Rakkaudesta

ok, meit on erilaisia, toiset ajattelee liikaa liaan suuria asioita kuten mä. sä et ja se sopii sulle ja se sopii mulle,

Onpas surullista. Jos kerran itse tiedostat hukkaavasi aikaasi pelkkiin itsellesi liian suuriin pohdintoihin, niin eikö kannattaisi välillä keskittyä siihen tekemispuoleen.

 

Helppoa oli, nopeudesta en tiedä, kun en tajua, mitä tässä nopeudella tarkoitat.
Ja helppoa on edelleen 15:sta vuoden jälkeenkin...

No nopeudella nyt tarkoitan vaikka sitä, että menee pokaaman jonkun ravintolasta ja aloittaa suhteen. Silloin jää jonkinlainen rakkauden testi suorittamatta. Voi sitä tietysti helppona uskotella, että on löytänyt sen ainoan oikean, mutta mutta, minulla nyt vain on sellainen käsitys, että ei se rakkaus sillä tavalla kehity, siellä suhteessa, äh! Ei huvita enää ainakaan tänään...mulla on vähän muita hommia..heido.

 

En tiedä. En tiedä tapaustasi niin hyin. Toivottavasti kyse on aidoista tiedostetuista tunteuista eikä mistään säälittävistä yksinäisyyden pelon tunteista tai tunteista jotka liittyvät siihen, joita kokee jos ei pysty täyttämään roolia ns. normaalien, suuren ennemmistön, joukossa. Saa turvaa siitä kun on samanlainen kuin kaikki muutkin tässä tylsässä maassa, mistä Stranglers lauloi muinoin "Finlan Finland, the Country where only Clouds are High".

Tuollainen "odotusten ja roolien täyttäminen" on varsin vierasta minulle. Ikävää, jos muiden odotukset ja ajatukset ohjaavat elämääsi.
Ja mielestäni tämä ei ole mitenkään erityisen tylsä maa. Elämä on juuri niin tylsää, kuin millaiseksi sen itse luo, joten turha siitä tylsyydestä on muita syytellä.

 

Onpas surullista. Jos kerran itse tiedostat hukkaavasi aikaasi pelkkiin itsellesi liian suuriin pohdintoihin, niin eikö kannattaisi välillä keskittyä siihen tekemispuoleen.

Siis ei ne minun mielstä missään mielessä ole liian suuria pohdintoja, ilmaisin tuossa sitä, että ne muiden mielestä mukamas ovat liian suuria. Kerran kun otin puheeksi eräässä yhteydessä erään amerikkalaisen kanssa sen, että koen ajattelevani vähän liian suuria (siis silloin kon nin), niinhän näytti minulle tarraa, missä luki "THINK BIG!!". Ja siis enää en missään mielessä kuvittele ajattelevani liian suuria. Liian suuria ei voi minun mielestä ajatella. Vaikka täällä Suomessa voi ehkä olla vähän toisenlainenmentalitentti.

 

No nopeudella nyt tarkoitan vaikka sitä, että menee pokaaman jonkun ravintolasta ja aloittaa suhteen. Silloin jää jonkinlainen rakkauden testi suorittamatta. Voi sitä tietysti helppona uskotella, että on löytänyt sen ainoan oikean, mutta mutta, minulla nyt vain on sellainen käsitys, että ei se rakkaus sillä tavalla kehity, siellä suhteessa, äh! Ei huvita enää ainakaan tänään...mulla on vähän muita hommia..heido.

Joo, emme todellakaan suorittaneet mitään testiä. Tapanani ei myöskään muutenkaan ole testata ihmisiä. En ole esim ystävieni kanssa suorittanut mitään ystävyyden testejä ennen ystävyyssuhteen luomista. Enkä kyllä usko mihinkään "se-ainoa-oikea"-höpötyksiinkään.

 

Tuollainen "odotusten ja roolien täyttäminen" on varsin vierasta minulle.

Hyvä.

Ikävää, jos muiden odotukset ja ajatukset ohjaavat elämääsi.

Eivät ohjaa pennin vertaa, tai mistä sitä tietää jos jotenkin sittenkin mystisesti. New Orderin lauluntekijä tuumasi kerran, että hänen faninsa säveltävät ja sanoittavat hänen
teoksensa.

Ja mielestäni tämä ei ole mitenkään erityisen tylsä maa. Elämä on juuri niin tylsää, kuin millaiseksi sen itse luo, joten turha siitä tylsyydestä on muita syytellä.

