Sairaala-sarjan pikasynnytys...

No huh... kattelin just nelosen netti-TVstä sen 'isokokoisen vauvan pikasynnytys ilman kivunlievitystä', miten se äiti huusi ja tärisi kun vauva syntyi. Itku tuli. En mä pysty... EI!!! Voiskohan tän homman jotenkin sivuuttaa, haluaisko joku synnyttää mun puolesta..? Nyt rv 30.

 

Harmi että mua ei otettu filmille... en ole yhtään huutanut tai muutakaan synnytyksissä, viimesessä en todella ehtinyt mitään lievityksiäkään saada. Tsemppiä vaan! :hug:

 

Jalat ristiin vaan

 

Onko sulla eka kerta?

Halaus: kyllä sä pystyt. Se on lyhytaika ihmisen elämässä ja eihän sun välttämättä tarvitse ilman kivunlievitystä mennä.

 

Ensimmäinen lapsi toivottavasti pitkään sisaruslinjaan on 7.6 syntynyt pieni poika nimeltään Toivo.

anteeksi mutta en ymmärrä tuota lausetta sun profiilissa :ashamed:
jotenkin oudosti kirjoitettu/muotoiltu

 

Ei oo eka kerta mutta se eka meni ihan päin pyllyä ja oon nyt käynyt pelkopolilla ruotimassa asiaa. Alakautta lähen taas yrittämään mutta välillä vaan tulee mieleen, että selviääköhän tästä täysjärkisenä... Voi kun se olis jo ohi!

 

Onneksi yleensä tuo ponnistusvaihe menee loppujen lopuksi aika nopeasti ja mitä lähemmäksi synnytyksen aika tulee niin usko pois, että sitä enemmän sitä suorastaan hinkuu sinne laitokselle just siihen kyseiseen puuhaan.

 

Mulle ei ehditty laittaa mitään kivunlievityksiä tässä kolmannessa synnytyksessä vaikka sitä parakervikaalipuudutusta sitten meinasin. Lapsivedet kun meni niin kului 10 min kun oli 5 cm:stä täysin auki. Enkä mä huomannut mitään erillaista esim. esikoiseen verrattuna missä oli epiduraalipuudutus.

Kyllä se hyvin menee ap :hug:

 

Mun mielestä tossa synnytyksessä - vaikka tosiaan järkyttikin - oli positiivista se että kyse oli tosiaan NOPEASTA synnytyksestä, kivut kuitenkin loppuivat "kuin seinään" kun se 4100g painoinen tytön jötkäle oli ulkona =)

 

Ensimmäinen lapsi toivottavasti pitkään sisaruslinjaan on 7.6 syntynyt pieni poika nimeltään Toivo.

anteeksi mutta en ymmärrä tuota lausetta sun profiilissa :ashamed:
jotenkin oudosti kirjoitettu/muotoiltu

No voit ajatella sen vaikka sulkujen kanssa:
"Ensimmäinen lapsi (toivottavasti pitkään sisaruslinjaan) on 7.6 syntynyt pieni poika nimeltään Toivo."

 

Miks mulle ei aukea se jakso tuolta netti-tv:stä?

 

Mun mielestä tossa synnytyksessä - vaikka tosiaan järkyttikin - oli positiivista se että kyse oli tosiaan NOPEASTA synnytyksestä, kivut kuitenkin loppuivat "kuin seinään" kun se 4100g painoinen tytön jötkäle oli ulkona =)

Siis mikä siinä järkytti? Se huuto? Ääntä maailmaan mahtuu! Itsekin olen huutajia synnyttäessä, se on luonnollinen keino kanavoida kipua, minäkin synnyttänyt 4 ilman kivunlievitystä ja nopein synnytys alle tunnin, pisin 3 h.

 

ajattelin samaa ku eilen illalla katoin sen.
kävi mieles et noin kamalaa se oliki ja silti haluan neljännen

 

Minusta se ei niin pahalta näyttänyt... Omaani jos vertaan, niin mieluummin nopeasti ohi vaikka ilman kivunlievitystä, kuin että ensin on tuntien tuskat ja sitten leikataan.

