Sairaalassa huutavat vastasyntyneet

Olen sairaalassa, siis synnyttänyt ja rauhallisen vauvani kanssa. Mietin vaan kun varsinkin öisin kuuluu kun pari vauvaa huutaa taukoamatta ja kurkkusuorana. Ovatkohan hoitajien hoidettavina, että äidit saisivat nukkua. Olisi ollut itselleni järkytys, jos oma lapsi olisi ollut jo heti synnyttyään vaikea. Oma vauva nukkuu niin paljon ettei muistaisi edes syödä. Esikoinen oli samanlainen. Vähän itkeskelleet molemmat tietysti, mutta pääosin rauhallisia.

Haluaisin kuulla, jos jonkun lapsi itkenyt paljon jo sairaalassa. Onko ollut jotain syytä. Miltä on tuntunut? Toivottavasti kukaan ei pahastu jos kysyn. Vähän pelottavaakin tuo, että mikä vauvoilla on hätänä. Sattuuko, vai mikä on.

 

Mun yksi lapsistani piti sairaalassa yhden yön huutokonserttia. Oli ihan vierihoidossa ja tein kaikki temput olon parantamiseksi (oli mun neljäs, joten jonkinlaista kokemustakin oli). mutta ilmeisesti vatsa vain vaivasi, ei sen vakvampaa.

 

rintaa tarjoamalla ainakin mun lapset ovat rauhoittuneet. Mutta en tietenkään yleistä jos kaikki vauvat eivät rauhoitu näin. Usein näki, että äidit kanniskelivat käytävällä vauvojaan mutta ehkä ne vauvat eivät ole huolineet rintaa siinä tilanteessa.

 

Oma lapseni kuului niihin sairaalassa huutokonserttia pitäviin. Hän syntyi illalla ja päästiin 23 jälkeen osastolle. Muut nukkuivat huoneessa kun tultiin, mutta sen jälkeen ei.
Oli koko sairaalassa olo aikani vieressäni, en antanut hoitajille, huutokonsertti jatkui vain

Pikkuinen itkutti ja kunnolla, hyvät keuhkot.
Sitä jatkui sitten kotonakin ja kauan. Yöt meni kävellessä ympäri olohuonetta ja aamuyöllä havahduin siihen kun torkahdin nojatuoliin vauva syliss.
Viikonloput kantoi mieheni vauvaa ja itse arkipäivät.

Mutta nyt tämä huutokonserttia pitänyt on jo 5v reipas tyttö

Oli vain vauvana hiukkasen vaativainen

 

Kyllä mä rintaa tarjosin monta monta kertaa, mutta niihin vatsavaivoihin se ei auttanut

 

Vatsavaivat itketti esikoista. Huusi selkä kaarella.
Kuuden viikon iässä selvisi syyksi maitoallergia.

 

Kaikilla ei maito nouse heti. Omani huusi pää punaisena kolmannen yön, kun maito ei riittänyt. Oli ihan vierihoidossa ja iholla, aamuyöllä kanniskelin rauhoittelemassa käytävällä, ihan vain siksi että huonekaverit sais nukkua. Sitten se maito nousikin.

 

Esim. Imukuppisynnytyksen jälkeen vauvan pää saattaa olla kovin kipeä ja vauva itkuinen.

 

Mun komonen huusi hysteerisenä vuorokauden. Sen jonka joutui olemaan valohoidossa... Lopetti huutamisen vain sylissä syöttöjen aikaan.

 

Kyllä mun monemmat lapset on yhden yön huutaneet synnärillä. Siis syntymäänsä seuraavan yön. Aikansa ovat tyyntyneet aina hetkai rinnalle, sitten torkahtaneet ja hetken päästä jatkaneet huutoa, sitten taas rauhoittuneet rinnalle ja torkahtaneet jne. Aina en saanu niitä rauhoittumaan rinnalle van jouduin käveleskelemään ja sillä tavalla rauhoittamaan. Esikoiselle kätilö tarjos joskus aamuyön lopputubteina korviketta kun ajatteli jos sillä sitten vaan oli nälkä, mutta eipä tuo sitä huolinu. Kuopuksen kanssa en ees pyytämy kätilölrä apua. Huonekavereita toki kävi sääliksi.

 

Vierustoverilla ei maito noussut, vauvalla oli nälkä ja hoitajat anto tosi niukasti sitä jääkaappimaitoa. Neljäntenä päivänä maito nous ja huuto loppu. Vatsavaivoja ja eri tempperamenttisia vauvoja löytyy varmasti myös. Luulen että ne äitit joilla huutava lapsi niin on takuulla tehny kaikki temput imetyksestä hytkyttelyyn jotta vauva ei huutaisi ja viimeinen keino on sit kärrättyä ja kantaa sitä vauvaa koko yö sairaalan käytävillä. Ehkä siksikin et huonetoverien ei koko yötä tarvitse itkua. Tuli muuten synnärille ikävä kun tätä kirjottelen...

