Sain lapseni opettajalta Wilma-Viestin

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Hän oli huutanut opettajalle tunnin lopuksi "Vitun huora!". Sain viestin lukemisesta kauhean naurukohtauksen, vaikka vakava asiahan tämä on. Miten voin keskustella tästä lapsen kanssa ilman että molemmat saadaan valtava naurukohtaus?
 
vierailija
Häpeäisit.
Tuosta sen näkee, millainen aikuinen, sellainen lapsi.
Vai onko lapsen äiti vielä itsekin lapsi?

Ei tuollaiselle loukkaukselle naureta. Jos aikuinen sanoo toiselle noin ja vieläpä julkisesti, niin se on rikoslaissa kunnianloukkaus.

Nauratko sinä samoin, kun lastasi nimitellään?
Nauratko samoin kun sinua nimitellään? Miltä se tuntuu?

Pahinta kait tuossa on, ettei lapsi edes tiedä, mitä suustaan laski.
Tuskin tietää, mikä on vittu tai huora ja ei tuon ikäisen edes tarvi tietää vielä, maailma opettaa sitten joskus.
 
Onko nyt siten, että kukaan näiden ap:a nälvivien lapsista ei ole koskaan sanonut mitään todella sopimatonta sopimattomassa paikassa?
Aika hassua, että täällä ollaan nälvimässä äitiä. Ei tarvitse mennä kuin bussiin, niin näitä juttuja saa kuunnella ihan riittävästi siellä teinien tarinatuokioiden lomassa.
Itselleni käy joskus niin, että jokin ihan puskista tuleva häiriintynyt tilanne saa minussa aikaan tahattoman naurunpyrskähdyksen, vaikka olisinkin itse asiasta järkyttynyt ja pahoillani.

Ap:lle neuvoksi, että eiköhän (ja toivottavasti) tämä naurunpyrähdys oli ensireaktio. Se sun harmitus puskee kyllä läpi sen verran, että ei varmaan paljoa naurata, kun käytte asiaa läpi lapsesi kanssa.
 
vierailija
Voin kyllä ihan suoralta kädeltä sanoa, etten ole koskaan huoritellut ketään. Taitaa AP olla heikommin toimeentulevaa kansanosaa, kun hänestä tällainen kielenkäyttö on vain hassua.
 
vierailija
Onko nyt siten, että kukaan näiden ap:a nälvivien lapsista ei ole koskaan sanonut mitään todella sopimatonta sopimattomassa paikassa?
Aika hassua, että täällä ollaan nälvimässä äitiä. Ei tarvitse mennä kuin bussiin, niin näitä juttuja saa kuunnella ihan riittävästi siellä teinien tarinatuokioiden lomassa.
Itselleni käy joskus niin, että jokin ihan puskista tuleva häiriintynyt tilanne saa minussa aikaan tahattoman naurunpyrskähdyksen, vaikka olisinkin itse asiasta järkyttynyt ja pahoillani.

Ap:lle neuvoksi, että eiköhän (ja toivottavasti) tämä naurunpyrähdys oli ensireaktio. Se sun harmitus puskee kyllä läpi sen verran, että ei varmaan paljoa naurata, kun käytte asiaa läpi lapsesi kanssa.
Ja mikähän tuossa oli niin hassua? Tuotahan huonosti kasvatetut lapset tekee, ja jossain Itä-Helsingin kouluissa varmasti ihan arkipäivää valitettavasti. Jotkut jopa lyövät opettajaa. Onko sekin sinusta tosi hassua? Itseäni kyllä lähinnä hävettäisi, jos oma lapsi käyttäytyisi noin.
 
Ja mikähän tuossa oli niin hassua? Tuotahan huonosti kasvatetut lapset tekee, ja jossain Itä-Helsingin kouluissa varmasti ihan arkipäivää valitettavasti. Jotkut jopa lyövät opettajaa. Onko sekin sinusta tosi hassua? Itseäni kyllä lähinnä hävettäisi, jos oma lapsi käyttäytyisi noin.
Meni ohi vai? Kokeillaan uudelleen.
Vaikka lapsen teko on äärimmäisen nolo, epäasiallinen, sopimaton ja äiti häpeää silmät päästänsä, voi tuollaisen kuullessaan reagoida tahattomalla naurunpyrskähdyksellä, joka siis ei tarkoita sitä, että kokisi tilanteen mitenkään hauskana.

