Jokseenkin jopa allekirjoitan aloittajan väittämän, johtuen ihan omakohtaisista syistä. Mä en todellakaan ole ollut hyväosainen, mutta näin aikuisiällä olen ymmärtänyt miten määrätietoisesti ja jopa laskelmoidusti olen "edennyt" elämässäni. Olen jopa valinnut ystäväpiirini jossakin määrin omaa etuani tavoitellen. En sentään tietoisesti, mutta silti. Niin paljon olen ystävieni avulla päässyt kiinni ns. normaalista elämästä ja nähnyt että kaikki todellakin on mahdollista.
Oikeastaan olen sangen monesta asiasta muille kiitollisuudenvelassa, mutta toisaalta loppuviimein itseäni on kiitettävä. Ja tästä saankin aasinsillan Anatolian kommenttiin. Totta on, että meillä jokaisella on mahdollisuus kouluttautua, mutta toisaalta se ei ole ihan niin helppoa. Jos vähäosainen elää samankaltaisessa ympäristössä (eli muiden vähäosaisten kanssa), niin välttämättä mahdollisuuksiaan ei ymmärrä/sisäistä. Itselläni oli aikoinaan VALTAVA kynnys hakea lukioonkin. Siitä huolimatta että ystävilleni se oli suunnilleen itsestäänselvää, eikä kukaan pitänyt ihmeellisenä lukiossa opiskelua. Vaan minäpä pidin, hyväosaisten ja varakkaiden nuorten kouluna jossa pärjää vain huikean älykkäät ihmiset. Kun vielä tiesin, että lukion kirjat maksaa rutosti ja joudun ne itse maksamaan, niin todellakin kynnys oli korkea.
Yritän vaan sanoa, että ympäristö ja muut ihmiset saattavat yllättävät paljon muokata ihmistä, hyvään tai huonoon suuntaan. Ei kaikilla vähäosaisilla ole samanlaista paloa päästä elämään normaalia elämää kuin mitä mulla oli. Miten voisikaan jos ja kun kaikki tuntemasi perheet, ystävät jne.jne. elää samanlaista elämää?