Tuossa olet täysin oikeassa. Etpä taidakaan olla niin tylsä tyyppi kuin mitä itse ensin luulin. Mutta kyllä täällä on aika paljon melko tylsän arkipäiväisiä ihmisiä, joiden kanssa ei saa mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi muuta kuin väkisin kivirekeä perässä vetämällä.

 

Linkkiä en jaksanut lukea, mut rakkaudesta tiedän sen verran, että se on tahtolaji. Ja sitä voi opetella. Rakastaminen ei ole itsestään selvää, jos esim. ei ole lapsuudessaan saanut kokea ehdotonta rakkautta. Mun mielestä rakkaudesta puhuttaessa enemmän on ongelmana se, että ihmiset tarkoittaa eri asioita sillä. Toisille se on lähinnä ihastumista ja seksuaalista vetovoimaa. Joillekin siihen liittyy toisen syvä kunnioitus ja halu tehdä toiselle hyvää (joskus jopa oman mukavuuden kustannuksella). Joillekin kaikkea noita ja vielä jotain lisääkin. Itselle rakkaus parisuhteessa on luottamusta, kunnioitusta, huomioonottamista, huolenpitoa, hellyyttä ja intohimoa. Aikalailla vielä tuossa järjestyksessä.

 

Joo, emme todellakaan suorittaneet mitään testiä. Tapanani ei myöskään muutenkaan ole testata ihmisiä. En ole esim ystävieni kanssa suorittanut mitään ystävyyden testejä ennen ystävyyssuhteen luomista.

En tarkoita mitään virallista testiä, vaan jonkinlaista rakkauden koettelemusta, sen tosiasian sasamista itselleen selväksi, että maailmasta ei tosiaankaan ketään toista löydy, joka korvaisi hänet.

Enkä kyllä usko mihinkään "se-ainoa-oikea"-höpötyksiinkään.

En minäkään, koska olen mielestäni melko psykoottisesti rakastunut "etäältä" kahteen naiseen. Etäältä tarkoitan, että hah! toista en ole koskaan edes tavannut. Toista jonkin verran. Molemmat ovat hankkineet minulle lähetysmiskiellon, mutta mua se vaan melkein hymyilyttää ellei peräti välillä naurata. JOs, siis, jos, nyt saisin aikaseksi ajan kanssa että jommasta kummasta tai molemmista jotain tulisi, niin olsi siinä aineksia melkoiseen pelle Ooppera komediaan.

 

Itselle rakkaus parisuhteessa on luottamusta, kunnioitusta, huomioonottamista, huolenpitoa, hellyyttä ja intohimoa. Aikalailla vielä tuossa järjestyksessä.

Hyvä lista, noihinko sais lisättyy vielä jonkin yhteisen luovan proggiksen, niin se ois melko valmis luettelo. Niissä viisaissa kirjoissa, joista sinä et välitä, ollaan sanottu, että rakkaus on miehen ja naisen yhdessä muodostama radikaali joukkoliike.

 

Siis jäbä juttelee jonkun treffipalstan muijan kaa ja muija sano et haluu edetä hitaasti, niin jäbä kokee jonkun valaistumisen et rakkaus ei synny nopeesti.

Ja sit jäbä ajattelee jotain juttuu liian suuresti, joku näyttää sille jonkun vitun tarran jossa lukee "THINK BIG" ja jäbä kokee jonkun vitun valaistumisen et ei voi ajatella asioita liian suuresti.

Ei vitun pyhä yksinkertaisuus. Voin kuvitella minkälaisen helvetin ne sun "rakastamat" naiset on joutunu käymään läpi jos on kerta lähestymiskiellotkin joutuneet hommaamaan. Ei saatana.

 

En minäkään, koska olen mielestäni melko psykoottisesti rakastunut "etäältä" kahteen naiseen. Etäältä tarkoitan, että hah! toista en ole koskaan edes tavannut. Toista jonkin verran. Molemmat ovat hankkineet minulle lähetysmiskiellon, mutta mua se vaan melkein hymyilyttää ellei peräti välillä naurata.

Anteeksi, mutta tuo ei kuulosta kovin terveeltä..

 

Anteeksi, mutta tuo ei kuulosta kovin terveeltä..

Niinpä. Kuulostaa pikemminkin siltä että Keckmanilla on kahteen naiseen PAKKOMIELLE ja Keckmanilla ei oo hajuakaan että mitä rakkaus on - ei vaikka kuinka olisi yrittänyt lukea "viisaiden ihmisten kirjoituksia"

 

Niinpä. Kuulostaa pikemminkin siltä että Keckmanilla on kahteen naiseen PAKKOMIELLE ja Keckmanilla ei oo hajuakaan että mitä rakkaus on - ei vaikka kuinka olisi yrittänyt lukea "viisaiden ihmisten kirjoituksia"

Joo, sama tunne tuli noita juttuja lukiessa. Täytyy olla aika paljon tapahtunut, että hakee tuntemattomalle tai lähes tuntemattomalle lähestymiskiellon.