Vähän sama, jos sun kaveri ajaa fillarilla syvään ojaan, niin sä repeät nauramaan hysteerisenä, vaikka olisitkin äärimmäisen huolissasi ja paniikissa siitä, miten ystävällesi kävi.
Tapoja reagoida tilanteisiin on monenlaisia... niille ei aina mahda mitään.
 
vierailija
Meni ohi vai? Kokeillaan uudelleen.
Vaikka lapsen teko on äärimmäisen nolo, epäasiallinen, sopimaton ja äiti häpeää silmät päästänsä, voi tuollaisen kuullessaan reagoida tahattomalla naurunpyrskähdyksellä, joka siis ei tarkoita sitä, että kokisi tilanteen mitenkään hauskana.

Vähän sama, jos sun kaveri ajaa fillarilla syvään ojaan, niin sä repeät nauramaan hysteerisenä, vaikka olisitkin äärimmäisen huolissasi ja paniikissa siitä, miten ystävällesi kävi.
Tapoja reagoida tilanteisiin on monenlaisia... niille ei aina mahda mitään.
Taisi mennä sinullta ohi jo aloitus. Aloituksessahan äiti jo visualisoi tulevaa iltaa (ja wt-laatuaikaa) kahden lapsen kanssa valtavan naurunremakan säestämänä. Ei siis pelkkä tahaton ensireaktio.
 
vierailija
Jos kaveri ajaa ojaan, saatan kyllä nauraa tahtomattani ja pyytää anteeksi naurua, koska onhan se nyt epäkohteliasta, mutta en pysty nauramaan sellaisessa tilanteessa, jossa aidosti olen huolissani.

Ja paniikki on ilmeisesti tila, jota et koskaan ole kokenut, jos kuvittelet, että silloin pystyy nauramaan?
 
vierailija
Meni ohi vai? Kokeillaan uudelleen.
Vaikka lapsen teko on äärimmäisen nolo, epäasiallinen, sopimaton ja äiti häpeää silmät päästänsä, voi tuollaisen kuullessaan reagoida tahattomalla naurunpyrskähdyksellä, joka siis ei tarkoita sitä, että kokisi tilanteen mitenkään hauskana.

Vähän sama, jos sun kaveri ajaa fillarilla syvään ojaan, niin sä repeät nauramaan hysteerisenä, vaikka olisitkin äärimmäisen huolissasi ja paniikissa siitä, miten ystävällesi kävi.
Tapoja reagoida tilanteisiin on monenlaisia... niille ei aina mahda mitään.
Aivansama se taas tippuu kärryiltä. Ei tässä ensireaktiota kritisoitu, vaan sitä että wt äiti osaa keskustella/kasvattaa lastaan ilman naurunremakkaa huorittelusta.
 
vierailija
Ei toi nyt niin kauhean vakava juttu oo. Tosta tulee jälki-istuntoa ja siinä koko juttu. Kirjotat takasin että on puhuttu ja tää otettiin vakavasti ja ei tuu tapahtumaan uudestaan. Sitten jos se tapahtuu uudestaan niin sitten kirjotat takasin taas saman. sitten jos siitä tulee väittelyä niin laitat että kotona ei kiroile mut koulussa on sitten vaikutteitten alla. Se mikä tapahtuu koulussa on koulussa tapahtunu.
 
vierailija
Meni ohi vai? Kokeillaan uudelleen.
Vaikka lapsen teko on äärimmäisen nolo, epäasiallinen, sopimaton ja äiti häpeää silmät päästänsä, voi tuollaisen kuullessaan reagoida tahattomalla naurunpyrskähdyksellä, joka siis ei tarkoita sitä, että kokisi tilanteen mitenkään hauskana.

Vähän sama, jos sun kaveri ajaa fillarilla syvään ojaan, niin sä repeät nauramaan hysteerisenä, vaikka olisitkin äärimmäisen huolissasi ja paniikissa siitä, miten ystävällesi kävi.
Tapoja reagoida tilanteisiin on monenlaisia... niille ei aina mahda mitään.
Lue aloitus uudestaan. Naurun purskahdus eka reaktiona voi olla ok. Mutta ap tuskailee miten voi lapsen kanssa puhua niin etteivät molemmat ala nauraa....
 

Yhteistyössä