Romahdin äsken ihan täysin..:(

Olen ollut jo pitkään väsynyt,väsynyt arkeen,keiken pyörittämiseen..Olen 30v.,3 pientä lasta,joista vanhin ekaluokalla.Naimisissa 7v.,parisuhde ok,siihen nähden loistavasti,että mitä kaaosta meidän arki välillä on.Mies käy vuorotöissä,minä kokopäiväisessä..Aloitin työt nyt elokuussa taas kesätauon jälkeen.Tein kyllä kesälläkin töitä,mutta eri tavalla.Nämä 3 vkoa ovat olleet todella väsymsytä täynnä.vanhimmalla alkoi koulu ja siihen kuuluva täpinä.Pienet viihtyvät tarhassa(onneksi..Minäkin viihdyn töissää..Mutta kun en vaan taida oikein jaksaa tätä arkea,tai en osaa tehdä asioita oikein Kaikki iltapuuhat väsyttää,juoksevien asioiden hoito,tuntuu että päivät vain liukuu ohi..
Äskettäin nuorimmainen aloitti taas vaativan nukkumisprosessinsa,piti silitellä ja silitellä..Eikä yhäkään nuku,vaatii ovea isommalle raolleen,kakattaa ym.Keskimmäinen yrittää nukkua samassa huoneessa,eikä siitä oikein tule mitään.Tämä toistuu joka ilta.ja nyt on olut rankkoja aamuja,kun mies on lähtenyt niin aikaisin töihin,että minun on pitänyt raahata kaikki kolme 7:ltä hoitoon ja juosta sitten itse kello kainalossa bussiin..Tytöillä herätys taas huomenna 6:lta,eikä siis pienin vielä edes nuku..Stressaavaa.Aamut on olleet kauheaa huutamista ja vääntöä,illat sitten myös..Ja minusta tuntuu,että voimat loppuu.Tuntuu,että olen ihan vain pelkkä huutava väsynyt möykky,en muuta..Äsken sitten repesin hysteeriseen itkuun silittäessäni nuorinta,enkä voinut lopettaa..Raasu siinä kuunteli,kun äiti märisi( Mies ei ole kotona,ja jos olisi ollut niin olisi vain sanonut,että "Auttaako tuo muka jotain.." Eli tukea en saa sieltäkään,hän vain sanoo itsekin olevansa väsynyt niin ei jaksa välittää..

 

:hug:

 

ottakaa hetki omaa aikaa,tehkää yhdessä jotakin
lapset hoitoon vaikkapa yhdeksi yöksi.

tarvitsette omaa tai yhteistä aikaa.
kuulostaa kun meiltä mutta taas jaksaa kun saa hetken levätä muualla tai kotona ilman lapsia.

 

Voi ei, sympatiat sulle! Pystytkö siirtämään nuorimmaisen nukkumaan muuhun huoneeseen?

 

sellaistahan se lapsiperheen arki on.
Ainakin jos on monta lasta.

 

Mulle kävi just samalla tavalla :hug: Nukuttaessa pato aukesi. Mulla morkkis kun hermostun taaperolle niin helposti ja olen aika äkkipikainen toimissani hermostuessa. Hirviö äiti :'(

 

Auttasko, jos palkkaisit siivoojan? Vähemmän kotitöitä...

 

Lapsen täytyy oppia näkemään ja tuntemaan myös nuo "negatiiviset" tunteet eli itkuiset tunteetkin. Meille neuvolalääkäri sanoi et se on vain hyvä lapsen (pienenkin) kehitykselle nähdä muutakin kuin sitä "aurinkoista" elämää. Älä huoli, itke vain toistekin lasten edessä jos siltä tuntuu. Se helpottaa eikä siitä haittaa oo vaik pieni vähän ihmeissään katteliskin. =)

 

Itse olin vähän tuossa tilanteessa kun nuorimmainen oli 1v. Siirryin tekemään 6t päivää ja se auttoi tilanteen purkamiseen.
Voimia sinulle!!! :hug:

 

:hug:

Olisko sun mahdollista ottaa se pienin kainaloosi ja mennä teidän sänkyyn sen kans nukkumaan? Laita miehelle lappu oveen että siirtää pienen omaan sänkyynsä eikä herätä sua! Tarviit nyt unta, iso muutos kun lapsi aloittaa koulun, kyllä siinä väsyy äitikin -entisestään.

 

Ap, minkäikäinen on nuorin? Ymmärrän että on rankkaa. Minulla vain yksi lapsi, silti kuulosti kovin tutulta. Ei itkemisessä kai sinällään mitään pahaa ole, mutta mullakin tulee paha mieli ja yritän vältellä lapsen lähellä itkemistä.

 

Tää vaan yhtäkkiä tuntuu niin rankalta..Tiedän,että on ohimenevä vaihe,nyt lapset kaikki vielä niin pieniä ja uhmaa täynnä..Keksimmäinen kuorsaakin tuolla huoneessa jo,mutta nuorin istuu potalla kun kuulemma kakka tulee,yritän suostutella nukkumaan..Huolettaa hirveästi se huominen herätys raasuilla,kun niin aikainen..Mutta hammasta purren taas sitten mennään..Ja onneksi pe saan lähteä yksin rauhassa töihin,kun mies vie lapset iltavuoroon mennessään..Välillä helpompaa,välillä vaikeampaa..Ja kaikista pahinta on se,että tunnen itseni niin huonoksi äidiksi,kun pinna ei yhtään kestä..Haluaisin olla iloine,tehdä kaikkea hauskkaa,mutta eihän se aina onnistu.Tuntuu,että olen ainoa väsynyt ja hermostunut äiti tässä maailmassa.Se on kauhea tunne Muta en kai ole? Kiitos teille..

 

Nuorin täyttää 3v.