 

Siis jäbä juttelee jonkun treffipalstan muijan kaa

Väärin. Kierrän treffipalstat kaukaa. Toisen tapasin töissä josksu 1989-1991 ja toiseen olen törmännyt lukemalla hänen nettijulkaisujaan, sekä yhdden hänenmkirjoiittaman kirjan. Oleskelin myös samalla keskustelupalstalla, mutta se oli jmuistaakseni pelkkää sekasotkua.

ja muija sano et haluu edetä hitaasti,

Väärin, toinen muija ei oo sanonu muistaakseni pahemmin mitään muuta ku teki rikosilmoitusken kun minulla oli kotisivuillani kuva hänen kirjoittamasta kirjasta ja mnun ostamnastani, jonka seurauksena poliisit tulivat takavarikoimaan kalliin tietokoneeni ja scannerini. Mä en muista minkälaisia meidän kekusteluntapaiset aikaanaan eräässä sfnetin ryhmässä olivat. PElkkää väärinymmäsrrystä taisivat olla.

Toisen kanssa aikoinaan 90-luvun alkupuolella juteltiin melko ok - mitä nyt suurilta tunteiltani pystyin. Käytiin parim kertaa syömässä, kahvihuoneessa tavattiin usein, kerran käytiin olulella työajan ulkopuolella ja enkös minä jo heti melkein rakkauskirjeen tapaista hänelle lähettänyt, jota hän tietystoi vähän kummasteli.

niin jäbä kokee jonkun valaistumisen et rakkaus ei synny nopeesti.

Ei, väärin, olen tiennyt sen jo ennen näitä kohtaamisia. Siitähän kertovat monet musiikkiklassikotkin käsittääkseni.

BEatles HEy Jude:

Eric Clapton - Let It Grow

Ja muistaakseni yksi, no...kuka se nyt oli...yksi kitaristi rrokkari -New Yourkista, en muista nyt nimeä...

Ja sit jäbä ajattelee jotain juttuu liian suuresti, joku näyttää sille jonkun vitun tarran jossa lukee "THINK BIG" ja jäbä kokee jonkun vitun valaistumisen et ei voi ajatella asioita liian suuresti.

En kai minä nuyt yhden tarran anna ohjata itseäni. Se vain jäi mieleen. Olen koko ikäni ajatellut ja rakentanut omaa maailmankuvaani ja ihmiskuvaani of course my hourse, niinkuin jokaisden pitäisi minusta itsestään selvästi. Minä sain osittain maailmankuvani, mikä sitten on tarkentunut ja laajnetunut kirjoiitettua paperille vuonna 1981 ja se julkaistiin Komposti lehdessä otsikolla "Minun Utopia".

Voin kuvitella minkälaisen helvetin ne sun "rakastamat" naiset on joutunu käymään läpi jos on kerta lähestymiskiellotkin joutuneet hommaamaan. Ei saatana.

Niin, ehkä sitten joo. Toista oli kuulemma pelottanut paljonkin. Ja syystä kai sitten, lähestymisyritykseni oli silloin tosiaan sairahko. Toinen käsittääkseni viittasi vaan jotenkin kintaalla koko hommalle. Hän tuntui kuuluvan silloin erään suomalaisen kaupungin kulttuurikermaan kun olis saanut oiekinpaperisen kirjan julkaistua. Voipi olla että elän ihan harhoissani. Samapa tua. Eikun tuo.

 

Anteeksi, mutta tuo ei kuulosta kovin terveeltä..

Mistä sinä anteeksi pyytelet? Siitä että kerrot mulle näksemyksesi? Vai ettet loukkaisi minua? Ehheeiii! et sinä pysty minua loukkaamaan. Kuinka kovin terveeltä se ei kuulosta tai kuinka sairaalta se meielstäsi kuulostaa? Eikös Tanskan prisnssi HAmletkin menettänyt järkensä?

 

Niinpä. Kuulostaa pikemminkin siltä että Keckmanilla on kahteen naiseen PAKKOMIELLE

Tuo on totta. That's true.

ja Keckmanilla ei oo hajuakaan että mitä rakkaus on - ei vaikka kuinka olisi yrittänyt lukea "viisaiden ihmisten kirjoituksia"

Enpä uskoisi ihan nyt noinkaan, etteikö minulla olisi pienen pientä hajuakaan asiasta. Olen toisaalta hieman jäävi puntaroimaan omia käsityksiäni, koska joutuisin puntaroimaan niitä omilla käsityksilläni.