 

no koliikkivauva huusi kyllä jatkuvasti puoli vuotta . oli siinä ketämistä

 

Kaikilla ei maito nouse heti. Omani huusi pää punaisena kolmannen yön, kun maito ei riittänyt. Oli ihan vierihoidossa ja iholla, aamuyöllä kanniskelin rauhoittelemassa käytävällä, ihan vain siksi että huonekaverit sais nukkua. Sitten se maito nousikin.

Minua taas ärsytti öisin nämä käytävillä huutajiaan kanniskelevat äidit. Eikö se olisi ollut parempi kaikkien kannalta huudattaa siellä omassa huoneessa, jossa ehkä 2 muuta äitiä olisivat joutuneet sitä kuuntelemaan ja valvomaan kuin se että KOKO osaston äidit valvoo, kun se käytävältä kuuluva huuto kantautui myös kaikkiin muihin huoneisiin!!

 

Mun lapsista yksi syntyi pirun pahalla tuulella, ja sitä riemua jatkuikin sitten parin vuoden ajan. Ei siinä vaan mikään auttanut. Ei ollut kertaakaan kansliassa Laitoksella hoitajatkin vähän nosteli kulmakarvojaan, kun navan puhdistuskin sai aikaan aivan järjettömän raivarin. Nykyään on iloinen 5-vuotias, tosin itkee vieläkin paljon useammin kuin nuo muut.

Luulen, että oli ja on vaan jotenkin herkkä kaikin puolin. Nykyään se onneksi ilmenee vähän monipuolisemmin.

 

Onnea sinulle uudesta vauvasta! Tiedän miten stressaavaa voi olla kuunnella toisen lapsen itkua non-stop. Itse olin synnärillä sen huutavan lapsen äiti.

Mun vauva ei saanut kunnon imuotetta ja huusi kuin palosireeni kun oli nälkä, mutta ei syöminen onnistunut. Oli kireä kielijänne, vauva veti kieltä taakse kitalakeen ja huusi vain, kun yritin syöttää. Vasta kunnon kikkailut imetysasennon kanssa ja kätilön pitkäjänteinen opastus toi apua imetykseen, mutta vielä seuraavat 6 viikkoa meni ennenkuin imetys sujui ilman kipua. Kyseessä oli mun toinen lapseni ja imetys oli sujunut esikoisen kohdalla ongelmitta.

Mun huonetoverin lapsi huusi myös koko ajan. Tuore äiti alkoi olla jo ihan hermostuksissaan, että mitä se huutaa ja minä siihen varovasti sanoin, että kuulostaa nälkäiseltä... Hän ei meinannut uskoa, mutta tarjottuaan rintaa lapsi rauhoittui.

 

Minä olin erittäin reipas ja menin sanomaan hoitajien huoneeseen että me muut ei saada nukuttua. Sänkyjä oli siis huoneessa neljä, joissa yhdessä huudettiin. Meni hetki ja hoitaja tuli kysymään siltä huutavan vauvan vanhemmalta että haluaistko nukkua hetken. Ja kyllä hän halusi. Loppu yö meni hiljaisuudessa. Muutama vauvan parku yön aikana ei ketään herättänyt, mutta loppui se kokoaikainen huuto

 

Esikoinen oli erittäin rauhallinen tapaus synnäriltä lähtien, ei itkenyt juuri koskaan. Öhisi ja möhisi kyllä ensimmäisen yön, muttei itkenyt. Helppo vauva kaikkinensa. Kuopus taas aloitti huutokonsertin matkalla synnytyssalista osastolle, ihan siitä syystä, että joutui rinnasta hetkeksi eroon. Protestoi sitä aikansa, kunnes taas huoli rintaa ja oli lopun aikaa onneksi ihan tyytyväinen ja rauhallinen. Tosin erittäin temperamenttinen ja herkästi huudon aloittava lapsi oli sitten kotona, ja on edelleen 2,5 -vuotiaana. Myös erittäin iloinen ja valoisa onneksi sitten vastapainoksi

 

Nälkä, vauva voi imeä maitoa hyvinkin, mutta sitä vaan yksinkertasesti tulee liian vähän. Muutamana ekoina päivinä pieni maitolisä vois auttaa.

 

Meillä on naapurissa kenneli ja kyllä sieltäkin kuuluu usein ulinaa. Siihen auttaa ja asiaan vauvoille suositellaan annos morfiinia tai heroiinia ennen nukkumaanmenoa. Jos lapsi ei tästä hiljene niin on olemassa myös muita helppoja keinoja. Palataan niihin myöhemmin.

 

Mä luulin, että minun esikoiseni huusi sairaalassa paljon. Noh, menin synnyttämään myöhemmin toista ja silloin jonkun toisen vauva huusi aivan järkyttävän paljon. Aivan taukoamatta ja sillä vauvalla oli vielä ääntä! Tuntu kyllä tosi kurjalta sen vauvan ja vauvan äidin puolesta. Olivat eri huoneessa, mutta se itku kuulu selvästi. En nähnyt heitä, enkä tiedä ollenkaan mistä itku johtui. Meidän esikoinen itkeskeli ilmeisesti mahaa ja sitä itkua jatkuikin melkein koko ensimmäinen vuosi..

