Olen siinä mielessä samaa mieltä ap:n kanssa, että kaikilla ihmisillä ei ole samoja lähtökohtia. On varmasti ihan helvetin paljon haastavampaa hankkia se hyvä koulutus ja ammatti, jos omat vanhemmat naureskelevat kotona kouluttautumiselle ja joutuu itse kustantamaan lukioajoista alkaen kirjansa, verrattuna esim. siihen, että vanhemmat kannustavat lastaan lukemaan kokeisiin ja pyrkimään lukioon jne.
Mutta hei, elämä on tällaista epäreilua. Vaikka me miten itkettäisiin täälä palstalla, niin aina joku pieni ihana tyttövauva syntyy varattomalle teiniäidille Malesiaan ja myydään kaksivuotiaana pedofiiliringille ja joku toinen lahjakas lapsi ajetaan itsemurhaan teini-ikäisenä, kun kotona eläminen on niin kärsimystä alkoholistivanhempien takia. Jos se olisi jotenkin mahdollista, niin kyllä olisi hienoa järjestää joka ikiselle lapselle tasavertaiset lähtökohdat elämään, mutta valitettavasti se ei ole.
Suomessa tälle tasavertaisuudelle on sentään saatu jo tehtyä paljon, joten mun mielestäni täälä voi sanoa, että monella se menestys on ainakin osittain omissa käsissä. Siis kukaan ei synny korkeasti koulutettuna ammattilaisena, vaan kyllä se työ pitää itse tehdä. Vanhempien ja ystävien kannustus varmasti auttaa, mutta silti työ on tehtävä itse. Se vaatii monen monta valintaa, joissa kysytään luonnetta. Koulutuksen vuoksi saattaa joutua satoja kertoja tekemään päätöksen, että istun perseelleni ja luen enkä avaa telkkua, vaikka sieltä tuleekin juuri nyt Salkkarit ja monta monta muuta.
Tiivistettynä: kaikki sen menestyksen eteen joutuvat töitä tekemään, joiltakin se vaan vaatii enemmän panosta kuin toiselta.
