surullinen
Olen ollut jo pitkään väsynyt,väsynyt arkeen,keiken pyörittämiseen..Olen 30v.,3 pientä lasta,joista vanhin ekaluokalla.Naimisissa 7v.,parisuhde ok,siihen nähden loistavasti,että mitä kaaosta meidän arki välillä on.Mies käy vuorotöissä,minä kokopäiväisessä..Aloitin työt nyt elokuussa taas kesätauon jälkeen.Tein kyllä kesälläkin töitä,mutta eri tavalla.Nämä 3 vkoa ovat olleet todella väsymsytä täynnä.vanhimmalla alkoi koulu ja siihen kuuluva täpinä.Pienet viihtyvät tarhassa(onneksi..Minäkin viihdyn töissää..Mutta kun en vaan taida oikein jaksaa tätä arkea,tai en osaa tehdä asioita oikein Kaikki iltapuuhat väsyttää,juoksevien asioiden hoito,tuntuu että päivät vain liukuu ohi..
Äskettäin nuorimmainen aloitti taas vaativan nukkumisprosessinsa,piti silitellä ja silitellä..Eikä yhäkään nuku,vaatii ovea isommalle raolleen,kakattaa ym.Keskimmäinen yrittää nukkua samassa huoneessa,eikä siitä oikein tule mitään.Tämä toistuu joka ilta.ja nyt on olut rankkoja aamuja,kun mies on lähtenyt niin aikaisin töihin,että minun on pitänyt raahata kaikki kolme 7:ltä hoitoon ja juosta sitten itse kello kainalossa bussiin..Tytöillä herätys taas huomenna 6:lta,eikä siis pienin vielä edes nuku..Stressaavaa.Aamut on olleet kauheaa huutamista ja vääntöä,illat sitten myös..Ja minusta tuntuu,että voimat loppuu.Tuntuu,että olen ihan vain pelkkä huutava väsynyt möykky,en muuta..Äsken sitten repesin hysteeriseen itkuun silittäessäni nuorinta,enkä voinut lopettaa..Raasu siinä kuunteli,kun äiti märisi( Mies ei ole kotona,ja jos olisi ollut niin olisi vain sanonut,että "Auttaako tuo muka jotain.." Eli tukea en saa sieltäkään,hän vain sanoo itsekin olevansa väsynyt niin ei jaksa välittää..
Äskettäin nuorimmainen aloitti taas vaativan nukkumisprosessinsa,piti silitellä ja silitellä..Eikä yhäkään nuku,vaatii ovea isommalle raolleen,kakattaa ym.Keskimmäinen yrittää nukkua samassa huoneessa,eikä siitä oikein tule mitään.Tämä toistuu joka ilta.ja nyt on olut rankkoja aamuja,kun mies on lähtenyt niin aikaisin töihin,että minun on pitänyt raahata kaikki kolme 7:ltä hoitoon ja juosta sitten itse kello kainalossa bussiin..Tytöillä herätys taas huomenna 6:lta,eikä siis pienin vielä edes nuku..Stressaavaa.Aamut on olleet kauheaa huutamista ja vääntöä,illat sitten myös..Ja minusta tuntuu,että voimat loppuu.Tuntuu,että olen ihan vain pelkkä huutava väsynyt möykky,en muuta..Äsken sitten repesin hysteeriseen itkuun silittäessäni nuorinta,enkä voinut lopettaa..Raasu siinä kuunteli,kun äiti märisi( Mies ei ole kotona,ja jos olisi ollut niin olisi vain sanonut,että "Auttaako tuo muka jotain.." Eli tukea en saa sieltäkään,hän vain sanoo itsekin olevansa väsynyt niin ei jaksa välittää..