 

meillä kakkonen aloitti huutokonsertin jo kahden päivän ikäisenä, yöllä huusi monta tuntia eikä mikään auttanut. Sitä riemua riitti kolme kuukautta ja huuto loppui eräänä iltana kuin seinään. Edellisenä iltana oli tyttö vielä huutanut täyden viiden tunnin konsertin ja seuraavana iltana ei sitten enää pihaustakaan. Oli siinä "hieman" absurdi olo, heti alkoi miettiä että mikäköhän sille nyt tuli. Koliikkia se sitten kait oli, sen jälkeen oli oikein aurinkoinen ja kiltti vauva, nyt jo 17-vuotias nuori aikuinen nainen

 

Esikoinen itki paljon synnärillä, useita syitä mm. solisluunmurtuma, jota ei heti huomattu ja varmaan sattui kun koskin. Sen jälkeen valokaapissa eli ei voinut aina lykätä rintaa suuhun vaan piti rauhoitella muuten. Kaiken kaikkiaan painajaismainen reissu..

 

[QUOTE="vieras";29010345]Olen sairaalassa, siis synnyttänyt ja rauhallisen vauvani kanssa. Mietin vaan kun varsinkin öisin kuuluu kun pari vauvaa huutaa taukoamatta ja kurkkusuorana. Ovatkohan hoitajien hoidettavina, että äidit saisivat nukkua. Olisi ollut itselleni järkytys, jos oma lapsi olisi ollut jo heti synnyttyään vaikea. Oma vauva nukkuu niin paljon ettei muistaisi edes syödä. Esikoinen oli samanlainen. Vähän itkeskelleet molemmat tietysti, mutta pääosin rauhallisia.

Haluaisin kuulla, jos jonkun lapsi itkenyt paljon jo sairaalassa. Onko ollut jotain syytä. Miltä on tuntunut? Toivottavasti kukaan ei pahastu jos kysyn. Vähän pelottavaakin tuo, että mikä vauvoilla on hätänä. Sattuuko, vai mikä on.[/QUOTE]

No mulla oli sellanen itkuiikka. Vierihoidossa ja silti parkui. Hiljeni vasta lisämaidolla,ei ollenkaan pelkällä tissillä. Muutenkin semmonen että piti saada olla kokoajan mun iholla tai alko kamala huuto. Kotona jatkui huuto ja roikkuminen. Helposti ärtyvä ja hermostuva. Iän myötä paljastunut aistiyliherkkyyttä, ylivilkkautta jne jotka varmasti selittävät myös vauva-ajan hankaluuksia. Eihän se kivaa ollu laitoksella muille että yks karjuu aamusta iltaan ja illasta aamuun.

 

Eka yö oli aivan kamala. Mulla oli yhden hengen huone johon miehellekin oli kärrätty sänky. Mulla oli tippateline ja pissapussiteline. Vauva pärähti huutamaan - mies nousi ja toi mulle - vauva koitti käydä rintaan, ei tullut maitoa - kiukkuista karjuntaa eikä enää vilkaisuakaan tissiin - mies hyssyttelee vauvaa - minäkin könyän kaikkien telineitteni kanssa ja itkun kanssa koitan rauhoittaa vauvaa. Tajuan että toisella on nälkä joten soitetaan hoitajalle, joka oli ylimielinen p**ka (kaikki muut olivat ihan huippuja!) ja antoi todella kitsaasti pullosta maitoa vauvalle. Vauva nukkui kaksi tuntia, ja sama rumba taas. Soitan kelloa ja pyydän vauvalle maitoa - hoitaja alkaa tenttaamaan että ollaanko nyt ihan varmoja, ja pitkin hampain kiikuttaa edellistäkin pienemmän tipan maitoa. Koko yö samaa, ja aamulla vauva tärisi kauttaaltaan huutaessaan. Aamuvuorolainen mittasi verensokerin, joka oli romahtanut, ja antoi ison satsin maitoa isälle pulloon ja sanoi että nyt olisi ihan pakko saada tuo kaikki menemään. No ei tehnyt tiukkaakaan. Mua otti niiin päähän se yöllinen hoitaja, ja hormonihuuruissani vollotin kuinka mua ei kuunneltu vaikka koitin sanoa että vauvalla on nälkä ja mulla ei vielä maitoa tule. Että joku raja siinä pullovastaisuudessakin. Maito nousi seuraavana yönä, eikä samanmoista huutoa sairaalassa enää kuultu. Kotona kyllä sitten sen seuraavan kolme kuukautta.

 

En muista yhtään itkuiikkaa omalta sairaalareissultani. Meidän vauva itki kerran oikein kunnolla kun olin hakemassa lounasta ja tutti oli sillä välin tipahtanut. Oli valtava imuhalu ja maito nousikin hyvin. Itse olin varmaan vähän lääkehuuruissa sektion jälkeen kun en roudannut vauvaa mukana esim käytävällä verrytellessäni. Kun näytti että kaikki muut ottivat vauvansa mukaan ruokajonoihinkin.