 

Toisen kanssa aikoinaan 90-luvun alkupuolella juteltiin melko ok - mitä nyt suurilta tunteiltani pystyin. Käytiin parim kertaa syömässä, kahvihuoneessa tavattiin usein, kerran käytiin olulella työajan ulkopuolella ja enkös minä jo heti melkein rakkauskirjeen tapaista hänelle lähettänyt, jota hän tietystoi vähän kummasteli.

Ja siis tämä tapaus hankki minulle sitten lähestymmiskiellon kun kymmenen vuotta tuon työpaikan jälkeen löysin hänen kotisivunsa ja sekosin ja aloin jotain yrittää, mutta silloin olin kieltämättä hullu, mutta en vaarallinen. Olen puheistani joskus todella töykeä ja pelottavakin, mutta nämä kädet eivät tule koskaan loukkaamaan naista.

 

Linkkiä en jaksanut lukea, mut rakkaudesta tiedän sen verran, että se on tahtolaji. Ja sitä voi opetella.

Et kai sä tarkoita, että voi pakottaa itsensä tahtomaan rakastamaan melkein ketä tahansa, kunhan vain päättää tahtoa? Vai mitä tarkoitat? Minusta tuo kuulostaa oudolta ja hassulta kuulostaa se, että se on sinulle jopa Tietoa, ei luuloa.

 

Tarkoitin sitä, että kun on ihastunut ja rakastunut ja aloittanut suhteen, niin rakkauden ylläpitäminen on tahdon asia. Edellyttää tietysti, että molemmat osapuolet tahtovat ylläpitää rakkautta. Kun tahtotila on oikea, rakkaus säilyy vuosikymmeniä ja suhteessa voi rakkauden lisäksi olla useita ihastumisjaksoja.

 

Ja itse puhun rakastamisesta vasta sitten, kun tuntee toisen ihmisen kohtuu hyvin. Ne epämiellyttävätkin piirteet, ja rakastaa siitä huolimatta. Aika ajoin ihmiset rakastuvat omaan haavekuvaan toisesta ihmisestä. Tähän olen itsekin sortunut aikoinani. Mutta olen ymmärtänyt myöhemmin, että en rakastunut silloin ihmiseen itseensä vaan oman mielikuvituksen tuotteeseen. Siksi myös minun mielestäni aito rakkaus vaatii aikaa (jotta tosissaan tuntee toisen). Ihastua voi hyvinkin nopeasti.

 

Olet siis ratkaissut ilman kirjaviisautta kenties suurimman mysteerin, josta jotkut viisaat ovat olleet sitä mieltä, että se on ikuinen mysteeri, nimittäin sen, että mitä on todellinen rakkaus? Hienoa.

Rakkaus on tunne enkä mä tarvitse tunteen omaamiseen mitään opastusta. Osaan rakastaa eikä mun tarvitse tehdä siitä tuollaista vaikeaa asiaa kuten sä teet. Olet kyllä todella typerä.

 

Psykopaatit ei tunne normaalisti, joten ehkä ne just yrittää opiskella tunteita. Mutta se on pelkkää tunteen imitoimista.

Tuli vaan noista lähestymiskielloista mieleen, että olet ehkä sairas henkilö, ehkä sulla on otsalohko kopahtanut tai jotain.

 

Röh röh, hih.
Eli toisinsanoen sinulla ei ole mitään omaa sanottavaa, mutta halusit esittää omaavasi muka jotain ajatuksia, joten linkitit toisten kirjoittamia tekstejä. Nöfnöf.

Ei, kun vudduako minun tarvitsee vaivautua sulle, jota pidän vihollisenani mitään tarjottimella tuomaan ja selittämään.

 

Olet kyllä todella typerä.

ok, jep, jep, sovitaan niin. myönnän.

 

Psykopaatit ei tunne normaalisti, joten ehkä ne just yrittää opiskella tunteita. Mutta se on pelkkää tunteen imitoimista.

Meiunaatko että minä olen psykopaatti joka ei tunne? Minä, joka tunnen niin saatanasti. On sulla saatana väärinkäsitykset.

Tuli vaan noista lähestymiskielloista mieleen, että olet ehkä sairas henkilö, ehkä sulla on otsalohko kopahtanut tai jotain.

Jep, jep, myönnän, sovitaan niin-