 

Lapsen täytyy oppia näkemään ja tuntemaan myös nuo "negatiiviset" tunteet eli itkuiset tunteetkin. Meille neuvolalääkäri sanoi et se on vain hyvä lapsen (pienenkin) kehitykselle nähdä muutakin kuin sitä "aurinkoista" elämää. Älä huoli, itke vain toistekin lasten edessä jos siltä tuntuu. Se helpottaa eikä siitä haittaa oo vaik pieni vähän ihmeissään katteliskin. =)

Kiitos!Tuntuu vain siltä,että jääkö lapsille sellainen mielikuva äidistä,että se aina vaan itkee..Vaikka enhän sitä aina tee tietenkään,mutta että jääkö ne hetket sitten mieleen..Enkä halua,että lapsi tuntee olevansa jotenkin syyllinen minun itkuun..Selitän kuitenkin aina itkukohtauksen jälkeen,että kun äiti vaan on niin väsynyt niin siksi itku tulee,vanhin ainakin jo ymmärtää..

 

Auttasko, jos palkkaisit siivoojan? Vähemmän kotitöitä...

Ja osta ainakin pikaruokaa tms. helppoa evästä, millä saat iltaa vähän helpotettua. Pese pyykkiä vain yhtenä päivänä, siivoa yhtenä. Maailma ei kaadu vaikka pölypallot yrittäis valloitusta.

Jos on paha päivä, anna lasten katsoo vaikka joku dvd tai ylimääräisiä lastenohjelmia ja nauti kuppi kahvia itsekses. Ota kerran viikossa "vapaailta" ei mitään tylsiä kotijuttuja.

Mua hermostuttaa eniten kotiin tulo; kiire kiire, nälkä jne jne. Pikaruoka auttaa pahoina päivinä, ja helpompina voi syödä paremmin

 

Mulle kävi just samalla tavalla :hug: Nukuttaessa pato aukesi. Mulla morkkis kun hermostun taaperolle niin helposti ja olen aika äkkipikainen toimissani hermostuessa. Hirviö äiti :'(

Samalta minustakin tuntuu

 

ap ei todellakaan ole ainoa voimia sinne t 2 erityislapsen äiti ikää 2 ja 4v

 

kuulostaapa tutulta. Meillä 4 lasta ja hulinaa kerrakseen. Pahin vaihe takana. Ovat isoja ja hyvin nukkumiset ym.. arki sujuu. Kyllä se helpottaa =)

 

Koulun alku ja töiden alku samaan aikaan kesäloman jälkeen. Eiköhän tässä pari viikkoa mene ihan siihen, että arkirutiinit hakevat jälleen paikkansa. Sen jälkeen helpottaa, ainakin jonkin verran. Jos sitten vielä tuntuu hankalalta, niin hae apua.

 

Auttasko, jos palkkaisit siivoojan? Vähemmän kotitöitä...

Ja osta ainakin pikaruokaa tms. helppoa evästä, millä saat iltaa vähän helpotettua. Pese pyykkiä vain yhtenä päivänä, siivoa yhtenä. Maailma ei kaadu vaikka pölypallot yrittäis valloitusta.

Jos on paha päivä, anna lasten katsoo vaikka joku dvd tai ylimääräisiä lastenohjelmia ja nauti kuppi kahvia itsekses. Ota kerran viikossa "vapaailta" ei mitään tylsiä kotijuttuja.

Mua hermostuttaa eniten kotiin tulo; kiire kiire, nälkä jne jne. Pikaruoka auttaa pahoina päivinä, ja helpompina voi syödä paremmin

Tällaisen jutun olisin varmaan itsekin kirjoittanut eli peesaillen toivon että yrität ottaa rennommin, se maailma ei todellakaan kaadu vaikka asioita jäisikin tekemättä. Täydet sympatiat kuitenkin täältä sinulle, tiedän täysin tunteesi :hug:

 

Itku on hyvästä ja kaikkien tunteiden näyttäminen jos sen jälkeen voi näyttää lapselle että niistäkin tunteista selviää voittajana. Soita jonnekin missä osattaisiin yhdessä sun kanssa käydä arjen haasteet läpi ja selvitä niistä ja ehkä saisit parina päivänä viikossa kunnallista apua? Voimia sinne.

 

Pieni vinkki: Tee vaikka 20 annosta lasten lempiruokaa pakkaseen ja sitten vain lämmität ne ja tarjoat valmissalaatin kanssa.
Eihän tuo paljoa auta.. Mutta säästää ehkä 6 ruoanlaitto kertaa :-D

 

Et todellakaan ole ainoa väsynyt, itkevä, huutava, märisevä... Mäkin olen sellainen, enkä käy edes töissä. :hug:

 

En lukenut koko ketjua mutta...

Mulle tuli sellainen olo, että lapsesi kaipaa sinua, syliäsi, läheisyyttäsi ja kiireetöntä huomiotasi.

Olisko mahdollista töiden jälkeen siivoukset sun muut vain antaa olla ja jättää ne viikonloppuun? Toki pakolliset, kuten tiskit on hoidettava.

Ja arkena helppoa syötävää, esim ranskalaiset uuniin nakkien kera jne. koluappa kaupan pakastealtaat seuraavaksi.

Ja sunnuntaisin voisit tehdä 10l kattilallisen keittoa jota syötte keskiviikkoon asti... Keitto kun vain paranee vanhetessaan. Voimia :hug:

 

Kiitos teille kaikille,tuli parempi mieli!Nyt on hiljaisuus laskeutunut,kaikki nukkuu,ja kohta minäkin.Yritän ottaa arjen rennommin,siinä on minulle opettelemista,mutta vaihtoehtoja ei ole.Hyvää yötä kaikille ja koitetaan me jaksaa,arjen sankarit.