellinen vuorovaikutus ei ole manipulointia; manipulointiin sisältyy epärehellisyyttä. Sanon suoraan jos toivon suoraan tietynlaista käytöstä. Toisinaan kysyn lapselta, että onko hänellä jotain ratkaisumalleja koska itse en keksi mitään kaikkia tyydyttävää. Keskustelemme avoimesti ja rehellisesti. En väitä pahoittavani mieltäni jos lapsi ei syö tarpeeksi tai mene nukkumaan juuri silloin kuin minä tahtoisin, sillä se ei ole lapseni ongelma vaikka pahoittaisin moisesta mieleni, enkä minä näe mitään syytä pahoittaa mieltäni moisesta. Sen sijaan sanon kyllä aivan suoraan, että pahoitan mieleni siitä, että minua satutetaan tai tavaroitani rikotaan tai kotiani sotketaan. Se ei todellakaan ole mitään manipulaatiota.

 

minusta lapsen kuuluu oppia myos se, että maailmassa nyt on vaan asioita mitä pitää tehdä. Täytyy nukkua jotta jaksaa. Täytyy mennä toihin. Maailma ei valitettavasti pyori minun sisäisen kellon mukaan, vaan maailma pyorii aikataulujen mukaan.
Lapselle pitää opettaa että hänen pitää myos kunnioittaa muita, kaikki ei sen lapsen navanympärillä pyori.
On asioita joista taapero voi päättää (laitetaanko siniset vai punaiset housut) jolloin lapsi oppii ensin näillä pienillä päätoksillä ottamaan vastuuta joistain, mitättomiltä tuntuvista asioista. Kun ikää tulee, voi antaa valinnan vapautta isommissa asioissa.
Nukkumisajat ei tosiaan ole taaperon käsissä, Koska lapsi ei sitä väsymystään tunnista, se OPPII siihen, kun laitetaan nukkumaan kun lapsi on väsynyt.
Kerrotaan että on uniaika, annetaan aikaa rauhoittua ja hakea sitä unta (mielestäni lapselle ei tee pahaa olla hetki sängyssään omine ajatuksineen ennen nukahtamista). Samalla ehkä vähän jutustelua että mitä kaikkea sitä huomenna keksitään kun on uusi päivä.
Ei se lapsen nukuttaminen tartte olla mitään raivoamista ja pakottamista. Tottakai joskus harmittaa mennä unille, minuakin harmittaa joskus kun pitää mennä nukkumaan vaikka haluis katsoa vaikka leffan, mutta aamulla on aikainen herätys. Minä aikuisena käsitän jo että sellainen kostautuu aamulla, enkä jaksa nousta, pieni lapsi ei tajua kuin sen että hän haluaa NYT valvoa.

Mielestäni on jonkinlaista lapsen aliarvioimista ja hänen kykyjensä vähättelyä olettaa, ettei hän kykene tekemään muunlaisia päätöksiä kuin tyyliin sininen vai punainen pusero.

 

Lapsi saa päättää ikätasoisesti semmoisista asioista joita pystyy käsittelemään. Joskus voi lapselta kysyä haluuako laittaa punaiset vai keltaiset hanskat, koskaan lapsi ei sais joutua päättämään laittaako hanskoja vai ei, se on aikuisen tehtävä huolehtia tarpeellinen ja säänmukainen vaatetus. Samoin lapsi voi joskus päättää ottaako iltapalaksi jogurttia vai puuroa, lapsi ei kykene päättämään MITÄ ottaisi iltapalaksi, vastaus oli helposti karkkia tai vanukasta jos lapsi itse saisi päättää. Lapsi voi päättää pestäänkö hampaat ennen vai jälkeen iltasadun, mutta lapsi ei voi päättää pestäänkö hampaita vai ei.
On eri asiaantaa lapsen päättää ikätasoisesti kuin päättää liian isoista asioista yksin. Ja nukkumaanmeno on suurimmalle osalle lapsista liian iso asia yksin päätettäväksi, aikuisen tehtävä on rauhoittaa ilta ja katsoa että lapsi saa tarpeeksi unta.
Ja sinun kokemuksesi kummipojastasi ei ole kuitenkaan ihan kattava; onko hän kotihoidossa, onko hän ainut lapsi yms. Nämä asiat eivät aina ole joka perheessä samanlaisia. On eri asia antaa ainoan lapsen joka on kotihoidossa valvoa vaikka klo 23 asti jos aamulla saa nukkua pitkään, kuin antaa vilkkaan veljessarjan pomppia pitkän päiväkotipäivän päätteeksi yömyöhään yliväsyneenä kun seuraavana aamuna pitäisi olla päiväkodissa jo klo 7!

Minusta taas lapsella ON oikeus päättää, laittaako hän hanskat vai ei. Ei vanhempi voi tietää lasta paremmin, onko lapsella kylmä/kuuma. Vanhemman tehtävä on mielestäni ottaa ne hanskat mukaan ja vaikka tarjota niitä lapselle, jos lapsi vaikuttaa palelevan. Milläs niitä syy-seuraussuhteita oppii, jos ei yrittämällä/erehtymällä? Jos lapsi kylmällä ilmalla jättää hanskat laittamatta->huomaa palelevansa->laittaa/pyytää hanskat. Tuskin lapsi tahallaan haluaa kylmettyä. Miksi se kaataa vanhemman maailman, jos lapsi ei (heti) laita käsineitä?