 

Voin synnyttää sun puolesta :wave:

 

Rajultahan se näytti, mutta miltäköhän omanikin on näyttäneet (mies tietysti tietää ja kätilöt + lääkärit)... :|

Keskimmäinen on ilman kivun lievityksiä synnytetty, mutta eipä kahdessa muussakaan paljon lääkkeitä käytetty ja viimesin oli tasan 4kiloa painava poika...
Eli esim. viimesimmässä synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutteen, mutta se ei ehtinyt vaikuttaa, kun poika alkoi syntyä samantien... Ponnasin täysiä, kun kuvittellin kamalia imukuppi-synnytys tarinoita... :kieh:

Tsemppiä synnytykseen ja ei ehkä kannata niitä synnytys-juttuja paljon enempää katsella (kai)... :hug:

 

Mun mielestä tossa synnytyksessä - vaikka tosiaan järkyttikin - oli positiivista se että kyse oli tosiaan NOPEASTA synnytyksestä, kivut kuitenkin loppuivat "kuin seinään" kun se 4100g painoinen tytön jötkäle oli ulkona =)

Siis oliko se vauva vain 4100g.....eihän se nyt ole edes iso vielä?

 

minä ainakin huusin synnytyksessä kuin elukka ja ihmettelen suuresti sellaisia naisia jotka ei huuda sen toimituksen aikana!!!

 

Olisit sitten varmaan ollut todella järkyttynyt mun huutamisesta... meinaa olin itsekin....

Mulla pikasynnytys, käynnistettyna tosin, mutta ilokaasulla mentiin ja kohdunkaulanpuudute ei ehtinyt vaikuttaa... Synnytys kesti 1h 40 min, josta 10 min ponnistusta, jonka kiljuin pää punasena ja 4,5 kiloa tuli täyttä vauvaa...

Itse koin sen huutamisen kyllä kipua lievittävänä keinona....oikeesti...

 

Mun mielestä se synnyttäjä ei edes huutanut mitenkään erityisen paljoa tai erityisen kovaa.
Itse olen kyllä ollut sellainen hiljainen synnyttäjä kivuista huolimatta mutta en kyllä ajatellut että tuossa Sairaala-sarjan synnytyksessä olisi huudettu epätavallisen paljon.

 

Ei se nyt niin kamalalta minun mielestäni näyttänyt. Jotkut tykkää huutaa jotku ei. Minä synnytin ilman kivunlievityksiä mutta en silti kokenut tarvetta huutaa vaikka tuntuikin suht ikävältä.

Kyllä se siitä, stemppiä tulevaan

 

Mun mielestä tossa synnytyksessä - vaikka tosiaan järkyttikin - oli positiivista se että kyse oli tosiaan NOPEASTA synnytyksestä, kivut kuitenkin loppuivat "kuin seinään" kun se 4100g painoinen tytön jötkäle oli ulkona =)

Siis oliko se vauva vain 4100g.....eihän se nyt ole edes iso vielä?

Ei todellakaan. eikö se ollut kolmas synnytys.

Kun synnytin itse ensimmäistä, ei edes puhuttu mitään isosta lapsesta, vaikka poika painoi 4300 g. Hyvin tuli ulos.

 

Mun mielestä se synnyttäjä ei edes huutanut mitenkään erityisen paljoa tai erityisen kovaa.
Itse olen kyllä ollut sellainen hiljainen synnyttäjä kivuista huolimatta mutta en kyllä ajatellut että tuossa Sairaala-sarjan synnytyksessä olisi huudettu epätavallisen paljon.

Samaa mieltä.
Ennekuin kävin katsomassa pätkän kuvittelin, että siellä kiljutaan holtitomasti. Nuohan oli selvästi ponnistamiseen liityviä huutoja. Ja lopuksi se synnytyksen karsein hetki eli se, kun vauvan kroppa otetaan ulos. En ihmettele yhtään, että voihki. Itse tosin purin hammasta siinä ootellessa.
Itsekin synnytin syösyllä osittain omissa vaatteissa ja tietenkin ilman kivunlievitystä, mutta kyllä menisin vieläkin uudestaan. Ja ehkä joskus menenkin...

 

mulle ainakin kätilö sanoi, ettei tosta sitten kannata ottaa oppia, siis kun naapurisalissa äiti huusi kuin hyeena. perusteli sen sillä, että voima ponnistuksesta menee huutamiseen. ja kuinka ollakkaan, olin hiljaa ja hyvin meni.

 

musta se ei ollu mitenkään hirveen erityisen näkönen synnytys. Siis jotkut naiset vaan karjuu kivusta. Ja hyvinhän tossa kaikki meni