 

[QUOTE="onnekas";24049847]meillä on tälläinen perhe, lapset nyt 5v. ja 6v. koskaan en ole nukuttanut lapsia, vaan lapset ovat nukahtaneet sitten kun väsyttää, viikonloppuisin saattavat leikkiä vielä kymmeneen asti, arkena usein nukahtavat ennen puolta yhdeksää, menevät omatoimisesti sänkyihinsä, tulevat sanomaan hyvät yöt ja käyn peittelemässä. nukkumisesta meillä ei ole koskaan tapeltu.[/QUOTE]

No mulla on kanssa lapset 4v ja 5v, jotka menee ihan itsekseen nukkumaan, tänäänkin tulivat kuudelta sanomaan, että voitaiskos mennä jo nukkumaan. Mut siis tytsi ei voi tietää, koska sillä ei ole lapsia, ninatt ei voi tietää, koska sillä on vain yksi, ja sinä ja minä emme voi tietää koska..

 

Kerrotaan että on uniaika, annetaan aikaa rauhoittua ja hakea sitä unta (mielestäni lapselle ei tee pahaa olla hetki sängyssään omine ajatuksineen ennen nukahtamista).

Mutta kun neiti hyvä, se tekee pahaa. Sänky ei ole paikka miettiä tulevia tai virkeänä pohdiskella elämäänsä, oli sitten 3v tai 30v. Sängyssä nukutaan ja mahdollisesti rakastellaan, ei muuta. Sänkyyn mennään vasta silloin kun tuntuu siltä, että tahtoo nukahtaa.

 

Minusta taas lapsella ON oikeus päättää, laittaako hän hanskat vai ei. Ei vanhempi voi tietää lasta paremmin, onko lapsella kylmä/kuuma. Vanhemman tehtävä on mielestäni ottaa ne hanskat mukaan ja vaikka tarjota niitä lapselle, jos lapsi vaikuttaa palelevan. Milläs niitä syy-seuraussuhteita oppii, jos ei yrittämällä/erehtymällä? Jos lapsi kylmällä ilmalla jättää hanskat laittamatta->huomaa palelevansa->laittaa/pyytää hanskat. Tuskin lapsi tahallaan haluaa kylmettyä. Miksi se kaataa vanhemman maailman, jos lapsi ei (heti) laita käsineitä?

Me lähdettiin tänään kaatosateeseen kävelylle, keskusteltiin siinä lähtiessä vähän vaatetuksesta.. Sanoin, että sinne vois olla hyvä laittaa takki ja housut, koska kuitenkin sataa kaatamalla, jotain mikä pitää vettä. Kumpikaan ei halunnut sadetakkia. No, mä sanoin, että omapa on nahkanne, mitä se mua haittaa jos te kastutte. Vanhempi laittoi ulkohousut ja takin, nuorempi halusi nimenomaan laittaa mekon. Sanoin että se kastuu sitten. Ei kuulemma haittaa. No, ei kai se nyt muakaan haittaa, siinä kun kastuu sitten vaan. Ilmoitin vaan lähtiessä, että oikeesti siellä sataa ja sulla vaatteet kastuu, enkä mä meinaa kantaa mukanani vaihtovaatetta. Mun maailmaa ei ainakaan ollenkaan kaatanut se, että lapsi sai valita. Sit vaan vaihdettiin kuivaa päälle kuin tultiin kotiin. Itseasiassa ne sai valita senkin, että mennäänkö kauppaan vai ei.

 

No mulla on kanssa lapset 4v ja 5v, jotka menee ihan itsekseen nukkumaan, tänäänkin tulivat kuudelta sanomaan, että voitaiskos mennä jo nukkumaan. Mut siis tytsi ei voi tietää, koska sillä ei ole lapsia, ninatt ei voi tietää, koska sillä on vain yksi, ja sinä ja minä emme voi tietää koska..

Mä ihan sattumalta tunnen monia lapsia, jotka menee oma-aloitteisesti nukkumaan, kun väsyttää ja ihan sattumalta niitä kasvaa juuri niissä perheissä, joissa lapsia ei pakoteta tiettyyn kellonaikaan nukkumaan.

Jotkut tuolla mainitsivat kokeilleensa tuota, että lapsi saa päättää, milloin menee nukkumaan ja sitten oli käynyt niin, että lapsi valvoi monena yönä todella myöhään. Ehkä siksi, että lapsi on oppinut nukkumaanmenon olevan pakkopullaa? Ei ole oppinut tunnistamaan väsymystään, kun hänet on komennettu aina tiettyyn aikaan nukkumaan? Kukapa tietää, ehkä mäkin valvon juuri siksi yöt läpeensä. Kun taas lapsi, joka on aina saanut mennä nukkumaan, kun häntä väsyttää, on oppinut tunnistamaan väsymyksensä. Itse asiassa tiedänkin perheen, jossa sisarukset on kasvatettu tämän asian suhteen eri tavalla. Toinen valvoo väsyneenäkin yöt läpeensä, jos hänelle antaa siihen mahdollisuuden ja toinen menee itsenäisesti petiin, kun häntä nukuttaa.